Elefantti huoneessa saattaa olla niin hienovarainen, että sitä ei huomaa itse. Kuva: iStock
Elefantti huoneessa saattaa olla niin hienovarainen, että sitä ei huomaa itse. Kuva: iStock

Stereotyyppiset oletukset ja vahingossa suusta päässeet sammakot saattavat loukata. Jos mikroaggression saa kiinni tuoreeltaan, tilanne on vielä pelastettavissa.

Jokainen on joskus sortunut keskeyttämään jonkun toisen puheenvuoron tai valinnut bussissa seisomapaikan, koska ei halunnut istuutua tietyn kanssamatkustajan viereen.

Tällainen käytös on usein tiedostamatonta. BBC:n jutussa sitä kutsutaan mikroaggressioksi.

Monesti hienovaraisten loukkausten kohteeksi joutuvat vähemmistöihin kuuluvat. Mikroaggressiota on BBC:n jutun mukaan esimerkiksi sanoa homoseksuaalille, että tämä ei kuulosta yhtään stereotyyppiseltä homolta. Tai kysyä naispuoliselta toimitusjohtajalta, voisiko tämän esimiehen saada paikalle.

Mikroaggression tarkoitus ei ole loukata. Ihminen ei välttämättä edes huomaa lipsahdustaan, vaikka sen kohteeksi joutuneelle tulee kelju olo. Kokosimme muutaman esimerkin arjen mikroaggressiosta.

1. Syvä hiljaisuus

”Huomaan välillä käyttäväni umpiankeita puheenvuoroja, joita seuraa hiljaisuus tai aiheen vaihto. Syyllistyn vastaavaan toki itsekin, vaikka pitäisi kai sanoa jotain ihan vain ihmisyyden nimissä.”

Usein mikroaggressioon ei tarvita edes sanoja, ja myös hiljaisuus voi loukata. Kun tuttu jatkaa selitystään liian pitkään tai sanoo jotain tylsää, aina ei jaksa edes ilmaista, että kuuli kyllä. ”Aijaa” ja ”heh” olisivat aivan kelpo vastauksia, ja kai niitä pitäisi jaksaa käyttää.

2. Katse kengänkärjissä

”Edellisellä työpaikallani oli yleinen tapa olla tervehtimättä. Hymy tai nyökkäys olisi riittänyt pitkälle.”

Toinen hiljaisuuden muoto on vältellä tervehtimistä ja kääntää katse muualle kuin vastaantulijaan. Moikkaukseen vastaamatta jättäminen sen sijaan taitaa mennä jo tahallisen passiivis-aggressiivisuuden puolelle ja viestii, että älä sinä kuule siinä turhia moikkaile.


3. Sitä tikulla silmään...

”Hei kiva, että teit ruokaa. Muistitko tällä kertaa laittaa suolaa?”

Tällaiset kommentit ovat tyypillisiä etenkin parisuhteissa. Ennakointi on periaatteessa hyvä juttu, mutta vanhoista kämmeistä ei kuitenkaan olisi tarpeellista muistuttaa. Suolaa voi aina lisätä.

4. Valikoiva sosiaalisuus

”Se, että joku puhuu seurassa ja katsoo silmiin kaikkia muita paitsi yhtä.”

Jos ei ihan tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä, saattaa tulla käyttäytyneeksi kuin toinen olisi ilmaa. 

”Hymy tai nyökkäys olisi riittänyt pitkälle.”

5. Sanat, jotka on helppo ymmärtää väärin

”Törmäsin päiväkodin aulassa uuteen lapseen isineen. Lapsi oli paljon pienempi kuin 2–2,5-vuotiaat ryhmäläiset. Totesin isälle, että uusi ryhmäläinen onkin näköjään jonkin verran nuorempi kuin muut. Sanani pystyi tulkitsemaan niin, että on edesvastuutonta viedä noin pieni lapsi päivähoitoon, vaikka se ei ollut tarkoitukseni.”

Joskus olisi hyvä miettiä ennen kuin avaa suunsa.

6. Väärässä seurassa valittaminen

”Pari kiloa pitäisi vielä tiristää, mutta kun ei jaksa.”

Saahan sitä periaatteessa valittaa vaikka mistä, mutta miten vieressä istuvan ylipainoisen pitäisi tulkita laihdutuspuheet?

Mitä mikroaggressiolle voi tehdä?

Kanadalainen mielenterveysasiantuntija Uppala Chandrasekera sanoo BBC:lle, että parasta on todeta tapahtunut ääneen. Mikroaggressiolla on tapana toistua, joten sen kohteeksi joutunut voi olla hyvinkin loukkaantunut, vaikka kyse olisi tietämättömyydestä tai hölmöstä vahingosta. Kannattaa kysyä, onko tölväisyn kohteeksi joutunut ok ja haluaako hän jutella.

– Loukatun mielenterveyden kannalta on tärkeää ottaa häneen kontakti, jotta hän tuntee kuuluvansa joukkoon.

Jos joutuu itse mikroaggression kohteeksi, kannattaa puuttua siihen, jotta tilanne ei etene pidemmälle. Se on tärkeää myös siksi, että kukaan meistä ei välty ennakkoasenteilta ja harhaluuloilta. Tiedon lisääminen kuitenkin vähentää niitä.

Millaiseen mikroaggressioon sinä olet törmännyt? Osallistu keskusteluun kommenttiosiossa!

Vierailija

Nyt kiusallisella hiljaisuudella ja välttelevällä katseella on nimi! 6 tapaa, joilla sinäkin syyllistyt mikroaggressioon

Loukkaannutaan ja puolestaloukkaannutaan. Siinä päivän trendi. Leikkipuistoissa olevat puutkin halutaan jo ympäröidä pehmusteilla etteivät lapset satuta itseään. Tämä on tosi. Miten meistä näin avuttomia on tullut? Kyllä maailma pitää pystyä kohtaamaan sellaisena kuin se on. Ei pumpuliin kääriytyminen tai vaaleanpunaiset lasit silmillä ole mikään ratkaisu. Eikä myöskään se, että aikuisia ihmisiä pidetään jonain pikkuvauvoina. Nyt vähän ryhtiä tähän touhuun hyvät ihmiset!
Lue kommentti

Luulitko, että kiinnostus toiseen ihmiseen vain lopahtaa? Usein taustalla on aivan looginen selitys.

Ensimmäiset treffit sujuvat hyvin, ehkä vielä seuraavat niiden jälkeenkin. Saatitte jopa päättää, että aletaan seurustella. Jossakin vaiheessa orastava suhde kuitenkin lopahtaa siihen, että jompikumpi menettää kiinnostuksensa. Joskus se tapahtuu molemmille.

Psykologi ja tutkija Kelly Campbell kertoo Psychology Today -sivuston kirjoituksessaan, mistä kiinnostuksen katoaminen yleensä johtuu. Hänen mukaansa todennäköisiä syitä on neljä.

1. Heikko itsetunto

Campbellin mukaan huono itsetunto on yksi yleisimmistä syistä siihen, että suhde kariutuu alkuvaiheessa. Ihmisestä näkee helposti, jos hänellä ei ole hyvä olla itsensä kanssa, eikä sitä ole välttämättä kovin mukavaa seurata.

Campbell suosittelee miettimään, mitä asioita elämässään voisi muuttaa, jotta tuntisi olonsa varmemmaksi. Monesti jo se riittää, että tietää pyrkivänsä kohti tavoitteitaan. Jos asioille ei ole tehtävissä mitään, ne kannattaa opetella hyväksymään. Jokainen voi myös kehittää taitoaan selviytyä vastoinkäymisistä. Sitä kutsutaan resilienssiksi.


2. Tarrautuminen

Kuinka ollakaan: sekään ei ole kovin toivottavaa kumppanilta, että hän haluaa vain pakonomaisesti olla yhdessä jonkun kanssa. Jotkut ihmiset etsivät jatkuvasti rinnalleen puolisoa, koska ovat onnettomia ilman. Se ei välttämättä ole kestävä perusta uudelle suhteelle. Sen sijaan ihminen, joka on sinut itsensä kanssa myös yksin, kykenee todennäköisemmin kykenee, jossa molemmat seisovat omilla jaloillaan.

3. Kehno ajoitus

Jos joku sanoo ”vika ei ole sinussa, vaan minussa”, kyse on Campbellin mukaan todennäköisesti elämäntilanteesta, jossa suhteella ei vain ole edellytyksiä toimia kunnolla. Edellisestä suhteesta saattaa esimerkiksi olla liian vähän aikaa tai elämässä voi olla jotain muuta, joka panee kapuloita sinänsä hyvin yhteensopivan parin rattaisiin.

Campbell suosittelee hyväksymään, että kaikkia asioita elämässä ei voi selittää. Ajoitukseltaan oikeaa suhdetta odotellessa kannattaa keskittyä nauttimaan niistä asioista, joista saa nautintoa.

4. Liika vauhti

Joskus käy niinkin, että suhteen alku on yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Sieltä ei voi olla kuin yksi suunta: alas. Joillakin se koituu suhteen kohtaloksi.

Campbell muistuttaa, että tasapaino on hyvä muistaa, vaikka fyysinen vetovoima olisi kuinka vahva ja tekisi mieli olla koko ajan uuden tuttavuuden kanssa. Etäisyys tekee hyvääkin ja aiheuttaa kutkutuksia vatsanpohjaan. Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviin ja etsi uudesta suhteesta myös kumppanuutta.

– Kaikkein tyydyttävimmissä, kestävissä suhteissa intohimo ja kumppanuus ovat tasapainossa, tutkija toteaa.

Moni mies on lähisuhdeväkivallan uhri, mutta kokemukset hiljennetään vähättelyllä. Tuomasta käskettiin lopettamaan ”ruikuttaminen”.

– Oikeuslaitos on aina ollut vaimoni puolella, kun oikeudessa on ruodittu yhteisten lasten huoltajuutta tai suhteessa tapahtunutta väkivaltaa. Viranomaisiin ei ole ollut luottamista, jos sana on sanaa vastaan.

Näin kertoo eräs nimettömänä pysyttelevä mies Miessakit-järjestön tiloissa Helsingin keskustassa. Hän on lähisuhdeväkivallan uhri, joka kertoo kohdanneensa viranomaisten vähättelyä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan. 

Miessakit on miesten hyvinvointia tukeva järjestö. Sen Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke tarjoaa apua miehille, jotka ovat kokeneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla. Tähän mennessä hanke on auttanut Suomessa jopa 200 miestä, joille väkivallan vähättely on arkipäivää.

Nais- ja miesuhritutkimusten mukaan naiset ja miehet kokevat lähes yhtä usein väkivaltaa parisuhteessaan. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan.

”Kun yritin puhua ongelmista, se oli ruikuttamista”

Myös helsinkiläinen Tuomas, 58, turvautui kokemustensa vuoksi Miessakit-järjestöön. Hän kertoo Me Naisille eläneensä parikymmentä vuotta avioliitossa, jossa hän koki jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Tuomas ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ongelmat nousivat hiljalleen esiin: jatkuva syyllistäminen ja demonisointi oli osa arkea. Kumppani löysi sanomisen aihetta kaikesta, mitä Tuomas teki. Pienistä asioista tuli isoja reaktioita ja rajuja riitoja.

– Puhuin aina väärällä äänensävyllä. Ja kun yritin puhua näistä ongelmista vaimolle, se oli ruikuttamista tai minäkeskeistä, Tuomas kertoo.

Miessakien mukaan väkivalta voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

”Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi.”

Tuomas ajatteli pitkään, että kaikki tämä kuuluu normaaliin käyttäytymiseen ja parisuhteeseen. Hänellä kesti kauan ymmärtää, ettei suhde ei ole sellainen kuin pitäisi.

Kerran vaimo kävi myös käsiksi. Anteeksipyyntöä Tuomas ei koskaan saanut, vaan lisää alistamista ja vähättelyä.

– Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi. Suhdeväkivalta on molemminpuolista, se vain esiintyy eri tavoin, hän sanoo.

Naisten ja miesten kokemassa lähisuhdeväkivallassa on eroja. Miessakit-järjestön koordinaattori Jussi Pekkola kertoo, että naisten kokema väkivalta johtaa selvästi useammin naisen kuolemaan. Miehille on yleisempää tulla lyödyksi kotona.


”Skarppaa”

Kulttuuriimme on syöpynyt ajatus, että väkivalta kohdistuu ainoastaan naisiin. Esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusana domestic violence (perheväkivalta) tuottaa tulokseksi lähes yksinomaan kuvia pahoinpidellyistä naisista.

Tämän vuoksi miesten kokemaan väkivaltaan liittyy suurta häpeää. Apua ei uskalleta saada tai pyytää, koska kulttuurissamme miestä ei ole totuttu mieltämään uhrina.

Tuomas sai eron jälkeen apua terapiasta ja Miessakeilta. Hän kokee, että miesten ei ole helppo tuoda tämänkaltaisia asioita esiin. Hän on aiemmin itse tukeutunut vääriin ihmisiin – sellaisiin, jotka ojentavat ja käskevät skarpata. Jotkut miehet eivät edes jaksa kuunnella tämmöisiä ongelmia.

”Ainoa vaihtoehto on lähteä pois.”

– Pitää olla tarkka, kenelle avautuu. Siinä on mennyt myös arvokkaita ihmissuhteita rikki, kun ystävä on reagoinut vähättelemällä.

Tuomaksella kesti pitkään päästä eroon suhteesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Hänellä on vahva viesti miehille, jotka kärvistelevät väkivaltaisissa suhteissa.

– Väkivaltaiset suhteet eivät korjaannu mihinkään, joten ainoa vaihtoehto on lähteä pois.

Yleinen hätänumero 112.

Nettiturvakoti: myös chat-mahdollisuus.

Ensi- ja turvakotien liitto: päivystävät turvakodit.

Miessakit: päivystyspuhelin p. 044 751 1340 on avoinna ma-­ke kello 9­-12. Muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan, niin sinuun otetaan yhteyttä. Sähköposti: vakivaltaa.kokeneet.miehet(at)miessakit.fi

Naisten linja: p. 0800 02400, maksuton tukinumero ma-pe 16-20, la-su 12-16

Rikosuhripäivystys: auttava puhelin p. 116 006 suomeksi ma–ti klo 13–21 ja ke–pe klo 17–21 sekä ruotsiksi keskiviikkoisin klo 13–17. Myös chat.

Lisäksi mm:

  • Kuntien sosiaalipäivystykset (kiireelliset asiat myös virka-ajan ulkopuolella)
  • Terveyskeskukset
  • Äitiys- ja lastenneuvolat
  • Työterveyshuolto
  • Mielenterveystoimistot
  • Perheneuvolat
  • A-klinikat
  • Sosiaalitoimistot
  • Seurakunnat
  • Oikeusaputoimistot

Lähde: Väestöliitto.