Arkista on, mutta onko liian arkista? Kuva: Shutterstock
Arkista on, mutta onko liian arkista? Kuva: Shutterstock

Kaikki oli periaatteessa ”ihan hyvin”, mutta...

Onko ihan hyvä riittävän hyvä syy olla parisuhteessa? Entä jos päättää lähteä ihan hyvästä suhteesta ja katuu sitä myöhemmin? Tai jos ihan hyvä onkin parasta, mitä ikinä voi parisuhteesta saada? Entä miten selittää kumppanille, että ihan hyvä ei ole itselle riittävästi?

Kysyimme naisilta kokemuksia siitä, miksi ihan hyvä ei ole riittänyt – tai ei riitä – joko sinulle tai eksällesi.

Näin te kerroitte:

”Päätin, että haluan olla jollekin se paras vaihtoehto”

”Mikä on ihan hyvä? Onko sellaisessa suhteessa esimerkiksi seksiä? Ehkä suomalaisille se tarkoittaa pelkistetysti, ettei ole väkivaltaa, alkoholi- tai muita riippuvuuksia eikä vakavia mielenterveysongelmia.

Itse erosin lapsieni isästä, jonka kanssa minulla varmaan oli tuollainen ihan hyvä suhde. Erosimme, koska meistä oli tullut enemmänkin kuin sisko ja veli. Viehätysvoima oli kadonnut, eikä seksi kiinnostanut oikein kumpaakaan. Rakkaudesta ei ollut puhuttu vuosikausiin. Me myös riitelimme jatkuvasti enemmän ja enemmän.

”En halua, että lapseni saavat näin viileää parisuhteen mallia.”

Mieheni oli avoimesti sitä mieltä, että välillämme ei ollut kyse suuresta rakkaudesta – minä olin kuulemma ihan hyvä. Lopulta päätin, että haluan antaa itselleni mahdollisuuden olla jollekin se paras vaihtoehto. Tai sitten olen vaikka yksin.

En halua, että lapseni saavat näin viileää parisuhteen mallia. Ja ihan aidosti toivon, että niin minä kuin ex-miehenikin saisi joskus kokea sen suuren rakkauden. Elämä on ainutkertainen ja liian lyhyt kärsittäväksi. 

”Jos kaikki ovat onnellisempia ja paremmalla tuulella, ero oli askel oikeaan suuntaan.”

En käsitä, miksi on niin kamalan tärkeää asua kahden aikuisen taloudessa. Eron jälkeen meistä on tullut parempia ystäviä kuin aikaisemmin ja kaikilla on parempi mieli. Lapset ovat molempien luona vuoroviikoin. Lapsiviikolla saa olla lasten kanssa juuri niin kuin itse haluaa, syödä niitä ruokia mitä haluaa, ei tarvitse riidellä tiskiharjan paikasta. Kaikki on helpompaa. Lapsivapaalla viikolla saa puolestaan levähtää. Vuosien ruuhkavuosielämän jälkeen voin tehdä asioita yksin, esimerkiksi käydä kaupungilla, lukea kirjoja, katsoa tv-sarjoja ja kuntoilla.

Erosta ei ole kauan, ja välillä mietin, oliko se virhe. Mutta lopputulos on se, että kaikki ovat onnellisempia ja paremmalla tuulella nyt eron jälkeen. Oli se askel oikeaan suuntaan.” Malla, 37

 

”Olen mieluummin yksin”

”Minulle ei ole koskaan riittänyt ihan hyvä, olenkin mieluummin yksin. Saattaa olla, että minulla on ihan epärealistiset odotuksetkin toiselle, mutta en voisi olla suhteessa, jossa joutuisin koko ajan tyytymään. Minulle hyvä suhde tarkoittaa sitä, että ainakin melkein joka päivä puhutaan jostain muustakin kuin ihan arkisista asioista ja että seksiä on usein. Nämä kaksi asiaa eivät ole ainakaan toistaiseksi sopineet samaan pakettiin, joten en halua olla pettynyt arjessa.” Nainen, 40

 

”Ihan hyvä suhde oli suurta itsepetosta”

”Luulin pitkään, että ihan hyvä riittää minulle. Niin kuin laulussa lauletaan en ole onnesta soikea, mutten juuri itkekään. Seurustelimme 15 vuotta, meillä oli periaatteessa kaikki kohdallaan: hyvä ystäväpiiri, hyvä talo, molemmilla hyvät työt ja samanlainen huumorintaju. Näytettiin ulospäin hyvältä yhdessä.

”Jos jotain kadun, niin sitä, etten lähtenyt aiemmin.”

Mutta mitään muuta yhteistä ei lopulta ollutkaan. Oli täysin eri harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja mikä pahinta: erilaiset elämäntavat. Silti ajattelin, että tämä riittää. Vaikka nukuimme eri huoneissa ja välillä protestoin aiheesta, ajattelin että nämä ovat ne kortit, mitkä on jaettu, ja näillä nyt pelataan. Mietin, että ei tällä iällä jaksa alkaa laittaa koko asetelmaa paskaksi ja että onhan minulla aina ne omat harrastukset. Ja parhaimmillaan yhteiselämä on ihan kivaa.

Suurta itsepetosta tuo silti oli. En olisi ikinä lähtenyt tuosta suhteesta, jos kohdalleni ei olisi osunut toisenlaista miestä. Hän halusi minut niin paljon, ettei luovuttanut. Ja nyt elämä hänen kanssaan on hienoa.

”Hyvää ei koskaan saa, jos aina tyytyy keskinkertaiseen.”

On sanomattakin siis selvää, etten kadu lähtöäni. Jos jotain kadun, niin sitä, etten lähtenyt aiemmin. Se olisi ollut rehellistä minulle ja myös eksälleni. Vaikka ero tuli kaikille lopulta nopeasti ja yllättäen – en siis puhunut siitä etukäteen – ei se puhuminen olisi tilannetta korjannut. Ei erilaisista ihmisistä puhumalla tee yhteensopivia. Vastakohdat ja erilaisuus voivat alkuun viehättää, mutta sitten kun kipinä alkaa hiipua, on vaikea keksiä yhteistä tekemistä. Olimme eksäni kanssa kuin yö ja päivä.

”Meillä kaikilla  on aina vapaus lähteä.”

Nykyään olen onnellinen ja olen kuullut, että eksäni on myös löytänyt uuden onnen. Kaikki meni siis on parhain päin. Lähtöni varmasti loukkasi eksääni aluksi pahasti, mutta uskon hänen nyt olevan samaa mieltä siitä, että ero oli paras vaihtoehto.

Elämä on liian lyhyt siihen, että elää ihan hyvää elämää. Hyvää ei koskaan saa, jos aina tyytyy keskinkertaiseen. Pitää vaatia parasta itselleen myös parisuhteessa. Parisuhde on aina kuitenkin kahden kauppa, joten ainahan on vaara, että nykyisestä suhteesta tulee lopulta ihan hyvä miehelleni ja aina on se mahdollisuus, että hän joskus lähtee. Muistutan itseäni päivittäin siitä, että hän ei ole itsestäänselvyys ja että hänellä – niin kuin meillä kaikilla – on aina vapaus lähteä, jos siltä tuntuu.” Oman onnensa seppä, 43

 

”Miksi tyytyä vähempään”

”Minusta on outo ajatus, että pitäisi tyytyä johonkin ihan hyvään. Olen mieluummin yksin kuin jonkun mukiinmenevän tyypin kanssa. Nyt olen suhteessa, jossa on kaikki tärkeät palikat kohdillaan, enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi ikinä tyytyä vähempään.” Nainen, 28

 

”Arki ja kommunikointi oli raskasta”

”Tapasimme alle kolmikymppisenä, silloin oltiin yhtä "lapsellisia" molemmat, ei ollut aikuistuttu ja suhde toimi jonkin aikaa tästä syystä hyvin. Täytettyäni 30 aloin miettiä tulevaisuutta eri lailla kuin aiemmin, mutta kumppanilla mikään ei muuttunut. Hänen mielestä elämä on yhtä leikkiä eikä mitään tarvitse ottaa vakavasti. Menimme kihloihin ja puhuimme naimisiinmenosta sekä lapsista. Pian kuitenkin tajusin, ettei puoliso ole oikea. En silti lähtenyt heti enkä vielä hetkeen.

”Hänen mielestään oli ihan ok olla ilman seksiä.”

En puhunut ajatuksistani mitään, olin hiljaa. Tappelimme joka päivä, ja kommunikointi oli hyvin vähäistä. Riitoja tuli mitättömistä asioista, kuten sukista, joita mies viljeli pitkin asuntoa. Riidat kuitenkin paisuvat joka kerta ja loppuivat usein ”pistetään kämppä myyntiin"” -sanoihin. Mies luuli, että vitsailin, vaikka todellisuudessa toivoin, että näin tapahtuisi.

En loppujen lopuksi miettinyt eroa pitkään, tein päätöksen viikossa. Mies oli viikonlopun reissussa, ja kun hän palasi, ilmoitin lusikoiden menevän jakoon. Mies järkyttyi ja kysyi, mikä suhteessa on vikana. En edes osannut eritellä mitään, mutta otin esiin seksin, koska sitä meillä ei ollut enää vuoteen. En voinut edes sietää ajatusta seksistä mieheni kanssa. En kuitenkaan halunnut loukata häntä, joten jätin tämän kertomatta. Hänen mielestään oli ihan ok olla ilman seksiä, ja hän olisi halunnut jatkaa. Minä päätin yli viisi vuotta kestäneen suhteen siihen.

”Uuden puolisoni kanssa arvomaailmamme on samanlainen.”

En ole koskaan katunut eroa. Uskon, että katuisin, jos en olisi lähtenyt. Oli elämäni paras päätös lähteä. Löysin uuden puolison alle vuodessa, ja tiedän hänen olevan se oikea minulle. Emme juurikaan riitele, keskustelemme paljon ihan kaikesta. Olemme kihloissa ja suunnittelemme perheenlisäystä. Meillä kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, ja arvomaailmamme on samanlainen (edellisen kanssa ei ollut). Niin ja seksi, sitä on ja paljon. En ole eläessäni halunnut ketään miestä niin paljon kuin haluan nykyistä puolisoani. Tämä suhde on todellakin enemmän kuin ihan hyvä.

”Elämä on lyhyt.”

En ole koskaan lähtenyt ihan hyvästä suhteesta niin, että olisin jälkeenpäin katunut. Jokaisessa suhteessa on ollut jotain hyvää, mutta aina jokin on hiertänyt ja on tullut tunne, ettei tämä voi jatkua elämän loppuun asti. Välillä tuntuu, että olen ollut tosi tyhmä, kun jäin viideksi vuodeksi suhteeseen, joka oli ok. Elämä on kuitenkin lyhyt. Mutta ilman edellistä miestäni en olisi ikinä muuttanut tälle paikkakunnalle ja tavannut nykyistäni puolisoani.” Elämä on parasta just nyt, 36

 

Ajatteletko eri tavalla kuin jutun naiset ja haluat kertoa ajatuksistasi? Voit kirjoittaa tarinasi tästä jutusta löytyvään lomakkeeseen.

Vierailija

Näistä syistä ”ihan hyvä” parisuhde ei riitä: naiset kertovat

On muuten suhteellisen sairasta rummuttaa tätä "ihan hyvä ei riitä" mentaliteettia ihan lehden artikkelissa. Ongelma nimittäin on se että sitten ei koskaan kannata olla vakavassa parisuhteessa koska JOKAINEN SUHDE kokee tuon "ihan hyvä" -vaiheen ja suurin osa muuttuu sellaisiksi vuosien kuluessa. Jos et ole siihen valmis, älä mene avioliittoon. Valitettavasti suhteet eivät voi olla ikuisesti ihastumista, rakastumista ja hekumaa. Jos kumppani tuntuu vain "ihan hyvältä" niin vika ei ole...
Lue kommentti
Ihana ihan hyvä

Näistä syistä ”ihan hyvä” parisuhde ei riitä: naiset kertovat

Ihastuin miehessäni juuri siihen, että hän on jalat maassa tyyppi, aikuinen, tasainen, luotettava, ihan ihanan "ihan hyvä". Lapsille vakaa isä ja arkea jaksava kumppani. Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 25 vuotta ja ei kun jatkuu tämä "ihan hyvä". Uskon, ettei jollekulle riittäisi, mutta meitä onkin niin moneksi.
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”