Me Naiset vuonna 1958

Kateus, kiitollisuus, nurkkakuntaisuus. Siinäpä pulmat.

Miten tulla toimeen itsensä ja lähimmäisten kanssa?
Ei ole helppoa nyt, eikä ollut vuonna 1958.

”Kaikki me toivomme, että meistä pidetään, että menestyisimme työssämme ja ystäväpiirissämme ja että tuntisimme itsemme onnellisiksi. Mutta monet epäonnistuvat yrittäessään tulla toimeen ympäristönsä kanssa”, kirjoitti Me Naiset vuoden 1958 artikkelissaan Osaatteko suhtautua?

Juttu pureutui moniin tärkeisiin luonnepulmiin: Oletteko kateellinen? Osaatteko olla kiitollinen? Oletteko huomauttelija? Harrastatteko nurkkakuntaa? Oletteko viehättävä?

Oletteko kateellinen?

”Jos haluamme itsellemme hyvää, meidän on varottava kateutta, sillä kateus on oka, joka kalvaa elinvoimamme juuria. Kukapa ei tuntisi kateellisen kuvaa: katkera melkeinpä pistävä katse, syvät uurteet nenän pielessä, riippuvat suupielet. Kaikki merkkejä, jotka eivät kaunista kenenkään kasvoja.

”Kateutta on sanottu sairaudeksi ja täydellä syyllä. Se on myös läheistä sukua vihalle ja vahingonilolle, jotka eivät nekään ole miellyttäviä tunteita. Ihmeellistä on, että kateus kohdistuu melkeinpä aina vain lähimpään ympäristöömme. Kadehdimme lähinnä esimiestämme, naapuria, joka on rakentanut itselleen uuden kauniin talon tai työtoveriamme, neiti Mielosta, jolla on uusi punainen hattu.”

Entä miten taistella kateutta vastaan?

”Vastaus on yksinkertainen: Yrittäkää käyttää tervettä järkeä, älkääkä antautuko tunteiden vietäväksi. Meidän on pakko alistua siihen tosiasiaan, että me ihmiset synnymme erilaisin edellytyksin varustettuina. Emme saa antaa kateuden tuhota niitä mahdollisuuksia, joita meillä itsellämme on onneen, vaan meidän on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi omia edellytyksiämme.”

Osaatteko olla kiitollinen?

”On omaksuttava hyvä tapa aina kiittää heti, kun joku on tehnyt meille hyvän työn tai palveluksen. Se ei ole pelkästään kaunista, vaan myös helpointa meille itsellemme, sillä kiitollisuuden tunne on tuorein ja elävin juuri sillä hetkellä, jolloin olemme saaneet avun. Myöhemmin asiaa moneen kertaan pohdittuamme siihen voi sekoittua katkeruuden ja alemmuudentunteet, ja olemme joutuneet umpikujaan.”

Oletteko huomauttelija?

”Huomauttelijoita ei suinkaan sanele ihmisystävällisyys vaan itsetehostuksen tarve. Jos nimittäin löytää kanssaihmisistään jonkin seikan, joka on viassa ja mieluiten jotakin, joka saa toisen näyttämään naurettavalta tai onnettomalta, on huomauttaja ylentänyt itsensä viattomin kasvoin huomattavasti lähimmäistensä yläpuolelle.”

”On myös mitä-tyyppejä. Hänellä on tapana kysyä ’mitä’ joka käänteessä. Se voi näyttää kohteliaalta ja viattomalta, mutta on usein hyvin epämiellyttävää. Kyseessä on halu oikaista toista ja saada toinen tuntemaan itsensä epävarmaksi. Psykologit nimittäin sanovat, että huono väittelijä saa vastapuolen tuntemaan itsensä epävarmaksi pakottamalla hänet toistamaan mielipiteensä.

”Ehkä osaamme suhtautua rauhallisemmin tällaisiin ihmisiin, kun teemme itsellemme selväksi, että heidän itsetehostuksen tarpeensa johtuu alemmuudentunteesta.”

Harrastatteko nurkkakuntaa?

”Eräille nuorisokutsuille oli saapunut vieraita, joista osa jo entuudestaan tunsi toisensa, kun taas jotkut olivat aivan ensikertalaisia. Ne jotka tunsivat toisensa, kerääntyivät heti yhteen nurkkaan, josta he tervehtivät kaikkia tulijoita – jotka kuuluivat tähän ’klikkiin’ – äänekkäillä huudoilla, joten ei voinut olla epäilystäkään, etteikö nurkkakunta ollut olemassa.”

”Mutta ne onnettomat, jotka eivät kuuluneet sisärenkaaseen, kiertelivät ensin klikin ympärillä, ja kun heitä ei mitenkään otettu huomioon, kerääntyivät he omaan nurkkaansa ’vastaklikiksi’, purivat hampaat yhteen ja päättivät pitää hauskaa mihin hintaan hyvänsä. Nuori emäntä kierteli vieraittensa parissa ja oli onneton, koska hänestä tuntui, että juhlista puuttui kokonaan tunnelma.”

”Vaikkakin tällaiset nurkkakunnat ovat mukavia niille, jotka niihin kuuluvat, on sellaisia tilaisuuksia, jolloin ehdottomasti on vältettävä liian silmiinpistävää ryhmittymistä yhteisen edun ja ilon nimissä.”

”Ystäväpiirissä voi myös usein sattua tilanteita, jolloin joutuu ottamaan osaa jonkin kahden ihmisen väliseen kiistaan. Olkoon kysymyksessä jokin pikkuseikka tai laaja periaatekiista, tuloksena on miltei aina, että jompikumpi osapuoli loukkaantuu perusteellisesti välittäjälle. Vielä ikävämpää on, jos riitelijät – ensin keskenään sovittuaan – hyökkäävät yhteisvoimin sovittajan kimppuun. Olemme jälleen päätyneet siihen, että on parasta käyttää hyväkseen koko diplomaattinen lahjakkuutensa etukäteen ja olla lausumatta mielipidettään puolesta taikka vastaan.”

Oletteko viehättävä?

”Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joita tarvitsemme, jos haluamme tulla hyvin toimeen lähimmäistemme kanssa, on viehätysvoima. Sillä viehätysvoima riisuu ystävämme aseista, saa heidät antamaan anteeksi virheemme ja lisäksi se on salainen ase, joka auttaa meitä kanssakäymisessä kaikkien ihmisten kanssa.”

”Meidän on myös ajateltava, miten usein itse tuhoamme sen viehätysvoiman, minkä luonnostaan omaamme. Kuulumme kenties siihen tyyppiin, jonka on aina oltava oikeassa. Voi myös olla, että kuulumme pikkumaisiin ihmisiin – esimerkiksi raha-asioissa.”

”Ylimalkaan kaikki epämiellyttävät ominaisuudet – kateus, epäkiitollisuus, välinpitämättömyys, itsekkyys – vähentävät viehätysvoimaamme. Ihmisen ei ole pakko olla erittäin ahkera tai erittäin älykäs enempää kuin erittäin kauniskaan ollakseen viehättävä. Tärkeintä on, että yritämme olla sellainen kuin toivomme toisten olevan meitä kohtaan. Tämä onkin lyhyesti a ja o kaikessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa.”

Me Naiset 11/1958

Vuoden 1958 numerossa koreili minkkiturkkiin pukeutunut nainen.

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.