Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Myrtsi vaihtoi tyyliä ja alkoi keskustella ihan vieraiden ihmisten kanssa. Se kannatti.

Ihan näin hyväntuulisena lähestyn, kohta virkan pari sanaa. Sehän on normaalia, kun olemme molemmat odottelemassa palvelua pankin tiskin tienoilla. Mies näyttää selailevan Lahti-matkaopasta, ja siitä saan kätevästi jutun juurta.

– Mites, Lahden-matka suunnitteilla vai?

– Joo. Tämmönen Lahti-matkaopas ilmestyi justiin, aika hauska.

– Jännä. Lahti-matkaopas....

– ...???

Ei tuo small talk umpituntemattoman kanssa oikein lähtenyt lentoon, mutta vastahan tässä aloittelen. Käynnistymässä on taiteilija Meiju Niskalan innostama kampanja. Meijun mukaan ihmisiin voi tutustua monella tavalla: soittamalla tutuntutun ovikelloa, pyytämällä tuntemattomia kaverikuvaan. Maailmasta tulee hauskempi, kun ihmiset kohtaavat toisiaan.

Ehkä vieraiden kohtaamisista irtoisi hupia itse kunkin syksyn pimeyteen.

Varokaa siis, lähistölleni päätyvät ­ihmiset, kohta rauhanne on mennyttä!

Pikajunan hiihtäjä

– Oletko kuinka pitkälle menossa? kysyy viereeni istuva mies pikajunassa.

Se olisi ollut minun aloitukseni, mutta hän ehti ensin. Junassa on luontevaa kysyä vieruskaverilta määränpäätä, ei ollenkaan latautunutta tyyliin "käyt sä usein täällä". Vieruspenkin mies on ­juttutuulella ja jatkaa keskustelua hiihtämisestä. Hän hiihti viime talvena 300 kilometriä mutta haluaisi tänä vuonna ­parantaa lukemia, koska moni hänen ­ystävistään hiihti tuhat kilometriä. Minä puolestani hiihdin ladulla yhteensä kuusitoista kilometriä. Ilma välillämme ei väreile sielunkumppanuuden säikeitä.

Juna on hyvä paikka tavata tuntemattomia. Maisema tarjoaa keskustelun­aiheita, koska se vaihtuu koko ajan. "Katso, kurkia!" tai "Oltiinko me jo Kouvolassa?" 

Minäkin olen kerran jatkanut suoraan asemalta kaupungille junatuttavuuden kanssa, koska juttu jäi pahasti kesken. Nyt ei taida käydä niin. Käyn kahvilla, ja vaikka ravintolavaunussa on yleensä lupsakka tunnelma, nyt ei ole. Vastapäinen mies syö kiireesti jogurttia. En uskalla sanoa mitään, koska pelkään, että hän alkaa puhua jogurtin läpi. Tilanne lipuu ohi, kun mies poistuu viimeisen lusikallisensa jälkeen.

Ensin on hyvä teeskennellä

Ei ole helppoa vaihtaa marraskuista perusilmettä iloisemmaksi ja katsoa ihmisiä silmiin. Nolottaa, kasvolihakset alkavat nykiä. Lopputulos näyttää varmaan pelottavalta.

Hymy ei ole mikään turha vaan nerokas keksintö. Sen tehtävä on osoittaa muille savannilla käyskenteleville laji­tovereille, että tässä ollaan samalla ­puolella, älkää heittäkö keihästä kohti. Se toimii myös palkintona, jolla vauva sitouttaa hoitajansa tekemään palveluksia jatkossakin. Jossain vaiheessa lapsuuden hymyn vaikutus lakkaa, ja ihmisen pitää alkaa olla muuten vain kiva, jos ­haluaa saada muut tykkäämään itsestään.

Minun kannattaa ilmeisesti luottaa johonkin muuhun. Kuolonhymyni uhrit näyttävät siltä, että epäilevät minun naureskelevan hampaidensa välissä olevalle persiljatäkylle. Myrtsinä tunnen olevani paremmin mukana tässä maailmassa.

Soitan Karla Niemiselle, jonka Jäänmurtajat-firma järjestää sosiaalisten taitojen koulutusta. Karlakin harrastaa tuntemattomille hymyilyä. Hän myöntää, ettei se ole aluksi palkitsevaa.

– Aina, kun kokeilee jotain uutta, tuntuu epämukavalta. Aluksi voit huijata itseäsi ajattelemaan, että 'tämä on aivan normaalia, teen tätä koko ajan'. Teeskentele, kunnes onnistut, Karla ehdottaa.

Minä tunnen tarvitsevani runsaasti lisää aikaa ja reilun tauon, ennen kuin uskallan hymyillä taas. Pari vihaista katsetta ovat saaneet hymyni hyytymään.

Karlan mukaan moni ihminen on tyly silkkaa epävarmuuttaan. Siksi kannattaa yrittää hiukan pitempään, vaikka keskustelun alku ei vaikuttaisikaan lupaavalta. Jos yökerhossa kysyy ihmiseltä ensin, mitä juomaa hän juo, seuraavaksi voi kokeilla udella, tietääkö hän, mikä biisi taustalla soi. Sitten voi vielä tiedustella, tykkääkö hän sen tyyppisestä musiikista.

Kolmen yrityksen jälkeen voi toivottaa hyvää illanjatkoa, jos keskus­telu ei lähde lentoon.

Ohhoh, höpöti höpöti

Raitiovaunussa rohkaistun. Lähelle istuu tyttö, jonka sylissä on puinen 60-luvun yöpöytä. Kommenttini tulee ihan luonnostaan ja miettimättä: – Hieno!

Tyttö on samaa mieltä. Hänen tarkoituksenaan oli ostaa kirpputorilta talvitakki, mutta yöpöytä tuli vastaan ensin, ja se oli menoa. Ymmärrän hyvin.

Kun olemme käsitelleet 60-luvun väriskaalan plus nahkasohvien hyvät ja huonot puolet, käy ilmi, että olemme molemmat muuttaneet vastikään. Siihen liittyy paljon yhdistäviä keskustelunaiheita. Ei kuitenkaan loputtomasti, huomaan pian, joten annan mennä saman tien kaikki muuttooni liittyvät koettelemukset – vaikka saatan jo olla lähellä mielenterveyspotilasvaikutelmaa.

Karla Niemisen mukaan on turha miettiä, onko toiselle höpöttäminen tyhmää.

– Ei ketään muuta kiinnosta muistella jälkeenpäin toisen virheitä. Itse ne muistaa, muu maailma unohtaa nopeasti.

Karla sanoo ihmisten miettivän monimutkaisia aloituksia, vaikka parhaiten toimii jokin tilanteeseen liittyvä itsestäänselvyys. Luennolla voi päivitellä penkin kovuutta, bussipysäkillä aikatauluja.

Pieneliöt pelastavat

Bussipysäkillä olen aamun hurmioituneessa iskussa ja aloitan heti. Aihe tarjoutuu pysäkin kohdalla olevasta kaupasta, jonka ovessa on lappu: Suljettu perusteellisen siivouksen vuoksi.

– Katopas, kauppa on monta päivää kiinni. Onkohan jauholaareihin alkanut ilmestyä toukkia, vai miksi suursiivous?

Yllätyksekseni noin viisikymppinen nainen vaikuttaa kiinnostuneelta.

– Niin, en tiiä. Kyllähän sinne väkisinkin tulee, vanha talo. On tämä kyllä jännäksi mennyt. Luin, että HOASin asunnoissa on lutikoita. Ne ne on inhottavia.

Keskustelun polveilua luteiden ja täiden kautta torakoihin ei voi estää. Kiitos, pieneliöt! Nousen bussiin naisen perässä ja istun hänen viereensä. Seuraa tauko. Tuijotan edessä olevan penkin selustaa, mutta ­uusi juttukaverini tuntee vastuunsa keskustelun ylläpitämisestä.

– Ai että on ihana ilma, hän sanoo.

Säästä on tyydyttävää puhua. Kun keskustelee suomalaisten kanssa sateesta ja pimeydestä, on kuin askeltaisi 1800-luvun seuratansseja, joita Jane Austen -filmatisoinneissa näkyy: tutut kuviot, jotka kaikki osaavat, niiaus, pyörähdys, paluu riviin. Partneri vain vaihtuu.

Nainen jää bussista, mutta minun matkani on vasta puolivälissä. Kun oma puhetulvani hiljenee, ehdin kuunnella muita matkustajia. Käytävän toisella puolella ollaan paljon pitemmällä kuin mihin ­minä pääsen ­näköjään koskaan. Nainen on kysynyt vieressään istuvalta mieheltä, millaista on kulkea talvella kesäkengillä, ja nyt hän käy rohkeasti eteenpäin: – Saankos ­kysyä, mikä teidän nimenne on?

Mies antaa kiltisti koko nimensä. Pian naisen puhe polveilee raivokkaasti, ja kun poistun bussista, hänen äänensä ­helisee lujaa takanani: – Shake shake shake, beibi, shake shake shake!

Outoa, mutta toisaalta ilahduttavaa. Mitä väliä sillä tosiaan on, vaikka vaikuttaisi höyrähtäneeltä?

Minun seuraava tilaisuuteni koittaa kynnysmatto-ostoksilla. Mattopinon päällä komeilee oudonnäköinen talja, josta ei tule äkkiseltään mieleen muuta eläintä kuin rhodesiankoira.

– Ohhoh. Mikähän eläin tässä on päässyt hengestään?

"Kysy kanssaihmiseltä eläinaiheista" -strategia on selvästi minulle luontainen. Hamppumattoja arvioiva rouva kääntyy ja tarttuu taljaan.

– No en kyllä tiiä, joku haisunäätä? Onko tämä edes aito. On se! Eikun ei! Kääntöpuoli näyttää synteettiseltä.

Mahtavaa: lyhyt mutta rohkaiseva ­palaute. Minä ja rouva löysimme yhteyden, kuollut koira sai huomiota ja minä opin ehkä erottamaan aidon taljan feikistä.

Yöbussin puhelias poika

Yöbussissa, vähän sunnuntaiaamun puolella, tapahtuu odottamaton ilmiö: viereeni istuu nuori mies, joka alkaa ­jutella. Ajattelin alun perin murjottaa tämän matkan, mutta päätän lopettaa mököttämisen, koska omasta kokemuksesta tiedän, että rohkeus täytyy palkita.

Mies on Kaliforniasta ja vaikuttaa siltä, että häneltä voi ottaa oppia tutustumisasioissa. Hän tervehtii, hymyilee ja kysyy, tiedänkö kivaa yökerhoa keskustassa.

Ilmaisen pahoitteluni, koska en tiedä, missä nuoriso käy nykyään. Tosin minunkin kotimatkani varrella on yksi mukava baari, joka on myöhään auki. Mies esittäytyy saman tien Joshiksi ja kertoo, että on Suomessa töissä koodarina.

Kun kävelemme kohti kotiani ja Joshin baaria, hän keskustelee säästä. Kaliforniassa on lämmin, Suomessa kylmä. Kehotan häntä panemaan lisää kerroksia päälle ja kerron, että kylmässä on sitten ihan kiva, kun on tarpeeksi yllä.

Josh ei näytä masentuvan, vaikka keskustelukumppani puhuu latteuksia tankeroenglannilla. Sen sijaan hän ehdottaa, että lähtisin hänen kanssaan baariin.

Kuka nyt pyytää jotain bussissa istuvaa hahmoa drinkille? Ehkä hän on mormoni, joka haluaa kertoa Jeesuksesta?

Yllätysten aika ei ole ohi, koska kuulen ääneni sanovan, että voin tulla lasilli­selle, jos baariin ei ole jonoa.

No, baariin on hirveä jono, enkä jaksa jäädä seisomaan, ja Joshkin päättää jatkaa toisaalle. Hän kysyy, haluaisinko ­hänen ­puhelinnumeronsa siltä varalta, että drinkit onnistuisivat toiste. Tässä kohdassa joku voisi vastata, että ei kiitos, kun on poikaystäväkin. Mutta minä olen nykyään avoin, joten sanon, että mikä ettei.

Josh ei oletettavasti murru, jos en soita.

Miksi ihmeessä?

Karla Niemisen mielestä ihmisille höpöttäminen kannattaa etenkin silloin, kun oma ­elämä tuntuu tylsältä.

Totta. Elämästä tulee jännittävämpää Karlan ja taiteilija Meiju Niskalan mallilla. Rohkeus lisääntyy, ja tunneskaala laajenee nolotuksesta mielihyvään. Lisäksi muutaman päivän ylisosiaalisuuden jälkeen yksin yrmyily on ansaittua luksusta. Tänään en varmasti sano kellekään mitään!

Mutta saa nähdä, millaiset fiilikseni ovat huomenna. Jos on tylsää, voi olla, että saalistan kaduilla uusia uhreja, valmiina höpöttämään. Ehkä juuri sinä olet seuraava kohteeni?

Persoonallisuushäiriöiset narsistit ja psykopaatit pelaavat jatkuvasti erilaisia ihmissuhdepelejä.

Ihmisen leimaaminen narsistiksi tai psykopaatiksi on helppo selitys monenlaiselle ikävälle käytökselle. Aidosti persoonallisuushäiriöiset ihmiset kylvävät pahoinvointia ympärilleen, mutta tutustumisvaiheessa he osaavat piilottaa todellisen luonteensa. Tuntematonta ihmistä on lähes mahdotonta tunnistaa narsistiksi, sillä negatiiviset piirteet tulevat esiin hitaasti.

Narsisteilla ja psykopaateilla on kuitenkin tyypillisiä maneereja, jotka toistuvat heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Psychology Today listasi näistä piirteistä viisi.

1. Hän uskoutuu sinulle välittömästi

Hänellä on ongelmia parisuhteessaan, perheensä kanssa ja muutenkin on ollut tosi rankkaa. Mikä hänen ongelmansa sitten onkaan, hän kertoo varmasti sinulle siitä ennen kuin edes tunnette. Tarinoillaan hän maalailee itsestään haavoittuvaa uhria.

Miksi? Avautumisella hän kaipaa sympatiaa sinulta ja yrittää pakottaa läheisyyttä. Hänen osallisuutensa vaikeisiin tapahtumiin on keino tehdä vaikutus. Mitä nopeammin asetut kuuntelijan rooliin, sitä nopeammin manipuloinnin seuraava vaihe voi alkaa.

”Kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta sinun vastaustasi?”

2. Hän toistaa sinulle kertomaansa "luottamuksellista" tietoa yhä uudelleen

Meillä jokaisella on toisinaan tapana jaaritella samoja tarinoita kyllästymiseen saakka, mutta tarinoiden luonteeseen on syytä kiinnittää huomiota. Jos hän toistaa loputtomasti tarinaa henkilökohtaisista ongelmistaan, silloin on jotain pielessä.

Miksi? Jos arkaluontoinen tarina toistuu puheissa yhä uudelleen, kyseessä voi olla vale, jonka hän on jo unohtanut kertoneensa sinulle. Narsistit ja psykopaatit valehtelevat omaksi huvikseen ja silloin levy jää joskus vahingossa päälle. Koska ihmiset ovat korvattavissa, he unohtavat kenelle kertovat tarinoitaan.

Lue myös: Miten sinä käyttäytyisit tässä tilanteessa? Asiantuntija kertoo, mitä psykopaatti tekisi

3. Hän ei kysy sinun elämästäsi mitään

Yhdessä vietetyn ajan jälkeen saatat tajuta, että hän ei ole kysynyt sinulta missään vaiheessa mitään, vaikka sinä tiedät hänestä jo vaikka mitä. Kiinnitä huomiota suhteen dynamiikkaan: kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta vastaustasi?

Miksi? Narsistit ja psykopaatit eivät ole aidosti kiinnostuneita asioistasi. Jos hän kyselee paljon siirtyen nopeasti kysymyksestä toiseen, hän yrittää kaivella sinusta tietoja, joita voi ehkä käyttää myöhemmin sinua vastaan. 

”Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.”

4. Esittää erityistoiveita

"Erityistoiveiden" esittäminen on tyypillistä käytöstä narsisteille ja psykopaateille. Kun muut pyytävät palveluksia aidosta tarpeesta tai halusta tutustua, persoonallisuushäiriöiset ihmiset haluavat saada sinut tuntemaan olosi erityiseksi pyytämällä jotain spesiaalia. He kokevat olevansa etuoikeutettuja muiden aikaan ja vaivaan.

Miksi? He haluavat luoda dynamiikkaa, jossa olet tottelevainen. Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

5. Kummallisten sivuhuomautusten tekeminen

Oudot oletukset ja kommentit voivat olla niin negatiivisia kuin positiivisia. Jos hän sanoo sinulle "olet kavereistasi kaunein", kommentin taustalla on ristiriita: hän haukkuu passiivis-aggressiivisesti ystäviäsi samalla nostaen sinua jalustalle.

Miksi? Outojen huomautusten tekeminen on juonittelua. Ne ovat myös testi, joilla selviää pidätkö muiden puolia vai otatko törpöt kehut vain kohteliaasti vastaan.

Lue myös: Käyttäydytkö huomaamattasi passiivis-aggressiivisesti? Näin pääset huonosta tavasta eroon

 

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”