Elefantti huoneessa saattaa olla niin hienovarainen, että sitä ei huomaa itse. Kuva: iStock
Elefantti huoneessa saattaa olla niin hienovarainen, että sitä ei huomaa itse. Kuva: iStock

Stereotyyppiset oletukset ja vahingossa suusta päässeet sammakot saattavat loukata. Jos mikroaggression saa kiinni tuoreeltaan, tilanne on vielä pelastettavissa.

Jokainen on joskus sortunut keskeyttämään jonkun toisen puheenvuoron tai valinnut bussissa seisomapaikan, koska ei halunnut istuutua tietyn kanssamatkustajan viereen.

Tällainen käytös on usein tiedostamatonta. BBC:n jutussa sitä kutsutaan mikroaggressioksi.

Monesti hienovaraisten loukkausten kohteeksi joutuvat vähemmistöihin kuuluvat. Mikroaggressiota on BBC:n jutun mukaan esimerkiksi sanoa homoseksuaalille, että tämä ei kuulosta yhtään stereotyyppiseltä homolta. Tai kysyä naispuoliselta toimitusjohtajalta, voisiko tämän esimiehen saada paikalle.

Mikroaggression tarkoitus ei ole loukata. Ihminen ei välttämättä edes huomaa lipsahdustaan, vaikka sen kohteeksi joutuneelle tulee kelju olo. Kokosimme muutaman esimerkin arjen mikroaggressiosta.

1. Syvä hiljaisuus

”Huomaan välillä käyttäväni umpiankeita puheenvuoroja, joita seuraa hiljaisuus tai aiheen vaihto. Syyllistyn vastaavaan toki itsekin, vaikka pitäisi kai sanoa jotain ihan vain ihmisyyden nimissä.”

Usein mikroaggressioon ei tarvita edes sanoja, ja myös hiljaisuus voi loukata. Kun tuttu jatkaa selitystään liian pitkään tai sanoo jotain tylsää, aina ei jaksa edes ilmaista, että kuuli kyllä. ”Aijaa” ja ”heh” olisivat aivan kelpo vastauksia, ja kai niitä pitäisi jaksaa käyttää.

2. Katse kengänkärjissä

”Edellisellä työpaikallani oli yleinen tapa olla tervehtimättä. Hymy tai nyökkäys olisi riittänyt pitkälle.”

Toinen hiljaisuuden muoto on vältellä tervehtimistä ja kääntää katse muualle kuin vastaantulijaan. Moikkaukseen vastaamatta jättäminen sen sijaan taitaa mennä jo tahallisen passiivis-aggressiivisuuden puolelle ja viestii, että älä sinä kuule siinä turhia moikkaile.


3. Sitä tikulla silmään...

”Hei kiva, että teit ruokaa. Muistitko tällä kertaa laittaa suolaa?”

Tällaiset kommentit ovat tyypillisiä etenkin parisuhteissa. Ennakointi on periaatteessa hyvä juttu, mutta vanhoista kämmeistä ei kuitenkaan olisi tarpeellista muistuttaa. Suolaa voi aina lisätä.

4. Valikoiva sosiaalisuus

”Se, että joku puhuu seurassa ja katsoo silmiin kaikkia muita paitsi yhtä.”

Jos ei ihan tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä, saattaa tulla käyttäytyneeksi kuin toinen olisi ilmaa. 

”Hymy tai nyökkäys olisi riittänyt pitkälle.”

5. Sanat, jotka on helppo ymmärtää väärin

”Törmäsin päiväkodin aulassa uuteen lapseen isineen. Lapsi oli paljon pienempi kuin 2–2,5-vuotiaat ryhmäläiset. Totesin isälle, että uusi ryhmäläinen onkin näköjään jonkin verran nuorempi kuin muut. Sanani pystyi tulkitsemaan niin, että on edesvastuutonta viedä noin pieni lapsi päivähoitoon, vaikka se ei ollut tarkoitukseni.”

Joskus olisi hyvä miettiä ennen kuin avaa suunsa.

6. Väärässä seurassa valittaminen

”Pari kiloa pitäisi vielä tiristää, mutta kun ei jaksa.”

Saahan sitä periaatteessa valittaa vaikka mistä, mutta miten vieressä istuvan ylipainoisen pitäisi tulkita laihdutuspuheet?

Mitä mikroaggressiolle voi tehdä?

Kanadalainen mielenterveysasiantuntija Uppala Chandrasekera sanoo BBC:lle, että parasta on todeta tapahtunut ääneen. Mikroaggressiolla on tapana toistua, joten sen kohteeksi joutunut voi olla hyvinkin loukkaantunut, vaikka kyse olisi tietämättömyydestä tai hölmöstä vahingosta. Kannattaa kysyä, onko tölväisyn kohteeksi joutunut ok ja haluaako hän jutella.

– Loukatun mielenterveyden kannalta on tärkeää ottaa häneen kontakti, jotta hän tuntee kuuluvansa joukkoon.

Jos joutuu itse mikroaggression kohteeksi, kannattaa puuttua siihen, jotta tilanne ei etene pidemmälle. Se on tärkeää myös siksi, että kukaan meistä ei välty ennakkoasenteilta ja harhaluuloilta. Tiedon lisääminen kuitenkin vähentää niitä.

Millaiseen mikroaggressioon sinä olet törmännyt? Osallistu keskusteluun kommenttiosiossa!

Vierailija

Nyt kiusallisella hiljaisuudella ja välttelevällä katseella on nimi! 6 tapaa, joilla sinäkin syyllistyt mikroaggressioon

Loukkaannutaan ja puolestaloukkaannutaan. Siinä päivän trendi. Leikkipuistoissa olevat puutkin halutaan jo ympäröidä pehmusteilla etteivät lapset satuta itseään. Tämä on tosi. Miten meistä näin avuttomia on tullut? Kyllä maailma pitää pystyä kohtaamaan sellaisena kuin se on. Ei pumpuliin kääriytyminen tai vaaleanpunaiset lasit silmillä ole mikään ratkaisu. Eikä myöskään se, että aikuisia ihmisiä pidetään jonain pikkuvauvoina. Nyt vähän ryhtiä tähän touhuun hyvät ihmiset!
Lue kommentti

Vainoharhaisen ihmisen silmissä maailma näyttäytyy pelottavana ja vihamielisenä. Omassa ajattelussaan hän ei yleensä näe vikaa.

Kyttääkö puolisosi jatkuvasti puhelintasi, vaikket ole antanut mitään aihetta epäluottamukseen? Kantaako ystäväsi vieläkin kaunaa, että kerran arvostelit hänen paitaansa yläasteella? Kyse voi olla paranoidisesta ajattelusta.

Psykologian maisteri Aino Saarinen on tehnyt paranoidisesta ajattelusta väitöstutkimuksen. Saarisen mukaan paranoidisuus ulottuu lievistä ja ohimenevistä ajatuksista vakavaan vainoharhaisuuteen.

Lievänä paranoidisuus voi ilmetä esimerkiksi hetkellisinä pelkoina joutua kritiikin kohteeksi. Vakavimmillaan siihen liittyy vainoharhaisuutta eli psykoottistasoista harhaluuloisuutta. Vakavassa muodossa ihmisellä on pysyviä ja ahdistusta aiheuttavia uskomuksia – hän saattaa esimerkiksi kuvitella, että on poliisin vainoama.

Paranoidisesti ajatteleva ihminen tunnistaa hyvin harvoin itse oireiluaan. Sen vuoksi voi olla tärkeää, että läheinen huomaa tilanteen ja puuttuu siihen.

– Oireiluun tulisi hakea apua, jos paranoidisuus alkaa haitata ihmisen itsensä tai tämän läheisten elämää merkittävästi, Saarinen sanoo.

Mistä sitten tunnistaa paranoidisen ajattelun? Saarinen kertoo, että tyypillisiä merkkejä ovat muun muassa seuraavat:

1. Epäluottamus

”Perusteeton epäluottamus ja epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan ovat paranoidisuuden ydinmerkkejä.”

Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi. Tämän vuoksi hänellä saattaa olla korkea kynnys uskoutua edes läheisilleen.

2. Kontrollin tarve

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa pyrkiä seuraamaan ja kontrolloimaan läheistensä toimintaa.”

Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi läheisten puhelimen käytön seuraamisena.

Vainoharhainen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi.

3. Kaunaisuus

”Paranoidiset ihmiset ovat taipuvaisia kantamaan kaunaa pitkään pienistäkin loukkauksista.”

Paranoidisen saattaa siis olla vaikeaa antaa anteeksi, vaikka asiasta olisi kulunut jo paljonkin aikaa.

4. Oman edun tavoittelu

”Paranoidisen henkilön saattaa olla vaikeaa tehdä joustavasti yhteistyötä toisten kanssa.”

Saarisen mukaan paranoidinen ihminen saattaa nähdä asiat pikemminkin itsekeskeisestä näkökulmasta. Hän voi pyrkiä edistämään omia tavoitteitaan eikä yhteistä päämäärää.

5. Ylitulkinta

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa löytää herkästi negatiivisia piiloviestejä toisten hyväntahtoisesta toiminnasta.”

Hän saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Paranoidinen ihminen saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Miten apua vainoharhaisuuteen?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

– Häiriökeskeistä näkökulmaa ja psykiatrisia termejä tulisi välttää. Aluksi kannattaa pyrkiä keskustelemaan esimerkiksi konkreettisista tilanteista, joissa ajattelu ilmenee, Saarinen ehdottaa.

Paranoidisen ajattelun vakavuutta voi yrittää selvittää esimerkiksi tiedustelemalla, miksi läheinen tulkitsi tilanteen niin kuin tulkitsi. Tekeekö hän samankaltaisia tulkintoja laajalti muissakin sosiaalisissa tilanteissa? Kuinka vakuuttunut hän on tulkintojensa oikeellisuudesta?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

Kuitenkin monissa tapauksissa paranoidisesti ajattelevaa ihmistä on vaikea saada hoitoon. Hän ei useinkaan tunnista omaa oireiluaan ja saattaa herkästi kokea asiaan puuttumisen uhkaavana. Hän voi jopa reagoida siihen aggressiivisesti.

Helpoimmin hänet saattaa saada helpommin avun pariin tarttumalla toisiin, samanaikaisesti ilmeneviin oireisiin. Saarisen mukaan paranoidiseen ajatteluun liittyy tyypillisesti esimerkiksi unettomuutta, ahdistusta tai stressiä, joihin henkilö saattaa kokea tarvitsevansa ammattiapua.

– Kun näitä oireita käsitellään ammattilaisten kanssa, saatetaan päästä keskustelemaan myös paranoidisista ajatuksista ja niiden hoidosta, Saarinen sanoo.

Toimittaja ja kolumnisti Helena Liikanen-Renger on asunut viisi vuotta Ranskassa ja tietää, miten ranskalaiset säilyttävät kipinän parisuhteissaan.

Helena Liikanen-Renger rakastui ranskalaiseen mieheen ja tajusi nopeasti, että Ranskassa parisuhteesta ajatellaan hyvin eri lailla kuin Suomessa.

 – Pariskunnat viettävät kaiken likenevän aikansa tiiviisti yhdessä. Parisuhteeseen panostetaan, eikä ikinä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos viettää aikaa vain puolisonsa kanssa ja jättää lapset hoitoon, Helena kertoo.

Helena ei kulje kotonaan korkkareissa, mutta ymmärtää hyvin, että moni ranskalaisnainen laittautuu puolisoaan varten kotioloissakin.  

– Yksi ystäväni tarkistaa aina peilistä, että näyttää hyvältä, ennen kun hänen miehensä palaa töistä. Uskon, että meillä kaikilla on kaipuu siihen, että saisimme välillä kokea olevamme tosi naisia.

– Minusta on absurdia, että ihmiset eivät käytä aikaa elämänsä tärkeimpään ihmissuhteeseen, jonka he ovat itse halunneet. Eihän parisuhde hoitamatta pysy kunnossa, hän sanoo.

Tässä Helenan vinkit, joiden avulla jokainen voi yrittää tehdä parisuhteestaan paremman:

1. Parisuhteessa molempien ei tarvitse tehdä kaikkea

”Ajattele, että te kaksi täydennätte toisianne. Molempien ei tarvitse osata kaikkea. Jos puolisosi on parempi jossakin, anna hänen tehdä se.  Istu vaikka viereen ihailemaan häntä ja ole kiitollinen siitä, mitä hän osaa. 

Kiukuttelu siitä, että kyllä minä osaan itsekin avata oveni on ihan turhaa. Ei kukaan ranskalainen mies kyseenalaista sitä, ettetkö osaisi, mutta saa kai hän silti olla avulias.”

2. Pyri säilyttämään hippunen mystiikkaa parisuhteessasi

”Ihan kaikkea toisesta ei tarvitse tietää. Älä jaa kaikkein arkisimpia asioita, niin suhteessa säilyy pieni salaperäisyys, ja näette toisenne vuosienkin jälkeen parhaassa valossa. 

Ranskalaiset eivät koskaan leikkaa varpaankynsiä olohuoneessa, vaan menevät vessaan ja laittavat oven perässään kiinni.  Se kannattaa muistaa sulkea kaikkien muidenkin käyntien ajaksi, eikä puolisolle myöskään tarvitse tehdä selkoa vatsan toiminnasta. 

Jos rikkinäiset pieruverkkarisi eivät ole omasta mielestäsikään kauhean kauniit,  niin todennäköisesti ne eivät ole sitä puolisonkaan mielestä. Miksi kulkisit ne päälläsi puolisosi nähden, kun et pukeudu niihin myöskään mennessäsi kahville ystäväsi kanssa.”

3. Järjestä säännöllisesti kahdenkeskisiä hetkiä ilman lapsia ja kännyköitä

”Sen ei tarvitse olla kallis ravintolaillallinen tai viikonloppureissu. Aivan yhtä hyvin toimii saunan lauteilla jutustelu. 

Jos teillä on lapsia, istuttakaa jälkikasvu katsomaan Pikku Kakkosta ja juokaa sillä välin lasilliset skumppaa tai kahvit parvekkeella. Puolessa tunnissa ehtii hyvin käydä läpi päivän tapahtumat –  ja jos pystytte puhumaan muusta kuin lapsistanne, vielä parempi. ”

Helena Liikanen-Rengerin kirja Mon amour –  ranskalaisen parisuhteen jäljillä (Atena) on juuri ilmestynyt.

 

Vierailija

Laita vessan ovi kiinni äläkä kulje pieruverkkareissa, jos haluat olla rakkaudessa yhtä hyvä kuin ranskalaiset

aika lapsellista luettavaa... tarkistella peilistä arkipäivisin että näyttää hyvältä kun mies tulee kotiin, huh-huh. melko pinnallista.vai tarkistaako mieskin sitten töissä että varmasti näyttää hyvältä kotiin tullessaan. melkosta potaskaa. etenkin kun ranskassa on rakastajien "pito" täysin sallittua.
Lue kommentti