Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Mustasukkaisuus on tavallista ystävyyssuhteissakin. Syynä on usein epävarmuus.

Pikkutytöt ovat kyllä hassuja:

Tyttärelläni Kanervalla, 6, on kaveri Anna, joka on tosi omistushaluinen. Annan kanssa leikit sujuvat hyvin siihen asti, kun paikalle tulee toinen kaveri. Anna ei halua ottaa muita mukaan vaan leikkiä vain kahdestaan, yleensä Kanervan kanssa. Seurauksena on kolmiodraamoja, kun joku jää leikeistä ulos. Jos päiväkodissa puhuu asiasta, hoitajat toteavat, että "tytöt nyt vain ovat sellaisia.  (Raisa, 36)

Onneksi tytöt kasvavat aikuisiksi, ja aikuisten naisten ystävyyssuhteissa ei enää tarvitse painia mustasukkaisuusdraamojen kanssa. Ei kun hetkinen. Meneekö se sittenkään ohi?

Ystäväni Iiris on ollut Venlan kanssa hyvä kaveri opiskeluaikana. Venla tutustutti Iiriksen Mariin, ja heilläkin synkkasi. Mari ja Iiris käyvät yhdessä jopa matkoilla, koska ovat molemmat sinkkuja, toisin kuin Venla. Venlan mielestä se ei selvästikään ole ok, vaikka ei häntä kukaan ole hylännyt. Hän saa varsinkin humalassa outoja raivokohtauksia Marille aiheesta "veit ystäväni minulta". Kyseessä on liki nelikymppinen nainen. (Salli, 38)

Tervetuloa aikuisten hiekkalaatikolle! Täälläkin näytellään kolmiodraamoja.

Kateuden kolmiodraama

– Mustasukkaisuus on tunteiden sekoitus. Se on yhdistelmä pettymystä, hylätyksi tulemisen pelkoa ja kateutta, kertoo uuden Mustasukkaisuus-kirjan kirjoittaja Ben Malinen.

Mustasukkaisuutta pidetään yleensä parisuhteiden juttuna, eikä välttämättä pahana ongelmana. Sairaalloinen, rajoittava mustasukkaisuus on eri asia, mutta omasta kullasta pitää monen mielestä ollakin vähän mustis. Kummallisempaa on, jos puolison flirttailu toiselle ei tunnu missään.

Malisen mukaan mustasukkaisuutta on aina siellä, missä on läheisiä ihmissuhteita. Sisarkateus on oikeasti mustasukkaisuutta vanhempien huomiosta. Läheiselle ystävälle kiukuttelu voi olla niin ikään mustasukkaisuutta.

– Eikä mustasukkaisuus ystävästä ole noloa, se on täysin normaalia. Ihminen haluaa luonnostaan olla jollekin tärkeä. Oikeastaan mustasukkaisuuden tunteista pitäisi voida puhua kaverin kanssa suoraan. Mitä pahaa siinä olisi, jos sanoisi ääneen, että toivottavasti olen edelleen tärkeä, vaikka sinulla onkin uusi tennis­kaveri? Malinen miettii.

Toisin kuin naapurin Volvoa kadehtiessa, mustasukkaisuudessa on aina kolme osapuolta. Kolmiossa on mustasukkainen, tämän ystävä sekä kilpailija, joka kilpailee ystävän suosiosta. Mustasukkainen pelkää, että kilpailijalla on ominaisuuksia, joilla hän voittaa ystävän huomion. Hän on ehkä urheilullinen, mitä minä en ole. Tai hauskempi kuin minä. Kilpailija voi olla myös vaikka ystävän uusi, intohimoinen harrastus: hänen aikansa ja huomionsa menee Akira Kurosawan leffoille, vaikka se kuuluisi minulle!

Malinen uskoo, että mustasukkaisuuden tunteet voi jäljittää lapsuuteen. Taustalla on ehkä lapsen kokemus siitä, että nyt joku vie häneltä paikan tai aseman.

– Aikuisena se voi näkyä tiedostamattomana pelkona siitä, ettei ole riittävä.

Löydä sisäinen mustiksesi

Kaikki ovat tuttuja mustasukkaisuuden kanssa. Jotkut toteavat pienen häivähdyksen, ärtyvät mielessään ja antavat sitten asian olla.

Olin suunnittelemassa lapsuudenkaverini polttareita. Siellä oli sellaisia ärsyttäviä, sulhasen kautta tulleita uusia kavereita, joiden suunnitelmat olivat mittavia: kolmen päivän bileet, suunnilleen helikopterilla Tallinnaan. Yritin sanoa heille, että ei Mirva ole sentyyppinen, että tykkäisi noin suureellisesta. Vastaus kuului jotenkin, että "mutta meidän Mirvuliini on niin spessu, että se ansaitsee parasta". Teki mieli sanoa, että se ei muuten ole mikään Mirvuliini, ja minä tunnen sen paremmin, saakeli. (Iida, 32)

Uusi teknologia luo uusia mahdollisuuksia mustasukkaisuudelle. Sosiaalisessa mediassa on nimittäin se ikävä puoli, että sieltä saattaa näkyä, missä kaverisi ovat pitämässä hauskaa ilman sinua:

Ei se nyt mitenkään erityisen pahalta tuntunut, mutta kyllä mä hetken mietin, kun Facebookin uutisvirtaan ilmestyi paikkatieto: Inka on henkilöiden Nasse, Juha ja Elina kanssa paikassa Corona. Eipä siinä, en olisi itse ehkä ehtinyt. Mutta ei kukaan kyllä kysynytkään. (Kaisa, 35)

Toisilla mielikuvitus lähtee laukkaamaan, ja asia kasvaa. Seurauksena voi olla pahan puhumista selän takana tai tunteenpurkauksia.

Oli kyllä jo pitkään nähtävissä, että ystäväni perustaa kohta perheen. Mutta kun hän sitten kertoi onnellisena raskaudestaan, en pystynyt peittelemään tunteitani ja sanomaan, että "onneksi olkoon". Suusta tuli että "voi vittu". Oma pettymys siinä puhui – tuntui oikeasti, että ystävä petti minut, vaikka hän vain toimi niin kuin ihmiset elämässään yleensä tekevät. Olin kai jotenkin toivonut, että suhteemme pysyisi samanlaisena. Raskausuutinen sai minut heti näkemään tulevaisuuteni yksinäisenä, syrjäytyneenä vanhanapiikana. Olisin halunnut lopettaa koko ystävyyssuhteen saman tien. Koska mitä järkeä siinä enää olisi, kun suhde muuttuu pian kuitenkin niin paljon ankeampaan suuntaan? (Kirsi-Mari, 38)

Miten katkeroittavat ajatukset saisi katkeamaan?

LCF life coach Sanna Mämmi sanoo, että negatiiviset tunteet kannattaa
hyväksyä ja koettaa miettiä ystävien uusia juttuja mahdollisuuksina.

– Sama tilanne minunkin elämässäni on: kaverit saavat lapsia ja mitä minulle tapahtuu? Ei yhtään mitään. Pitää vain ajatella, että tämä ei ole maailmanloppu ja oma vuoro tulee aikanaan. Kun kohtaa asiat rohkeasti, voi käydä ilmi, että kaverin uusi vauva tai poikaystävä on kiva, uusi lisä myös omaan elämään. 

Mustista tunteista eroon

Sanna Mämmi onkin ammattilainen elämäntaidoissa. Kaikille ei ole helppoa alkaa muuttaa pienenä omaksuttuja tapoja, vaikka ne tekisivät onnettomaksi.

Ystävät ovat minulle tosi tärkeitä. Ehkä varsinkin nyt, kun ei ole poikaystävää ja työssä on tasapaksua, kaveruussuhteille tulee painoarvoa. Olen läheisimmistä ystävistäni mustasukkainen. Minulla on kaksi hyvää ystävää, jotka tutustutin itse toisiinsa, mutta en siedäkään sitä, että he ovat kahdestaan jossain. Yleensä olemme kolmestaan, mutta jos Tiinan puheista käy ilmi, että hän on ollut kahdestaan Elisan kanssa baarissa, hermostun.

Saatan käyttäytyäkin skitsosti ja tajuan sen itse, en vain voi tunteilleni mitään. Ehkä minulla on jotenkin huono itsetunto tai poikkeuksellinen omistamishalu? Vai johtuisiko siitä, että minulla ei ikinä oikein ollut nuorena yhtä sydänystävää? Sellaiseen oli aina kyllä pyrkimys. Muistan, että alakoulussa oli mahdotonta olla kolmestaan: se meni niin, että kaksi leikki yhdessä ja kolmatta haukuttiin. Yläasteella meitä oli isompi porukka, mutta yritin sielläkin omia yhden ystävän, joka oli minulle tärkein.

Nykyään saatan rangaista ystävääni olemalla kylmempi tai jättämällä johonkin viestiin vastaamatta. Ääliömäistä ja kuluttavaa, tiedän. Mielelläni pääsisin näistä katkeruuden tunteista eroon. (Sara, 28)

Ben Malisen mukaan on jo hyvä alku, jos tunnistaa tunteet mustasukkaisuudeksi ja keksii, mistä ne heräävät. Seuraavaksi kannattaisi puhua jollekin. Kaveri voi auttaa paaluttamaan mustasukkaisuutta ja pitämään sen mittakaavassa. Ammattiauttaja pääsee vielä nopeammin jäljille ja saa ajatusmalleja ehkä uusiksi.

Malinen kehottaa miettimään niitä asioita, jotka herättävät epävarmuutta itsessä suhteessa muihin. Häviääkö niissä oikeasti toisille, jos aletaan vertailla? Voi myös hiukan penkoa lapsuutta ja muistella tapahtumia, joissa tunsi pettymystä, vihaa ja torjutuksi tulemista.

Positiivisen ajattelun opettelemiseen on tekniikoita, joita voi treenata itsekseen.

– Viime kädessä tässäkin asiassa on iso osuus itsetunnolla. Sellainen ihminen on altis mustasukkaisuudelle, joka ei hyväksy omia heikkouksiaan.

Itsetuntoa voi kehittää keskittymällä omiin vahvuuksiin ja niihin asioihin, jotka saavat kokemaan onnistumisia. Myös heikkoudet on hyvä käydä läpi, mutta kun ne on tunnustanut, niitä pitää sen jälkeen koettaa olla vatvomatta.

– Pitää muistaa, ettei saa olla itselleen liian ankara. Mustasukkaisuus kuuluu elämään, pitäisi vain estää sitä saamasta ajatuksissa valtaa. Työhön oman itsensä kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä.

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti