Rakkaan ihmisen kuoltua moni miettii vielä pitkään asioita, jotka olisi halunnut sanoa.

Kun ihminen menettää läheisensä, päässä pyörii monia ajatuksia ja ristiriitaisia tunteita. Surua, kaipuuta, raivoakin.

Mitä sinä olisit halunnut vielä sanoa rakkaallesi? Kirjoita tarinasi jutun alla olevaan tekstikenttään.

Yhdeksän ihmistä kertoo nyt, mitä heillä jäi kertomatta kuolleelle läheiselleen:

Rakastan sinua yhä, mummo

”Mummo, en koskaan kertonut, että olit lapsuuteni tärkein ihminen. Ihailen yhä huumoriasi, toimeliaisuuttasi, elämäniloasi. Meillä ei ollut tapana puhua tunteista, mutta rakastan sinua yhä.” Mummon tyttö, 36

”Meillä ei ollut tapana puhua tunteista, mutta rakastan sinua yhä.”

Parhaalle poikaystävälleni

”Ei ollut päivää, jolloin en olisi nauranut kanssasi. Joka ikinen päivä koin vahvoja tunteita ilosta suruun, nautinnosta tuskaan. Kun kuulin sairaudestasi, minusta hävisi päivä päivältä osa pois. En voinut ymmärtää, että joutuisin luopumaan sinusta ikuisiksi ajoiksi. Olit parasta elämässäni, niin arjessa kuin juhlassa, valveilla ja unissani. Paljon jäi sanomatta asioita ja kokematta tätä elämää kanssasi. Toivottavasti näemme seuraavassa elämässä!” Ikuisesti rakastaen, 32

Lue myös! Nämä asiat sureva haluaisi sinun tietävän

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Hänelle, joka sai nauramaan

”Mummuni oli minulle tosi tärkeä pienenä. Hän asui kaukana, mutta välitti ja halusi olla elämässämme. Näimme harvoin, mutta yhdessäolo oli ihanaa. Mummu sai nauramaan.

Mummu kohtasi vuosien varrella omat vaikeutensa, myös yksinäisyyttä. Minä en oikein osannut parikymppisenä pitää yhteyttä puhelimitse ikääntyvään muistisairastuneeseen, enkä oppinut kolmekymppisenäkään. Mummu oli yhä kaukana ja ajatuksissaan jo muissa maailmoissa.

Mummun menehdyttyä ajattelin, että olisi jotenkin pitänyt kertoa hänelle, miten paljon onnea hän toi lapsuuteeni. Hän olisi myös ansainnut tietää, kuinka arvostan hänen positiivista elämänasennettaan, avuliaisuuttaan, arjen kädentaitojaan sekä epäitsekästä ja toimeliasta, kauneutta arvostavaa tapaa elää.” Mummuikävää, 36

Älykkäälle anopilleni

”Olisin halunnut sanoa kuolleelle anopilleni, miten paljon häntä arvostin ja ihailin, vaikka tai ehkä juuri siksi, että hän eli täysin erilaista elämää kuin minä.

Anoppini teki paljon tärkeää ja pyyteetöntä työtä aina muiden eteen.

Anoppini oli älykäs, utelias ja kielitaitoinen ihminen, joka luki paljon. Hän olisi pärjännyt hienosti myös työelämässä, jos olisi saanut siihen vaan mahdollisuuden. Anoppini joutui sodan aikana pakenemaan Helsingin pommituksia sotalapseksi Ruotsiin. Omat vanhempansa ja siskonsa hän menetti nuorena. Myöhemmin häneltä kuoli kaksi lasta vasta vauvaikäisinä.

”Anoppini teki paljon tärkeää ja pyyteetöntä työtä aina muiden eteen.”

Työuraa hän ei koskaan oikeastaan päässyt tekemään, eikä voinutkaan miehensä uran takia. Anoppini vietti suuren osan elämästään kotona lapsiaan hoitaen ja myöhemmin lähes 15 vuotta miehensä omaishoitajana.” Ihaileva miniä, 42

Isoveljelleni

”Olisin voinut tehdä kaiken toisin. Olisin voinut viettää enemmän aikaa kanssasi, tutustua maailmaasi ja olla läsnä siinä. Nyt se on myöhäistä, mutta haluaisin sanoa, että olet joka päivä mielessäni ja tärkein ihminen elämässäni – lapsuudesta tähän päivään saakka. Opin sinulta niin paljon positiivisesta elämänasenteestasi ja hetkessä elämisestä. Sinulla ei ollut koskaan kiire minnekään ja jaksoit auttaa pienissäkin asioissa kaikkia hymyissä suin.” Pikkusisar, 37

Isovanhemmilleni

”Rakas mummoni ja pappani. Kiitos, kun veitte minut lapsena mustikkaan ja sieneen hirvikärpästen syötäväksi. Kukaan muu tuskin olisi vienyt. Ja ilman niitä reissuja en varmaan vieläkään olisi tajunnut, että metsässä se levotonkin mieli rauhoittuu.” Lapsenlapsi, 34

Kiitos neuvoistasi, äiti

“Olit ihan hyvä äiti, vaikka tunsitkin huonoa omatuntoa. Anteeksi, etten osannut sanoa sitä ajoissa. Kiitos siitä opista, että kaikki järjestyy aina.” Tytär, 38

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

”Sinulla oli aina aikaa olla kanssamme”

”Kiitos siitä kaikesta, mitä olit minulle, mummini! Kiitos siitä, että pidit minua sylissäsi ja lohdutit minua aamuyön tunteina silloin, kun olin pieni, hädissäni, ja vanhempani liian väsyneitä uudesta vauvasta, muutosta ja töistä. Kiitos siitä, että opetit minut myöhemmin pelaamaan korttia, leipomaan ja osasit aina selvittää sotkuun menneet käsityöni. Kiitos siitä, että kun tulit meille, sinulla oli aina loputtomasti aikaa olla meidän kanssa.” Nainen, 39

”Puhelimen soidessa kuvittelen vielä sinun soittavan, ja ovikellon kilahtaessa kuvittelen sinun tulevan käymään.”

Pojalleni taivaan tähtitarhaan

”Poismenosi jälkeen olisi vielä niin paljon sanottavaa.

Rakastan ja kaipaan sinua valtavasti. Puhelimen soidessa kuvittelen vielä sinun soittavan, ja ovikellon kilahtaessa kuvittelen sinun tulevan käymään.

Kuvia katsellessani monet rakkaat muistot kuluneista vuosista nousevat mieleen. Toit elämäämme niin iloa kuin surua.

Huumorintajusi oli mahtavaa – sairaudestasi huolimatta. Koskaan et jäänyt sanattomaksi.

Vaikka yritin auttaa sinua, en ymmärtänyt, miten sairas jo olit ja olisit tarvinnut erilaista apua. Kävit läpi monet koettelemukset ja taistot. Nyt sinun kärsimyksesi täällä maan päällä ovat onneksi loppuneet ja jatkat elämääsi taivaan tähtitarhoissa.

Rukoilen sielusi puolesta päivittäin ja rukoilen, että annat minulle anteeksi kaikki välillämme olleet erimielisyydet.” Kaipaava äiti, 55

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”