Liz on tyypillinen newyorkilaissinkku: muualta tullut, kolmekymppinen ja urakeskeinen. ”Sosiaalinen elämäni on rajoittunutta. Deittipalvelu helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista.” Kuvat: Kristina Wilson
Liz on tyypillinen newyorkilaissinkku: muualta tullut, kolmekymppinen ja urakeskeinen. ”Sosiaalinen elämäni on rajoittunutta. Deittipalvelu helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista.” Kuvat: Kristina Wilson

New Yorkin teemadeitti-illoissa voi etsiä puolisokseen niin latinoa, blondia, opettajaa kuin palomiestä. Tänä iltana tulevan vaimon tärkein ominaisuus on vaatekoko: korkeintaan 36.

New Yorkissa, Manhattanin itäisillä kaduilla sporttibaari on nimetty Watering Holeksi. Vielä alkuillasta sinne on eksynyt vain kourallinen janoisia. Baaritiskin takana seisoo viinuri Rose ja hänen takanaan jättiscreeni, jolta tiskiin nojailevat asiakkaat herkeämättä tapittavat jääkiekkoa.

Nuhjuinen kuppila näyttää kaikkea muuta kuin romanttiselta seurusteluravintolalta, mutta kohta sen pitäisi jo täyttyä rakkautta etsivistä newyorkilaissinkuista. Pikadeittejä järjestävä firma OnSpeedDating on varannut ravintolan takasopen käyttöönsä ja odottaa sinne jäseniään. Tämän illan tapahtumalle on vain yksi sääntö: sinne ilmoittautuneet naiset saavat olla enintään kokoa 36. Jo pikadeittien mainoksissa luvataan, että naisten vaatekoko tarkistetaan ovella.

Sitä ei tarvitse tehdä ensimmäisten joukossa saapuvalle Lizhen Zhangille, 32. Nainen on niin pieni ja siro, että hän ostaa useimmat vaatteensa lastenosastoilta tai naistenliikkeiden petite-mallistoista, aivan kuten tämäniltaisen mekkonsa ja hattunsa.

– Ne ovat made in Paris. Valitsin pitkään tyyliäni tälle illalle ja päädyin tähän. Asu kertoo tyylitajustani ja ajattelin myös, että sen avulla erottautuisin joukosta, Liz kertoo.

Pikatreffeillä laumasta erottuminen on tärkeää. Kolmen minuutin kohtaamisessa ei ehdi tutustua syvemmin, mutta jos jää toisen mieleen, voi ainakin saada kutsun oikeille treffeille.

Liz ilmoittautuu OnSpeedDatingin edustajalle ja saa mekkonsa rintamukseen tarralapun, jossa lukee ”Liz” sekä ”00”. Tuplanollat kertovat hänen amerikkalaisen vaatekokonsa. Se on tärkeä tieto tilaisuuteen tuleville miehille, joista kukaan ei haluaisi päätyä treffeille ison tytön kanssa. Deittifirma otti tavakseen tarkistaa naisten koon sen jälkeen, kun eräs nykiläisherra valitti joutuneensa juttelemaan liian tuhdille naiselle ja uhkasi järjestäjää oikeustoimilla.

Liziä ei vaivaa, että naisen koko on illan tärkein kriteeri tai ettei miehille ole asetettu minkäänlaisia vaatimuksia.

– Miten niin pinnallista? En nyt oikein ymmärrä. On pieniä naisia ja sitten on plussakokoisia, ja kaikille löytyy omat ihailijansa, Liz kohauttaa pikkuruisia harteitaan.

– Jotkut miehet tykkäävät siitä, että olen laiha ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Ehkä kokoni viestii heille, että elän terveellisesti ja pidän huolta itsestäni. Mitä pahaa siinä on?

Seulo itsellesi sulho

Samaa ihmettelee OnSpeedDatingin vuonna 2008 perustanut Amber Guesa, jonka idealaarista teemadeitit ovat lähtöisin. Laiheliinien Skinny Minny -illat ovat vain yksi sadasta treffiteemasta: pulju järjestää pikadeittitapahtumia myös niille, jotka haluavat tavata palomiehiä, isoja naisia, aasialaisia, intialaisia, latinoja tai mustaihoisia, blondeja, opettajattaria tai tarkalleen kaksikymppisiä, kolmekymppisiä, nelikymppisiä…

– Viisikymppisten illat ovat vasta suunnitteilla, mutta uskon, että niistä tulee menestys, Amber sanoo puhelimeen Amerikan puolivälissä Teksasin Austinissa.

Siellä sinkkubisnes on paljon pienempää kuin 8,4 miljoonan asukkaan New Yorkissa, missä pyörii 1,5 miljoonaa yksineläjää. Heistä 53 prosenttia on naisia. Tuntuu oudolta, että ihmisiä kuhisevassa metropolissa on vaikea löytää ketään.

Amberkin on entinen nykiläinen, nyt nelissäkymmenissä ja kokenut treffeilläkävijä. Parikymppisenä puuha oli hauskaa ja huoletonta, sitten biologisen kellon tikittäessä sen oikean löytämisestä tuli jo päänsärky.

– 12 vuoden ajan deittailin p-a-l-j-o-n. Netistä löytämäni miehet paljastuivat aina lyhyiksi, huumorintajuttomiksi tai homoiksi, tai sitten he ihastuivat johonkuhun nuorempaan, sirompaan tai vaaleampaan.

Amber kyllästyi jatkuviin pettymyksiin ja keksi alkaa järjestää treffi-iltoja tarkoin valituille kohderyhmille.

– Olen äänekäs ja kookas ja halusin löytää vertaiseni miehen enkä mitään pientä hissukkaa. Kolme vuotta myöhemmin löysin pikatreffeiltä aviomieheni ja nyt olen onnellisesti naimisissa.

Amber muistuttaa, etteivät teemaillat perustu vain ulkonäköominaisuuksiin. Pikadeittejä järjestetään esimerkiksi tietovisailusta innostuneille.

Ehkä Lizin kannattaisi osallistua sellaiseen. Hänellä kun on tiukka toivelista ihannemiehelleen.

– Miehellä saisi olla hyvä koulutus ja elintaso. Häneltä pitää löytyä älyä, kunnianhimoa ja vimmaa pyrkiä elämässä eteenpäin. Sellainen, jolle on helppo puhua ja joka osaa kuunnella. Hauska, ulospäinsuuntautunut ja minua vähän mutta enintään seitsemän vuotta vanhempi, Liz luettelee.

Vaikka Liz on asunut Yhdysvalloissa vasta 2,5 vuotta, hän kuulostaa jo tyypillisen vaativalta nykiläissinkulta. Synnyinmaassaan Kiinassa hän ei etsinyt pysyvää suhdetta, sillä Liz tiesi aina haluavansa Amerikkaan.

– Elämä täällä on liberaalimpaa, edistyksellisempää ja ympärillämme on loputtomasti vapautta.

Tuntuu kuitenkin, ettei Liz osaa nauttia noista ominaisuuksista ennen kuin löytää vierelleen täydellisen amerikkalaisen miehen.



Seuraa tilaustyönä

61 korttelia pohjoisempana, Manhattanin yläkaupungilla, match maker Fay Goldman valmistautuu asiakastapaamiseen. Hän on käynyt meikattavana Saks Fifth Avenuen kauneusosastolla ja pukeutunut tyylikkääseen housupukuun. Fay haastattelee uudet asiakkaansa perin pohjin: kyselee perhetaustoista, koulutuksesta ja urasta, parisuhdehistoriasta. Haluaako asiakas vain treffiseuraa vai jakaa elämänsä jonkun kanssa?

Lizin unelmien mies löytyisi todennäköisesti juuri Fayn asiakaslistoilta, mutta Lizille tuskin koskaan aukeaa pääsyä samoihin piireihin, joissa Fayn herrat liikkuvat. Fayn yritys Meaningful Connections tarjoaa yksityistä, diskreettiä ja kallista palvelua sen oikean löytämiseksi heille, joilta löytyy pätäkkää mutta ei aikaa notkua baareissa. Tyypillinen asiakas käyttää palvelua vuoden ajan ja pulittaa siitä 10 00020 000 euroa. Se kuulostaa satsaukselta, jossa ollaan mukana tositarkoituksella. Fayn mukaan summa ei ole suuri hänen asiakkailleen.

Fay perusti oma yrityksen yli 20 vuotta sitten tehtyään ensin pitkän uran isommassa seuranhakupalvelussa.

– Netin mukana parinhakupalvelu on muuttunut rajusti. Aiemmin palveluntarjoajia oli vain muutamia ja asiakkaat hipsivät tiloihimme toivoen, ettei kukaan nähnyt heitä. Sitä mukaa kuin nettideittailu on yleistynyt, myös match makingista on tullut hyväksytympää, Fay kertoo lounaspaikassaan Keskuspuiston kyljessä.

– Myös asiakkaidemme arjesta on tullut kiireisempää, ja he tarvitsevat apua elämänsä perusasioissa. Palkkaavathan he apua koiran ulkoiluttamiseenkin.

Jos New York on kova ja kiivas kaupunki, Fay tietää, että sellaisia ovat sen sinkutkin. Täällä ollaan urakeskeisiä ja kilpailuhenkisiä. Muoti- ja kauneusbisnes tuo kaupunkiin nuoria, näyttäviä naisia ja runsaasti homomiehiä. Siksi heteromiehillä on täällä elämänsä apajat, kuin karkkikaupassa olisivat.

Moni Fayn asiakas tuleekin hänen toimistolleen kuin kauppaan ostoslistan kanssa.

– Yritän selittää heille, ettei elämänkumppania voi valita kuin annosta ravintolalistalta. Ehdotan, että miettisimme puolisolle vähän todenmukaisempia ja realistisempia kriteereitä. On tyypillistä, että rahan ja vallan mukana myös todellisuudentaju sumentuu ja yksityiselämästä yritetään tehdä samanlaista menestystarinaa kuin bisneksestä, hän muotoilee.

– Mutta sitten on niitäkin, joita elämä on opettanut. Otin hiljattain asiakkaakseni viisikymppisen liikemiehen, joka oli jättänyt vaimonsa kauniin kaksikymppisen vaaleaverikön vuoksi. Nyt blondi oli vuorostaan jättänyt hänet, ja mies tajusi, ettei nuori typy ehkä teekään häntä onnelliseksi.

Pakastesolut odottavat isää

Fay on tehnyt työtään niin pitkään, että vainuaa ongelma-asiakkaat nopeasti. Erostaan katkeroituneita, aggressiivisia tai harhaisia hän ei huoli listoilleen.

– Joillakin on epätodenmukainen käsitys itsestä. Naiset tyypillisimmin valehtelevat olevansa pienempiä ja nuorempia, miehet pidempiä tai paremmin toimeentulevia. Kun asiakas ojentaa valokuvansa, jossa poseeraa aivan toinen henkilö, tiedän, ettei asiakassuhteemme voi toimia.

Tuskin niistä lähtökohdista syntyy toimivaa parisuhdettakaan. Kuulostaa hullulta aloittaa rakkauden etsintä valheella; eikö parisuhteen jos minkä pitäisi perustua rehellisyyteen?

Vaikka Fayn käyntikortissa lukee sana ”love”, hän puhuu romantiikasta tai rakkaudesta vain harvoin. Ennemmin kuin Amorin avustajalta hän vaikuttaakin tiukalta neuvottelijalta, jonka tehtävä on seuloa asiakkailleen toivomusten mukaista seuraa.

– Naiset useimmin haikailevat romantiikan perään, mutta eivät kaikki halua naimisiin tai edes rakastua. Jotkut etsivät isää lapsilleen ja ovat jopa pakastaneet munasolujansa sitä varten. Miehet taas etsivät kumppania, jonka kanssa pitää hauskaa tai jota esitellä kavereille. Vanhemmalle miehelle nuori blondi kainalossa on edelleen vaikuttava statussymboli, Fay toteaa kuivakasti.

– Mutta on sitäkin tapahtunut, että kohtalo puuttuu peliin ja esittelemäni parit rakastuvat korviaan myöten. Urani varrella olen saanut muutamia hääkutsuja. Kyllä minä silloin tunnen tehneeni hyvän työn.


Vinny on ollut yksin viisi vuotta. ”Nykin naiset ovat nirsoja. Jonkun ihan tavallisenkin löytäminen tuntuu tosi vaikealta.”

Suhde kaatuu sushiin

Watering Holessa Liz ja muut naiset ovat saaneet omat pikkupöytänsä. He ovat pynttäytyneet parhaimpiinsa ja tarkistavat huulipunat käsipeilistään. Kunhan rumba kohta käynnistyy, kunkin pöydässä vuorottelee 14 miestä. Miehiä on kaksi vähemmän kuin naisia. OnSpeedDatingin edustaja valvoo digitaalisella ajanlaskimella, että porukka pysyy aikataulussa.

– Saisimmepa edes viisi minuuttia! Liz parahtaa.

Nopea tahti risoo häntä, mutta pakko yrittää. Kotikulmilta New Jerseyn lähiöstä Liz ei löydä ketään sopivaa.

– Siellä asuu perheellisiä tai ei niin… hmm... ammattilaisia, Liz hakee sopivaa sanaa korkeasti koulutetuille uraohjuksille.

35-vuotias Vinny Kwasnicki on juuri sellainen, mitä Liz ei etsi. Järkäleen kokoinen mies työskentelee autojen parissa ja istuu vapaa-ajallaan NY Giantsin katsomossa seuraamassa amerikkalaista jalkapalloa. Queensissa asuva viikonloppuisä erosi viisi vuotta sitten ja toivoo nyt löytävänsä ihan tavallisen naisen.

– Haluaisin elämänkumppanin perusarkeen; röhnöttämään sohvalla, kokkaamaan ja nauramaan kanssani. Et voi kuvitella, miten vaikeaa se on täällä.

Vinny on pukeutunut rennosti farkkuihin, t-paitaan ja pikkutakkiin ja tilannut baaritiskiltä ison kolpakollisen olutta. Deitti-illan naiset särpivät viintä.

Vinnyn sinkkuvuosiin on mahtunut muutama lyhyt seurustelusuhde, pisimmillään parin kuukauden mittaisia juttuja.

– Täkäläisillä sinkuilla on rima korkealla, ja harva suostuu kompromisseihin. Joku haluaa pitkän, toinen vihreäsilmäisen. Eräskin suhteeni kariutui siihen, että nainen tykkäsi sushista ja minä en, Vinny puuskahtaa.

Vinny haluaisi naisen, jolla on aikaa eli joka ei omistaudu vain työlleen. New Yorkissa se on haastavaa: pärjätäkseen kalliissa kaupungissa on pakko painaa pitkää päivää.

– Olen perhekeskeinen, ja minulla on aina aikaa läheisilleni. Naissuhteissani on vain yksi ehdoton kynnyskysymys: naisen on tykättävä lapsista ja tultava juttuun poikani kanssa. Hän on maailmani, ja jos se ei daamille sovi, homma tyssää tasan siihen.

Vinny on etsinyt seuraa enimmäkseen netissä. Siellä kohtaaminen on hänen mielestään helpompaa kuin lähestyä tyttöä baaritiskillä ja peruuttaa pois, kun tämän poikaystävä ilmestyy paikalle.

– Tänne tulin, koska viehätyn pienikokoisista naisista. Olen iso kaveri, ja tuntuisi roisilta seurustella kokoiseni naisen kanssa.

Kun Vinny on jutellut kolmeminuuttisensa kaikkien 16 naisen kanssa, hän on raapustanut muistilapulleen vain yhden nimen.

– Tulin avoimin mielin ilman suurempia odotuksia ihan vain kokeillakseni, klikkaisiko kenenkään kanssa. Olihan täällä kirjavaa sakkia sairaanhoitajista lakinaisiin ja mustaihoisista kiinalaisiin. En nyt kuitenkaan ala hulluna meilailla kenellekään, Vinny miettii.

Epätoivoa

Muutkaan eivät löytäneet tänään kumppania pikadeitti-illasta. Kun toiset ovat jo lähteneet, 26-vuotias sijoitusneuvoja Steve tyhjentää vielä Budweiser-oluttaan ja miettii, mihin jatkaisi iltaa. Pikadeittien jälkeen alkava karaokeilta ei houkuta.

Steveä on alkanut tympiä, että kaverit kotiseudulla karkaavat naimisiin, mutta hän taivaltaa yhä yksin. Tänäänkään hän ei kirjoittanut ylös yhdenkään naisen nimeä.

Steve on ujo, puhuu mumisten ja tohtii hädin tuskin katsoa silmiin jutellessaan. Hän on opintojensa jälkeen muuttanut töiden perässä New Yorkiin eikä vielä tunne montakaan täkäläistä.

Steve alkaa kysellä toimittajan suunnitelmista tälle illalle ja tulevalle viikonlopulle.

– Miksi et osallistunut pikadeittiin? Mikäs parisuhdestatuksesi on? nuorukainen yllättää suoruudellaan.

Tukkani on sateen latistama, nimettömässäni on kihlasormus, olen 15 vuotta Steveä vanhempi ja kotiemme välillä on tuhansia kilometrejä. En ole ihan varma siitäkään, olisinko läpäissyt illan vaate­kokotarkistusta.

Steven puolesta tulee alakuloinen olo. Ei kai sinkkuelämä New Yorkissa voi olla näin epätoivoista?

Lue lisää:

Kysy nämä seksikysymykset ensitreffeillä

Tämäkin on tutkittu: tässä ovat parhaat puheenaiheet ensitreffeille

Näin livistät tyylikkäästi huonoilta treffeiltä

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti