"Naisen taitavan diplomatian viimeinen valtti on tekeytyminen marttyyriksi", kertoi Me Naiset vuonna 1962.

Yksinäinen nainen on rohkea nainen, totesi Me Naiset vuonna 1962 artikkelissa Rohkea, heikompi sukupuoli. Jutun mukaan naiset ovat vahvempia kuin miehet mutta myös kovia muuntamaan totuutta toiseksi.

”Lääkäreiden käsityksen mukaan naiset ovat rohkeampia kuin miehet. Naiset eivät masennut yhtä helposti kuin miehet, naiset raivaavat itselleen tien vaikka läpi harmaan kiven, he valehtelevat, taistelevatkin tarpeen vaatiessa ja kestävät hammaslääkärinkin tuolissa paremmin kuin miehet.”

”Normaalioloissa niin sanottujen luomakunnan kruunujen kestokyky sen sijaan on säälittävän heikko; mies jo luulee kuolevansa, vaikkei nainen samanlaisessa tilanteessa räpäytä silmäänsäkään.”

Hirveitä valehtelijoita

Artikkeli siteerasi filosofi H.L. Menckelin pohdiskeluja.

”Totuus ei saa naista laskemaan aseitaan. Nainen on niin hyvä poliitikko, ettei hän usko voittoon, ennen kuin on siitä vuorenvarma. Naisen taitavan diplomatian viimeinen valtti on tekeytyminen marttyyriksi.”

Jutussa väitettiin myös, että naiset valehtelevat sitä enemmän mitä tiukempi tilanne, kuten esimerkiksi oikeudessa.

”Epäilemättä täytyy olla joltisenkin rohkea, ennen kuin kykenee häikäilemättömästi valehtelemaan tuomioistuimen edessä niin että korvat heiluvat.”

Jutun mukaan ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon, jos jälkeläisten maailmaan saattaminen ja heistä huolehtiminen olisi ollut miesten tehtävä. Naisen ylivoimaa todisti myös Unescossa työskentelevä Ashley Montag.

”Vaikka miesten lihakset ovat kehittyneempiä, ne ovat rakenteeltaan heikompia kuin naisten. Naisten keski-ikä on korkeampi kuin miesten. Naiset kestävät myös koettelemuksia paremmin. He osaavat paremmin hallita tunteitaan ja ovat henkisesti joustavampia kuin miehet.”

Kukahan katsoo enemmän peiliin?

Hokema naisten turhamaisuudestakaan ei pidä paikkansa.

”Kerran asennettiin eräiden isojen tavaratalojen seinän levyisten ja korkuisten peilien taakse valokuvauskoneita ja kuvattiin huomaamatta ihmisiä, jotka seisahtuivat peilin eteen omaa ulkonäköään ihastelemaan. Turhamaisimmat peilin edessä seisojat eivät olleet naisia vaan miehiä.

Yksinäinen on rohkein

”Naisten rohkeus näyttäytyy selvimmin silloin kuin hän on yksin. Silloin hänen ei tarvitse näytellä heikkoa ja turvatonta naisparkaa.”

”Naisen osa elämässä on opettaa miehiä olemaan inhimillisiä!”

Me Naiset 41/1962

Asusteet kuuluvat tärkeänä osana hyvin pukeutuvan naisen olemukseen”, todettiin Me Naisten kansikuvasta vuonna 1962.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.