Varoitusviesti

Tämän lomakkeen lähetystoiminto on asetettu pois päältä.
Kun olet poissa, olet ajatuksissani. Kuva: Shutterstock
Kun olet poissa, olet ajatuksissani. Kuva: Shutterstock

Rakkaan ihmisen kuoltua moni miettii vielä pitkään asioita, jotka olisi halunnut sanoa.

Kun ihminen menettää läheisensä, päässä pyörii monia ajatuksia ja ristiriitaisia tunteita. Surua, kaipuuta, raivoakin.

Mitä sinä olisit halunnut vielä sanoa rakkaallesi? Kirjoita tarinasi jutun alla olevaan tekstikenttään.

Yhdeksän ihmistä kertoo nyt, mitä heillä jäi kertomatta kuolleelle läheiselleen:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rakastan sinua yhä, mummo

”Mummo, en koskaan kertonut, että olit lapsuuteni tärkein ihminen. Ihailen yhä huumoriasi, toimeliaisuuttasi, elämäniloasi. Meillä ei ollut tapana puhua tunteista, mutta rakastan sinua yhä.” Mummon tyttö, 36

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Meillä ei ollut tapana puhua tunteista, mutta rakastan sinua yhä.”

Parhaalle poikaystävälleni

”Ei ollut päivää, jolloin en olisi nauranut kanssasi. Joka ikinen päivä koin vahvoja tunteita ilosta suruun, nautinnosta tuskaan. Kun kuulin sairaudestasi, minusta hävisi päivä päivältä osa pois. En voinut ymmärtää, että joutuisin luopumaan sinusta ikuisiksi ajoiksi. Olit parasta elämässäni, niin arjessa kuin juhlassa, valveilla ja unissani. Paljon jäi sanomatta asioita ja kokematta tätä elämää kanssasi. Toivottavasti näemme seuraavassa elämässä!” Ikuisesti rakastaen, 32

Lue myös! Nämä asiat sureva haluaisi sinun tietävän

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Hänelle, joka sai nauramaan

”Mummuni oli minulle tosi tärkeä pienenä. Hän asui kaukana, mutta välitti ja halusi olla elämässämme. Näimme harvoin, mutta yhdessäolo oli ihanaa. Mummu sai nauramaan.

Mummu kohtasi vuosien varrella omat vaikeutensa, myös yksinäisyyttä. Minä en oikein osannut parikymppisenä pitää yhteyttä puhelimitse ikääntyvään muistisairastuneeseen, enkä oppinut kolmekymppisenäkään. Mummu oli yhä kaukana ja ajatuksissaan jo muissa maailmoissa.

Mummun menehdyttyä ajattelin, että olisi jotenkin pitänyt kertoa hänelle, miten paljon onnea hän toi lapsuuteeni. Hän olisi myös ansainnut tietää, kuinka arvostan hänen positiivista elämänasennettaan, avuliaisuuttaan, arjen kädentaitojaan sekä epäitsekästä ja toimeliasta, kauneutta arvostavaa tapaa elää.” Mummuikävää, 36

Älykkäälle anopilleni

”Olisin halunnut sanoa kuolleelle anopilleni, miten paljon häntä arvostin ja ihailin, vaikka tai ehkä juuri siksi, että hän eli täysin erilaista elämää kuin minä.

Anoppini teki paljon tärkeää ja pyyteetöntä työtä aina muiden eteen.

Anoppini oli älykäs, utelias ja kielitaitoinen ihminen, joka luki paljon. Hän olisi pärjännyt hienosti myös työelämässä, jos olisi saanut siihen vaan mahdollisuuden. Anoppini joutui sodan aikana pakenemaan Helsingin pommituksia sotalapseksi Ruotsiin. Omat vanhempansa ja siskonsa hän menetti nuorena. Myöhemmin häneltä kuoli kaksi lasta vasta vauvaikäisinä.

”Anoppini teki paljon tärkeää ja pyyteetöntä työtä aina muiden eteen.”

Työuraa hän ei koskaan oikeastaan päässyt tekemään, eikä voinutkaan miehensä uran takia. Anoppini vietti suuren osan elämästään kotona lapsiaan hoitaen ja myöhemmin lähes 15 vuotta miehensä omaishoitajana.” Ihaileva miniä, 42

Isoveljelleni

”Olisin voinut tehdä kaiken toisin. Olisin voinut viettää enemmän aikaa kanssasi, tutustua maailmaasi ja olla läsnä siinä. Nyt se on myöhäistä, mutta haluaisin sanoa, että olet joka päivä mielessäni ja tärkein ihminen elämässäni – lapsuudesta tähän päivään saakka. Opin sinulta niin paljon positiivisesta elämänasenteestasi ja hetkessä elämisestä. Sinulla ei ollut koskaan kiire minnekään ja jaksoit auttaa pienissäkin asioissa kaikkia hymyissä suin.” Pikkusisar, 37

Isovanhemmilleni

”Rakas mummoni ja pappani. Kiitos, kun veitte minut lapsena mustikkaan ja sieneen hirvikärpästen syötäväksi. Kukaan muu tuskin olisi vienyt. Ja ilman niitä reissuja en varmaan vieläkään olisi tajunnut, että metsässä se levotonkin mieli rauhoittuu.” Lapsenlapsi, 34

Kiitos neuvoistasi, äiti

“Olit ihan hyvä äiti, vaikka tunsitkin huonoa omatuntoa. Anteeksi, etten osannut sanoa sitä ajoissa. Kiitos siitä opista, että kaikki järjestyy aina.” Tytär, 38

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

”Sinulla oli aina aikaa olla kanssamme”

”Kiitos siitä kaikesta, mitä olit minulle, mummini! Kiitos siitä, että pidit minua sylissäsi ja lohdutit minua aamuyön tunteina silloin, kun olin pieni, hädissäni, ja vanhempani liian väsyneitä uudesta vauvasta, muutosta ja töistä. Kiitos siitä, että opetit minut myöhemmin pelaamaan korttia, leipomaan ja osasit aina selvittää sotkuun menneet käsityöni. Kiitos siitä, että kun tulit meille, sinulla oli aina loputtomasti aikaa olla meidän kanssa.” Nainen, 39

”Puhelimen soidessa kuvittelen vielä sinun soittavan, ja ovikellon kilahtaessa kuvittelen sinun tulevan käymään.”

Pojalleni taivaan tähtitarhaan

”Poismenosi jälkeen olisi vielä niin paljon sanottavaa.

Rakastan ja kaipaan sinua valtavasti. Puhelimen soidessa kuvittelen vielä sinun soittavan, ja ovikellon kilahtaessa kuvittelen sinun tulevan käymään.

Kuvia katsellessani monet rakkaat muistot kuluneista vuosista nousevat mieleen. Toit elämäämme niin iloa kuin surua.

Huumorintajusi oli mahtavaa – sairaudestasi huolimatta. Koskaan et jäänyt sanattomaksi.

Vaikka yritin auttaa sinua, en ymmärtänyt, miten sairas jo olit ja olisit tarvinnut erilaista apua. Kävit läpi monet koettelemukset ja taistot. Nyt sinun kärsimyksesi täällä maan päällä ovat onneksi loppuneet ja jatkat elämääsi taivaan tähtitarhoissa.

Rukoilen sielusi puolesta päivittäin ja rukoilen, että annat minulle anteeksi kaikki välillämme olleet erimielisyydet.” Kaipaava äiti, 55

Sisältö jatkuu mainoksen alla