Eduskunta yhdisti Annika Saarikon (vas.), Aino-Kaisa Pekosen ja Sanni Grahn-Laasosen tiiviiksi kolmikoksi.
Eduskunta yhdisti Annika Saarikon (vas.), Aino-Kaisa Pekosen ja Sanni Grahn-Laasosen tiiviiksi kolmikoksi.

Mistä tunnet sä ystävän? Siitä, että vaikka työpaikalla otetaan rajusti yhteen, sen jälkeen mennään hyvillä mielin illalliselle tai Juha Tapion keikalle. Kansanedustaja Annika Saarikon, Aino-Kaisa Pekosen ja Sanni Grahn-Laasosen ystävyydessä on silti yksi sääntö.

Vahtimestarit eivät ole saapuneet vielä töihin, kun Eduskunnan maanalaisilla käytävillä on jo täysi tohina päällä. Potkulaudalla seisovalta Aino-Kaisa Pekoselta pääsee mehevä nauru, eikä hillitympi Sanni Grahn-Laasonen saati Annika Saarikko jää rinnalla hiljaiseksi. Koolla on selvästi kolmikko, joka nauttii toistensa seurasta. Potku vain, ja naiset sujahtavat Väinö Aaltosen kuuluisien veistosten ohi. Ne ovat täällä käytävällä evakossa Eduskuntatalon remontin takia.

Näin rennosta tunnelmasta ei yleensä ole tietoakaan Aino-Kaisan, Sannin ja Annikan työpaikalla. Eduskunnassa on totuttu näkemään vääntöä, vänkäystä ja välihuuteluita, kun hallitus ja oppositio kiistelevät siitä, miten Suomen asioita tulisi hoitaa. Vastapuolta ei säästellä, ja siinä taistelussa ovat riidelleet paitsi asiat myös ihmiset.

Tällä hallituskaudella on käyty tulista keskustelua maahanmuutosta, säästöistä ja sotesta. Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja kokoomuksen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ovat ajaneet hallituksen leikkauslistaa läpi, vaikka esimerkiksi varhaiskasvatusta koskevat leikkaukset ovat kuulemma heillekin vaikea pala: Annikalla on vuoden ikäinen Aarni, Sannilla kaksivuotias Sylvia.

Oppositiossa vasemmistoliiton eduskuntaryhmää johtava Aino-Kaisa Pekonen on yrittänyt vakuuttaa hallituksen leikkausten järjettömyydestä. Annika ja Aino-Kaisa ovat kritisoineet toisiaan syksyn mittaan toistuvasti sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksissa. Marraskuussa, kun varhaiskasvatuslaki oli lähetekeskustelussa, Aino-Kaisa vastasi Sannin avauspuheenvuoroon näin:

– Minua hävettää naisverkoston puolesta, että nyt me olemme vuonna 2015 hautaamassa tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Muissa työpaikoissa eduskuntalainen kärjekäs keskustelutyyli olisi kriisi, jota ratkomaan kutsuttaisiin työsuojeluvaltuutettu. Sannin, Aino-Kaisan ja Annikan väittely on mielenkiintoista siksi, että he ovat eduskunnan suuren salin ulkopuolella hyviä ystäviä. Miten ystävyys onnistuu, kun töissä he ovat toisiaan vastaan?

Kaikki tosi tosissaan

Kolmikon ystävyys on virkistävä poikkeus siihen mielikuvaan, että puolueaatteen palo ja mielide-erot ovat ylittämättömiä kuiluja kahden ihmisen välillä. Uuden sukupolven ystävykset esiintyvät yhdessä sosiaalisen median selfiessä ja pitävät hauskaa yli puoluerajojen.

"Politiikka on tunnelaji, ja tänne hakeutuu ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan maailmanparantajia."

Aino-Kaisalle, Sannille ja Annikalle on itsestään selvää, että sen jälkeen kun on suomittu kaverin argumentaatiota tai asialistaa salissa, voidaan lähteä hyvillä mielin kahville, yksille tai leikkitreffeille lasten kanssa.

– Asiat riitelevät, eivät ihmiset, Aino-Kaisa sanoo.

Vaikka sananvaihto on voinut vain hetkeä aiemmin olla kiivasta, Aino-Kaisa, Annika ja Sanni saattavat vaihtaa käytävällä muutaman rohkaisevan sanan, tai ehkei sitäkään tarvita – ystävät kun ymmärtävät muutenkin.

Annikan mukaan politiikan tekeminen on erityinen työ siksi, että kaikki ovat omissa leireissään todella tosissaan ja suhtautuvat asioihin voimakkaan intohimoisesti.

– Politiikka on tunnelaji, ja tänne hakeutuu ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan maailmanparantajia.

Poliitikkokaveruksille se sopii.

– Ei minusta ole mielenkiintoista solmia ystävyyssuhteita vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat täysin samalla tavalla kuin minä, Sanni sanoo.

Yhdessä ensikertalaisia

Syksyllä 2011 eduskunnan käytävillä harhaili ensimmäisen kauden kansanedustajia – mukana myös Annika, Aino-Kaisa ja Sanni.

– Oltiin kuin ekaluokkalaiset, haettiin tukea ja turvaa toisista, Aino-Kaisa muistelee.

”Se oli ystävyyttä ensi silmäyksellä.”

Sanni ja Annika olivat tutustuneet kaksi vuotta aiemmin ulkoministeriössä, kun Sanni avusti Alexander Stubbia, Annika Paavo Väyrystä.

– Se oli ystävyyttä ensi silmäyksellä, Sanni kuvailee nyt.

Forssalainen Sanni ja riihimäkeläinen Aino-Kaisa seisoskelivat vaalityötä tehdessään samoilla toreilla Hämeen vaalipiirissä. Vaikka puoluekanta erotti, esimerkiksi myönteinen suhtautuminen tasa-arvoiseen avioliittolakiin yhdisti.

Vaikka kolmikon mielipiteet ovat erilaiset, palo yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on sama.

– Arvokysymyksissä olemme tosi samanlaisia, ja sukupolvikokemukset yhdistävät, Annika täydentää.

Yhteisiä perinteitä

Jälleen sama ravintola ja illallisseura – ja taas se tietty annos lautasella. Annikalla ja Aino-Kaisalla on perinne. Pari kertaa vuodessa he tekevät pöytävarauksen erääseen helsinkiläisravintolaan ja varaavat monta tuntia aikaa tapaamiseen.

– Syömme aina saman annoksen, vaikka viimeksi se oli jo poistunut listalta. Sitten juodaan kuoharia ja keskustellaan siitä, mitä elämässä pitäisi tehdä, Aino-Kaisa kertoo.

– Viimeksi teillä olikin keskusteltavaa, kun mietitte, pyrkisikö Aino-Kaisa vasemmiston johtoon, Sanni sanoo, ja lisää:

– Me tietenkin kannustamme, vaikka emme puutu.

”Syömme aina saman annoksen, vaikka viimeksi se oli jo poistunut listalta. Sitten juodaan kuoharia ja keskustellaan siitä, mitä elämässä pitäisi tehdä.”

Sannin ja Annikan yhteinen juttu on musiikki.

– Rakastan Juha Tapion musiikkia, ja viimeksi olimmekin Juha Tapion keikalla. Sanni fanittaa Jari Sillanpäätä ylipaljon, joten olemme olleet myös Sillanpään keikalla, Annika kertoo.

Ystävyys toimii, kun on sopiva määrä rajoja – ja tabuja.

– Jos mennään vaikka kahville tai illanviettoon, on asioita, joista ei puhuta, Aino-Kaisa kertoo.

Hyviä aiheita ovat esimerkiksi lastenkasvatuspulmat, perheen ja työn yhdistäminen ja ulkonäköpaineet.

Huonoin mahdollinen aihe on talouspolitiikka. Annikan ja Sannin ajatukset taloudesta ovat kohtalaisen lähellä toisiaan, ja erityisesti siitä he ovat yhtä mieltä, että Aino-Kaisan vasemmistolainen näkemys Suomen velkaantumismahdollisuuksista on käsittämätön.

– Jos toinen on lähtökohtaisesti jostain asiasta todella eri mieltä, niin toista ei silloin pidä yrittää muuttaa, Aino-Kaisa toteaa.

– Ei ystävyys voisi toimia, jos ajattelisi koko ajan, miten ärsyttävä kokoomus on tai miten eri mieltä Aino-Kaisa on, Annika sanoo.

– Huumoria on pakko olla, ja se on yksi ystävyytemme tärkeimmistä puolista.

Tärkeää on sekin, että ystävyydestä ei tarvitse stressata.

– Annikalle tai Aino-Kaisalle ei tarvitse koskaan perustella, miksi on nyt kiire tai miksi ei ole nähty. He ymmärtävät puolesta sanasta tähän työhön liittyvät paineet, Sanni kuvailee.

 


Annikan, Aino-Kaisan ja Sannin ystävyydessä on sopivasti tabuja.

 

Kaikkea ei käsitä

Jos Aino-Kaisa kutsutaan A-studioon, Annika katsoo lähetystä kotona sohvannurkassa ja sinkauttaa tekstarin heti loppumusiikin kohdilla: ”Pärjäsit tosi hyvin!” tai ”Näytitpä hyvältä!”

”Olen voinut turvautua teihin molempiin vaikeissakin tilanteissa.”

Samassa tilanteessa olleen ystävän tuki on korvaamatonta – kuka muukaan tietäisi ne paineet, joita poliitikot kohtaavat. Työhön kuuluu myös julkinen arvostelu, jota voi olla vaikea jakaa alan ulkopuolisille. Varsinkin Sanni sai ministeriuransa alussa kovaa ryöpytystä.

– Olen voinut turvautua teihin molempiin vaikeissakin tilanteissa, Annika toteaa.

– Syksyn välttämättömistä leikkauksista ja säästöistä oli vaikea kenellekään muulle puhuakaan kuin sellaiselle ihmiselle, joka tuntee politiikan maailman, Sanni sanoo.

Toisaalta politiikkaan kuuluu, että Sannin, Annikan ja Aino-Kaisan pitää kestää jatkuvaa arvostelua myös toisiltaan. Väittelyissä heidän jokaisen pitää osoittaa, että ovat itse oikeassa ja vastapuoli väärässä.

Kolmikko on tottunut kritiikin sietämiseen ja esittämiseen, sillä he kaikki ovat olleet politiikassa toistakymmentä vuotta – pidempään kuin esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä. Henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu on ystävysten mukaan suomalaisessa politiikassa harvinaista. Silti sitäkin sattuu joskus.

– Tähän poliittiseen syksyyn ja hallituksen arvosteluun liittyy joitain sellaisia hetkiä, että on pitänyt nielaista pari kertaa ja jonkun kanssa jutellakin siitä, että kaikki ei ole tuntunut ihan kohtuulliselta, Annika sanoo.

Siitä ystävykset ovat tyytyväisiä, etteivät ole itse sortuneet väittelyissään henkilökohtaisuuksiin.

– Kun Aino-Kaisa opposition johtajana kritisoi tekemiäni hallituksen esityksiä, en koe, että hän kritisoi minua henkilönä vaan sitä mielipidettä, esitystä ja hallituksen linjaa. En ota sitä henkilökohtaisesti, Sanni sanoo.

Se ei tarkoita, että toisen näkemyksiä olisi aina helppo ymmärtää ja hyväksyä.

– Joskus voin sanoa Aino-Kaisalle, että tuo oli kyllä tosi käsittämätön mielipide, Annika huomauttaa.

– Tai että jaa, olit sitten tuota mieltä, Aino-Kaisa lisää.

Paineita ja perhearkea

Perhetilanne yhdistää naisia. Sannilla ja Annikalla on molemmilla pieni lapsi, Aino-Kaisalla kolme poikaa, joista nuorinkin on jo 12.

– Ihailemme Aino-Kaisaa siitä, että hän on nuori ja vetävä ja hänellä on jo melkein aikuiset lapset ja omakotitalo, jota hän pyörittää, Annika sanoo.

”Kyllähän sitä joskus miettii, että jos olisi 60-vuotias mies, jonka lapset ovat maailmalla, olisi vähän helpompaa.”

Aino-Kaisan koti on alle tunnin työmatkan päässä Riihimäellä. Sanni ja Annika puolisoineen ja lapsineen asuvat kahdessa kaupungissa. Muuten pitäisi olla viikot erossa lapsesta, ja se tuntuu liian suurelta uhraukselta.

– Kyllähän sitä joskus miettii, että jos olisi 60-vuotias mies, jonka lapset ovat maailmalla, olisi vähän helpompaa. Mutta elämässä ei voi valita, milloin mahdollisuudet tulevat kohdille, Annika pohtii.

Hänelle perhemahdollisuudet tulivat ensimmäisen eduskuntakauden alkupuolella, kun hän tapasi miehensä Erkin.

– Kun tutustuimme neljä vuotta sitten, Annika oli sinkkumimmi ja vähän kipuilikin sen kanssa. On ollut ihanaa katsella, miten Erkki on löytynyt ja vauva syntynyt, Aino-Kaisa kertoo.

 


Intohimo yhteisten asioiden hoitamiseen yhdistää ystäviä.

 

Melkein Luciakin

Toistensa kehuminen ei ole näille naisille vaikeaa.

– Jos pitäisi keksiä synonyymi sanalle mukava, niin sanoisin, että Aino-Kaisa, Annika sanoo.

– Eduskunnan konkarit arvostavat Annikan terävää poliittista hoksnokkaa. Annika on luonnonlahjakkuus poliitikkona, Sanni kuvailee.

– Sanni pysyy aina rauhallisena ja suhtautuu kauhean kunnioittavasti muihin ihmisiin. Sanni on ikäänsä nähden vanha sielu, Aino-Kaisa lisää.

Sanni kehuu, että jos eduskunta olisi joukkue, Aino-Kaisa saisi vuoden tsempparin palkinnon, koska kaikki kansanedustajat ovat hänen kavereitaan. Aino-Kaisa ilahtuu silmin nähden.

– Toivoin aina koulussa, että saisin Hymytyttö-palkinnon tai jonkun, enkä ikinä saanut!

Annikan koulussa taas oli aikanaan sellainen perinne, että viidennen luokan tytöistä joku valittiin joka vuosi Lucia-neidoksi. Pientä koulua käynyt Annika oli luokkansa ainoa tyttö.

– Mulla on lapsesta asti ollut ei-kauniin ihmisen identiteetti, mutta silti ajattelin, että onpa upea hetki olla se kaunis ja vaalea Lucia-neito, hän kertoo.

Harmi vain, että Lucia-perinnettä ylläpitänyt opettaja jäi eläkkeelle juuri Annikan päästessä viidennelle luokalle, ja Lucia-neidon valinta loppui kuin seinään. Annika vitsailee, että vieläkin harmittaa aina Lucian päivänä.

Sanni lohduttaa:

– Susta ei tullut Lucia-neitoa, mutta susta tulee ministeri.

 

Sanni Grahn-Laasonen

32-vuotias kokoomuksen kansanedustaja. Pääsi eduskuntaan vuonna 2011 Hämeen vaalipiiristä.

Opetus- ja kulttuuriministeri vuodesta 2015. Ehti olla edellisen hallituksen ympäristöministerinä seitsemän kuukautta.

Kokoomuksen varapuheenjohtaja, Forssan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja entinen Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja. Valtiotieteiden maisteri.

Asuu Arttu-miehensä ja Silvia-tyttärensä kanssa Forssassa.

 

Annika Saarikko

32-vuotias keskustan kansanedustaja. Pääsi eduskuntaan vuonna 2011 Varsinais-Suomen vaalipiiristä.

Perhe- ja peruspalveluministeri vuodesta 2017 alkaen. Filosofian maisteri.

Keskustan varapuheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu.

Mies Erkki ja poika Aarni ovat viikot Annikan mukana Helsingissä työssä ja hoidossa. Perheen varsinainen koti on Turussa.

 

Aino-Kaisa Pekonen

37-vuotias vasemmistoliiton kansanedustaja. Pääsi eduskuntaan vuonna 2011 Hämeen vaalipiiristä.

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja Riihimäen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Lähihoitaja.

On ilmoittanut pyrkivänsä puolueensa puheenjohtajaksi.

Asuu Riihimäellä. Aino-Kaisalla ja hänen miehellään Henrillä on kolme poikaa: Toivo, Väinö ja Unto.

Persoonallisuushäiriöiset narsistit ja psykopaatit pelaavat jatkuvasti erilaisia ihmissuhdepelejä.

Ihmisen leimaaminen narsistiksi tai psykopaatiksi on helppo selitys monenlaiselle ikävälle käytökselle. Aidosti persoonallisuushäiriöiset ihmiset kylvävät pahoinvointia ympärilleen, mutta tutustumisvaiheessa he osaavat piilottaa todellisen luonteensa. Tuntematonta ihmistä on lähes mahdotonta tunnistaa narsistiksi, sillä negatiiviset piirteet tulevat esiin hitaasti.

Narsisteilla ja psykopaateilla on kuitenkin tyypillisiä maneereja, jotka toistuvat heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Psychology Today listasi näistä piirteistä viisi.

1. Hän uskoutuu sinulle välittömästi

Hänellä on ongelmia parisuhteessaan, perheensä kanssa ja muutenkin on ollut tosi rankkaa. Mikä hänen ongelmansa sitten onkaan, hän kertoo varmasti sinulle siitä ennen kuin edes tunnette. Tarinoillaan hän maalailee itsestään haavoittuvaa uhria.

Miksi? Avautumisella hän kaipaa sympatiaa sinulta ja yrittää pakottaa läheisyyttä. Hänen osallisuutensa vaikeisiin tapahtumiin on keino tehdä vaikutus. Mitä nopeammin asetut kuuntelijan rooliin, sitä nopeammin manipuloinnin seuraava vaihe voi alkaa.

”Kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta sinun vastaustasi?”

2. Hän toistaa sinulle kertomaansa "luottamuksellista" tietoa yhä uudelleen

Meillä jokaisella on toisinaan tapana jaaritella samoja tarinoita kyllästymiseen saakka, mutta tarinoiden luonteeseen on syytä kiinnittää huomiota. Jos hän toistaa loputtomasti tarinaa henkilökohtaisista ongelmistaan, silloin on jotain pielessä.

Miksi? Jos arkaluontoinen tarina toistuu puheissa yhä uudelleen, kyseessä voi olla vale, jonka hän on jo unohtanut kertoneensa sinulle. Narsistit ja psykopaatit valehtelevat omaksi huvikseen ja silloin levy jää joskus vahingossa päälle. Koska ihmiset ovat korvattavissa, he unohtavat kenelle kertovat tarinoitaan.

Lue myös: Miten sinä käyttäytyisit tässä tilanteessa? Asiantuntija kertoo, mitä psykopaatti tekisi

3. Hän ei kysy sinun elämästäsi mitään

Yhdessä vietetyn ajan jälkeen saatat tajuta, että hän ei ole kysynyt sinulta missään vaiheessa mitään, vaikka sinä tiedät hänestä jo vaikka mitä. Kiinnitä huomiota suhteen dynamiikkaan: kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta vastaustasi?

Miksi? Narsistit ja psykopaatit eivät ole aidosti kiinnostuneita asioistasi. Jos hän kyselee paljon siirtyen nopeasti kysymyksestä toiseen, hän yrittää kaivella sinusta tietoja, joita voi ehkä käyttää myöhemmin sinua vastaan. 

”Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.”

4. Esittää erityistoiveita

"Erityistoiveiden" esittäminen on tyypillistä käytöstä narsisteille ja psykopaateille. Kun muut pyytävät palveluksia aidosta tarpeesta tai halusta tutustua, persoonallisuushäiriöiset ihmiset haluavat saada sinut tuntemaan olosi erityiseksi pyytämällä jotain spesiaalia. He kokevat olevansa etuoikeutettuja muiden aikaan ja vaivaan.

Miksi? He haluavat luoda dynamiikkaa, jossa olet tottelevainen. Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

5. Kummallisten sivuhuomautusten tekeminen

Oudot oletukset ja kommentit voivat olla niin negatiivisia kuin positiivisia. Jos hän sanoo sinulle "olet kavereistasi kaunein", kommentin taustalla on ristiriita: hän haukkuu passiivis-aggressiivisesti ystäviäsi samalla nostaen sinua jalustalle.

Miksi? Outojen huomautusten tekeminen on juonittelua. Ne ovat myös testi, joilla selviää pidätkö muiden puolia vai otatko törpöt kehut vain kohteliaasti vastaan.

Lue myös: Käyttäydytkö huomaamattasi passiivis-aggressiivisesti? Näin pääset huonosta tavasta eroon

 

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”