Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Pihiys, tuhlailu, kulujen jakaminen, uhkapelit... Raha kiristää hermoja monessa suhteessa.

Raha on vuodesta toiseen säilyttänyt asemansa parisuhteiden kestoriidanaiheena. Niin todennäköisesti myös teillä: netissä tekemässämme kyselyssä 63 prosenttia kertoi riitelevänsä kumppaninsa kanssa raha-asioista ainakin kerran vuodessa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikön Anu Raijaksen mukaan pienituloisuus kiristää usein puolisoiden välejä. Mutta rahasta voi riidellä, vaikka sitä olisikin tarpeeksi.

"Ostelin luottokortilla ja piilotin laskuja aikani. Mies löysi ne ja riitelimme." Nainen, 40

Pahimmilta kahnauksilta voitaisiin välttyä, jos asioista sovittaisiin etukäteen. Se on kuitenkin monelle vaikeaa.

– Parisuhteessa pitäisi uskaltaa puhua, miten raha-asioita hoidetaan. Moni kuitenkin tuntee, että romantiikka ja idylli rikkoutuvat, kun istutaan pöydän ääreen ja sovitaan miten laskut hoidetaan.

Suhteen suloisen ensihuuman aikaan rahasta puhuminen ei tule mieleen. Vähitellen kumppanit tottuvat rooleihinsa, ja vanhat käytännöt jäävät elämään arkeen, vaikka elämäntilanne muuttuisikin.

Tämän on huomannut myös Anu Raijas tutkimuksissaan: useimmiten rahan käyttöihin liittyviin tapoihin on vain ajauduttu sen sijaan, että olisi mietitty, mikä on järkevää.

– Sopiminen helpottaisi molempia osapuolia. Jos erotilanteessa sitten kaivetaan kaikki vanhat asiat esille, on turhan myöhäistä ruveta vyyhtiä purkamaan.

Lukijat kertoivat, miksi heillä riidellään rahasta:

"Kiistaa tulee siitä, kun puolisollani ei ole niin paljon ylimääräistä, että voisimme esimerkiksi matkustella. Matkoja joudutaan siirtämään tai jättämään sen takia väliin." Nainen, 27

"Menneessä parisuhteessa miehelläni oli paha peliriippuvuus. Kerran hän voitti ison summan rahaa, jolla olisi voinut maksaa vanhat lainat pois. Sen sijaan hän pelasi kaiken ja otti lisää lainaa pelatakseen. Tästä jäi paha kutina myös seuraavan kumppanin pelaamisesta, joka vaikuttaa kuitenkin olevan terveellä tasolla."  Nainen, 28

"Mieheni ostaa turhia tavaroita, viimeisimpänä hankintana veteen sekoitettavaa jauhetta, josta tulee lunta. Sitten hän valittaa, kun ei pääse kanssani etelän lämpöön." Nainen, 22

"Riitelemme siitä, kuuluuko enemmän ansaitsevan maksaa enemmän perheen menoista vai saako hän käyttää ylijäävän summan niin kuin haluaa." Nainen, 49

"Nykyisen suhteen alussa miehen rahankäyttö aiheutti riitaa. Hän tuhlasi välittömästi omat rahansa tai lainasi niitä kavereilleen, jolloin joutui itse lainaamaan toiselta kaverilta ja oli kuitenkin itse lähes koko ajan ilman rahaa. Koin silloin, että jouduin pienemmästä palkastani maksamaan lähes kaikki yhteiset menot. Tästä selvittiin miehen kasvettua aikuiseksi ja kun hän alkoi ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään." Nainen, 23

"Välillä nalkutan miehelle tietokoneiden ja muiden lelujen ostamisesta, niitä kun alkaa olla kaikki nurkat täynnä. Mutta toisaalta, itse ostelen kenkiä ja vaatteita, joten tavallaan olemme tasoissa. Kumpikaan ei kuitenkaan elä yli varojensa." Nainen, 27

Me Naisten Suuri raha ja rakkaus -kysely toteutettiin lokakuussa netissä Menaiset.fi-sivustolla. Kyselyyn tuli 790 vastausta. Vastaajien keski-ikä oli 38 vuotta ja heistä 88 % oli naisia. Yli puolet vastaajista oli naimisissa tai kihloissa, 79 % asui yhdessä puolisonsa kanssa. Kursivoidut sitaatit on poimittu kyselyn vastausten joukosta.

Isompi liksa = enemmän päätäntävaltaa suhteessa. Lue lisää aiheesta Me Naisten numerosta 48/2013. Voit myös ostaa digilehden iPadillesi.

45% odottaa, että mies tarjoaa ensitreffeillä.

40% salailee ostoksiaan kumppaniltaan ainakin joskus.

77% tietää tarkalleen, kuinka paljon oma puoliso tienaa.

28% viihtyisi hyvin suhteessa, jossa mies elättää molemmat.

5% vastaajista ei voisi rakastua köyhään.

43% haluaa, että kumppanilla on hyvä palkka.

42% on sitä mieltä, että avioparilla on hyvä olla avioehto.

60% arvostaa kumppanissaan säästäväisyyttä.

50% odottaa, että  varakkaampi maksaa suuremman osan yhteisistä menoista.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti