Hellyyttä ei ole ollut vuosiin. Kumppani ei puhu. Auttaisiko pariterapia? Ja mitä siellä tapahtuu?

Kuvitus Päivi Arenius

1. Milloin kannattaa hakeutua pariterapiaan?

Kun kodin ilmapiiri on viilentynyt tai ero on jo mainittu. Aina ei tarvitse olla kyse varsinaisesta parisuhdeongelmasta: taustalla voi olla vaikkapa työväsymystä, joka heijastuu suhteeseen. Pieneenkin ongelmaan kannattaa reagoida, ennen kuin kriisi iskee.

Parit tulevat terapiaan yleensä kommunikaatio- ja seksuaaliongelmien, eron, uskottomuuden ja väkivallan takia. Apua haetaan myös, kun elämä muuttuu: jää työttömäksi tai eläkkeelle tai lapsi muuttaa kotoa. Toisen lapsen saaminen on yksi yleisimmistä syistä nuoren parin eroon.

Maksullisessa pariterapiassa voi opiskella myös yhdessä elämisen taitoja. Pitkän sinkkuvaiheen jälkeen toisen kanssa asuminen ei välttämättä ole aivan simppeliä.

2. Mitä terapiassa tehdään?

Ensimmäiseksi terapeutti haastattelee parin. Puolisot miettivät, mitä he terapialta haluavat: vaikkapa oppia puhumaan toisilleen tai välttämään riitoja. Jotkut eivät aseta tavoitetta lainkaan. Silloin selvitetään, miksi parisuhteessa tuntuu pahalta.

Terapiassa puhutaan suhteen vaikeuksista yleisesti tai vain yhdestä ongelmasta, kuten läheisyyden puutteesta. Terapeutti voi antaa apua myös eropohdintaan. Jotkut kaipaavat tukea eron hoitamiseen niin, etteivät lapset kärsi.

3. Yksin vai yhdessä?

Jos kumppani ei halua pariterapiaan, apua voi hakea yksinkin. Kirkon neuvonnan kävijöistä 40 prosenttia tulee ilman puolisoa. Yhdessä asioiden käsitteleminen on toki tehokkainta.

4. Riittääkö yksi kerta?

Minimi on 2–3 kertaa. Lyhyessäkin terapiassa voi oppia uudella tavalla kohtelemaan ja ottamaan huomioon kumppaniaan. Toinen voi hoksata käyttävänsä vaikkapa lapsuuden perheestä tuttua riitelyn mallia, joka ei sovi nykyiseen suhteeseen.

5. Kauanko on hyvä käydä?

Tavallisesti käyntikertoja on 3–8. Jotkut käyvät pidempään, mutta pari vuotta on maksimi. Yksi kerta kestää puolitoista tuntia, yksilökäynti kolme varttia. Tapaamisia on yleensä joka toinen tai kolmas viikko. Jos parisuhteen kriisi uhkaa mielenterveyttä tai työkykyä, aikoja saa joka viikolle.

6. Onko siitä hyötyä?

Tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia hyötyy pariterapiasta. Onnistumisia on monenlaisia: Parisuhde opitaan asettamaan elämän ykkösasiaksi tai jos pari päätyy terapiassa eroon, myös taisteleminen loppuu. Terapia on onnistunut, kun apua hakeva pääsee puhumaan tunteistaan, tarpeistaan ja toiveistaan ja keksii sitten itse, miten haluaa jatkossa toimia.

7. Pääsevätkö kaikki halukkaat terapiaan?

Maksuttomaan pariterapiaan on jonoa. Helsingin seudulla kirkon perheneuvontaan pääsee joka viides, muualla maassa joka kolmas. Ensisijalla ovat väkivallasta kärsivät sekä lapsiperheet, joissa pohditaan eroa.

Väestöliiton maksulliseen pariterapiaan otetaan soittojärjestyksessä. Jonotusaika vaihtelee viikoittain, nyt jonoa on jonkin verran.

8. Onko miehiä vaikea saada terapiaan?

Miehet suhtautuivat terapiaan nihkeästi vielä 90-luvulla ja pitivät kiinni huonostakin suhteesta. Nykyisin he hoitavat aktiivisesti parisuhdetta ja hakeutuvat yksinkin terapiaan.

9. Onko lasten hyvä tulla mukaan?

Jotkut terapeutit haluavat nähdä, miten pari käyttäytyy lastensa kanssa. Jos vanhemmat ovat päättäneet erota, terapiassa voidaan selittää lapsille, mitä ero tarkoittaa.

10. Mihin haetaan herkimmin apua?

Seksuaaliongelmiin. Ihminen turhautuu nopeasti, jos ei saa lämpöä, hellyyttä tai seksiä.

11. Mihin ei hoksata pyytää neuvoja?

Puhumattomuuteen. Puolisot odottavat usein toisen ymmärtävän sanattomia viestejä. Hiljaisuus herättää epäluuloa ja väärinkäsityksiä. Jos on tottunut puhumattomuuteen, voi olla vaikea olla avoimen ihmisen kanssa.

Usein myös suhde entiseen puolisoon on hankala. Eronneet voivat harjoitella terapiassa sopuisuutta ja, jos heillä on lapsia, asiallista vanhemmuutta.

12. Ehdottaako terapeutti joskus eroa?

Terapeutti ei anna suoria neuvoja eikä tee eropäätöstä parin puolesta. Hän kannustaa miettimään uudelleen asioita, jotka tekevät hallaa parisuhteelle. Niitä voivat olla esimerkiksi fyysinen tai henkinen väkivalta, vähättely, halveksunta ja alistaminen.

13. Jos terapeutin kanssa ei synkkaa, saako hänet vaihtaa?

Saa. Terapeutin kanssa voi tehdä kolmen kerran sopimuksen, jonka aikana pari päättää, haluaako jatkaa.

14. Saako terapiasta kotitehtäviä?

Voi saadakin. Esimerkiksi jos pari kärsii puhumattomuudesta, he voivat harjoitella hyvinkin simppeleitä juttuja: he kertovat toiselle, mihin kulloinkin ovat menossa, ja aloittavat puhumisen toivottamalla "hyvää huomenta". Läheisyyden puutteesta kärsivien täytyy viettää aikaa yhdessä harrastuksissa kodin ulkopuolella. Eroa pohtiva pari taas listaa eron ja yhdessä pysymisen plussat ja miinukset.

15. Puhutaanko kirkon terapiassa Jumalasta?

Terapeutti ei tuo uskontoa esiin. Aiheesta keskustellaan, jos pari niin haluaa.

16. Miten raskasta pariterapia on?

Se on sekä vaikeaa että helpottavaa. Terapia auttaa ymmärtämään omaa itseä ja toista. Vaikeita hetkiä ovat ne, kun tunteista ja vaietuistakin asioista puhutaan avoimesti, ja kun itseä arvioidaan kriittisesti.

Mistä sitä saa?

Maksuttomia:

  • Lain mukaan kuntien on järjestettävä pariterapiaa joko kasvatus- ja perheneuvonnan yhteydessä tai ostopalveluna. Laajuudesta päättää kunta, ja joissakin kunnissa apua tarjotaan vain lapsiperheille.
  • Kirkon perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa terapiaa kirkkoon kuuluville ja kuulumattomille.

Maksullisia:

  • Valkonauhaliitto Helsingissä.
  • Väestöliitto Helsingissä 1,5 h/125 euroa.
  • Yksityiset terapeutit 1,5 h/75–120 euroa.
  • Kela korvaa pariterapiakäyntejä vain, jos ongelmat uhkaavat työkykyä.

Kysymyksiin vastasivat Heli Vaaranen, erityistason psykoterapeutti ja perhetoimintojen johtaja Helsingin Väestöliitosta sekä Martti Esko, vaativan erityistason pari- ja perheterapeutti, kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja.

Vainoharhaisen ihmisen silmissä maailma näyttäytyy pelottavana ja vihamielisenä. Omassa ajattelussaan hän ei yleensä näe vikaa.

Kyttääkö puolisosi jatkuvasti puhelintasi, vaikket ole antanut mitään aihetta epäluottamukseen? Kantaako ystäväsi vieläkin kaunaa, että kerran arvostelit hänen paitaansa yläasteella? Kyse voi olla paranoidisesta ajattelusta.

Psykologian maisteri Aino Saarinen on tehnyt paranoidisesta ajattelusta väitöstutkimuksen. Saarisen mukaan paranoidisuus ulottuu lievistä ja ohimenevistä ajatuksista vakavaan vainoharhaisuuteen.

Lievänä paranoidisuus voi ilmetä esimerkiksi hetkellisinä pelkoina joutua kritiikin kohteeksi. Vakavimmillaan siihen liittyy vainoharhaisuutta eli psykoottistasoista harhaluuloisuutta. Vakavassa muodossa ihmisellä on pysyviä ja ahdistusta aiheuttavia uskomuksia – hän saattaa esimerkiksi kuvitella, että on poliisin vainoama.

Paranoidisesti ajatteleva ihminen tunnistaa hyvin harvoin itse oireiluaan. Sen vuoksi voi olla tärkeää, että läheinen huomaa tilanteen ja puuttuu siihen.

– Oireiluun tulisi hakea apua, jos paranoidisuus alkaa haitata ihmisen itsensä tai tämän läheisten elämää merkittävästi, Saarinen sanoo.

Mistä sitten tunnistaa paranoidisen ajattelun? Saarinen kertoo, että tyypillisiä merkkejä ovat muun muassa seuraavat:

1. Epäluottamus

”Perusteeton epäluottamus ja epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan ovat paranoidisuuden ydinmerkkejä.”

Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi. Tämän vuoksi hänellä saattaa olla korkea kynnys uskoutua edes läheisilleen.

2. Kontrollin tarve

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa pyrkiä seuraamaan ja kontrolloimaan läheistensä toimintaa.”

Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi läheisten puhelimen käytön seuraamisena.

Vainoharhainen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi.

3. Kaunaisuus

”Paranoidiset ihmiset ovat taipuvaisia kantamaan kaunaa pitkään pienistäkin loukkauksista.”

Paranoidisen saattaa siis olla vaikeaa antaa anteeksi, vaikka asiasta olisi kulunut jo paljonkin aikaa.

4. Oman edun tavoittelu

”Paranoidisen henkilön saattaa olla vaikeaa tehdä joustavasti yhteistyötä toisten kanssa.”

Saarisen mukaan paranoidinen ihminen saattaa nähdä asiat pikemminkin itsekeskeisestä näkökulmasta. Hän voi pyrkiä edistämään omia tavoitteitaan eikä yhteistä päämäärää.

5. Ylitulkinta

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa löytää herkästi negatiivisia piiloviestejä toisten hyväntahtoisesta toiminnasta.”

Hän saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Paranoidinen ihminen saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Miten apua vainoharhaisuuteen?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

– Häiriökeskeistä näkökulmaa ja psykiatrisia termejä tulisi välttää. Aluksi kannattaa pyrkiä keskustelemaan esimerkiksi konkreettisista tilanteista, joissa ajattelu ilmenee, Saarinen ehdottaa.

Paranoidisen ajattelun vakavuutta voi yrittää selvittää esimerkiksi tiedustelemalla, miksi läheinen tulkitsi tilanteen niin kuin tulkitsi. Tekeekö hän samankaltaisia tulkintoja laajalti muissakin sosiaalisissa tilanteissa? Kuinka vakuuttunut hän on tulkintojensa oikeellisuudesta?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

Kuitenkin monissa tapauksissa paranoidisesti ajattelevaa ihmistä on vaikea saada hoitoon. Hän ei useinkaan tunnista omaa oireiluaan ja saattaa herkästi kokea asiaan puuttumisen uhkaavana. Hän voi jopa reagoida siihen aggressiivisesti.

Helpoimmin hänet saattaa saada helpommin avun pariin tarttumalla toisiin, samanaikaisesti ilmeneviin oireisiin. Saarisen mukaan paranoidiseen ajatteluun liittyy tyypillisesti esimerkiksi unettomuutta, ahdistusta tai stressiä, joihin henkilö saattaa kokea tarvitsevansa ammattiapua.

– Kun näitä oireita käsitellään ammattilaisten kanssa, saatetaan päästä keskustelemaan myös paranoidisista ajatuksista ja niiden hoidosta, Saarinen sanoo.

Toimittaja ja kolumnisti Helena Liikanen-Renger on asunut viisi vuotta Ranskassa ja tietää, miten ranskalaiset säilyttävät kipinän parisuhteissaan.

Helena Liikanen-Renger rakastui ranskalaiseen mieheen ja tajusi nopeasti, että Ranskassa parisuhteesta ajatellaan hyvin eri lailla kuin Suomessa.

 – Pariskunnat viettävät kaiken likenevän aikansa tiiviisti yhdessä. Parisuhteeseen panostetaan, eikä ikinä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos viettää aikaa vain puolisonsa kanssa ja jättää lapset hoitoon, Helena kertoo.

Helena ei kulje kotonaan korkkareissa, mutta ymmärtää hyvin, että moni ranskalaisnainen laittautuu puolisoaan varten kotioloissakin.  

– Yksi ystäväni tarkistaa aina peilistä, että näyttää hyvältä, ennen kun hänen miehensä palaa töistä. Uskon, että meillä kaikilla on kaipuu siihen, että saisimme välillä kokea olevamme tosi naisia.

– Minusta on absurdia, että ihmiset eivät käytä aikaa elämänsä tärkeimpään ihmissuhteeseen, jonka he ovat itse halunneet. Eihän parisuhde hoitamatta pysy kunnossa, hän sanoo.

Tässä Helenan vinkit, joiden avulla jokainen voi yrittää tehdä parisuhteestaan paremman:

1. Parisuhteessa molempien ei tarvitse tehdä kaikkea

”Ajattele, että te kaksi täydennätte toisianne. Molempien ei tarvitse osata kaikkea. Jos puolisosi on parempi jossakin, anna hänen tehdä se.  Istu vaikka viereen ihailemaan häntä ja ole kiitollinen siitä, mitä hän osaa. 

Kiukuttelu siitä, että kyllä minä osaan itsekin avata oveni on ihan turhaa. Ei kukaan ranskalainen mies kyseenalaista sitä, ettetkö osaisi, mutta saa kai hän silti olla avulias.”

2. Pyri säilyttämään hippunen mystiikkaa parisuhteessasi

”Ihan kaikkea toisesta ei tarvitse tietää. Älä jaa kaikkein arkisimpia asioita, niin suhteessa säilyy pieni salaperäisyys, ja näette toisenne vuosienkin jälkeen parhaassa valossa. 

Ranskalaiset eivät koskaan leikkaa varpaankynsiä olohuoneessa, vaan menevät vessaan ja laittavat oven perässään kiinni.  Se kannattaa muistaa sulkea kaikkien muidenkin käyntien ajaksi, eikä puolisolle myöskään tarvitse tehdä selkoa vatsan toiminnasta. 

Jos rikkinäiset pieruverkkarisi eivät ole omasta mielestäsikään kauhean kauniit,  niin todennäköisesti ne eivät ole sitä puolisonkaan mielestä. Miksi kulkisit ne päälläsi puolisosi nähden, kun et pukeudu niihin myöskään mennessäsi kahville ystäväsi kanssa.”

3. Järjestä säännöllisesti kahdenkeskisiä hetkiä ilman lapsia ja kännyköitä

”Sen ei tarvitse olla kallis ravintolaillallinen tai viikonloppureissu. Aivan yhtä hyvin toimii saunan lauteilla jutustelu. 

Jos teillä on lapsia, istuttakaa jälkikasvu katsomaan Pikku Kakkosta ja juokaa sillä välin lasilliset skumppaa tai kahvit parvekkeella. Puolessa tunnissa ehtii hyvin käydä läpi päivän tapahtumat –  ja jos pystytte puhumaan muusta kuin lapsistanne, vielä parempi. ”

Helena Liikanen-Rengerin kirja Mon amour –  ranskalaisen parisuhteen jäljillä (Atena) on juuri ilmestynyt.

 

Vierailija

Laita vessan ovi kiinni äläkä kulje pieruverkkareissa, jos haluat olla rakkaudessa yhtä hyvä kuin ranskalaiset

aika lapsellista luettavaa... tarkistella peilistä arkipäivisin että näyttää hyvältä kun mies tulee kotiin, huh-huh. melko pinnallista.vai tarkistaako mieskin sitten töissä että varmasti näyttää hyvältä kotiin tullessaan. melkosta potaskaa. etenkin kun ranskassa on rakastajien "pito" täysin sallittua.
Lue kommentti