Sinkkuus ei ole häpeän aihe. Me Naisten kyselyyn vastanneet naiset kertovat, mitkä ovat seurusteluhistorian puuttumisen parhaat puolet.

Jos aikuinen ei ole koskaan seurustellut, onko se automaattisesti merkki jonkinlaisista ongelmista? Ei tietenkään.

Tällaisiin ennakko-odotuksiin saattaa kuitenkin joutua törmäämään, mikäli on ollut aina sinkku. Kerroimme aiemmin Jonna Joutsenesta, 28, joka ei ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa. Jonna kipuili sinkkuuttaan, kunnes tajusi, että asiasta tehdään usein liian suuri numero. Muutama vuosi sitten hän alkoi arvostaa sinkkuuttaan.

– Kun on viihtynyt pitkään yksin, parisuhdetta ei välttämättä osaa edes etsiä. On myrkyllistä ajatella, että jos ei ole sattunut rakastumaan, vika on itsessä. Silloinhan miljoonassa suomalaisessa olisi jotakin pahasti vinossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Me Naiset kysyi kokemuksia lukijoilta, jotka eivät ole koskaan seurustelleet. Kokosimme vastausten pohjalta tähän juttuun yhdeksän tarinaa naisilta, jotka kertovat, mitä hyviä puolia seurusteluhistorian puuttumisessa on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1. ”Olen säästynyt huonoilta kokemuksilta, vääriltä ihmisiltä ja typerältä teinidraamalta”

Nimimerkki Sanna, 31, kertoo, että seurustelu ei ole koskaan tuntunut hänelle ”omalta jutulta”. Muutaman pettymyksen ja muiden ongelmaisten parisuhteiden sivusta seuraamisen vuoksi seurustelu ei kiinnosta häntä. 

– Vaikka toisen kanssa voisikin olla mukavaa ja sitä on joskus nuorempana ehkä kaivannutkin, ei ole sattunut eteen sellaista ihmistä jonka vuoksi haluaisin uhrata vapauteni ja itsenäisyyteni, Sanna kertoo.

Sannan mukaan yksin elämisessä parasta on vapaus ja itsenäisyys. Hän kertoo voivansa elää arkea juuri niin kuin haluaa. Joskus Sanna ajatteli sinkkuuden olevan huono asia, mutta vanhempana hän on todennut, ettei tarvitse seurusteluhistoriaa. 

– Muutamaa pettymystä lukuunottamatta olen enimmäkseen säästynyt huonoilta kokemuksilta, vääriltä ihmisiltä ja typerältä draamalta.

2. ”Parisuhde ei ole ollut pehmentämässä päätä”

– Olin nuorena ujo ja minut torjuttiin monesti, mikä söi valtavasti itsetuntoa. Kotona asiat olivat huonosti ja vanhempani olivat turhan tiukkoja suhteeni. 

Näin kertoo 22-vuotias Riikka. Hän kertoo olleensa kouluaikana kolmen vuoden tekstiviestisuhteessa pojan kanssa. Riikan tunteet olivat voimakkaat, mutta suhde ei koskaan edennyt seurusteluksi asti.

Riikka ei kuitenkaan koe, että seurustelemattomuudessa olisi mitään huonoja puolia.

– Olen kypsynyt itsekseni ja olenkin siksi hyvin itsenäinen. Elämäni on ollut paljon vapaampaa kun parisuhde ei ole ollut pehmentämässä päätä.

3. ”Olen kasvanut vahvaksi ja pärjääväksi naiseksi”

Heidi, 30, kertoo, ettei ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi ollut valmis sitoutumaan juuri häneen. Hänellä on ollut useita huonoja kokemuksia miesten kanssa. 

– Ne kokemukset ovat nujertaneet itseluottamusta, sekä luottamusta toisia kohtaan, ja siksi on vaikea edes altistaa itseään tilanteisiin, jotka voisivat parisuhteeseen johtaa. Koen hyvin vahvaa riittämättömyyden tunnetta ja valitettavasti tunnen, etten kelpaa tälläisenä kuin olen.

Heidi kertoo haaveilevansa hyvästä parisuhteesta ja perheestä, mutta on ylpeä siitä, miten itsenäinen hän on sinkkuutensa ansiosta. 

– Se, että aina on elänyt yksin, on kasvattanut omalla tavalla vahvan ja pärjäävän naisen. Mielestäni aikuisen pitää osata olla yksin, eikä kaikessa olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Näin ikisinkkuna sitä todellakin tulee toimeen omillaan. 

4. ”Uusiin ihmisiin tutustuminen on rankkaa erityisherkkänä”

Piia, 30, kuvailee, miksi on pysynyt sinkkuna koko ikänsä:

–  Uusiin ihmisiin tutustuminen on henkisesti todella rankkaa, kun elää elämäänsä erityisherkkänä. Vieraiden ihmisten seurassa hiljainen ihminen herättää kiusaantumista ja sen niin kutsutun kipinän löytäminen on haastavaa.

Sinkkuudessa parasta Piian mukaan on se, että saa tehdä ja elää juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

– Ei ole ilmoitusvelvollinen tulemisista tai menemisistä kenellekään ja on vastuussa vain itsestään, hän sanoo.

5. ”Saan tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä”

30-vuotias Viivi ei ole vielä koskaan löytänyt sopivaa kumppania. Hän myöntää olevansa arka lähestymään kiinnostavia ihmisiä. Hän ei keksi sinkkuudesta yhtäkään huonoa puolta, vaan nauttii siitä, että saa päättää elämästään itse ja tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä ja ratkaisuja. 

– Olen muun muassa muuttanut kuukauden varoitusajalla töihin ulkomaille. Välillä olen erakoitunut ja välillä tavannut niin paljon eri ystäviä kun suinkin ehdin.

6. ”On ollut paljon ihania seksisuhteita”

Siiri, 36, kertoo deittailleensa ja kokeneensa lyhyitä romansseja, mutta varsinaisessa parisuhteessa hän ei ole ollut.

– Neitsyyden menetin 21-vuotiaana, sitten meni vuosia ilman miehiä. Minulla on yksi tytär. Olin tyttäreni isän kanssa, kun hän sanoi, että tämä meidän ”juttu” ei ollutkaan seurustelua.

Siiri tunnustaa kaipaavansa romantiikkaa ja hellyyttä, mutta hän löytää sinkkuna vietetyistä vuosista myös hyviä puolia. 

– Minulla on ollut paljon erilaisia ihania seksisuhteita. Niitä ei olisi tullut koettua varattuna. 

7. ”En juokse treffeillä, koska suojelen itseäni”

Kristalla, 24, ihastuminen ja kiinnostuminen ovat mennyt aina ristiin.

– En ole tavannut sellaista tyyppiä, joka olisi samaan aikaan ollut kiinnostunut minusta. Ihastun tosi harvoin ja kun ihastun, se saattaa kestää todella pitkään. Olen aika herkkä, joten uskon myös suojelevani itseäni jollakin tapaa ja siksi en juokse treffeillä.

Sinkkuudessa parasta on Kristan mukaan se, että hän elää omien aikataulujensa mukaan ja tekee kaikki päätökset vain omasta näkökulmastaan. 

– Ei tarvitse kysyä toiselta vaikkapa, että onko jokin reissu ok. Ehdin viettää kavereiden kanssa paljon aikaa ja panostaa opiskeluun.

8. ”En koe paineita seurustella seurustelun vuoksi”

– Olisin voinut seurustella vaikka kuinka monta kertaa, sillä kiinnostuneita miehiä on totta kai tullut silloin tällöin vastaan. En kuitenkaan halua ryhtyä suhteeseen, jos en ole aidosti kiinnostunut. En koe paineita seurustella seurustelun vuoksi. Koen, että moni muu milleniaali ajattelee samoin, pohtii Jenni, 25. 

Jenni kuvailee elämänsä olevan täynnä mielenkiintoisia asioita: harrastuksia, opintoja ja läheisiä ystäviä. Kumppaniksi hän kelpuuttaisi vain ihmisen, joka jakaa hänen kanssaan tietyt perusarvot ja on paitsi perinteinen poikaystävä, myös ystävä.

– Minulla on ollut aikaa rakentaa terve ja realistinen käsitys rakkaudesta. Jos olisin rynnännyt suhteisiin pää edellä, olisin varmasti oppinut tärkeitä asioita, mutta toisaalta olisin myös viettänyt paljon aikaa aivan väärien ihmisten kanssa.

9. ”Tärkein ihmissuhde elämässä on suhde omaan itseen”

Sinkkuus voi olla tietoinen valinta, mutta johtua myös siitä, että sitä oikeaa ei ole tullut vastaan. Näin on käynyt Heidille, 26. 

– Lyhyet tapailut ovat päättyneet siihen, että olen huomannut kumppanikandidaateissani ns. red flageja eli hälyttäviä piirteitä ja tapoja kuten valehtelua, kontrolloinnintarvetta ja alistamista.

Heidi kertoo kokeneensa lapsena kiusaamista ja seksuaalista väkivaltaa, jotka ovat jättäneet häneen jäljet. Hän tapasi talvella miehen, josta olisi potentiaaliseksi kumppaniksi, mutta toistaiseksi Heidi haluaa jarrutella. 

– Minun on keskityttävä nyt minuun. Koen, että tärkein ihmissuhde elämässä on suhde omaan itseen. On rakastettava ensin itseään ja oltava ensin omillaan onnellinen, jotta voi ottaa rakkautta vastaan toiselta. Nautin myös vapaudentunteesta, siitä että voin tehdä mitä vain milloin vain olematta kenellekään tilivelvollinen, ja siitä että voin suunnitella menemiseni juuri kuten haluan.

Teekutsuton

Nykyihminen ei tarvitse huonoja perinteitä ja omistussuhteita ihmissuhteiksi. On terve lähtökohta, vahvistaa nuorten naisten itsenäistä pärjäämistä ja elämää ilman riippuvuussuhteita kenestäkään. 

Se kasvattaa nuorten miesten vastuuta tekemisistään ja suhteistaan, kun heiltäkin vaaditaan, eikä oleteta, että voivat valita ja käyttää ihmisiä, oman uransa luomiseen. Se on hyvä suuntaus.

Onnilöytyyomastasydämestä

Melkoisen nuoria ihmisiä vielä tässä haastattelussa. Mielenkiintoisempaa olisi lukea yli neljäkymppisistä, jotka eivät ole olleet suhteessa ja ovat vaikka neitsyitä vielä. Kaipaako sellaiset ihmiset enää suhdetta/seksiä? Itse löysin mieheni 25-vuotiaana. Alle kolmekymppisenä kannattaakin nauttia vapaudesta, eikä hätiköidä suhteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla