”Yritin unohtaa kumppanini seksihurjastelut toisaalla ja halusin häntä enemmän kuin koskaan”, kertoo petetyksi joutunut lukija selviytymiskeinoistaan. Kuva: Shutterstock
”Yritin unohtaa kumppanini seksihurjastelut toisaalla ja halusin häntä enemmän kuin koskaan”, kertoo petetyksi joutunut lukija selviytymiskeinoistaan. Kuva: Shutterstock

Unettomuutta. Paniikkikohtauksia. Mutta myös enemmän seksiä ja syvällisempi suhde. Lukijat kertovat omat tarinansa siitä, mitä tapahtui, kun kumppani jäi kiinni syrjähypystä.

Joskus puolison uskottomuuden voi antaa anteeksi. Silti se yleensä jättää jälkensä parisuhteeseen, sen luottamukseen ja seksielämään.

Jos molemmat osapuolet pystyvät käsittelemään tapahtunutta, parisuhde voi jopa kasvaa uuteen kukoistukseen pettämisen jälkeen – mutta se ei ole helppoa. Osa ei löydä luottamusta toiseen enää koskaan.

Kysyimme Me Naisten lukijoilta, millaisia tuntemuksia kumppanin pettäminen on herättänyt ja miten se on vaikuttanut seksielämään.

Ja ennen kaikkea: onko suhteella enää toivoa sen jälkeen, kun kumppani on jäänyt kiinni pettämisestä?

Seitsemän naista, jotka kaikki ovat kokeneet puolison uskottomuuden, kertoo nyt tarinansa ja miten he käsittelivät toisen uskottomuutta:

”Seksi tuntui todella vaikealta. Näin jatkuvasti silmissäni sen, miten hän oli toisen kanssa.”

  1. ”En uskaltanut lähteä”
    ”Välitin toisesta niin paljon, että tein virheen ja jäin suhteeseen, vaikka järki olisi sanonut toisin.
    Halusin luottaa, mutta en vain pystynyt. Yritin antaa anteeksi, mutta muistin hänen tekonsa aina. Aloin saamaan paniikkikohtauksia toistuvasti.
    Uskottomuuden selviämisen jälkeen seksi tuntui todella vaikealta. Näin jatkuvasti silmissäni sen, miten hän oli toisen kanssa. Itselläni oli sellainen olo, että oliko omassa kropassani jotain vikaa.
    Kolmen vuoden seurustelun jälkeen voin jo niin huonosti, että paniikkikohtaukset voimistuivat ja masentunut olo ei hellittänyt. En ymmärtänyt silloin, että voin oikeasti pahoin suhteessani.
    Viime syyskuussa kirjoitin päiväkirjaani, kuinka haluaisin tästä ihmisestä eroon, mutta en uskaltanut lähteä. Hän jätti minut marraskuussa ilman minkäänlaisia selityksiä ja selvittelyjä. Erosta on nyt viisi kuukautta ja voin sanoa, etten ole kolmeen vuoteen voinut näin hyvin, mitä voin nyt. Paniikkikohtauksetkin ovat loppuneet.” Millamagia, 22
     
  2. ”Mietin joka kerta toista naista”
    ”Kun kuulin pettämisestä, olin shokissa, vaikka kihlattuni olikin aiemmin jäänyt kiinni nettipelehtimisistä. Ensin halusin erota, mutta sitten jotenkin tunteet heräsivät loistoonsa.
    Sängyssä mietin silti joka kerta toista naista, mitä mieheni oli hänen kanssaan tehnyt ja miltä se oli tuntunut. Entä miettiikö mieheni häntä vielä? Luottoa ei enää ole täysin eikä koskaan varmaan tulekaan. Mutta en halua eroa: huomasin, että voin menettää suhteen.” Sarianna, 43
     
  3. ”Yhdeksän vuoden jälkeenkään en voi ymmärtää”
    ”Mieheni, perheen isä, oli aloittanut suhteen oman erikoistujansa kanssa. Teko vei kaiken luottamuksen – en vieläkään näin yhdeksän vuoden jälkeen voi ymmärtää, että miten hän saattoi kohdella meitä niin alentavasti.
    Seksielämäämme pettäminen vaikutti heti selvästi: en voinut enää koskea mieheeni. Halasimme ja itkimme toki hyvästeiksi.
    Kävimme tapahtuman jälkeen perheterapiassa kaksi kertaa – aivan turhaan. Puhumisesta tai tilanteen avaamisesta ei tullut mitään. Tilanne oli niin laajalti muiden ihmisten ja myös lasteni tiedossa, että näin parhaana elämämme kannalta lähteä lasten kanssa.” Kovaa kolhaistiin, 47
     
  4. ”Päätin yrittää vielä vuoden”
    ”Sain tietää asiasta puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. Maailmani romahti ja kaikki muistot tuntuivat saastuneelta. Viikko meni shokissa.
    Harrastimme seksiä noin kolmen viikon ajan. Rupesin aina itkemään heti seksin jälkeen.
    Olin aluksi sitä mieltä, että liitto loppuu siihen ja en enää pysty luottamaan mieheeni. Parin päivän kuluttua päätin kuitenkin, että yritän vielä yhden vuoden. Seksielämämmekin palautui pikkuhiljaa omiin uomiinsa ja noin vuoden jälkeen enää ajatellut että ’se on ollut jonkun toisen siellä’.
    Tapahtuneesta on nyt kuusi vuotta ja olemme onnellisempia, tasapainoisempia kuin ennen tapahtunutta. Selviäminen pettämisestä oli monen juttelun tulos.
    Tänä päivänä olen kiitollinen tälle tuntemattomalle naiselle. Hän pelasti liittomme. Tapahtunut pakotti meidät puhumaan asioista, joista emme olleet osanneet puhua. Rakkaus on ihan erilaista kun ennen – paljon syvempää ja sillä on merkitys. Olen huomannut, että mieheni ihan oikeasti rakastaa minua ja olen vapautunut jotenkin aivan eri lailla. Seksielämämme on nyt todella hyvää ja molemmat nautimme siitä kovasti.” Aidosti nyt onnellinen, 42
     
  5. ”Jaksoin pitää kulisseja yllä puoli vuotta”
    ”Ensimmäisenä tulivat raivo ja viha. Sitten pettymys ja suru. Sen jälkeen itkin varmaan viikon ja aloin syyttää tapahtuneesta itseäni. Yritin unohtaa kumppanini seksihurjastelut toisaalla ja halusin häntä enemmän kuin koskaan. Välillä pakotin itseni siihen. Seksi oli kiihkeämpää kuin koskaan ja sitä oli paljon.
    Jaksoin pitää kulisseja yllä noin puoli vuotta. Sen jälkeen tuli täydellinen romahdus: en halunnut enää miestäni, en jaksanut laittaa itseäni enkä kotiamme. Kävimme pariterapiassa muutaman kerran ja oman toiveeni selkeytyivät: haluan erota! Välissä oli pitkä kuiva kausi ja kävin purkamassa mieleni sotkuja terapiassa, mutta kun erostamme oli kulunut noin vuosi, ryhdyin käymään taas treffeillä ja elän nyt elämäni parasta aikaa sinkkuna, joka voi tehdä mitä haluaa.” Miia, 33
     
  6. ”En ole antanut anteeksi”
    ”Olin pitkään tiennyt jonkun olevan huonosti parisuhteessamme. Mitään vastauksia en kuitenkaan saanut kysymyksiini. Eräänä iltana riitti ja menin lukemaan viestit puhelimesta. Kun totuus paljastui lukemattomista viesteistä, maailma kirjaimellisesti romahti. Kroppa tuntui painavan tonnin ja järkytys oli sanoin kuvailematon. Järkytyksen jälkeen tuli suuri inho ja viha. Tämä on pahinta, mitä voi perheelleen tehdä ’etsiessään itseään’.
    Seksi tuntui aluksi tyhjältä, kun uskottomuus oli selvinnyt. Se oli pelkkää seksiä. Sitä mietti pitkään, ketä toinen miettii juuri tuossa tilanteessa.
    Loppujen lopuksi tapahtumat lähensivät meitä jollain ihmeellisellä tavalla. Mutta siinä tarvittiin loputtomia keskusteluja, kaiken kertomista ja välitöntä yhteydenpidon lopettamista kolmanteen osapuoleen. Yöunet ovat menneet ja vihantunteetkin nousevat edelleen esiin uudelleen ja uudelleen. Vuosienkaan kuluttua en ole antanut anteeksi – enkä anna.” Petetty, 34
     
  7. ”Halusin todistaa, että tätä kyllä riittää”
    ”Heti pettämisen jälkeen halusin seksiä enemmän kuin normaalisti. Halusin todistaa itselleni ja toiselle, että tätä kyllä riittää. Meillä oli kyllä ollut aktiivinen seksielämä jo ennen pettämistä. Jonkin aikaa mietin, mitä se toinen oli tehnyt ja miten se oli ollut erilaista.
    Muuten olin alkuun vainoharhainen ja herkkä. Eniten olin pettynyt mieheen, joka oli aina vannonut olevansa luotettava. Itse olin tehnyt lupauksen, joka oli tarkoitettu kestämään kunnes kuolema erottaa, joten eroaminen ei ollut ensimmäinen vaihtoehto.
    Olin päättänyt että jos mies haluaa jatkaa, minä annan anteeksi. Pikkuhiljaa suhteemme syveni sekä mieheni on muuttunut avoimemmaksi ja osoittaa nyt enemmän tunteitaan.” Aikuinen nainen, 41

Kysely

Onko kumppanisi ollut uskoton suhteenne aikana?

Kyllä
Kyllä
63.2%
Ei
Ei
36.7%
Ääniä yhteensä: 215
Todellinen elämäni.

”Olen kiitollinen tuntemattomalle naiselle” – 7 tarinaa siitä, miten kumppanin uskottomuudesta voi selvitä

Kiltti, uskollinen, tunnollinen aviomieheni, joka rakastaa minua eniten maailmassa ei olekaan uskollinen eikä rakasta minua, koska pystyi aiheuttamaan minulle tämän tuskan. Hänen tarkoituksensa ei ole jäädä kiinni. Omasta mielestään meillä menee aivan ihanasti ja rakastamme toisiamme äärettömän paljon. Mutta. Hän on jäänyt kiinni tietämätttään. Luin hänen toisen puhelimensa viestit ja minulle selvisi, että hänellä oli tapana sopia parittelutreffejä kolmen eri naisen kanssa. Naiset ovat minulle...
Lue kommentti

Teininä moni asia on vähän vaikeaa – ja varsinkin noloa!

Ei ole helppoa olla teini-ikäinen. Juuri tuossa iässä kulmat kurtistuvat ja silmät muljahtelevat keskimääräistä herkemmin. Ja hyvin usein näiden eleiden kohteina ovat omat vanhemmat, joita hävetään.

Silmien pyörittely omille vanhemmille ei ole kuitenkaan merkki epäkypsyydestä. Psykologi Lisa Damour on kertonut The New York Timesissa, että kyseessä on normaali kehitysvaihe, jolla pyritään ilmaisemaan itsenäisyyttä. Myös psykologi Heli Heiskanen on todennut Ylellä saman.

– Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää, Heiskanen on kertonut sivustolle.

”Supernoloa, kun äitini kyseli kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu.”

Pyysimme kaksi-, kolme- ja nelikymppisiä muistelemaan, mikä heitä hävetti teini-ikäisinä. Näin he kertoivat:

1. Nolot jutut

”Äidilläni on mutkaton asenne erilaisiin ruumiintoimintoihin. Teininä oli supernoloa, kun hän kyseli iloisesti kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu. Hän oli juuri lähdössä kauppaan ja teki ostoslistaa.” Suski, 36

”Kaikkein nolointa oli, kun olimme koko perhe ensimmäistä kertaa Lontoossa lomalla. Olin itse tuolloin 13-vuotias. Kiersimme kaupunkia turistibussilla. Piccadilly Circuksen kohdalla isä kysyi oppaalta isoon ääneen, miten tuonne sirkukseen voi ostaa lippuja.” Jonna, 41

”Isä pärähti aina paikalle kertomaan todella luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia vitsejään.”

”Kokoonnuimme teineinä tyttöporukalla usein meille kotiin, minun huoneeseeni, Manhattan-sipsikulhon ympärille. Aina jossain kohtaa isäni pärähti huoneeseen kutsumatta ja alkoi kertoa luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia – vitsejään. Ystävieni mielestä isä juttuineen oli tosi hauska. Itse muistan ajatelleeni, miten hullu ja nolo hän on. Muistelemme tyttöjen kanssa näitä kertoja edelleen. Isäni kertoo yhä vitsejään. Nykyään joku jutuista saattaa jopa naurattaa.” Reetta, 37

2. Halaaminen

”Isäni halusi aina halata joka aamu koulun pihalla. Ja siis vielä lukioiässä. Oli jotenkin kauhean noloa teinin mielestä. Nyt jälkikäteen se on aika suloista.” Johanna, 42

”Isä halusi tehdä poikakavereille selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan.”

3. Puhuttelut

”Isäni piti puhutteluja poikakavereille keittiön pöydän ääressä. Halusi tehdä selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan. Itse istuin omassa huoneessa korvat punaisina ja halusin kadota maan päältä.” Jaana, 42

4. Samassa paikassa näyttäytyminen

”Jossain vaiheessa teini-ikää häpesin erityisesti mutsia niin paljon, etten voinut mennä hänen kanssaan samaa matkaa bussilla kaupungille, jos joku tuttu olisi vaikka nähnyt. Vanhempien läsnäolo erinäisissä tilanteissa sai aina pelkäämään, että nyt ne kaikki uudet tuttavuudet tajuaa, että olen ihan lapsi ja kiusallinen tyyppi. Jotain huijarisyndroomaan liittyvää siinä todennäköisesti oli.” Emilia, 25

”Tuli olo, että olen kuin joku lemmikki, jota esitellään.”

”Vaikka vanhemmissani ei aina ollut mitään sinänsä noloa, heidän kanssaan näyttäytyminen esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa nolotti. Nolous siis ikään kuin aktivoitui ja muuttui tarttuvaksi julkisilla paikoilla. Minulla on nuoret vanhemmat, jotka yleensä osasivat käyttäytyä. Isovanhemmilla, jotka hekin tosin ovat suhteellisen nuoret, sen sijaan oli välillä vaikeuksia. Pahinta oli, kun menimme ekaa kertaa isovanhempien kanssa Mäkkäriin ja he vaativat henkilökunnalta aterimia. Koulun coolit tyypit olivat tietysti paikalla, mikä oli aivan hirveää. Viivi, 26

”Äidilläni oli tapana jäädä suustaan kiinni kaupungilla joka toisen vastaantulijan kanssa. Eniten niissä tilanteissa hävetti se, että äiti aina esitteli minut kaikille tuttavuuksilleen 'meidän nuorimmaisena'. Tuli sellainen olo, että olen joku lemmikki, jota esitellään ihmisille, ja he sitten katsovat siinä, että miten olen kasvanut ja miten söpö olen. Niin noloa! Nykyään on maailman ihaninta, kun äiti esittelee minua tutuilleen – ymmärrän, että hän on minusta kertoessaan yleensä ennen kaikkea kauhean ylpeä.” Helmi, 25

”Joskus opettaisäni nukahti koetta valvoessaan.”

5. Ikä

”Hävetti, kun vanhempani olivat niin vanhoja, luokkakaverin mummo oli nuorempi kuin äitini. Lisäksi hävetti, kun isäni ei jättänyt minua autolla säällisen välimatkan päähän, vaan kurvasi koulun pihaan. Toki minulla oli erityisen paljon hävettävää siksi, koska vanhempani kyläkoulun opettajina kaikkine omituisuuksineen olivat päivästä toiseen kavereiden tarkkailtavina. Joskus isä nukahti koetta valvoessaan.” Ärrä, 41

”Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin.”

6. Olemus / vaatteet ja alastomuus

”Minua hävetti se, että vanhempani eivät olleet yhtään ”cooleja”. He ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, työssäkäyviä ihmisiä, joiden juuret ovat maaseudulla. Tykkäävät hiihtää, käydä mökillä ja katsoa lauantai-iltana telkkaria. Itse olisin halunnut olla tietenkin äärimmäisen cool kaupunkilainen. Olisin halunnut matkustella, mutta me menimme aina mökille. Kerran kävimme Kanarialla – sekin tuntui nololta ja kliseiseltä, vaikka matka olikin ihan todella hauska.” Linda, 24

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita.”

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita kylässä. Kyllä hävetti.” Ärrä, 41

”Vanhempani pukeutuivat nolosti. Olisin kovasti halunnut, että he olisivat tyylikkäitä ja trendikkäitä, mutta sellaisia tavallisia pulliaisia he vain aina olivat. Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin. Se oli meganolo.” Elina, 25

7. Oudot tavat

”Isäni on fanaattinen penkkiurheilija, jolle mieluisia lajeja ovat erityisesti hiihto ja mäkihyppy. Teininä en voinut kutsua kavereita kylään olympialaisten tai muiden urheilukisojen aikaan, koska isä kannusti suomalaisia niin kovaan ääneen, että talo tärisi. Supernoloa. Vieläkin välttelen vanhempieni kotia suurten urheilujuhlien aikaan.” Mari, 40

”Mielestäni oli noloa, että junalla työmatkaa tekevä äitini käveli töistä lähtiessään aseman laiturilla mahdollisimman pitkälle, jotta pystyi hyppäämään junan ekaan vaunuun välttääkseen siten kävelyä määränpäässä. Nykyään teen itse samoin.” Viivi, 26

 

Kysely

Häpesitkö sinä vanhempiasi teininä?

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski.