Hyvä ensiapu ei-toivottuihin kysymyksiin. Kuva: Shutterstock
Hyvä ensiapu ei-toivottuihin kysymyksiin. Kuva: Shutterstock

”Siis miten voi olla, että olet vieläkin sinkku?” Tärkeämpi kysymys on, miksi ihmeessä joku utelee toisen yksityisasioita. Näillä vinkeillä vaiennat kiusalliset kyselijät.

Onko mitään sen tukalampaa kuin vastailla yksityisasioitasi tökeröllä tavalla kaivelevaan kysymykseen tilanteessa, joka kuhisee uteliaita silmäpareja? Mic-sivusto listasi pulssia nostattavimmat klassikot. Ah-niin-hyväntahtoiset sukulaiset ja tuttavat hoi: sovitaanko, että nämä lohkaisut unohdetaan vihdoin. Kiitos!

1. ”No onkos sinulla ketään erityistä elämässäsi?”

Ensinnäkin, kai meillä jokaisella nyt joku erityinen on. Se joku voi olla aviomies, äiti, koira tai viherkasvi. Toinen tarina on, kuuluuko se kenellekään. Olemme melkoisen erityisiä itsekin.

2. ”Olet niin mahtava tyyppi! Miten on mahdollista, että olet vieläkin sinkku?”

Niinkö se menee? Hyvät tyypit seurustelevat ja menevät naimisiin, luuserit jäävät yksin? Kyllä, sinkuista löytyy kauniita, fiksuja ja filmaattisia ihmisiä. Sinkkuus ei myöskään ole sairaus, se saattaa olla jopa valinta.

3. ”Se on niin kiva mies, miksi ihmeessä et lähde sen kanssa treffeille?”

Kiva tai ei, mitä jos annettaisiin jokaisen määritellä itse, mitä ominaisuuksia etsii seuralaisistaan?

4. ”Oletkohan liian nirso?”

Nirso on hassu sana, kun puhutaan elämänkumppanin etsimisestä. Kuka tahansa järjissään oleva harrastaa seulontaa treffiseuralaisia valitessaan. Valintaprosessiin ei kaivata ulkopuolisten kommentteja.

5. ”Eikö miestäsi haittaa, että tienaat enemmän kuin hän?”

Totuus on, että jompi kumpi suhteessa saa vähemmän palkkaa kuin toinen. Perusolettamus, että mies tahkoaa enemmän euroja, on pölyttynyt, puhumattakaan siitä, että ukkoa kuuluisi nyppiä kakkoseksi jääminen. Tämä on jo sen verran vanhentunut heitto, ettei sitä toivo kuulevansa edes vitsinä.

6. ”Miksi te ette asu yhdessä?”

No miksi te asutte? Tässäpä uutinen: kaikilla ei ole kiire yhteiseen kotiin. Jotkut meistä eivät tähtää siihen ehkä koskaan. Eri kattojen alla asustavalla parilla on varmasti hyvät syyt ratkaisuunsa, voit luottaa siihen. Ei, eikä se välttämättä tarkoita hataraa ihmissuhdetta.

7. ”Koska menette kihloihin?”

Vuosikausien seurustelu jatkuu ja jatkuu, eikä vieläkään sormusta nimettömässä, no kääk! Mahtavat olla kovin epävarmoja yhteisestä tulevaisuudestaan, vai?

Jokaisella on oma tapansa sitoutua, eivätkä kaikki noudata perinteisiä kaavoja. Piste.

8. ”Milloinkas teille tulee lapsia? Tehän olette olleet jo niin pitkään yhdessä...”

Moni meistä haluaa lapsia, moni taas ei. Suora olettamus, että sitoutuminen johtaa ennen pitkää lasten hankkimiseen, on vain mautonta.

Mikäli joku erehtyy vielä kysäisemään sinulta jonkin tökeryyden listalta, kadota väliaikaisesti puhetaitosi. Viesti menee ainakin perille.

Lue myös:

”Milloinkas hommaat miehen?” Yksineläminen voi olla oma valinta

Koiran kuolema surettaa monia enemmän kuin sukulaisen menehtyminen

Näin kohtaat vihaisen ihmisen voittajana

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.