Monen mielestä paino on vapaata riistaa kommentoinnille. Pahimmillaan väärät sanat voivat kuitenkin loukata syvästi. Kuva: Shutterstock
Monen mielestä paino on vapaata riistaa kommentoinnille. Pahimmillaan väärät sanat voivat kuitenkin loukata syvästi. Kuva: Shutterstock

Perheenjäsenet ja sukulaiset töksäyttelevät toisilleen helposti mitä sattuu. Kysyimme naisilta, millaisia kommentteja he ovat saaneet läheisiltään painostaan. 

Tunkeileva isä

”Kun oli raskaana, isäni kysyi joka puhelussa painoani. Aina tavatessamme jo heti alkumetreillä tuli jokin kommentti lihomisesta tai laihtumisesta. Laihduin kerran lähes 40-kiloiseksi – olen 162 cm pitkä. Se oli isäni mielestä tosi hienoa. Kun painoni alkoi taas nousta, se oli aina huonompi juttu. ’Olet pyöristyny’, hän kommentoi.

Isäni itse oli ylipainoinen, joten sanomiset tuntuivat ärsyttäviltä ja tunkeilevilta. Hän puuttui asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Se oli mielestäni ihan silkkaa ajattelemattomuutta, mutta myös vallankäyttöä. Isäni oli hyvin konservatiivinen. Hänellä oli todella ahdas muotti, johon naisen piti kaikin tavoin mahtua. Isän vaimo puolestaan kommentoi veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä, että ’eivät taida paljon liikuntaa harrastaa’.”

Nainen, 42

Syömishäiriöepäilyjä

”Olin tosi laiha ensimmäisen lapsen jäljiltä. Sukulaiset olivat varmoja, että minulla on syömishäiriö. He sanoivat sen myös suoraan minulle. Laihtuminen oli kuitenkin vain seurausta isosta lapsesta, lapsen vielä isommasta ruokahalusta ja siitä, että kävelimme päivittäin vähintään 10 kilometriä.”

Nainen, 37

”Sukulaiset olivat varmoja, että minulla on syömishäiriö.”

”Painoani kommentoitiin koko nuoruusikä, ei tuntunut kivalta. Onneksi oma perhe ei ole asiaan puuttunut.

Yleensä ihmiset päivittelivät sitä, kuinka laiha olin. Kommentit olisi varmaan pitänyt ottaa kohteliaisuutena. Olisin kuitenkin ottanut muutaman lisäkilon itselleni. Pahin kommentti tuli kollegalta: 'Ai kamala kuinka laiha olet! Varo vaan – anoreksia kolkuttaa oven takana.' Kyseinen henkilö ei todennäköisesti ajatellut sanojensa loukkaavuutta. Anoreksia on sairaus, minä täysin terve. Olen aina syönyt normaalisti, mutta geenit pitävät minut hoikkana.”

Nainen, 32

”Varo vaan – anoreksia kolkuttaa oven takana.”

”Ota, ota!”

”Meidän perheessä ruokaa on aina tuputettu. Sen perään voivotellaan: Niin laiha olet, syötkö sinä mitään? Ei auta, vaikka miten valtavia annoksia vedän. Kommentointi jatkuu: Ota lisää, tuonne mahtuu kyllä!

Sanat ovat lähinnä rasittavia. Omat vanhemmat eivät ole kommentoineet koskaan painoani – eivät omaansakaan. Se on mahtavaa. Kommentoijat ovat olleet tätiosastoa.”

Nainen, 35

Laihempi = parempi?

”Vanhempani eivät ole ikinä kommentoineet painoani. Se on mielestäni juuri oikein. Kaverini äiti sanoi hänelle kerran, että ei kannata syödä suklaata, koska se menee meidän suvun naisilla suoraan perseeseen’. Olin järkyttynyt, kun kuulin siitä.

Vanhempi sukulaismies sanoi minulle kerran sukujuhlissa, että olen laihtunut. Näyttää paljon paremmalta!’ hän totesi. Se tuntui todella vaivaannuttavalta. Lisäksi se loukkasi: enkö siis ennen näyttänyt hyvältä?”

Nainen, 28

”Ei kannata syödä suklaata, koska se menee meidän suvun naisilla suoraan perseeseen.”

Omat ongelmat esiin

”Meidän perheessämme toisten painojen kommentointi on aina ollut arkipäivää. Vanhempani ovat kumpikin ylipainoisia. Isäni on aina kommentoinut äitini painoa suoraan ja törkeästi. Erityisen epämiellyttävältä se on tuntunut siitä syystä, että isäni ei itsekään pysty pitämään painoaan kurissa.

Minulle ja siskoilleni hän on puolestaan aina jaksanut napittaa siitä, kuinka hoikkia olemme. Hänen puheistaan saa sellaisen kuvan, ettei koskaan kelpaa – oli hoikka tai pyöreä. Arvelen, että hänen kommentointinsa johtuu omasta kipuilusta ylipainon kanssa. Nuorena isä oli sutjakka mies.

Nuoruudessani en ollut liikunnallinen, joten usein isä patisti minua liikkeelle. Loppuun hän aina lisäsi, että sanoo asiasta, koska haluaa pitää huolta terveydestäni. Kommentit eivät kuitenkaan tuntuneet välittämiseltä. Ne olivat niin törkeitä, etten missään nimessä motivoinut liikkumaan.”

Nainen, 25

Itsestäänselvyyksien laukojat

"Olen ollut pitkään ylipainoinen – ja tiedän sen myös itse. Siitä huolimatta perheeni jaksaa aina kertoa tämän faktan minulle.

’Kannattaisiko käydä välillä lenkillä?’ ’Oletko ihan varma, että syöt tuon kaiken?’ Kommentit ovat kummallisia, koska ymmärrän kyllä oman ylipainoni ja sen syyt. Tiedän myös, miten siitä pääsisi eroon.

Olen kuitenkin tyytyväinen omaan kehooni, eikä pieni lihavuus minua haittaa. Perheenjäsenten kommentit kuitenkin välillä lannistavat: pitäisikö minun laihduttaa, että kelpaisin heille?" 

Nainen, 49

Hyvä olen

Naiset kertovat: ”Näin perheeni on kommentoinut painoani”

Lapsena olin pyöreä. Kouluikäisenä sukulaiset hämmästelivät, miksi lääkäri oli kehottanut serkkutytön laihdutuskuurille, mutta minua pulleroa ei. Eikö tosiaan ole sanottu, että sinun pitäisi laihduttaa, mutta tämän mukamas hoikemman lapsen pitäisi laihtua? Suurta vääryyttä minunkin olisi pitänyt päivitellä yhtä suureen ääneen. Isä vitsaili, että tyttärellä on sikotauti, kun on niin pulleat posket. Tämä nauratti kuulijoita, en voinut olla itkemättä. Teini-iässä serkku paineli käsivarsiani, hyi...
Lue kommentti
Mietteliäs

Naiset kertovat: ”Näin perheeni on kommentoinut painoani”

Aika itsekästä syyllistää lähipiiriä puuttumisesta. "Tiedän kyllä keinot jolla paino lähtisi, mutta ei kiinnosta." Samalla perustelulla huumeidenkäyttö pitäisi olla myös hyväksyttävää perhepiireissä, koska se ja liikalihavuus ovat molemmat yhtä vaarallisia. Yrittäkää ihmiset hyvät ymmärtää, että se lähipiiri joka piikittelee painosta voi olla todella huolissaan sinun terveydestäsi, ja toivovat että eläisit "täysipainoista" elämää, eikä lihavuudesta johtuvat sairaudet tee sinusta invalidia 50 v.
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”