Varoitusviesti

Tämän lomakkeen lähetystoiminto on asetettu pois päältä.

Rakkaan ihmisen kuoltua moni miettii vielä pitkään asioita, jotka olisi halunnut sanoa.

Kun ihminen menettää läheisensä, päässä pyörii monia ajatuksia ja ristiriitaisia tunteita. Surua, kaipuuta, raivoakin.

Mitä sinä olisit halunnut vielä sanoa rakkaallesi? Kirjoita tarinasi jutun alla olevaan tekstikenttään.

Yhdeksän ihmistä kertoo nyt, mitä heillä jäi kertomatta kuolleelle läheiselleen:

Rakastan sinua yhä, mummo

”Mummo, en koskaan kertonut, että olit lapsuuteni tärkein ihminen. Ihailen yhä huumoriasi, toimeliaisuuttasi, elämäniloasi. Meillä ei ollut tapana puhua tunteista, mutta rakastan sinua yhä.” Mummon tyttö, 36

”Meillä ei ollut tapana puhua tunteista, mutta rakastan sinua yhä.”

Parhaalle poikaystävälleni

”Ei ollut päivää, jolloin en olisi nauranut kanssasi. Joka ikinen päivä koin vahvoja tunteita ilosta suruun, nautinnosta tuskaan. Kun kuulin sairaudestasi, minusta hävisi päivä päivältä osa pois. En voinut ymmärtää, että joutuisin luopumaan sinusta ikuisiksi ajoiksi. Olit parasta elämässäni, niin arjessa kuin juhlassa, valveilla ja unissani. Paljon jäi sanomatta asioita ja kokematta tätä elämää kanssasi. Toivottavasti näemme seuraavassa elämässä!” Ikuisesti rakastaen, 32

Lue myös! Nämä asiat sureva haluaisi sinun tietävän

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Hänelle, joka sai nauramaan

”Mummuni oli minulle tosi tärkeä pienenä. Hän asui kaukana, mutta välitti ja halusi olla elämässämme. Näimme harvoin, mutta yhdessäolo oli ihanaa. Mummu sai nauramaan.

Mummu kohtasi vuosien varrella omat vaikeutensa, myös yksinäisyyttä. Minä en oikein osannut parikymppisenä pitää yhteyttä puhelimitse ikääntyvään muistisairastuneeseen, enkä oppinut kolmekymppisenäkään. Mummu oli yhä kaukana ja ajatuksissaan jo muissa maailmoissa.

Mummun menehdyttyä ajattelin, että olisi jotenkin pitänyt kertoa hänelle, miten paljon onnea hän toi lapsuuteeni. Hän olisi myös ansainnut tietää, kuinka arvostan hänen positiivista elämänasennettaan, avuliaisuuttaan, arjen kädentaitojaan sekä epäitsekästä ja toimeliasta, kauneutta arvostavaa tapaa elää.” Mummuikävää, 36

Älykkäälle anopilleni

”Olisin halunnut sanoa kuolleelle anopilleni, miten paljon häntä arvostin ja ihailin, vaikka tai ehkä juuri siksi, että hän eli täysin erilaista elämää kuin minä.

Anoppini teki paljon tärkeää ja pyyteetöntä työtä aina muiden eteen.

Anoppini oli älykäs, utelias ja kielitaitoinen ihminen, joka luki paljon. Hän olisi pärjännyt hienosti myös työelämässä, jos olisi saanut siihen vaan mahdollisuuden. Anoppini joutui sodan aikana pakenemaan Helsingin pommituksia sotalapseksi Ruotsiin. Omat vanhempansa ja siskonsa hän menetti nuorena. Myöhemmin häneltä kuoli kaksi lasta vasta vauvaikäisinä.

”Anoppini teki paljon tärkeää ja pyyteetöntä työtä aina muiden eteen.”

Työuraa hän ei koskaan oikeastaan päässyt tekemään, eikä voinutkaan miehensä uran takia. Anoppini vietti suuren osan elämästään kotona lapsiaan hoitaen ja myöhemmin lähes 15 vuotta miehensä omaishoitajana.” Ihaileva miniä, 42

Isoveljelleni

”Olisin voinut tehdä kaiken toisin. Olisin voinut viettää enemmän aikaa kanssasi, tutustua maailmaasi ja olla läsnä siinä. Nyt se on myöhäistä, mutta haluaisin sanoa, että olet joka päivä mielessäni ja tärkein ihminen elämässäni – lapsuudesta tähän päivään saakka. Opin sinulta niin paljon positiivisesta elämänasenteestasi ja hetkessä elämisestä. Sinulla ei ollut koskaan kiire minnekään ja jaksoit auttaa pienissäkin asioissa kaikkia hymyissä suin.” Pikkusisar, 37

Isovanhemmilleni

”Rakas mummoni ja pappani. Kiitos, kun veitte minut lapsena mustikkaan ja sieneen hirvikärpästen syötäväksi. Kukaan muu tuskin olisi vienyt. Ja ilman niitä reissuja en varmaan vieläkään olisi tajunnut, että metsässä se levotonkin mieli rauhoittuu.” Lapsenlapsi, 34

Kiitos neuvoistasi, äiti

“Olit ihan hyvä äiti, vaikka tunsitkin huonoa omatuntoa. Anteeksi, etten osannut sanoa sitä ajoissa. Kiitos siitä opista, että kaikki järjestyy aina.” Tytär, 38

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

”Sinulla oli aina aikaa olla kanssamme”

”Kiitos siitä kaikesta, mitä olit minulle, mummini! Kiitos siitä, että pidit minua sylissäsi ja lohdutit minua aamuyön tunteina silloin, kun olin pieni, hädissäni, ja vanhempani liian väsyneitä uudesta vauvasta, muutosta ja töistä. Kiitos siitä, että opetit minut myöhemmin pelaamaan korttia, leipomaan ja osasit aina selvittää sotkuun menneet käsityöni. Kiitos siitä, että kun tulit meille, sinulla oli aina loputtomasti aikaa olla meidän kanssa.” Nainen, 39

”Puhelimen soidessa kuvittelen vielä sinun soittavan, ja ovikellon kilahtaessa kuvittelen sinun tulevan käymään.”

Pojalleni taivaan tähtitarhaan

”Poismenosi jälkeen olisi vielä niin paljon sanottavaa.

Rakastan ja kaipaan sinua valtavasti. Puhelimen soidessa kuvittelen vielä sinun soittavan, ja ovikellon kilahtaessa kuvittelen sinun tulevan käymään.

Kuvia katsellessani monet rakkaat muistot kuluneista vuosista nousevat mieleen. Toit elämäämme niin iloa kuin surua.

Huumorintajusi oli mahtavaa – sairaudestasi huolimatta. Koskaan et jäänyt sanattomaksi.

Vaikka yritin auttaa sinua, en ymmärtänyt, miten sairas jo olit ja olisit tarvinnut erilaista apua. Kävit läpi monet koettelemukset ja taistot. Nyt sinun kärsimyksesi täällä maan päällä ovat onneksi loppuneet ja jatkat elämääsi taivaan tähtitarhoissa.

Rukoilen sielusi puolesta päivittäin ja rukoilen, että annat minulle anteeksi kaikki välillämme olleet erimielisyydet.” Kaipaava äiti, 55

Moni mies on lähisuhdeväkivallan uhri, mutta kokemukset hiljennetään vähättelyllä. Tuomasta käskettiin lopettamaan ”ruikuttaminen”.

– Oikeuslaitos on aina ollut vaimoni puolella, kun oikeudessa on ruodittu yhteisten lasten huoltajuutta tai suhteessa tapahtunutta väkivaltaa. Viranomaisiin ei ole ollut luottamista, jos sana on sanaa vastaan.

Näin kertoo eräs nimettömänä pysyttelevä mies Miessakit-järjestön tiloissa Helsingin keskustassa. Hän on lähisuhdeväkivallan uhri, joka kertoo kohdanneensa viranomaisten vähättelyä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan. 

Miessakit on miesten hyvinvointia tukeva järjestö. Sen Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke tarjoaa apua miehille, jotka ovat kokeneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla. Tähän mennessä hanke on auttanut Suomessa jopa 200 miestä, joille väkivallan vähättely on arkipäivää.

Nais- ja miesuhritutkimusten mukaan naiset ja miehet kokevat lähes yhtä usein väkivaltaa parisuhteessaan. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan.

”Kun yritin puhua ongelmista, se oli ruikuttamista”

Myös helsinkiläinen Tuomas, 58, turvautui kokemustensa vuoksi Miessakit-järjestöön. Hän kertoo Me Naisille eläneensä parikymmentä vuotta avioliitossa, jossa hän koki jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Tuomas ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ongelmat nousivat hiljalleen esiin: jatkuva syyllistäminen ja demonisointi oli osa arkea. Kumppani löysi sanomisen aihetta kaikesta, mitä Tuomas teki. Pienistä asioista tuli isoja reaktioita ja rajuja riitoja.

– Puhuin aina väärällä äänensävyllä. Ja kun yritin puhua näistä ongelmista vaimolle, se oli ruikuttamista tai minäkeskeistä, Tuomas kertoo.

Miessakien mukaan väkivalta voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

”Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi.”

Tuomas ajatteli pitkään, että kaikki tämä kuuluu normaaliin käyttäytymiseen ja parisuhteeseen. Hänellä kesti kauan ymmärtää, ettei suhde ei ole sellainen kuin pitäisi.

Kerran vaimo kävi myös käsiksi. Anteeksipyyntöä Tuomas ei koskaan saanut, vaan lisää alistamista ja vähättelyä.

– Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi. Suhdeväkivalta on molemminpuolista, se vain esiintyy eri tavoin, hän sanoo.

Naisten ja miesten kokemassa lähisuhdeväkivallassa on eroja. Miessakit-järjestön koordinaattori Jussi Pekkola kertoo, että naisten kokema väkivalta johtaa selvästi useammin naisen kuolemaan. Miehille on yleisempää tulla lyödyksi kotona.


”Skarppaa”

Kulttuuriimme on syöpynyt ajatus, että väkivalta kohdistuu ainoastaan naisiin. Esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusana domestic violence (perheväkivalta) tuottaa tulokseksi lähes yksinomaan kuvia pahoinpidellyistä naisista.

Tämän vuoksi miesten kokemaan väkivaltaan liittyy suurta häpeää. Apua ei uskalleta saada tai pyytää, koska kulttuurissamme miestä ei ole totuttu mieltämään uhrina.

Tuomas sai eron jälkeen apua terapiasta ja Miessakeilta. Hän kokee, että miesten ei ole helppo tuoda tämänkaltaisia asioita esiin. Hän on aiemmin itse tukeutunut vääriin ihmisiin – sellaisiin, jotka ojentavat ja käskevät skarpata. Jotkut miehet eivät edes jaksa kuunnella tämmöisiä ongelmia.

”Ainoa vaihtoehto on lähteä pois.”

– Pitää olla tarkka, kenelle avautuu. Siinä on mennyt myös arvokkaita ihmissuhteita rikki, kun ystävä on reagoinut vähättelemällä.

Tuomaksella kesti pitkään päästä eroon suhteesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Hänellä on vahva viesti miehille, jotka kärvistelevät väkivaltaisissa suhteissa.

– Väkivaltaiset suhteet eivät korjaannu mihinkään, joten ainoa vaihtoehto on lähteä pois.

Koetko parisuhteessasi henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Täältä saat apua:

Yleinen hätänumero 112.

Nettiturvakoti: myös chat-mahdollisuus.

Ensi- ja turvakotien liitto: päivystävät turvakodit.

Miessakit: päivystyspuhelin p. 044 751 1340 on avoinna ma-­ke kello 9­-12. Muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan, niin sinuun otetaan yhteyttä. Sähköposti: vakivaltaa.kokeneet.miehet(at)miessakit.fi

Naisten linja: p. 0800 02400, maksuton tukinumero ma-pe 16-20, la-su 12-16

Rikosuhripäivystys: auttava puhelin p. 116 006 suomeksi ma–ti klo 13–21 ja ke–pe klo 17–21 sekä ruotsiksi keskiviikkoisin klo 13–17. Myös chat.

Lisäksi mm:

  • Kuntien sosiaalipäivystykset (kiireelliset asiat myös virka-ajan ulkopuolella)
  • Terveyskeskukset
  • Äitiys- ja lastenneuvolat
  • Työterveyshuolto
  • Mielenterveystoimistot
  • Perheneuvolat
  • A-klinikat
  • Sosiaalitoimistot
  • Seurakunnat
  • Oikeusaputoimistot

Lähde: Väestöliitto.

Miksi yhteiset arvot ovat niin tärkeitä, ja mitä erilaisille arvoille on tehtävissä? Pariterapeutti vastaa.

Viikon puhutuin julkkisuutinen on ollut Sara Siepin ja Roope Salmisen ero. Sara Sieppi kirjoitti eron taustoista blogissaan seuraavasti:

– Tällaisen elämänmuutoksen myötä olo on tietysti haikea ja surullinen, mutta muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Kun arvot eivät kohtaa, on parisuhdetta mahdotonta ylläpitää.

Jokainen on tietysti oman suhteensa paras asiantuntija, mutta onko arvojen erilaisuus aina kuolintuomio suhteelle? Ja miten arvot käytännössä näkyvät parisuhteen arjessa?

– Kun arvot ovat tiedossa, niistä voidaan keskustella. Toivoa siis on, sanoo psykologi ja pari- sekä perheterapeutti Pirjo Kiiskilä

”Arvot mitataan teoissa.”

Jaetut arvot ovat parisuhteessa tärkeät, koska puolisoiden toisistaan eriävistä arvoista voi syntyä helposti ristiriitoja. Kiiskilän mukaan on myös tutkittu, että arvojen mukainen elämä tuo tyytyväisyyttä. Jos ihminen pystyy toteuttamaan arvojaan, hän voi hyvin. 


Mikä on elämässä tärkeää?

Jos arvot parisuhteessa mietityttävät, Kiiskilä kehottaa ottamaan ensin selvää omista arvoista ja lisäämään niiden mukaisia tekoja parisuhteeseen. On hyvä myös miettiä, ovatko arvot omia vai onko ne ehkä poimittu sellaisenaan kasvuympäristöstä, kuten lapsuudenperheestä. 

– Arvoissa on kysymys siitä, mikä on itselle tärkeää elämässä. Parisuhde on näyttämö, jolla näkyy se, mikä kullekin on tärkeää, Kiiskilä sanoo.

Kysyimme Me Naisten Facebook-seuraajilta, mitkä arvot parisuhteessa niin tärkeitä, että eroavaisuudet niissä voivat johtaa eroon. Muun muassa tällaisia arvoja lukijat mainitsivat tärkeiksi parisuhteelle:

  • uskollisuus, luottamus ja kunnioitus 
  • tulevaisuudensuunnitelmat: haluaako toinen lapsia, avioliiton tai yhteisen kodin?
  • elämänkatsomus ja poliittiset näkemykset
  • rahankäyttö
  • suhtautuminen tasa-arvoon
  • suhtautuminen työntekoon
  • suhtautuminen läheisyyteen ja yhteiseen aikaan
  • elämänasenne: onko toinen optimisti ja toinen pessimisti? 

Voiko suhde toimia ilman yhteistä maailmankatsomusta?

Elämänkatsomus oli monelle vastaajalle tärkeä arvo.

”Itse erosin nuorena poikaystävästäni, kun hän ei ollut uskossa. Totta kai se voisi toimia, mutta kun usko on kaiken perusta, sen kaiken haluaa jakaa toisen kanssa. On ihanaa kun voi rukoilla yhdessä ja kasvattaa lapsia samoista arvoista käsin. Parisuhteessa on jotain niin paljon enemmän, kun koko elämän voi jakaa toisen kanssa”, pohti eräs vastaaja Facebookissa.

Pirjo Kiiskilän mukaan esimerkiksi eri uskontokuntia edustavat puolisot joutuvat tekemään suhteen eteen töitä ja olemaan joustavia sekä suvaitsevaisia toisiaan kohtaan, jotta liitto toimisi. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä täytyyhän toimivan parisuhteen eteen muutenkin työskennellä. 

Politiikka on harvoin ratkaiseva kysymys parisuhteessa, mutta osa vastaajista arveli, että täysin erilaiset yhteiskunnalliset kannat tuskin päätyvät saman katon alle.

”Vaikka pariskunta ei politiikasta paljoa puhuisikaan keskenään, niin poliittisillakin arvoilla on merkitystä; harvemmin vaikkapa vihreitä arvoja arvostava eksyy kimppaan persujen kannattajan kanssa”, Me Naisten Facebook-sivulla pohditaan.

Suuret eroavaisuudet rahankäytössä tai ajankäytössä voivat Me Naisten seuraajien mielestä ajaa eroon. Se, miten aikaa käytetään, kertookin paljon arvoista. 

– Arvot mitataan teoissa. Moni sanoo, että minulle työ ja parisuhde ovat tärkeitä, mutta jos työ vie liikaa aikaa parisuhteelta, toimiiko silloin arvojensa mukaisesti? Kiiskilä kysyy. 

Arvo vai tavoite?

Vaikka tunteet, tavoitteet ja vaikutelma oman parisuhteen toimivuudesta vaihtelevat, arvot eivät Kiiskilän mukaan muutu nopeasti. 

– Arvopohja on kivijalka, josta lähdetään liikkeelle, koska arvot ovat suhteellisen pysyviä. Tavoitteet voivat muuttua, mutta arvot silti säilyä.

”On jokaisen harkinnassa, millainen kumppani haluaa olla.”

Esimerkiksi perhe voi olla pariskunnalle tärkeä arvo, ja he voivat toivoa saavansa paljon lapsia. Elämä saattaa kuitenkin mennä niin, ettei lapsia tule. Se ei tarkoita, etteikö oman pienen perheen vaaliminen yhä olisi parille tärkeää. 

Kiiskilä huomauttaa, että arvoihin ei kannata suhtautua sääntöinä. 

– On jokaisen harkinnassa, millainen kumppani haluaa olla. Eikä ole olemassa oikeita tai vääriä arvoja, on vain erilaisuutta. 

Joskus arvojen hiljattainen muuttuminen iän myötä saattaa kuitenkin olla eron taustalla. 

– Jos on mennyt hyvin nuorena yhteen, jolloin oma psykologinen kehitysvaihe on ollut kesken eikä ole tiennyt, mitä loppuelämältä haluaa, voi kolme- tai nelikymppisenä herätä siihen, että tässäkö elämä oli. Varsinkin, jos suhde ei ole toimiva, siinä ovat arvoasiat kovalla koetuksella, Kiiskilä toteaa.

Aamu

Sara Sieppi erosi Roopesta, koska arvot eivät kohdanneet – voiko suhde toimia ilman yhteisiä arvoja? Pariterapeutti: ”Arvot mitataan teoissa...

Ette kumpikaan kommentoija tainneet ymmärtää mistä on kysymys kun puhutaan arvoista. En usko että nyt on kysymys laukuista tai rahasta. Eikös se Roope ole pettänytkin Saraa. Ja Roope on itse kehunut Saraa ihanaksi eron jälkeenkin. Taitaa olla niin että tällä uskollisuus ja luottamus puolella tökkii. Mutta tämähän on vain arvailua. Ja sehän ei ulkopuolisille kuulu. Tekin kaksi kommentoijaa halusitte ilkeillä. Menkää kasvamaan.
Lue kommentti