Hellyyttä ei ole ollut vuosiin. Kumppani ei puhu. Auttaisiko pariterapia? Ja mitä siellä tapahtuu?

Kuvitus Päivi Arenius

1. Milloin kannattaa hakeutua pariterapiaan?

Kun kodin ilmapiiri on viilentynyt tai ero on jo mainittu. Aina ei tarvitse olla kyse varsinaisesta parisuhdeongelmasta: taustalla voi olla vaikkapa työväsymystä, joka heijastuu suhteeseen. Pieneenkin ongelmaan kannattaa reagoida, ennen kuin kriisi iskee.

Parit tulevat terapiaan yleensä kommunikaatio- ja seksuaaliongelmien, eron, uskottomuuden ja väkivallan takia. Apua haetaan myös, kun elämä muuttuu: jää työttömäksi tai eläkkeelle tai lapsi muuttaa kotoa. Toisen lapsen saaminen on yksi yleisimmistä syistä nuoren parin eroon.

Maksullisessa pariterapiassa voi opiskella myös yhdessä elämisen taitoja. Pitkän sinkkuvaiheen jälkeen toisen kanssa asuminen ei välttämättä ole aivan simppeliä.

2. Mitä terapiassa tehdään?

Ensimmäiseksi terapeutti haastattelee parin. Puolisot miettivät, mitä he terapialta haluavat: vaikkapa oppia puhumaan toisilleen tai välttämään riitoja. Jotkut eivät aseta tavoitetta lainkaan. Silloin selvitetään, miksi parisuhteessa tuntuu pahalta.

Terapiassa puhutaan suhteen vaikeuksista yleisesti tai vain yhdestä ongelmasta, kuten läheisyyden puutteesta. Terapeutti voi antaa apua myös eropohdintaan. Jotkut kaipaavat tukea eron hoitamiseen niin, etteivät lapset kärsi.

3. Yksin vai yhdessä?

Jos kumppani ei halua pariterapiaan, apua voi hakea yksinkin. Kirkon neuvonnan kävijöistä 40 prosenttia tulee ilman puolisoa. Yhdessä asioiden käsitteleminen on toki tehokkainta.

4. Riittääkö yksi kerta?

Minimi on 2–3 kertaa. Lyhyessäkin terapiassa voi oppia uudella tavalla kohtelemaan ja ottamaan huomioon kumppaniaan. Toinen voi hoksata käyttävänsä vaikkapa lapsuuden perheestä tuttua riitelyn mallia, joka ei sovi nykyiseen suhteeseen.

5. Kauanko on hyvä käydä?

Tavallisesti käyntikertoja on 3–8. Jotkut käyvät pidempään, mutta pari vuotta on maksimi. Yksi kerta kestää puolitoista tuntia, yksilökäynti kolme varttia. Tapaamisia on yleensä joka toinen tai kolmas viikko. Jos parisuhteen kriisi uhkaa mielenterveyttä tai työkykyä, aikoja saa joka viikolle.

6. Onko siitä hyötyä?

Tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia hyötyy pariterapiasta. Onnistumisia on monenlaisia: Parisuhde opitaan asettamaan elämän ykkösasiaksi tai jos pari päätyy terapiassa eroon, myös taisteleminen loppuu. Terapia on onnistunut, kun apua hakeva pääsee puhumaan tunteistaan, tarpeistaan ja toiveistaan ja keksii sitten itse, miten haluaa jatkossa toimia.

7. Pääsevätkö kaikki halukkaat terapiaan?

Maksuttomaan pariterapiaan on jonoa. Helsingin seudulla kirkon perheneuvontaan pääsee joka viides, muualla maassa joka kolmas. Ensisijalla ovat väkivallasta kärsivät sekä lapsiperheet, joissa pohditaan eroa.

Väestöliiton maksulliseen pariterapiaan otetaan soittojärjestyksessä. Jonotusaika vaihtelee viikoittain, nyt jonoa on jonkin verran.

8. Onko miehiä vaikea saada terapiaan?

Miehet suhtautuivat terapiaan nihkeästi vielä 90-luvulla ja pitivät kiinni huonostakin suhteesta. Nykyisin he hoitavat aktiivisesti parisuhdetta ja hakeutuvat yksinkin terapiaan.

9. Onko lasten hyvä tulla mukaan?

Jotkut terapeutit haluavat nähdä, miten pari käyttäytyy lastensa kanssa. Jos vanhemmat ovat päättäneet erota, terapiassa voidaan selittää lapsille, mitä ero tarkoittaa.

10. Mihin haetaan herkimmin apua?

Seksuaaliongelmiin. Ihminen turhautuu nopeasti, jos ei saa lämpöä, hellyyttä tai seksiä.

11. Mihin ei hoksata pyytää neuvoja?

Puhumattomuuteen. Puolisot odottavat usein toisen ymmärtävän sanattomia viestejä. Hiljaisuus herättää epäluuloa ja väärinkäsityksiä. Jos on tottunut puhumattomuuteen, voi olla vaikea olla avoimen ihmisen kanssa.

Usein myös suhde entiseen puolisoon on hankala. Eronneet voivat harjoitella terapiassa sopuisuutta ja, jos heillä on lapsia, asiallista vanhemmuutta.

12. Ehdottaako terapeutti joskus eroa?

Terapeutti ei anna suoria neuvoja eikä tee eropäätöstä parin puolesta. Hän kannustaa miettimään uudelleen asioita, jotka tekevät hallaa parisuhteelle. Niitä voivat olla esimerkiksi fyysinen tai henkinen väkivalta, vähättely, halveksunta ja alistaminen.

13. Jos terapeutin kanssa ei synkkaa, saako hänet vaihtaa?

Saa. Terapeutin kanssa voi tehdä kolmen kerran sopimuksen, jonka aikana pari päättää, haluaako jatkaa.

14. Saako terapiasta kotitehtäviä?

Voi saadakin. Esimerkiksi jos pari kärsii puhumattomuudesta, he voivat harjoitella hyvinkin simppeleitä juttuja: he kertovat toiselle, mihin kulloinkin ovat menossa, ja aloittavat puhumisen toivottamalla "hyvää huomenta". Läheisyyden puutteesta kärsivien täytyy viettää aikaa yhdessä harrastuksissa kodin ulkopuolella. Eroa pohtiva pari taas listaa eron ja yhdessä pysymisen plussat ja miinukset.

15. Puhutaanko kirkon terapiassa Jumalasta?

Terapeutti ei tuo uskontoa esiin. Aiheesta keskustellaan, jos pari niin haluaa.

16. Miten raskasta pariterapia on?

Se on sekä vaikeaa että helpottavaa. Terapia auttaa ymmärtämään omaa itseä ja toista. Vaikeita hetkiä ovat ne, kun tunteista ja vaietuistakin asioista puhutaan avoimesti, ja kun itseä arvioidaan kriittisesti.

Mistä sitä saa?

Maksuttomia:

  • Lain mukaan kuntien on järjestettävä pariterapiaa joko kasvatus- ja perheneuvonnan yhteydessä tai ostopalveluna. Laajuudesta päättää kunta, ja joissakin kunnissa apua tarjotaan vain lapsiperheille.
  • Kirkon perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa terapiaa kirkkoon kuuluville ja kuulumattomille.

Maksullisia:

  • Valkonauhaliitto Helsingissä.
  • Väestöliitto Helsingissä 1,5 h/125 euroa.
  • Yksityiset terapeutit 1,5 h/75–120 euroa.
  • Kela korvaa pariterapiakäyntejä vain, jos ongelmat uhkaavat työkykyä.

Kysymyksiin vastasivat Heli Vaaranen, erityistason psykoterapeutti ja perhetoimintojen johtaja Helsingin Väestöliitosta sekä Martti Esko, vaativan erityistason pari- ja perheterapeutti, kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja.

Rakkauden etsiminen on äärimmäisen tavoitteellista alkukesästä, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin.

Mikä on kesäsinkkuilussa parasta? No tietenkin pirskahtelevat kesäromanssit.

Osalle sinkuista kesäheila on kirosana, mutta osa aktivoituu, koska tiedossa voi olla hurjaa hetken huumaa, tajutonta kesäseksiä tai parhaassa tapauksessa syksyllä jatkuva parisuhde. Kansallisromanttinen Suomen suvi hekumoi lempeä, ja sinkut tarttuvat mahdollisuuteen.

Me Naisten empiirisen sinkkuteorian mukaan korkeilla kertoimillakin on takaraja – juhannuksena nimittäin. Aikaa ei ole tolkuttomasti, sillä kovimmat sinkkumarkkinat ovat käynnissä juhannukseen saakka. Sen jälkeen ovi sulkeutuu.

Häh?

Fakta: kun kelit lämpenevät, niin lämpenevät myös jurot suomalaiset. He suorastaan sulavat, kuin talvella pakastunut jääkalikka. Yhtäkkiä kadut, terassit ja puistot täyttyvät ihmisistä, ja tuntemattomalle onkin ihan okei välillä jutella. Taustalla tässä kaikessa ovat hyrräävät hormonit. Tiedettä.

”Tapailu on äärimmäisen tavoitteellista, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin.”

Muun muassa deittisovellus Tinderissä käy äärimmäisen kova kuhina alkukesästä. Puhelin kilisee mätseistä ja uusista viesteistä lakkaamatta. Treffeillä pitää käydä harva se ilta, ettei ehdi edes ystäviä nähdä, kertovat Me Naisten sinkkulähteet.

Tapailu on äärimmäisen tavoitteellista, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin. Sinkut suorastaan janoavat rakkautta alkukesästä. Juhannus taas on rakkauden hekuman pääpäivä, sillä kondomien myynti räjähtää juhannuksena. Juhannuksena pystytetään juhannussalkoja ja suomalaiset vaihtavat tavallisen lauantaiseksin rohkeisiin tekoihin.

Vaikka heinäkuu ja elokuu ovatkin hyvää aikaa rakkaudelle, loppukesästä ihmiset käpertyvät enemmän muihin puuhiin. Peli voi olla jo menetetty. On mökkeilyä, lomareissuja ja muutenkin tekemistä ennen hyvien säiden päättymistä. Rakkauden mahdollisuus säilyy, kun on oikein optimistinen, mutta loppukesästä aikaa vieviä aktiviteetteja on vain paljon enemmän.

Syksyllä suomalaiset taas sulkeutuvat koko talvikauden ajaksi sisätiloihin, eikä lempi enää leisku samaan tahtiin. Unohda koko juttu. Sinkkuelämällä on elinkaari ja neljä vuodenaikaa, joita ei tule uhmata tai kyseenalaistaa.

Sinkku, laitahan siis töpinäksi, mikäli janoat seksihelteitä! Ovi sulkeutuu pian!

Pitääkö sarjadeittailusta kantaa morkkista?

Sinkuille tilanne on tuttu: 

Erityisesti kesän alussa Tinderissä ja muissakin paikoissa käy kuhina. Hormonit hyrräävät, ja monet etsivät kesälempeä. 

Itse kullekin voi tuoksinnassa tapahtua niin, että päätyykin tapailemaan useampaa tyyppiä samaan aikaan. Useamman kanssa treffeillä käyminen on ok, mutta jos jutut etenevät pidemmälle, tilanteessa on monia vaaran paikkoja. Kysymys kuuluu ennen kaikkea, onko okei pyöritellä montaa tyyppiä samaan aikaan ja mistä ihmeestä pitäisi tietää, kuka näistä on se oikea

Vastauksia kysymykseen on toki monia. Avioliittoterapeutti ja deittailun asiantuntija Mikko Kemppe on sitä mieltä, että usean ihmisten tapailu on jopa suositeltavaa. Se on vapauttava ja hyvä strategia tutustua uusiin ihmisiin, eikä sitä tarvitse tehdä huonolla tavoin ilkeästi.

”Jos joku ei hyväksy sitä, se on ihan okei ja kahden ihmisen ratkaistavissa oleva juttu. Toista pitää kunnioittaa.”

– Alussa tapailua ei tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä lupautua alussa vielä mihinkään muuhun kuin tutustumiseen. Kyse on siitä, että oppii tuntemaan millaisista tyypeistä tykkää, mikä sinua kiinnostaa eniten ja kenen kanssa tunnet kemiaa. Se ei tarkoita sitä, että lupautuu mihinkään tai ryhtyy heti intiimiin suhteeseen, Kemppe sanoo.

Toki tapailukumppaneiden toiveet kannattaa ottaa huomioon. Joidenkin toive voi olla, että treffikumppaneita on vain yksi. Sarjatapailun voi hoitaa hyvin niin, että ensitreffien aikana kertoo jossain vaiheessa kumppaneilleen rehellisesti, että tapailee toisia. Jos joku ei hyväksy sitä, siitäkin tilanteesta selviää puhumalla. Tärkeintä on, että toista kunnioittaa.


Kelle annan ruusun?

Mistä ihmeestä tietää, kuka potentiaalisista deittikumppaneista on paras vaihtoehto juuri minulle? Ennen suhteiden katkomista pitäisi tehdä fiksuja päätöksiä. Miten siinä voisi onnistua?

Kemppe huomauttaa, että kaikki deittikumppanit ovat jollain tavoin oikeita. Jokainen deitti voi olla opetus itsestään, muista tai ihmissuhteista.

– Konkreettinen vinkki on, että luota tunteisiin. Älä järkeile liikaa. Mieti mieluummin, millainen olo sinulla on toisen seurassa. 

Fiiliksen syntyminen voi riippua myös elämänvaiheesta. Nuorena voi olla vaikea tietää, kuka on juuri se oikea. Jos ei vielä tunne itseään kunnolla tai tiedä, mitä elämältä tahtoo, päätösten tekeminen on usein vaikeaa. Viiskymppisenä moni voi tietää varmemmin fiilispohjalta, kuka sopii osaksi omaa elämää.

”Jos joku mies suuttuu pakeista, niin pakit onkin heille ihan hyvä juttu, jotta he kasvavat ja kehittyvät ihmisinä.”

Kun päätös on syntynyt ja intuitio alkaa kolkuttaa, Kemppe neuvoo lopettamaan kunnolla muut suhteet.

– Tapailin itse hiljattain erästä naista, joka päätti suhteen todella fiksusti. Hän kertoi kesken treffien, että on tapaillut jotain muuta miestä. Arvostin rehellisyyttä. Kun ehdotin uutta tapaamista, hän sanoi minulle, että hänen elämäntilanteensa on sellainen, että hän on velvoittanut itsensä niin moneen suuntaan, että on ehkä parempi olla näkemättä enää.

Kemppe itse arvostaa ennen kaikkea rehellisyyttä. Hän kehottaa olemaan suora ja selkeä. Ja jos joku suuttuu pakeista, pakit voivat ehkä olla heille ihan hyvä juttu. Ne voivat kasvattaa ja kehittää toista ihmisenä.

”Voiko muita kumppaneita jättää varalle, jos juttu meneekin mönkään?”

– Ja sitten, kun tapailee jotain vakavammin, voi edetä rauhassa silti sillä päätöksellä, ettei kumpikaan tapaile muita. Mitään ei ole lyöty lukkoon.

Entä voiko muita kumppaneita jättää varalle, jos juttu meneekin mönkään?

Kempen mielestä on korrektia tehdä selväksi muille, että keskittyy vain yhteen. Toista ei saa jättää vääriin oletuksiin.

– Mutta tietenkin jos törmäätte uudestaan vaikka vuoden päästä, niin miksei siitä sitten voisi vaikka syntyä jotain.