Suomalaiset miehet kuulemma musertuvat päsmäröivien naisten alle. Voisiko sitä vastuuta sitten ottaa?

Väestöliiton Heli Vaarasen mukaan suomalaisissa parisuhteissa on ongelma, ja se on nainen. Nainen, joka päsmäröi, asettaa vaatimuksia ja käskyttää. Näiden paineiden alle moni mies musertuu.

Parisuhdekeskuksen johtaja puolustaa miessukupuolta Helsingin Sanomissa, vaikka kaltoinkohtelu ja väheksyminen suhteessa eivät ole kiinni sukupuolesta.

Suhteiden kipupisteitä ovat kodinhoito, lasten kasvattaminen, raha sekä seksi. Niistä riidellään, ja riideltäessä väännetään usein vallasta. Siitä, kumpi saa päättää. Heli Vaarasen mukaan valta on useimmiten naisella.

Vallan lisäksi on kuitenkin myös vastuu. Jonkun sekin on kannettava, jotta koti ei muutu kaatopaikaksi. En kuitenkaan tiedä ainoatakaan ihmistä, joka nauttisi huushollinsa projektipäällikkönä olemisesta. Se on nöyryyttävä rooli. Näkymätön kotityö, jonka Marja Hintikka Live -ohjelma nosti syksyllä esiin, rasittaa ja raivostuttaa etenkin naisia.

Naiset ovat vuosikaudet tavoitelleet kotitöiden tasaisempaa jakautumista. Tilanne onkin tasoittunut, mikä on varsin kohtuullista etenkin silloin, kun molemmat käyvät myös palkkatöissä. Vaarasen puheista päätellen hintana on kuitenkin ollut se, että moni joutuu pyytämään puolisoaan ryhtymään hommiin.

Miten kivaa olisikaan, kun asiat hoituisivat ilman, että ne pitää ottaa erikseen puheeksi?

Ongelma räjähtää käsiin, kun perheeseen tulee lapsi. Heli Vaarasen mukaan silloin nainen alkaa haluta täydellisyyttä ja kadottaa neuvottelutaitonsa, koska lapsi vie kaiken energian ja huomion.

Mietitäänpä tarkemmin. Kun nainen jää vauvan kanssa kotiin, on ihan luonnollista kiinnostua siitä, että koti on jotakuinkin siisti. Onhan se ympäristö, jossa tuore äiti viettää suurimman osan ajastaan. Kyse ei ole perfektionismista, vaan siitä että elämän painopiste muuttuu. Ei tarvitse olla matemaatikko tajutakseen, että kotitöiden eli riidanaiheiden määrä kasvaa kyseisessä elämäntilanteessa ilman täydellisyyden tavoitteluakin.

Miten kivaa olisikaan, kun asiat hoituisivat ilman, että ne pitää ottaa erikseen puheeksi? Kysymyksestä päästään kiinni ongelmaan, josta Heli Vaaranen puhuu. Parisuhteeseen, jonka pitäisi olla tasa-arvoinen, syntyy asetelma, jossa toinen on käskyttäjä, toinen alainen. Pian keskustelupalstoilta saakin lukea, että ”rouva pihtaa, jos en tee mitä se Justiina käskee”. Työssäkäyvän puolison elämä ei kuitenkaan muutu niin paljon kuin töistä kotiin jäävän, joten hän ei välttämättä tajua muutostarvetta heti. Sen havainnon, että kotitöitä pitäisi tehdä enemmän, ääneen sanominen kuulostaa helposti syytökseltä.

On myös vallankäyttöä olla välittämättä yhteisistä tai toiselle tärkeistä asioista.

Tilanne on kuitenkin nöyryyttävä molemmille. Sille, jonka vastuulle jää kotitöiden ja muiden hoidettavien asioiden puheeksi ottaminen. Sekä sille, jolta joudutaan erikseen pyytämään arkeen osallistumista.

Yhtä lailla kuin mahdottomuuksien vaatiminen, on myös vallankäyttöä olla välittämättä yhteisistä tai toiselle tärkeistä asioista. Vetäytyä autotalliin, naisporukan kanssa kahville tai virtuaalimaailmaan pakoon sitä tosiasiaa, että jonkun nämä asiat pitää hoitaa. Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka usein Vaarasen vastaanotolla valitellaan sitä. Sukupuolesta riippumatta pitäisi kyetä oma-aloitteisesti huomioimaan suhteen kannalta ja kumppanille tärkeitä asioita, keskustella ja tehdä kompromisseja. Niin voi osoittaa, että välittää.

Sitä paitsi tekemällä itsensä toiselle tarpeelliseksi tekee palveluksen myös suhteelleen. Virginian yliopiston tutkimuksessa ne, jotka ajattelivat parisuhteessa ollessaan, että pärjäisivät ihan hyvin yksinkin, olivat todennäköisemmin eronneet muutaman vuoden kuluttua kuin ne, jotka tunsivat tarvitsevansa puolisoaan. Rakkaus kukoistaa erityisesti silloin, kun ei vain oleta toisen olevan tyytyväinen, vaan voi tehdä jotakin hänen onnellisuutensa hyväksi. Se tuo onnea myös itselle, vaikka joutuisikin tinkimään aavistuksen omasta mukavuudestaan.

Kahden lapsen työssäkäyvä isä

On nöyryyttävää olla parisuhteen projektipäällikkö

Kaikki on tietysti hyvin yksilöllistä mutta oman kokemukseni mukaan kodin siistinäpito ja hoito ei ole mikään tehtävä vaan automaatio, jopa lapsiperheessä. Kuulun siihen suorittajaihmistyyppiin, joka on sekunttarilla kellottanut mm. tiski- ja pyykinpesukoneen täyttöön ja tyhjennykseen, imuroimiseen, pyykkien viikkaamiseen, yms. muihin tehtäviin kuluvan ajan. Teen em. tehtäviä tasapuolisesti vaimoni kanssa ja minulle kaikki tuo on automaattista, ei "työtä" tai "taakkaa", josta pitäisi tekijä...
Lue kommentti
Mies

On nöyryyttävää olla parisuhteen projektipäällikkö

Kirjoittaja taitaa olla se arkkityypin nainen, josta Heli Vaaranen puhui. Ollaan projektipäällikkönä ja päätetään kaikesta, mutta samalla odotetaan että miesten pitäisi kantaa vastuu. Kuulostaako nurinkuriselta? Jos yritysmaailmassa johtaja vaatisi, että vastuu firman menestymisestä ei ole hänellä vaan alaisilla, hän olisi yksinkertaisesti huono johtaja. Sama pätee parisuhteisiin. Naiset saisivat katsoa peiliin ja parantaa tapojaan. Tasa-arvosta on turha puhua, jos teot ovat päinvastaisia...
Lue kommentti