Yksi mies itki vuolaasti kadonnutta kännykkäänsä, toinen vähän helpotti paineitaan veskissä. Ole siinä sitten treffeillä.

Kuvitus Ulla Bergström

”Olin ensimmäistä kertaa miehen asunnolla, ja makasimme sängyllä jutustelemassa niitä näitä. Minulla oli ihan rento olo, mutta mies oli silmin nähden hermostunut. Hän pomppi vähän väliä ylös hakemaan kaikkia outoja tavaroita, joita halusi minulle näyttää. Vähän ajan päästä hän häippäsi mitään sanomatta vessaan ja oli siellä ikuisuuden. Äänimerkeistä osasin hyvin päätellä, että seinän toisella puolella vähän purettiin paineita. Vessasta tullessaan hän ei kommentoinut asiaa mitenkään. Kokemus oli niin outo, ettemme tavanneet sen koommin.” Taru

”Kävin joskus kauan kauan sitten sokkotreffeillä. Mies oli minua kymmenisen vuotta vanhempi ja todella komea, puku päällä ja kaikkea. Olin jotakuinkin myyty. Alle tunnin kuluttua tapaamisesta huomasin kuitenkin miehen nilkat – ja kauhistuin. Heppu oli pukenut jalkoihinsa paksut, kulahtaneet sukat, joiden varressa komeili Karvinen.

Vaikka en itsekään vaatteilla koreile, repesin täysin ja sitten meni maku koko miehestä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että minkähänlaiset kalsarit sillä mahtoi olla. Jos kaverilla olisi ollut jalassaan vaikka tavalliset Sidoste-sukat, voisin olla nyt naimisissa sen kanssa.” Annaleena

”Tapasin netissä mukavan ja reilunoloisen miehen. Kirjoittelimme päivittäin ja seuraavaksi sovimme, että tapaamme livenä. Hän saapui paikalle myöhässä ja kaksikymmentä vuotta vanhempana kuin kuvassa. Hänestä se oli hyvää huumorintajua. Mies puhui ummet ja lammet eikä ehtinyt kuunnella minua ollenkaan. Kymmenen minuutin monologi päättyi, kun mies herkistyi kertoessaan, kuinka oli kadottanut kännykkänsä ja sen mukana kavereidensa puhelinnumerot. Hän itki vuolaasti asiaa muutaman minuutin. Siinä vaiheessa mietin jo kiihkeästi hyvästelysanoja.” Katri

”Olin hiljan tavannut baarissa pojan, mutta yhteisen yön jälkeen kävikin ilmi, että tyyppi seurustelee. Reippaana tyttönä en kuitenkaan antanut tapauksen masentaa. Jonkin ajan kuluttua olin jälleen ulkona ja tapasin kivan oloisen pojan, jonka kanssa lähdin kahville. Treffeillä äidyin tilittämään hänelle edellistä kauhukokemustani tyypistä, joka ei kertonut seurustelevansa. Poika oli vähän vaivaantuneen oloinen. Hetken kiemurreltuaan hän tunnusti, että itse asiassa hänkin seurustelee. Ei paljon naurattanut.” Elina

”Lähdin hiljattain treffeille mukavanoloisen miehen kanssa. Hän halusi tavata erään kaupan parkkipaikalla. Ne olivatkin sitten salatreffit, koska mies oli naimisissa. Hän piilotteli ratin takana ja tarkoitus oli vain päästä takapenkille harrastamaan seksiä. Mikään ei ole ollut alentavampaa kuin olla treffeillä parkkipaikalla. Tapailu loppui siihen kertaan.” Sandra

”Olin abivuonna elämäni ensimmäisillä ja viimeisillä sokkotreffeillä. Treffikumppanini oli mies, johon ystäväni oli tutustunut laivalla. Hänen oli määrä olla tosi mukava ja rento, joten menin tapaamiseen odotukset korkealla.

Tiesin heti, kun bongasin miehen puistonpenkiltä, että treffit olivat vikatikki: seuralaiseni oli ’kenkäläinen’ eli mies, joka käytti vanhojen ukkojen kenkiä ja pukeutui pusakkatakkiin! Se oli totaalinen turn off, varsinkin kun itse olin tuolloin värikäs hippityttö. En tajunnut kuitenkaan perääntyä ja lähdin miehen kanssa yhdelle.

Paikallisessa baarissa treffiseurani halusi välttämättä tarjota minulle lempijuomaansa Carilloa, ällöttävän makeaa katkeroa, joka oli seuralaiseni mielestä legendaarinen juoma. En kehdannut kieltäytyä ilmaisesta juomasta, joten nieleskelin sitä useamman lasillisen samalla kun koetin miettiä, miten pääsisin miehestä tyylikkäästi eroon.

Lopulta selitin jotain seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä ja pääsimme lähtemään, mutta mies halusi välttämättä saattaa minut kotiovelle ja vielä halata ennen eroamista. Huonoksi onnekseni isäni pyöräili juuri ohitse, kun yritin väistellä kenkäläisen halausta. Se oli viimeinen pisara.” Jaana

”Pyysin kerran yökerhossa tapaamaani mukavaa ja fiksun oloista miestä luokseni katsomaan elokuvaa. Hän saapui likaisessa t-paidassa, hampaat pesemättä ja naama täynnä poksahtamisvaiheessa olevia finnejä. Jutellessamme selvisi, että elokuvien katsominen oli hänen mielestään junttia ja sisustaminen oli turhaa. Hän ei tiennyt vaateketju H&M:ää, jossa olin silloin töissä, koska vaatteiden osto vasta junttia onkin.

Pahinta oli, että hän ilmeisesti viihtyi, koska neljän tunnin telkkarin katsomisen jälkeen jouduin vihjailujen jälkeen pyytämään häntä poistumaan päästäkseni nukkumaan. Miten ensivaikutelma voikaan toisinaan hämätä!” Virpi

”Kaverini kannustivat minua nettitreffeille. Lopulta taivuin ja vastasin kivanoloisen miehen ilmoitukseen. Tämä ehdottikin heti treffejä. Kun näin miehen taaksepäin suitun vesikampauksen ja kireän violetin t-paidan, tiesin heti, ettei romanssille olisi mitään mahdollisuuksia. Kohteliaisuudesta lähdin kuitenkin jäätelölle.

Mies kerskaili kahdella tutkinnollaan ja kikatti kimeästi. Tunnin jälkeen aloin tehdä lähtöä, mutta treffikumppanini ei ymmärtänyt vihjeitä vaan lähti seuraamaan minua. Hän nuohosi kintereilläni jopa ruokakauppaan. Kun ostin Vaasan ruispaloja, hän totesi: ’Voi vitsi, meillä on sama lempileipäkin!’ Totesin, että itse asiassa pidän enemmän ihan toisenlaisista leivistä. Lopulta jouduin sanomaan suoraan, että taidan nyt jatkaa tästä yksin kotiin. Toisille nettitreffeille en ole uskaltautunut.” Tuula

”Olin tapaillut festareilta löytämääni heilaa muutaman kerran, kun kävi niin mukavasti, että hänen vanhempansa lähtivät mökille ja pääsimme viettämään ensimmäistä yötä yhdessä. Odotin innoissani iltaa, sillä ensimmäisen, puolitoista vuotta kestäneen seurustelusuhteeni päätyttyä olin ollut monta kuukautta ilman miestä ja vähän teki mieli tehdä muutakin kuin pitää kädestä kiinni. Uuden tuttavuuden kanssa emme nimittäin olleet päässeet vielä pussailua pidemmälle.

Kun sänkyhommien aika tuli, poika totesi vakavana, että hän haluaa tutustua minuun paremmin ennen kuin tehdään mitään. Sadattelin mielessäni pettyneenä, että miksi minun kohdalleni sattui maailmankaikkeuden ainoa nuori mies, joka ei halua seksiä.” Henna

”Se oli sitä aikaa, kun nettien treffipalstoilla valokuvalliset ilmoitukset olivat harvinaisia. Sovin yhden daamin kanssa treffit kahvilaan. Hän oli omien sanojensa mukaan hyvännäköinen 168-senttinen brunette. Näin heti kahvilassa kuvaukseen sopivan mimmin istuvan pälyilevän näköisenä. Menin hänen pöytäänsä ja sanoin: ’Sää oot varmaan Lumikuningatar? Haluatko jotain juotavaa?’ Mimmi odotti kuulemma poikaystäväänsä.

Seuraavaksi katseeni kiinnittyi toiseen yksin istuvaan naiseen. Hän tuli kysymään, olenko minä hänen nettideittinsä. Oli viittä vaille, etten vetänyt ranteitani auki. Nainen oli 155-senttinen punapää ja painoi valehtelematta 115 kiloa, eli ihan muuta kuin oli sanonut. Kärvistelin vartin, kun en kehdannut heti lähteä. Mikko

”Olin tavannut netissä miehen, josta näkyi ilmoituksen kuvassa vain silmät. Hän kehui olevansa sporttinen nelikymppinen ja halusi kovasti tavata. Ensimmäisille treffeille hän ei koskaan saapunut eikä laittanut edes viestiä. Odotin kaksi tuntia. Mies ruikutti kuitenkin toista tilaisuutta. No, vihdoin tapasin hänet: mies näytti varhaiseläkeläiseltä ja oli kovasti olevinaan joku stara. Kävi ilmi, että hän oli ex-kansanedustaja. Se kaksikymmentä minuuttia oli täyttä tuskaa. Meillä ei ollut mitään puhuttavaa.” Vilja

”Olin ensitreffeillä netissä tapaamani miehen kanssa. En löytänyt kuvan näköistä miestä, mutta hän tunnisti minut. Luokseni käveli valehtelematta kaksikymmentä vuotta kuvasta vanhentunut mies, jolla oli paksun ruskean hiuspehkon sijaan harmaat haituvat ohimoilla ja kuin vahattuna kiiltävä päälaki.

Kohteliaana ihmisenä ajattelin, että tapaamisesta on selvittävä, vaikka henki menisi. Ikävä kyllä olimme sopineet menevämme elokuviin. Heti valojen himmennyttyä miehen kädet alkoivat vaeltaa minun puolellani. En muista elokuvasta juuri mitään, koska minun piti keskittyä miehen käsien vahtimiseen.

Elokuvan jälkeen seuralaiseni oli tilaamassa taksia, sillä hänen luonaan odotti kuulemma viimeisen päälle valmisteltu riistaillallinen. Katsoin kohteliaisuuskiintiöni olevan täynnä ja sanoin lähteväni kotiin. Seuralaiseni protestoi. Suostuin lähtemään hänen kanssaan vielä baariin yhdelle yömyssylle, koska hänen bussinsa lähtöön oli puoli tuntia.” Maija

”Sen piti olla täydellinen ilta. Hiukseni olivat tyylikkäästi, vaatteeni uudet ja mieleni kutkuttavan odottava. Mies saapui autollaan, tyylikkäänä, ja vei mukavaan hämyisään ravintolaan.

Teimme tilauksemme kynttilöiden lepattaessa, ja ilmassa tuntui olevan taikaa. Ihanat ruoka-annokset tuotiin eteemme – ja sitten mies lässytti ja maiskutti koko ajan syödessään! Puhui jopa ruoka suussa. Glamour oli kerralla rikottu. Seuraavat pari viikkoa minun piti laittaa mielikuvitukseni likoon keksiessäni syitä kieltäytyä uusista treffeistä, kunnes kaveri luovutti.” Marja

Näin selviät treffeistä kunnialla

1. Varaudu siihen, että ensitreffit voivat olla hirveät, varsinkin jos ette ole ennen nähneet. Älä sovi treffejä lauantai-illaksi kalliiseen ravintolaan, äläkä missään nimessä kotiisi, vaan ehdota pikaista tapaamista kahvilassa. Kahvikupposen ajan jaksat kyllä. Jos teillä on kivaa, treffejä on helppo pidentää.

2. Anna toiselle tilaisuus. Älä tuomitse häntä vielä yhden väärän sanavalinnan perusteella, äläkä mieti kriittisesti, olisiko hänestä elämänkumppaniksi. Asennoidu niin, että tutustut uuteen ihmiseen. Sovi toiset treffit, jos sinusta tuntuu yhtään, että teistä olisi edes ystäviksi.

3. Sano suoraan, jos sinusta tuntuu, että olette eri maailmoista. Älä loukkaa vaan toivota ystävällisesti hyvää jatkoa. Älä keksi tekosyitä, kuten ettet ole valmis uuteen suhteeseen. Sellainen satuttaa.

4. Vaikka treffit olisivat hirveät, onnittele itseäsi siitä, että uskalsit panna itsesi likoon. Opitpahan ainakin itsetuntemusta ja näit markkinoita. Nyt tiedät, millaiset asiat toisessa nyppivät. Jos joskus löydät jonkun ihanan, hirveiden kokemusten jälkeen osaat arvostaa häntä.

5. Hyväksy se, että harvoin tärppää. Onneksi sinun tarvitsee löytää vain yksi sopiva. Etsi, kunnes löydät.

Lähde: rakkausvalmentaja-toimittaja Mia Halonen

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti