Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Mököttävä puoliso on ehkä maailman raivostuttavin luontokappale. Miten sen saa puhumaan?

Nyt se suuttui. Milloinkohan se seuraavan kerran puhuu? Mistäköhän se tarkalleen suuttui? Mitä se mahtaa ajatella? Nalkutinko liikaa?

Paljon kysymyksiä, mutta vastausten saamisessa saattaa kestää kauan, jos puoliso harrastaa mököttämistä. Mykkäkoulu on siitä ikävä parisuhdeharrastus, että se tekee elämästä arvaamatonta ja kumppanista vähän pelottavan. Siksi vielä yksi kysymys on paikallaan: mitä asialle voisi tehdä?

1. Kysy, mikä on vialla.

Kysy myös, voisitko tehdä jotain korjataksesi asian. Luultavasti et saa vastausta, mutta näytitpähän ainakin, että välität. Tarvitaan kärsivällisyyttä, mökötyksen arvoitus ei vielä ratkennut.

2. Älä lähde peliin mukaan.

Ei kannata jäädä kyselemään samaa montaa kertaa. Lähde mieluummin tilanteesta pois ja kerro mennessäsi, että yrität uudelleen parin tunnin päästä. Pidä lupauksesi.

3. Eikö auta?

Vastassasi on siis sinnikäs tyyppi ja yhdenlainen vallankäyttäjä. Kun aikaa ehtii kulua, puhumista on enää paha aloittaa siitä, mihin se jäi. Seuraavaksi mököttäjältä on ehkä odotettavissa arkinen keskustelunavaus kolmen päivän päästä. Siihen ei kannata pitemmän päälle tyytyä: pahalla mykkäkouluilijalla on henkilökohtainen ongelma ja hänen parisuhteellaan on parisuhdeongelma, jolle pitää tehdä jotain.

4. Ehdota pelottavaa kokeilua.

Mököttäjälle mykkäkoulu on luonteva tapa kohdata ikäviä tunteita, vähän kuin nalkuttajalle nalkuttaminen. Tapa on peräisin ehkä lapsuudenkodista ja istuu syvällä persoonassa.

Mökötystaipumuksen saa muutetuksi, mutta siihen tarvitaan töitä. Kun möksö on vastaanottavainen ja aloittaa jälleen kommunikoinnin, hän saattaa tajuta oman vastuunsa mökötyskierteen katkaisussa. Pudota hänelle silloin fakta: mykkäkoulun vastakohta on avoin kommunikaatio. Voisiko hän kuvitella ottavansa seuraavalla riitelykerralla sen riskin, että tulossa on haavoja ja ikäviä fiiliksiä? Kerro, että hänen ei tarvitse pelätä reaktioitasi – osoita, että välität ja että aiot olla mukana hänen elämässään hankalinakin hetkinä.

5. Muista kuunnella.

Jos saat mököttäjän puhumaan, pidä huolta, että kuuntelet kunnolla. Tilaisuus hänen tunteidensa kuulemiseen ei välttämättä tule ihan heti toistumaan. Siksi nyt kannattaa laittaa omat huonot fiilikset ja hyvät neuvot hetkeksi syrjään ja rohkaista toista avautumaan. Ota esiin vanhat kunnon parisuhdeasiantuntijoiden vinkit siitä, miten parisuhteessa keskustellaan ja varmistetaan, että toisen sanoma tulee ymmärretyksi.

6. Tee, mitä itse pystyt.

Parisuhteessa on se harmillinen puoli, että siinä pystyy muuttamaan vain omaa toimintaansa. Joten aloita siitä. Se on samalla myös keino vaikuttaa toisen käyttäytymiseen – kun yksi muuttuu, toisenkin on pakko.

Huolehdi itsestäsi. Lisää elämääsi asioita, joista nautit, jotta tulet onnellisemmaksi. Kun omat tarpeesi ovat kunnossa ja itsetunto kohdallaan, on helpompi antaa tilaa kumppanin tarpeille ja suhdekin mahtuu kehittymään.

Lähteinä on käytetty Hyvän Terveyden mykkäkoulujuttuja ja Livestrong-sivuston artikkelia.

Ei, kaikille se ei ole ”vain koira” tai ”vain kissa”, vaan jotain paljon enemmän.

Lemmikin menettäminen voi tuntua yhtä pahalta tai jopa pahemmalta kuin ihmisläheisen kuolema, todistavat tutkimukset. Jokainen suhtautuu lemmikin menettämiseen omalla tavallaan, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa surra.

On kuitenkin lauseita, joita koiransa, kissansa tai muun kotieläimensä vastikään menettänyt ei haluaisi mielellään kuulla. Niitä ovat esimerkiksi:

  1. ”No, onneksi niitä saa aina uusia.” On vaikea kuvitella, että kukaan sanoisi vastaavaa läheisen ihmisen juuri menettäneelle. Koira on voinut olla ihan yhtä tärkeä persoona.
  2. ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itsekin itkin varmaan kaksi päivää, kun Jani alkoikin seukata Petran kanssa.” Miten nämä asiat ovat muka rinnastettavissa?
  3. ”Ai, kurja juttu. Hei olenko kertonut, mitä minulle kävi siellä työhaastattelussa…” Surevalle kannattaa antaa mahdollisuus puhua menetyksestään, vaikka aiheen vaihtaminen tuntuisi sinusta helpoimmalta vaihtoehdolta.
  4. ”Paljonko sen lopettaminen maksoi? Menikö vakuutuksesta?” Kiinnostaahan se, mutta asian ehtii ottaa puheeksi myöhemminkin, kun tilanne on rauhoittunut.
  5. ”Vieläkö sä sitä itket? Eikö siitä ole jo ainakin kaks viikkoa?” Voi olla, että sureminen ei ole vielä päässyt kahdessa viikossa edes käyntiin.
  6. ”No mutta osasihan se olla välillä ihan tosi rasittava.” Ja juuri siksi niin rakastettava.
  7. Ja sitten on tietenkin tämä klassikko: ”Sehän oli vain koira.”

Kirjoitimme aiemmin asioista, jotka esimerkiksi läheisen menetystä sureva toivoisi muiden ihmisten ymmärtävän. Samat neuvot pätevät, vaikka kyse olisi karvaisesta läheisestä. Kömpelökin huomiointi tai osanotto on paikallaan, kunhan se ei ole tyyliltään väheksyvä.

Myös se, että vain tarjoaa kuuntelevan korvan, merkitsee paljon. Surututkija Mari Pulkkisen mukaan surevalla on usein tarve puhua menetyksestään. 

– Yhä uudelleen tapahtuneesta puhumalla sureva järkeistää asiaa itselleen, hän on sanonut Me Naisten haastattelussa.


Sanoista voi olla myös hyötyä

Toisaalta joillekin voi tehdä myös hyvää, että joku muistuttaa lempeästi tosiasioista.

– Olen ajatellut, että minulle avautuu tietyllä lailla erilainen elämä, kun koirani kuolevat. En ole enää niin sidottu niihin, enkä ehkä tunne niin paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole välttämättä niin paha asia, jos joku sanoo sen minulle ääneen, kun suren koiriani, miettii kahden jo ikääntyvän koiran omistaja.

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti
Ranskalaismiehen suomalainen v...

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

No huh huh, kyllä oli katkera kirjoitus :D Suomalainen ja ranskalainen parisuhde eroavat kyllä toisistaan, mutta nyt on vähän kärjistetty liikaa. Ranskalaiset kunnioittavat puolisoitaan ja ovat aina kohteliaita ja hyväkäytölsisiä. Tähän kuuluu se, että toisen kuullen ei piereskellä, vessaan ei tuppauduta samaan aikaan ja hygieniasta pidetään huolta itsekseen. Toiselle annetaan oma tila. Se ei tarkoita, etteikö näistä asioista voisi puhua ja heittää vitsiä. Pieruverkkareista sen verran, että...
Lue kommentti