Yhteen palaaminen tuo tuttuun suhteeseen jännitystä. Kuva: Shutterstock
Yhteen palaaminen tuo tuttuun suhteeseen jännitystä. Kuva: Shutterstock

Pettymystä, ahdistusta ja sydänsuruja, mutta toisaalta myös jännitystä, helppoutta ja superhyvää seksiä. Eroaminen ja yhteen palaaminen yhä uudelleen synnyttää valtavasti tunteita.

Parisuhteet (etenkin monimutkaiset sellaiset) ovat oikea latteuksien lähde. Hankalassa suhdetilanteessa oleva kuuleekin yleensä säälivän katseen kera tarjoiltuja kolmenlaisia vakioneuvoja: a) ansaitset parempaa, b) tiikeri ei pääse raidoistaan, c) ei se vaihtamalla parane.

Mutta entä jos parisuhde ei olekaan väärä eikä oikea – tai sitten se on kumpaakin vuorotellen?

On-off-suhteista varoitellaan aina tuhoisana ja kuluttavana kierteenä, joka vie paitsi kallisarvoista aikaa, tuhoaa lopulta myös itsetunnon. Moni on-off-suhteessa elävä päätyykin piilottelemaan vaikeasti määriteltävää suhdettaan ystäviltään ja tuttaviltaan.

Mutta toisin kuin moni väittää, aina on-off-suhteet eivät ole tuhoontuomittuja. Esimerkiksi Huffington Postin bloggari päätyi lopulta naimisiin pitkäaikaisen on-off-suhteensa kanssa.

Se sai hänet listaamaan kahdeksan asiaa, joiden takia on-off-suhde voi olla myös hyvästä:

1. Ei tarvitse aloittaa alusta.

2. Olette jo nähneet toisenne huonoimmat puolet ja selvinneet niistä.

3. Olette valmiita puolustamaan toisianne.

4. Olette realistisia.

5. Ette tuhonneet välejänne edes silloin, kun erositte.

6. Tiedätte, miten käydä vaikeitakin keskusteluja.

7. Kun lopulta päätätte sitoutua, sitoudutte tosissanne.

8. Siihen on syynsä, miksi palaatte aina yhteen.

Seksiä, jännitystä ja itsensä etsimistä

Kysyimme suomalaisnaisilta, mitä hyvää uudelleen lämmitetyissä suhteissa on heidän mielestään ollut.

Jännittävää, silti tuttua ja turvallista
"Erosimme noin vuosi sitten ja muutimme erillemme. Siitä lähtien olemme kimpoilleet edestakaisin – välillä päätämme, ettemme ole missään tekemisissä, jotta pääsisimme toisistamme eroon, ja sitten taas olemmekin. Sekavaa? Kyllä. Päätimme suhteemme yhteistuumin painavista syistä, mutta silti joskus tuntuu, että vanha suhde olisi helpompi korjata kuin aloittaa uusi vieraan tyypin kanssa. Onhan toinen vuosien ajalta tuttu ja turvallinen. Näin säästyy pettymyksiltä, kun omat ja toisen ”viat” tietää jo. Allekirjoitan myös sen, että pitkän eron aikana tietty alkujännitys palaa suhteeseen, kun mikään ei olekaan enää varmaa ja itsestään selvää. On-offeilu on rasittavaa ja kuluttavaa, mutta ainakin siinä tulee moneen kertaan ja perusteellisesti harkittua, millainen ihminen on ja mitä parisuhteelta todella haluaa. Jos kaiken tämän jälkeen palaisimme yhteen, olisimme varmasti viisaampia ja sitoutuneempia." Nainen, 39

Intohimoa ja hyvää seksiä
"Elin vuosikausia on-off-suhteessa. Enää en lähtisi, mutta silloin olin nuori ja ajattelin, että rypyt ja draama kertovat vain suuresta ja ainutlaatuisesta rakkaudesta. Parasta oli se yhteenpaluun intohimo. Tunne, että en sittenkään voi elää ilman tuota. (Niitä hetkinä tietysti unohti tyystin sen, miksi aiemmin erottiin.) Seksi oli tietysti erityisen mahtavaa silloin, kun oltiin virallisesti erottu mutta palattu yhteen salaa. Muistan, kun luikin salaa yöksi on-off-poikaystäväni luokse ja pelkäsin kuollakseni, että törmään matkalla johonkin tuttuun. Jos kaveri soitti, valehtelin olevani lenkillä. Saladeittailu oli superjännittävää ja kielletty seksi parempaa kuin seksi koskaan suhteen aikana." Nainen, 28

Kaikki eivät suinkaan ole sitä mieltä, että on-off-suhde siltikään kannattaa. Mutta silti niistä voi oppia jotain.

Järjettömän kuluttavaa

"Elin on-off-suhteessa yhteensä neljä vuotta, kahden eri miehen kanssa. (Siis ensin toisen kanssa kaksi, sitten toisen.) Se oli aivan järjettömän kuluttavaa aikaa. Minusta suhteesta tekee parisuhteen nimenomaan se turva, mitä siitä saa. Samanlaista turvaa ei saa, jos vekslaa sen kanssa, onko nyt yhdessä vai ei. Lopulta koko aika menee sellaisessa sumussa: ollaanko tässä nyt yhdessä vai ei? Eikä suhde oikeastaan antanut mitään vapauksiakaan, koska vaikka eläisit off-vaihetta, on toiseen silti jonkinlainen side: vapaus on vain näennäistä. Näin se ainakin minun kohdallani meni. Uskallan väittää rohkeasti, että aika monelle on-off on vain pitkitetty eroaika. Minun molemmat suhteeni ainakin päättyivät eroon, ja nyt kauan niiden jälkeen tajuan, että se, ettemme osannut päättää, oli vain väistämättömän välttelyä. Okei, olin myös tuolloin hirveän nuori, joten ehkä suhteet olivat muutenkin jonkinlaista oman itseni etsimistä." Nainen, 31

Oksensin, laihduin ja riuduin

"Olin opiskeluaikana elämäni rakkauden (hah, niin luulin!) kanssa ollaan/ei olla -suhteessa nelisen vuotta. Kun oli ihanaa, oli todella, todella huumaavan ihanaa yhteisillä reissuilla, juhlissa, vaikka lumihangessa rämpiessä. Kun oli kamalaa, makasin sängyn pohjalla, itkin, oksensin, laihduin, riuduin. Olimme nuoria, tosi naiiveja molemmat, liian erilaisista lähtökohdista. Suhteemme alussa syntyi katkeruus, josta emme kumpikaan päässeet irti. Mies suri ja petti, minä surin ja muutuin marttyyriksi.
Opin silti tämän:
1. Suhteen ongelmista on ihan pakko koettaa puhua, vaikka siihen ei aluksi tuntuisi löytyvän sanoja.
2. Joskus on osattava luovuttaa. Jos toinen aiheuttaa toistuvasti surua ja isoja asioita jää puhumatta, on parempi erota.
3. Onni ei vaadi surua. Onni ei ole vuoristorata, se voi olla myös tasainen, kiva tunne.
4. On turha yrittää olla jalompi ihminen kuin onkaan. Viha on sallittu, mutta sen yli pitää päästä.
5.Ei ole sellaista kuin kaiken voittava rakkaus. Jos joku voittaa ongelmat, niin ihmiset yhdessä. Rakkautta ei siihen tarvita, vaikkakin se kyllä auttaa asiassa.
6. Nuorena tulee tehtyä virheitä. Se on elämää, turha olla niin ankara itselleen.
7. Erosta toipuu. Uuden rakkauden löytää." Nainen, 42

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”