Hyvässä pomossa on karismaa, ja hän saa alaisensa hymyilemään. Kuva: Colourbox
Hyvässä pomossa on karismaa, ja hän saa alaisensa hymyilemään. Kuva: Colourbox

Joissakin ihmisissä on valmiina luontaista johtaja-ainesta, toisten pitää opiskella sitä hieman enemmän.

Moni työntekijä tuntee työpaikalla turhaa stressiä, koska esimies joko ei hoida hommiaan tai tekee ne huonosti. Toisinkin voisi olla: Hyvä pomo osaa ylittää odotukset ja yllättää. Hän myös auttaa ja välittää.

Fast Company -lehti on haastatellut johtamisen ammattilaisia. He tietävät, mitkä ovat loistavan johtajat piirteet ja miten hyvä pomo tukee työntekijöitään parhaiten. Nämä asiat kertovat, että sinulla on hyvä pomo:

1. Täydellinen huomioiminen

Jääkö esimiehesi räpläämään kännykkäänsä tai katsooko hän tietokoneettaan, kun lähestyt häntä?

Ridge Training -konsultointiyhtiön johtaja Jim Boltonin mukaan fiksu pomo sulkee heti kannettavan tai laittaa puhelimensa pois, kun alainen puhuu hänelle. Hän myös kääntyy kohti keskustelukumppaniaan ja viestittää eleillään, että hän on kiinnostunut työntekijöistään ja pitää näiden asioita tärkeänä.

Tärkeää! Näin voit olla mukava sosiaalisissa tilanteissa ilman, että sanot sanaakaan

”Joo, kerro vaan”, sanoi pomo ja vähät välitti. Kuva: Shutterstock
”Joo, kerro vaan”, sanoi pomo ja vähät välitti. Kuva: Shutterstock

2. Empaattinen lähestymistapa

Epämiellyttävät tilanteet kuuluvat työpaikan arkeen. Huumori saattaa joskus keventää tunnelmaa, mutta paremmin toimii kuitenkin empatia. Jos pomo näkee työntekijän epäröivänä tai hermostuneena, hän ei heti ala kaivaa vastauksia ongelmaan syvältä – varsinkaan, jos hänellä ei ole aikaa kuunnella alaistaan. Pieni lähestyminen ja empaattinen ele auttavat jo kummasti. Moni johtaja pitääkin empaattisuutta tärkeimpänä ominaisuutena; pomon pitää osata aistia ja ymmärtää, mitä alaisten ajatuksissa liikkuu. 

Lue myös: Mikä määrä stressiä on liikaa työelämässä?

3. Nimien käyttäminen

Olenko vain muurahainen työpaikkani kuhisevassa keossa vai onko minulla merkitystä yksilönä? Finen mukaan pomojen olisi syytä puhutella alaisiaan nimellä. Niinkin pienellä asialla johtaja ilmaisee, että hän tuntee työpaikan tekijät ja on kiinnostunut heistä. Toisaalta isossa työpaikassa täytyy muistaa, että me kaikki olemme ihmisiä ja unohdamme joskus nimiä.

4. Kuluneiden fraasien välttäminen

Mitä kuuluu? Kysymyksestä on tullut niin arkipäiväinen, että se on kuin yksi tapa sanoa moi. Boltonin mukaan kysymys on kuitenkin yksi tärkeimmistä pomon apuvälineistä – jos malttaa kuunnella vastauksen ja tehdä lisäkysymyksiä.

– Joskus kysymme, emmekä todellakaan kuuntele vastausta, Bolton sanoo.

Hyvä johtaja kuuntelee alaisensa äänensävyäkin ja tekee lisäkysymyksiä, jos hän aistii pienintäkään merkkiä siitä, että kaikki ei ole hyvin.

5. Tarpeeksi syvältä kaivaminen

Syvälliset kysymykset vahvistavat kollegoiden välisiä suhteita, pinnalliset kysymykset taas jättävät kaikki osapuolet kylmiksi. Finen mukaan etenkin pomojen pitäisi kysyä syvällisempiä kysymyksiä.

Ei kannata esimerkiksi kysyä ”Miten lomasi meni?”, koska kysymys on niin laaja, että siihen vastataan usein pinnallisesti. Sen sijaan kiva yllätys on, jos pomo kysyy tarkemmin vaikkapa ”mitä teit kesällä perheesi kanssa” tai ”mihin matkustit tänä kesänä”.

Kysymykset kertovat, että pomo on kiinnostunut alaistensa elämästä ja myös muistaa siitä yksityiskohtia.

Finen mukaan tässäkin on vaaran paikkansa, sillä huono pomo liukenee kysymyksensä jälkeen paikalta tai keskittyy kuuntelemisen sijaan räpläämään puhelintaan. Hyvä esimies jää myös kuuntelemaan vastauksen, Fine ohjeistaa.

Ovatko nämä vaikeimmat kysymykset työhaastattelussa – miten sinä vastaisit näihin?

”Ja tänään kaikki laittavat päähänsä kruunun. Sopii mulle, sopii myös muille!” Kuva: Shutterstock
”Ja tänään kaikki laittavat päähänsä kruunun. Sopii mulle, sopii myös muille!” Kuva: Shutterstock

6. Tilannekohtainen pelisilmä

Persoonallisuus saa näkyä pomon johtamistyylissä. Mutta jos pomo vaatii samaa tyyliä alaisiltaan, silloin on lähdetty väärille raiteille. Viestintäkonsultti, kirjailija Debra Fine sanoo Fast Company -lehdessä, että väärät vaatimukset tekevät ihmisille helposti epämukavan olon.

Epämiellyttävää on, jos pomo on esimerkiksi erittäin ulospäin suuntautunut ja tottunut tekemään töitä nopeassa tahdissa, ja hän heti alusta alkaen läksyttää hitaampaa työntekijää kiristämään tahtia. Vasta kun omat alaisensa tuntee paremmin, pomonkin on turvallisempi soveltaa johtamistyyliään arjessa – tosin aina tilanteen mukaan.

7. Henkilökohtaisten asioiden paljastaminen

Hei, pomokin on vain ihminen, joka iltaisin katsoo suosikkisarjaansa tai matkustaa viikonlopuksi mökilleen. Kun johtaja paljastaa alaisilleen jotain itsestään, hän samalla luo yhteyden heihin, Fine vinkkaa. Kukaan ei välttämättä halua tietää liian intiimejä yksityiskohtia pomostaan, mutta työn lomassa on ihan kiva jutella vaikkapa suosikkikirjoista tai tv-sarjoista.

8. Kohtuudessa pysyminen

Kiinnostus ja empaattisuus ovat hyvän pomon merkkejä, mutta liika on aina liikaa. Jatkuvat kysymykset, jotka menevät liian usein liian syvälle, ärsyttävät ketä tahansa. Finen mielestä pomo ei saa kuulostaa kuulustelijalta, joka kyselee useita kysymyksiä putkeen tai vaihtaa yhtäkkiä keskustelunaihetta. Sen sijaan hyvä pomo juttelee joka päivä jostain muustakin kuin työasioista.

Osallistu!

Onko sinulla kokemuksia hyvistä pomoista? Kerro tarinasi alla olevassa kommentointikentässä.

Saatamme käyttää kokemuksianne jutun teossa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti