Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ajatteletko, että ystävän tapaamisen voi perua, jos tulee muuta tekemistä? Mieti vielä.

Tein sen taas. Olimme sopineet ystäväni kanssa puhelimessa, että näemme töiden jälkeen. Mutta töissä venähtikin vähän pidempään, eikä tapaaminen väsyneenä enää houkutellut. Soitin ystävälleni ja peruin treffit vedoten kiireeseen. Kotisohvalla podin sitten syyllisyyttä, jota lisäsi ystävältäni tullut tekstiviesti. Hän harmitteli ohareitani ja kertoi leiponeensa minua varten omenapiirakankin.  

Susanna, 36, myöntää suoraan, että hän peruu tai siirtää sovittuja tapaamisia nykyään liian usein ja liian heppoisin perustein – koska se on niin vaivatonta.

Heli, 27, taas joutuu usein ohareiden uhriksi. 

Sellaisia alustavasti sovittuja tapaamisia ja menoja perutaan jatkuvasti.  Alustavasti on sovittu, että mentäisiin, ja sitten ei mennäkään. Itse olen valmistautunut lähtöön, ja toinen ei oikeasti missään vaiheessa olekaan. Tai sitten näitä sopimuksia ei edes muisteta. Välillä se tuntuu loukkaavalta.

Psykologi ja psykoterapeutti Hanne-Leona Luomajoki uskoo, että kännyköiden myötä kynnys muuttaa suunnitelmia on madaltunut. Kun kaverit tavoittaa helposti, hetken mielijohteisiin on houkutus tarttua.

Ja houkutuksia on tullut lisää. Voi huomata, että illalla olisikin tosi mielenkiintoinen keikka, jolle kaveri tarjoaa ylimääräistä lippua. Menenpä mieluummin sinne kuin toisen kaverin kanssa kahville.

Marjo, 41, muistelee, että 90-luvulla ei tapaamisia juuri peruttu.

Asuin opiskeluaikana kimppakämpässä, jossa oli lankapuhelin ja siinä vastaaja. Sen pääsi kuuntelemaan vasta myöhään illalla, kun tuli kotiin. Sähköpostia kävin lukemassa yliopiston tietokoneluokassa kerran päivässä. 

Kevytkaveruutta

Kaveruussuhteet ovat muuttuneet, kun pienistä yhteisöistä on lähdetty isoihin kaupunkeihin ja riippuvuus yhdestä pienestä porukasta ei ole enää niin suuri.

– Jos ajatellaan vaikka 1960-lukua, niin ihmiset kyläilivät ja hengailivat enemmän toistensa kanssa.  Kyläyhteisö tai työpaikan piiri oli pysyvä ja siellä käsitelty aihepiiri laaja, psykologi Tuija Matikka sanoo.

– Aiemmin ihmiset pysyivät uskollisina perusryhmälleen, koska he ajattelivat, ettei sille ole vaihtoehtoja. Jos petti porukan, aiheutti kuprun. 

Nykyisin uusia, lupaavia suhteita on tarjolla enemmän.

– Sellaista kuulee, että vaihdoin asuinpaikkaa ja vaihdoin kaveripiiriä, Matikka lisää.

Hän on havainnut, että nykyajan tulos- ja tavoitekeskeisyys on soluttautunut ystävyyssuhteisiinkin. On salsakoulun kaverit, joogakaverit ja vertaistukiryhmä verkossa. Tiettyä tarvetta varten on tietty kaveri tai porukka.

Myös ihmisiä esineellistävä ajattelutapa on yleistynyt. Saatetaan miettiä, mitä minä tästä ihmisestä tai tapaamisesta saan. Treffit voi huoletta perua, jos jotain kiinnostavampaa tai houkuttelevampaa ilmaantuu.

Ystävän pitää olla kiinnostava

Tutkimusten mukaan ihminen pystyy pitämään yllä sosiaalisia suhteita noin 150 ihmiseen. Jotkut päästävät laumaansa jopa tv-sarjojen hahmot. Tuija Matikan edesmennyt mummo oli niin kiintynyt Kauniiden ja rohkeiden hahmoihin, että hänelle ei saanut soittaa ohjelman aikana. Mummolle oli tärkeää pysyä kärryillä Brooken, Ridgen ja Stephanien kuulumisista.

– Kuvaavaa on, että ennen kuin hän kuoli aivoinfarktiin, hän oli katsonut Kauniit ja rohkeat ja käynyt saunassa.

Matikan mukaan moni viettää mielellään aikaansa kuvitteellisten hahmojen seurassa, koska niiden elämä on käsikirjoitettu mielenkiintoiseksi. Samantyyppinen kiinnostavuuden vaatimus näkyy myös Facebook-suhteissa. Kaveri on helppo poistaa tai piilottaa näkyvistä, jos tällä on tyhmät tai tylsät jutut.

–  Kyläyhteisöissä ihmisistä ei päässyt samalla tavalla eroon. Kun potentiaalisesti kiinnostavaa porukkaa on paljon, kavereita vaihdetaan helpommin.

Tehokasta vapaa-aikaa

Kiireestä kirjoittanut kasvatustieteen professori Juha T. Hakala uskoo, että työelämän tehokkuusvaatimukset ujuttautuvat salakavalasti muuhunkin elämään. Moni haluaa käyttää vapaa-aikansa esimerkiksi kuntoiluun ja muuhun itsensä kehittämiseen, jotta olisi tehokkaampi töissä.

Ystävyyssuhteiden yllä­pitoa ei välttämättä pidetä tehokkaana ajankäyttönä.

– Elämästä tulee äärimmäisen stressaavaa edestakaisin suhaamista, jolloin ei ole aikaa kohdata ihmisiä kasvokkain, Hakala huomauttaa.

Ajankäyttötutkimukset antavat suomalaisista karun kuvan: sukulaisten ja ystävien kanssa seurusteluun käytetään koko ajan vähemmän aikaa. Sen sijaan harrastukset ja varsinkin tietokoneen käyttö haukkaavat entistä suuremman osan ajasta.

Hakalan mielestä elämäntapa on muuttunut pirstaleisemmaksi, pinnallisemmaksi ja nopeammaksi, mikä on muuttanut myös ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Mitä mahtuu ystävyyteen?

Kirsikka, 32, tunnustaa olevansa usein se, joka tekee oharit.

Joskus juuri niiden vanhojen ystävien tapaaminen tuntuu kaikkein rasittavimmalta. Tapaamiseen pitäisi panostaa, ja sen lähestyessä iskee laiskuus. Porukkatreffeistä on helppoa luistaa, mutta myönnän tehneeni oharit myös äitiyslomalla olleelle ystävälleni, jonka vauvaa minun piti mennä katsomaan. Sillon valehtelin tulleeni sairaaksi, vaikka oikeasti vain huvitti enemmän lähteä leffaan.

Hanne-Leona Luomajoen mukaan myös käsitys hyvästä ystävyydestä on muuttunut. Kaikki eivät enää ajattele, ettei hyvä ystävä peru tapaamista viime hetkellä.

– Joku voi ajatella, että kyllä hyvään ystävyyteen mahtuu tällaistakin. Monen mielestä siihen kuitenkin yhä kuuluu ennakoitavuus. Silloin sitä pohtii helposti, enkö olekaan tärkeä tai eikö ystävyyssuhteemme merkitsekään samaa toiselle.

Kaiken kaikkiaan maailma on muuttunut epävarmemmaksi. Moni stressaa siitä, ettei mikään tunnu enää olevan pysyvää. He ovat herkkiä reagoimaan, jos he kokevat, ettei ystävyyssuhteeseenkaan voi enää luottaa.

Joskus on parempi luopua

Luomajoki muistuttaa, että jos ystävän jatkuvat perumiset loukkaavat tai ärsyttävät, ne pitäisi ottaa puheeksi. Toinen ei ole välttämättä ymmärtänyt loukkaavansa.

– Voi aloittaa kysymällä ohareita tekevältä, mitkä ovat hänen kriteerinsä toimivalle ystävyydelle ja kertoa sitten, että haluaisi itse pitää sovituista asioista kiinni. Tärkeää on, ettei pyyntö muutu vaatimukseksi, sillä vaatiminen ja ystävyyden vapaavalintaisuus sopivat huonosti yhteen.

Oharit on helppo ottaa henkilökohtaisesti, vaikka syy olisi ohareita tekevän ystävän muussa elämässä. Ystävällä voi yksinkertaisesti vain olla liian paljon kaikkea meneillään.

– Kannattaa miettiä, vedänkö nyt väärän johtopäätöksen. Toki joskus voi olla kyse siitä, että joku toinen ystävä tai asia on sillä hetkellä tärkeämpi.

Kun ihminen muuttuu, ystävyyssuhteetkin usein muuttuvat. Luomajoki puhuu myönteisestä luopumisesta. Jos kaveri tuntuu välttelevän tapaamisia tai peruvan niitä tiheään, voi pohtia, kantaako suhde enää.

– Ei voi olettaa, että ystävyyssuhteet säilyvät kehdosta hautaan. Mutta monen on vaikea hyväksyä sitä.

Solut haluavat tavata

Sari, 37, on huomannut tapaavansa kavereitaan yhä vähemmän kasvotusten. 

En kaipaa kahvitteluja ja kyläilyjä enää niin paljon, koska pysyn ystävieni kuulumisista perillä muutenkin. Kaikki ovat Facebookissa, jossa keskustelemme usein. Facebook on tavallaan rauhoittava kaveritapaamisten korvike. Ei tarvitse työpäivän jälkeen rynnätä väsyneenä kaupungille tai siivota hikipäässä omaa kotia vieraita varten. Viihdyn loistavasti yksin kotona, kun tietokoneeni yhdistää minut ystäviini. Katsomme usein esimerkiksi televisiota "yhdessä" eli kommentoimme reaaliajassa ohjelmia Facebookissa.

Vaikka Facebookin kautta pysyisi kärryillä ihmisten kuulumisista ja pitäisi yhteyttä ystäviin, ihminen tarvitsee myös tapaamisia kasvokkain.

– Jos ei koskaan tapaa kasvokkain, tunneside höllentyy. On tutkittu, että kun kaksi kehoa kohtaa, tapahtuu solutasolla asioita, jotka vahvistavat kiintymyssuhdetta, Luomajoki korostaa.

Sanna, 38, pitäisi mieluusti vanhoista ystävistään kiinni, muttei enää itsekään vaivaudu ottamaan vakavasti muutamien kavereidensa kanssa sovittuja treffejä.

Tiedän jo etukäteen ne tyypit, jotka kuitenkin peruvat tai sitten ilmestyvät paikalle vain kertomaan, kuinka kiire heillä on jo seuraavaan menoon. Kai se on jonkinlaista itsesuojelua, ettei enää edes odota, että sovitut jutut toteutuisivat. Onhan se toisaalta tyhmää teatteria suunnitella tapaamisia ja sitten pitää kuitenkin varasuunnitelmaa siinä sivussa.

Hanne-Leona Luomajoki huomauttaa, että ohareita tekevä voisi  pohtia, peruuko hän tapaamisia juuri tietyn ystävän kanssa vai onko kyseessä yleinen tapa. Mikäli oharit koskevat vain yhtä ystävää, häneen voi liittyä vaikeita tunteita tai kokemuksia, joita tietoisesti tai alitajuisesti välttelee.

– Voi esimerkiksi olla kiukkuinen ystävälle jostakin, mutta koska ei osaa ilmaista tunteita suoraan, välttelee mieluummin koko ihmistä.

Kyseessä voi olla myös elämäntilanteeseen liittyvä levottomuus, joka saattaa sivutuotteena nakertaa ihmissuhteita. 

– Tästä voi syntyä meheviäkin väärinkäsityksiä, sillä jos ei saa vastausta toiselta, mieli täyttää puuttuvan kohdan omalla logiikallaan.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti