Kuva Jasmin Sander/Plainpicture/Bulls Press
Kuva Jasmin Sander/Plainpicture/Bulls Press

Sanotko suorat sanat reiluuden nimissä vai näpäyttääksesi?

Ei millään pahalla, mutta...

Jatka lausetta! ­Perään kuuluu ­sanoa jotain, mikä varmasti loukkaa:
... tuo tissien kohdalta lähtevä rypytys ei oo sulle ehkä paras mahdollinen puseromalli.

Teini-ikäiset käyttävät paljon Ei ­millään pahalla -aloitusta, koska he ovat teinejä. Aikuinen ymmärtää jättää EMP:n pois. Mutta entäs se sen jälkeen tuleva pointti, kannattaako sitäkään ­sanoa?

Suomalaisilla on tapana ajatella, että suora ja reilu tyyppi on hyvä tyyppi. Sellainen räikkös-kimi, joka ei puhu paljon mutta rehellistä asiaa – sellaisia me olemme!

Avoimuus tekee asiat yksinkertaisiksi. Eipä tarvitse jäädä miettimään, mitä ­kukin on oikeasti mieltä. Toisaalta, ­kyseessä on taitolaji. Suoruuden ihanne on synnyttänyt sellaisenkin ihmistyypin, joka on valjastanut jalon kansallispiirteen oman törppöytensä palvelukseen. Tiedättehän: ”Mä olen sellainen, että mä tykkään, että sanotaan suoraan!” Niin, tykkäät olla tahallasi ilkeä.

Miten olla suora, mutta ei ikävä?

Rakas, maiskutat ikävästi

Mieheni pitää tosi kovaa ääntä syödessään. Tekisi mieli sanoa, että ärsyttää se maiskutus. Voiko huomauttaa?

Nyt tarkkana. Parisuhteen pitäisi periaatteessa olla avoimuuden lämminhenkinen linnake. Läheisimmän ihmisen kanssa puhutaan asioista suoraan, rakkauden nimissä. Toisaalta:

– Rehellisyys on paras tapa olla ­ilkeä ja inhottava. Jokaisessa ihmisessä on jotain, mistä voi rehellisesti sanoa ­jotain tosi loukkaavaa, pariterapeutti Keijo Markova ­sanoo.

Markovan mukaan täysi suoruus toimii parisuhteissa silloin, kun molemmat ovat samalla viivalla, kuin kaksi yhtä hyvää miekkailijaa. Mutta jos toinen on olympiatason miekkamies ja toinen aloittelija, ottelusta ei tule miekkailua vaan alistamista.

Maiskutusongelman edessä kannattaa pitää mielessä pari juttua. Jos puoliso maiskutuksellaan on vaarassa nolata itsensä julkisella paikalla, siitä pitää ­sanoa. Totuus voi loukata aluksi, mutta ei se mitään. Jos taas maiskutus, tee­lusikan kilauttelu, alahuulen asento tai jokin muu ärsyttää suhteettomasti kotioloissakin, täytyy pysähtyä tutkimaan itseään. Onhan lähtökohta se, että ­arvostan ja kunnioitan puolisoani ja ­haluan, että hän voi hyvin? Vai onko ­ongelma sittenkin minussa, jos toisen hengittäminenkin ottaa päähän?

– Oikeassa elämässä tulee sanottua suoraan ihan vain siksi, että ärsyttää. Toisen muuttaminen on kuitenkin vaikea laji, eikä siihen riitä pelkkä suoraan sanominen. Voin kyllä pyytää kumppanilta asioita, mutta se pitää tehdä niin, etten hyökkää. Kerron omat tunteeni, esitän muutosehdotuksen ja hyväksyn sen, että hän ei välttämättä toteuta toivetta, pariterapeutti neuvoo.

Sanooko ystävä suoraan?

Työkaverini on kova puhumaan ja suunnittelemaan. Toteutuspuoli kuitenkin ­ontuu – hän haluaisi tehdä täydellistä jälkeä ja panostaa suunnitteluun. Usein käy niin, että muut joutuvat tekemään hänen hommansa, koska hän ei ehdi toteuttaa suunnitelmiaan. Kun hän saa valmista aikaan, tulee hyvää jälkeä, mutta kroonisesti myöhässä.
Nyt joudun terapoimaan häntä, koska esimies huomautti hänelle aikaansaamattomuudesta. Kaveri kokee, että hän kärsii vääryyttä. Olen salaa ­pomon puolella, mutta toisaalta tykkään ystävästäni ja haluan olla hänelle lojaali. Hänen työnsä eivät yleensä kaadu minulle, joten haukun hänen kanssaan hänen pomoaan. Olenko huono vai hyvä ystävä? Olisiko reilumpaa sanoa suoraan, että pomolla on pointtinsa?

– Tämä on hirveän hankala tilanne, psykologi Tuija Matikka toteaa.

– Jos ystäväsi aiheuttaa jatkuvasti harmia työkavereilleen ja vain sivelet balsamia seurausten tuomille haavoille, niin onhan se periaatteessa vähän sama kuin tukisi jonkun juopottelua.

Mutta periaatteet sikseen. Käytännössä kannattaa taas tarkistaa omat motiivinsa: haluanko näpäyttää kaveria vai olisiko hänen itsensä kannalta parasta, että joku sanoisi asiasta? Jos päätän sanoa rehellisesti, ystävän kanssa pitäisi onnistua pysymään suututtamis­kynnyksen alapuolella. Riippuu ihmisestä, kuinka herkästi hän vetää herneen nenään. Lisäksi, ystävyys ei välttämättä ole sellainen suhde, jossa kerrotaan ­totuuksia.

– Ystävyys on yllättävän kepeä suhde. Ei ystävyyteen kuulu suhteen analysointi, siinä vain viihdytään yhdessä. Työ­toveruudessa ja avioliitossa voi olla enemmän ristiriitoja, koska niiden pääpointti on muualla: töissä töiden sujuminen, avioliitossa taas on sitouduttu kumppanuuteen. Mutta jos ystävyyden eteen pitää alkaa tehdä töitä, se alkaa mennä pilalle, Matikka pohtii.

Tässä tapauksessa työtoveri sanoisi suoraan, ystävä ehkä ei.

No. Onko ystävän teko kertoa suoraan ja rehellisesti, jos tietää, että parhaan ystävän mies käy vieraissa?

– Sekin riippuu monesta asiasta. ­Ehkä sellaiseen tilanteeseen voisi varautua ennalta. Kysyä jonkin julkkisten ­uskottomuusjuorun yhteydessä, että ­haluaisitko, että sinulle kerrottaisiin, jos puolisosi kävisi vieraissa. Sitten asian voi panna korvan taakse ja toimia niin kuin ystävä haluaa.

Pitääkö töissä olla kiltti?

Miten minä nyt sanon Annelille, että hän on saanut hirveästi huonoa asiakas­palautetta? Hän loukkaantuu varmasti. Mutta hän suoriutuu huonosti. Kannattaako minun sanoa hänelle suoraan ­totuus vai ei?

Jos johtamiskonsulteilta kysytään, kannattaa. Moni heistä on sitä mieltä, ­että suomalaisilla työpaikoilla hyssytellään ja pehmoillaan liikaa. Töissä on tarkoitus tehdä tulosta eikä harjoittaa diplomatiaa. Esimies- ja alaistaitoja kouluttava professori Soili Keskinen on samoilla linjoilla.

– Kyllä töissä pitää puhua rehellisesti! Sen on oltava tavoite. Mutta kun esimerkissä puhutaan totuuden suoraan sanomisesta, niin siihen pitää aluksi pysähtyä: Mikä on kenenkin totuus? Esimies näkee asiat eri vinkkelistä kuin alainen, joten ensin on selvitettävä, miten asia meni, hän neuvoo.

Keskisen mukaan työelämässä loukkaannutaan päivittäin. Se kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen, mitä sitä suotta pelkäämään. Jos töissä ei puhu asioista siksi, että varoo loukkaamista, bisnes alkaa kärsiä. Mutta palautetta ­pitää osata antaa oikein. Näin:

– Ensinnäkin, ajoitus on tärkeä. Vuoden vanhoista asioista ei saa enää sanoa. Niissä on totuus jo hämärtynyt, ja sellainen on epäreilua vanhojen kaivelua, Keskinen aloittaa.

Toiseksi, herkistä asioista pitää ­puhua kahden kesken ja niin, että saama­puolella olevakin pääsee valmistautumaan.

– Ja sitten täytyy antaa heti faktojen jälkeen puheenvuoro työntekijälle. Mikä hänen näkemyksensä tilanteesta on? Faktoistakin voi aluksi pahoittaa mielensä, mutta se menee ohi, ja päästään siirtymään luontevasti ratkaisuihin: missä vika, minkä pitäisi muuttua?

Keskisen mielestä reiluus ja suoruus ovat hyvä ohjenuora, kunhan pysytään työsuorituksessa eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Pitää myös muistaa, ­että ihmisellä on töissä vahva tarve kuulluksi ja arvostetuksi. Hän haluaa tuntea olevansa tärkeä osa ryhmää.

– Kaikki sellaiset tilanteet, joissa näitä perustarpeita loukataan, tuntuvat pahalta ihan aiheesta.

Lue myös:

Puhu hiljaa rakkaudesta – käytä näitä sanoja