Mistä on perfektionistit tehty? Syyllisyydentunnosta, itsensä morkkaamisesta ja mustavalkoisesta ajattelusta. Jos tunnistit itsesi, hellitä heti – itsesi ja muiden vuoksi.

Määrätietoisuus on hieno piirre, miksei terve kunnianhimokin. Mutta täyspäiväisen perfektionistin on mahdotonta nauttia elämästä, kun kaikki aika valuu itse laadittujen, kohtuuttomien vaatimuslistojen täyttämiseen.

Tai oikeastaan sen yrittämiseen.

– Perfektionisti haluaa kaiken menevän omien kriteeriensä mukaan, sanoo elämäntapavalmentaja Diane Gagnon.

– Hän sulkee pois muut vaihtoehdot ja tavoittelee omaa, tarkasti rajattua ihannettaan.

Koska sitten on syytä huolestua? Huffington Post listasi merkkejä siitä, että täydellisyydentavoittelu alkaa olla itselle vahingollista. Tunnistatko itsesi?

1. Epäonnistuminen ei ole sinulle vaihtoehto. Perfektionistia ajaa hinku onnistumisesta, mutta mokaamisen mahdollisuus kauhistuttaa. Mieti rehellisesti, jätätkö joskus asioita tekemättä vain suojautuaksesi kolhuilta.

2. Podet usein syyllisyyttä. Häpeä ja syyllisyys istuvat lujassa perfektionistin tunnemaisemassa. Mitä jos ajattelisit olevasi jo perillä määränpäässä jatkuvan itsesi kiusaamisen sijaan?

3. Tuomaroit jatkuvasti muita. Kritisoit ankarasti kaikkea näkemääsi. Löydät helposti muista ikäviä piirteitä, vaikka ne ovat usein omiasi.

4. Otat kaiken henkilökohtaisesti. Korvasi ovat kuulevinaan kritiikkiä silloinkin, kun kyse on aivan muusta. Nouset ärhäkästi puolustamaan itseäsi palautteen edessä.

5. Kaikki tai ei mitään -asenne. Elämäsi jakautuu riemuvoittoihin ja häpeällisiin häviöihin. Pääset noidankehästä kiinnostumalla ääripäiden välisestä harmaasta alueesta. Usko pois, siellä on joskus hyvä olla.

6. Toisten epäonnistumiset rauhoittavat sinua. Jos muiden ihmisten takaiskut ilahduttavat sinua edes pienissä määrin, otat leikin liian vakavasti. Keskity elämäsi tärkeimpään ihmiseen, itseesi.

Lähde: Huffingtonpost, La Solution Est En Vous

Lue myös:

Hei suorittaja: Perfektionismi on yhtä vaarallista kuin tupakointi tai ylipaino

Kehuskeletko olevasi perfektionisti? Ei kannattaisi!

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.