Oikealle vai vasemmalle? Deittisovellus Tinderiä on moitittu ulkonäkökeskeisyyden korostamisesta. Kuva: Shutterstock
Oikealle vai vasemmalle? Deittisovellus Tinderiä on moitittu ulkonäkökeskeisyyden korostamisesta. Kuva: Shutterstock

Nirsoudessa on sekä hyvät että huonot puolensa, kun tarkoituksena on löytää itselle puoliso.

Lääketieteen tohtori Markus Sormaala herätti viikonloppuna keskustelua Helsingin Sanomiin kirjoittamallaan mielipidekirjoituksella. Hän väitti, että prinsessasadut ja populaarikulttuuri kasvattavat naisista nirsoja puolison etsinnässä. Miehen parinvalintaa hän vertasi käytetyn auton ostamiseen: otetaan se, mikä on tarjolla.

Myöhemmin hän kertoi lehdelle kirjoittaneensa tekstin kieli poskessa ja kärjistäen, vaikka seisookin yhä sanojensa takana.

Teimme pikaisen kyselun lukijoillemme, ja 56 prosenttia heistä allekirjoitti väitteen siitä, että naiset kasvatetaan nirsoiksi puolison valinnassa.

Kyselimme aiheesta myös tarkemmin.

Kyselyn vaatimattomasta (n=31) vastaajajoukosta yli puolet piti itseään nirsona, mitä tulee puolison valintaan. Vastaajat pitivät naisia nirsompina kuin miehiä, mutta puolet heistä oli sitä mieltä, että kyllä mieskin osaa olla nirso suhdemarkkinoilla. Vastaajista kaksi kolmannesta oli naisia.

Onko nirsous hyvä vai huono juttu?

– Nirsous voi parhaimmillaan estää huonon suhteen syntymisen, nimimerkki Zorbas kertoi kyselyssä.

Myös nimimerkki Mummo, 70, totesi kyselyssä, että kahden huonon aviomiehen kokemuksella olisi pitänyt olla nirsompi.

Toisaalta vastauksista kävi ilmi, että nirsous on kaksiteräinen miekka, sillä se voi joko mahdollistaa upean parisuhteen tai vaihtoehtoisesti estää rakkauden löytämisen.

”Nirsous voi parhaimmillaan estää huonon suhteen syntymisen.”

Mutta onko nirsous vain naisten juttu? Zorbas on sitä mieltä, että pelkästään naisia on ihan turha syyttää nirsoilusta.

– Miehet yleensä haluavat huomattavasti itseään nuoremman ja kauniin naisen omasta iästään, ulkonäöstään ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Vanhempi tai omanikäinen nainen ei tule kyseeseen. Sen sijaan kaikenlaiset naiset kelpaisivat miehille seksikumppaneiksi, joita miehet aktiivisesti etsivät oman kumppaninsa selän takana. On ollut erittäin loukkaavaa huomata, että mies pitää minua ”pelkkänä perseenä”. Prinsessasatujen vastineena miehillä on jo pienestä pitäen, nykyisin tietokonepelien ynnä muiden vaikutuksesta, yksipuolinen seksuaalisuus korostunut, panomies on ainoa oikea mies, hän kirjoittaa.

Nirso saa parempaa – tai on yksin

Moni on kuitenkin valmis puhumaan nirsouden puolesta. Marjut, 30, on sitä mieltä, että nirsous kannattaa.

– Sekä parisuhteessa että sinkkuna eläessäni olen tullut siihen johtopäätökseen, etten halua tyytyä parisuhteeseen. Kyse on siis tietoisesta valinnasta. Pitkä parisuhde vaatii paljon. Olen tyytyväinen elämääni sinkkuna, joten mies, jonka kanssa olisin valmis luopumaan sinkkuelämän hyvistä puolista, on väkisinkin harvinaislaatuinen, hän kirjoittaa.

– Kun nirsous keskittyy oikeisiin seikkoihin eli arvojen yhteensopivuuteen, keskinäiseen kemiaan ja hyvään oloon, riittävän tasoiseen intohimoon, niin näen nirsouden vain positiivisena. Kun tietää, että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin, on valmis tekemään töitä suhteen eteen, eikä haikaile sitä jotakuta ehkä parempaa.

”Kun nirsous keskittyy oikeisiin seikkoihin, näen sen vain positiivisena.”

Nimimerkki Venus, 30, on samoilla linjoilla.

– Naiset ehkä vaativat suhteesta sitä kuuluisaa kemiaa ja kipinöitä, mikä ei mielestäni ole todellakaan nirsoilua. Miksi tyytyä ”ihan kivaan” ilman intohimoa? Itse olen suhteessa miehen kanssa, joka kolahti heti ja kovaa, enkä joutunut miettimään, haluanko hänet vai en. Jos olisin joutunut, silloin vastaus olisi myös ihan selvä.

Irkku, 60, ei ole valmis sietämään toisessa ihmisessä virheitä.

– Hyvää vapaata miestä on tosi vaikea löytää, siis sellaista joka on pitänyt itsestään ja ruumiistaan huolta. Useimmilla miehillä on iso maha ja epäkohtelias käytös. Kuka sellaista haluaa vaivoikseen, kun on jo edellisestä päässyt eroon? hän kysyy.

Toki kriteerit jokainen määrittelee itse. Toiselle ulkoiset asiat saattavat olla tärkeimpiä, toinen vaatii syvää henkistä yhteyttä. Rakkauden kohtaaminen voi kuitenkin panna ainakin ne ulkoiset kriteerit uusiksi.

– Tottakai on ollut kriteerit millaista miestä hakee mutta kriteerit on mennyt sitten uusiksi. Kun joku mies kolahtaa niin se kolahtaa, nimimerkki Tirppa, 36, kertoo.

”Parisuhteen odotetaan pystyvän täyttävän kaiken rakkauden tarpeen, mitä ihmisessä on.”

Kohtuuttomia odotuksia toista ihmistä kohtaan

42-vuotias Mia sen sijaan ei pidä itseään nirsona, vaikka hänen mielestään muut sitä ovatkin.

– Riski on otettava. Elämää ei voi loputtomiin varmistella. Autokin on ostettava tiettyjen perusasioiden tarkistuksen jälkeen. Jos tulee remppaa, eli parisuhdekriisiä, sitten hoidetaan sitä. Ei voi kaikkea ennakoida, hän perustelee.

Hänen mukaansa nirsous johtuu itsekeskeisyydestä.

– Parisuhteen odotetaan pystyvän täyttävän kaiken rakkauden tarpeen, mitä ihmisessä on. Se, että opeteltaisiin itse rakastamaan epätäydellistä ihmistä ei ole kovin kovassa huudossa. Olen nähnyt nuoria naisia, jotka odottavat tosiaan, että kun vain sopiva mies tulee kohdalle, elämä on mallillaan. Aika hurja odotus tavallisen kuolevaisen suhteen. Joku kaipaa tietämättään korvaavaa kokemusta siitä, mitä vaille jäi lähisuhteissa ja lapsuudessa vaille, joten odotus siitä, että puoliso täyttää tämän aukon on kohtuuton. Muita kautta siihen on tukea saatava, hän pohtii.

Tinder vastaan totuus

Markus Sormaala kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa huonoista kokemuksistaan deittisovellus Tinderissä. Hän kertoi, että ulkonäöllisesti hänet on palvelussa hyväksytty, mutta hänen tervehdyksiinsä ei tule vastausta tai keskustelut tyrehtyvät alkuunsa.

Nettideittailussa tulee pettymyksiä myös, kun siirrytään sovelluksesta elävään elämään.

– Lähinnä nirsoiluni on johtunut siitä, että esimerkiksi Tinderissa juttelet mukavannäköisen ja -oloisen miehen kanssa. Sovitte kahvit ja avot, paikalle ilmestyy ihan erilainen tyyppi, eli tutustuminen on alkanut valheella. Sen tukattomuuden ja mahakummun voin hyvinkin hyväksyä, mutta kun selviää monta muutakin asiaa, niin epärehellisyydessä nirsoilen ehdottomasti! Ja olen saanut itsekin pakit, luultavasti en ollut ”muodollisesti pätevä”, nimimerkki Mimmi48 kertoo.

”Sovitte kahvit ja avot, paikalle ilmestyy ihan erilainen tyyppi, eli tutustuminen on alkanut valheella.”

Manuélilla, 27, onkin pariutumisen riskeihin ratkaisu, joka ei ainakaan mututuntumalta ole edes kovin harvinainen.

– Minä hain fiksua kumppania, joka olisi kohtelias ja käsistään kätevä ”nörttimies”. Löytyi samalta koneinsinööriluokalta. Pitää vain tietää, koska se oikea on siinä nenän edessä. Itse en voisi kuvitella seurustelua tuntemattomien kanssa, joten olen aina valinnut poikaystäväni kaveripiiristä, jotta olen tuntenut henkilön vähintään pari vuotta. Osaan ihastua vain henkilöihin, joihin oikeasti luotan.

mieluummin yksin kuin...

Nirsoilu parisuhdemarkkinoilla kannattaa? Lukijat kertovat: ”Pitkä parisuhde vaatii paljon”

"– Miehet yleensä haluavat huomattavasti itseään nuoremman ja kauniin naisen omasta iästään, ulkonäöstään ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Vanhempi tai omanikäinen nainen ei tule kyseeseen." Tuo on niin totta. Olen yli viiskymppinen, kuulemma hyvännäköinen ja itseäni huomattavasti nuoremman näköinen. Aivan uskomatonta millaiset kammottavat papparaiset tekevät tuttavuutta. En koskisi pitkällâ tikullakaan! Todella epâsiistejä kaljamahoja. En kuvittele itsesäni liikoja mutta joskus...
Lue kommentti
Vierailija

Nirsoilu parisuhdemarkkinoilla kannattaa? Lukijat kertovat: ”Pitkä parisuhde vaatii paljon”

milloin rupsahdat kirjoitti: Tuo on tyypillistä pinnallista caissia.Pari vuotta ja olet itse kurttunaama..Sitten miehet arvostelee sinua😆Onko kiva kuulla tuollaisia loukkauksia mitä itse viljelet? Suomalaisten naisten ongelma on kylmä kusipäisyys ja luulo että saavat avautua jokaisen ei miellyttävän ihmisen ulkonäöstä. Ihan sama ongelma suomalaisilla miehillä, vai luulitko että miehet eivät avaudu törkeästi naisten ulkonäöstä? Törkeydet vois pitää sisällään ihan kumpikin sukupuoli ikään...
Lue kommentti

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti