Pitkäaikainen suhde päättyy, ja maailma muuttuu mustaksi. Mutta jokaiselle koittaa se hetki, kun tajuaa voivansa ihan hyvin.

Eron jälkeen saattaa tuntua mahdottomalta päästä surun yli. Tavalla tai toisella kaikesta kuitenkin selviää. Huffington Post kysyi bloggareiltaan ja Facebook-seuraajiltaan, milloin he tajusivat päässeensä eksästään yli. Me kysyimme saman suomalaisnaisilta:

1. Kun et enää ajattele häntä koko ajan

”Tajusin päässeeni yli eksästäni siinä vaiheessa, kun en ajatellut häntä enää 24/7 enkä tuntenut pakottavaa tarvetta vakoilla hänen elämäänsä somessa.”

Eksän Face-, Insta- ja Twitter-tilien loputon tarkkailu aiheuttaa vain turhaa ahdistusta. Lopeta siis heti.

2. Kun tajuat, että elätte nyt omia elämiänne

”Lakkasin vertailemasta omaa elämääni hänen uuteen elämäänsä.”

Tieto siitä, että eksälläsi menee hyvin ja että hän on onnellinen toisen ihmisen kanssa, saattaa auttaa sinua tekemään samoin.

3. Kun tunteesi laantuvat

”Tajusin päässeeni yli, kun hänen ajattelemisensa ei enää aiheuttanut minulle sydämentykytyksiä, alakuloa tai ärtymystä. Pystyin ajattelemaan kiihkottomasti suhdettamme ja myös sen hyviä hetkiä – sillä kielsin niiden olemassaolon pitkään.”

”15 vuotta eromme jälkeen, oltuani jo 10 vuotta nykyisen puolisoni kanssa onnellisesti naimisissa, en enää suunnitellut lähettäväni eksälle tilityskirjettä. Olin se, joka lopetti suhteen, enkä ikinä haikaillut hänen peräänsä, päinvastoin, mutten liioin meinannut millään päästä yli siitä, kuinka huonosti hän suhteemme aikana minua kohteli.”

4. Kun olet valmis tapailemaan muita

”Jälkipuinti ja murheellisuus veivät aikansa, ja niinhän niiden pitääkin viedä. Ajan mittaan kuitenkin löysin itseni paikasta, jossa tuntui hyvältä ajatella muita.”

Ja kun sitten aikanaan alat tapailla toista, ethän vertaile häntä eksääsi.

5. Kun haluat hänelle hyvää

”Puhuin eksästäni halveksuvaan sävyyn ja toivoin, ettemme törmäisi missään. Mutta jossain vaiheessa huomasin miettiväni vilpittömästi, mitähän hänelle kuuluu, ja toivovani, että hän löytäisi onnen elämäänsä.”

Vihan tunteet kuuluvat suruprosessiin, mutta jossain vaiheessa kannattaa muistaa, että se, miten puhut eksästäsi, kertoo ennen kaikkea sinusta itsestäsi.

6. Kun sinulle selviää, kuka olet ilman häntä

Varsinkin pitkän suhteen jälkeen saattaa olla toivotonta muistaa millaista elämä on ilman häntä – ja millainen itse olet. Tutustu uudelleen itseesi, opi tekemään asioita yksin ja viihtymään yksin.

”Aluksi olin ihan kujalla enkä tiennyt mitä tekisin. Sitten keksin elää täysillä sinkkuelämääni. Tein kaikenlaisia asioita, mitä en suhteessa ehtinyt, ja heittäydyin uusiin kiinnostaviin harrastuksiin.”

7. Kun tajuat olevasi taas onnellinen 

Onnellisuus lähtee sinusta itsestäsi, kukaan toinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Kun huomaat olevasi tyytyväinen elämääsi, tajuat, että suremisaika kannatti.

”Pettymyksestä ja surusta toipuminen voi kestää yllättävänkin pitkään, jopa vuosia, mutta lopulta siitä toipuu kyllä. Silloin entistä suhdetta voi jo muistella kiitollisena. Katkeroitumisen välttää, kun keskittyy itseensä ja juttuihin, jotka tuottavat iloa.”

Milloin sinä tajusit päässeesi yli erostasi? Kerro kommenttikentässä.

 

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti