Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Maailmalla sinkkunaiset ottavat aikalisän lapsentekoon pakastamalla munasolujaan. Voiko biologisesta kellosta stressaamisen pian lopettaa?

"Hei sinä työtäsi rakastava, vapaudesta nauttiva nainen! Haluatko joskus jälkikasvua, mutta isä puuttuu? Pakasta munasolusi nyt ja tee lapset myöhemmin!"

Pätkä tieteisfantasiasta? Ei suinkaan. Ulkomailla useat hedelmällisyysklinikat tarjoavat naisille mahdollisuutta pakastaa munasolujaan.

Yksi palvelun hyödyntäjistä on lontoolainen Julia Palmer, 42, menestynyt sisustussuunnittelija ja lapseton sinkku.

Vielä muutama vuosi sitten Julia hermoili munasarjojensa kuihtumista, muttei hermoile enää. Viime vuonna häneltä kerättiin talteen 12 munasolua, jotka odottavat nyt jäädytettyinä lontoolaisella hedelmällisyysklinikalla.

– Nyt voin vielä toivoa tulevani äidiksi, eikä minulla ole niin suurta painetta löytää parisuhdetta heti, Julia kertoi brittiläisessä Daily Mail -lehdessä viime joulukuussa.

Kyseessä ei ole vain varakkaiden brittien harvinainen villitys. On vain ajan kysymys, milloin suomalaisetkin naiset ryhtyvät kääntämään biologisen kellonsa viisareita taaksepäin.

Myöhäisherännäiset

– Munasolujen pakastamisesta kysellään viikoittain, kertoo Tuija Foudila, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri helsinkiläiseltä Felicitas-klinikalta.

Kyltti klinikan seinällä ohjaa spermalaboratorioon. Foudilan pöydällä seisoo esitteitä, joiden aiheena on "mies ja lapsettomuus".

Lapsettomuushoitoihin erikoistuneella klinikalla asioivat tyypillisesti pariskunnat,­ jotka ovat toivoneet lasta pitkään. Munasolujen pakastamisesta kiinnostuneet taas ovat sinkkuja, jotka haluavat aikalisän lapsen hankkimiseen.

– He ovat itsellisiä naisia, jotka eivät vielä ole löytäneet oikeaa kumppania, mutta haluavat silti säilyttää mahdollisuuden saada oma lapsi, Foudila kuvailee.

Useimmille Foudila joutuu antamaan tylyn vastauksen: olet asialla liian myöhään. Kiinnostuneet ovat nimittäin tyypillisesti lähes nelikymppisiä.

– Munasolut pitäisi pakastaa 30 ikävuoteen mennessä tai viimeistään 35-vuotiaana, sillä niiden laatu ja määrä heikkenevät iän myötä huomattavasti. Mitä myöhemmin soluja saadaan talteen, sitä pienempi on niillä alkavan raskauden mahdollisuus, Foudila sanoo.

Hedelmällinen ikä ei veny

Yhä useampi siirtää lasten hankkimista myöhempään elämänvaiheeseen. Mutta vaikka nuoruutta voi jatkaa, ihmiset­ ovat terveempiä ja naisten odotettu elinikä huitelee pian sataa, yksi tosiasia on ja pysyy: naisen hedelmällistä ikää ei voi venyttää.

Kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea kuin Nokian osake, ja mitä lähemmäksi neljääkymppiä mennään, sitä dramaattisemmin munasarjat mummoutuvat. 

Esimerkiksi Britanniassa lapsettomuusklinikat kuitenkin pakastavat munasoluja myös naisilta, jotka ovat jo ohittaneet hedelmällisimmän ikänsä, jos nämä vain ovat halukkaita maksamaan tarvittavista hoidoista.

– Minulle kerrottiin, että raskaaksi tulemisen todennäköisyys on 10 prosentin luokkaa. Halusin silti tehdä jotain­ helpottaakseni tunnetta, että missaan äitiyden, 41-vuotiaana operaatiossa käynyt Julia Palmer sanoo Daily Mailissa.

Suomessa on tähän mennessä pakastettu pelkkiä munasoluja vain yksittäistapauksissa ennen syöpähoitojen aloitusta. Lasten hankkimisen lykkäämisen takia operaatioita ei ole meillä vielä tehty. Lähin tällaista palvelua tarjoava klinikka on Göteborgissa, jonne pari Foudilankin asiakasta on hakeutunut.

Suomalaisilla klinikoilla on kuitenkin jo valmistauduttu pakastuksiin.

Valmistujaislahjaksi?

"En vielä haluaisi lasta, sillä töissä on näytön paikka. Sitä paitsi tykkään rennosta elämästäni. Mutta en voi olla ajattelematta, että kohta voi olla liian myöhäistä", huokaa parisuhteessa oleva Riikka, 32.

Sinkkujen lisäksi myös pariskunnat jahkailevat. Kun omaa kullannuppua ryhdytään sitten lopulta yrittämään, yhä useampi tarvitsee lapsettomuushoitoja.

Ehkä siksi Yhdysvalloissa hedelmällisyyden säilyttämisestä on tullut bisnestä. Jotkut klinikat markkinoivat munasolun pakastusta oivana valmistujais­lahjana tyttärelle, toiset vetoavat kolmekymppisten sinkkunaisten vanhempiin: tämä lisää mahdollisuuksianne tulla isovanhemmiksi!

Jotkut lääkärit pitävät munasolujen tallettamista eräänlaisena vakuutuksena, jos myöhemmin sattuu joutumaan lapsettomuushoitoihin. Jos on pakastanut munasolujaan kolmikymppisenä, keinohedelmöityksen onnistuminen nelikymppisenä­ omilla nuorilla munasoluilla on todennäköisempää.

Huhutaan, että muutamat Hollywood-julkkikset, esimerkiksi Jennifer Aniston, olisivat jo käyneet tallettamassa munasolujaan.

Tuhansia euroja mahdollisuudesta

Munasolujen tallettaminen myöhempää käyttöä varten ei käy ihan kädenkäänteessä.

– Siittiöt saadaan talteen helposti, sillä ne tulevat ulos itsestään. Munasolujen kerääminen on paljon isompi prosessi, toteaa Tuija Foudila ja näyttää kuvaa naisen sisäisistä kalleuksista.

Kuva muistuttaa kippurasarvista vuohipukkia. Siellä sarven pohjukassa, munasarjoissa, kypsyvät munasolut, tyypillisesti kerran kuussa. Naisten munasoluvarastot ovat kuitenkin erilaiset – toisilla soluja on enemmän, toisilla vähemmän, toisilla ne kypsyvät milloin sattuu, joillakin niitä ei ole ollenkaan. Jos munasolujaan haluaisi säilöä, niiden täytyisi olla kunnossa.

Munasolujen pakastamista varten nainen ottaa noin viikon ajan päivittäisen hormonipistoksen, jotta munasarjat tuottavat useampia kypsiä munasoluja. Sen jälkeen munasolut imetään neulalla talteen emättimen kautta.

Hoito voidaan joutua tekemään monta kertaa, jotta munasoluja saadaan talteen tarpeeksi. Hintaa operaatiolle kertyy tuhansia euroja – ja siihen mennessä munasolut ovat vasta pakkasessa. Toisaalta, moni vaikuttaa olevan valmis maksamaan äitiyden mahdollisuudesta.

– Sen sijaan että olisin ostanut laukkuja ja kenkiä, maksoin mahdollisuudesta saada perhe, sanoo operaatioon 10 000 euroa sijoittanut Julia Palmer.

Vapautta naisille?

Entä jos naisella tosiaan olisi oikeus tulla äidiksi silloin kun huvittaa, eikä enää tarvitsisi stressata biologisesta kel­losta?

– Kyllähän munasolujen pakastaminen on tietyllä tapaa tasa-arvokysymys. Se lisäisi naisten itsemääräämisoikeutta hedelmällisyyteensä. Onhan miehelläkin mahdollisuus tulla isäksi vaikka miten­ vanhana, Tuija Foudila pohtii.

Raskaana oleminen on sitten toinen juttu. Mitä vanhempana lapsen kantaa ja synnyttää, sitä enemmän on riskejä. Juuri sen vuoksi Suomessa ei tehdä hedelmällisyyshoitoja­ vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille. Muualla tämäkin on toisin: Britanniassa keino­hedelmöityksiä on tehty yli 50-vuotiaille, ja maailmalla vanhin lahjamunasoluilla synnyttänyt on ollut 70-vuotias.

Ei takuuta lapsesta

Ennen kuin Suomessakin aletaan pakastaa munasoluja myöhempiä lapsentekoaikeita varten, asiantuntijat joutuvat pohtimaan hankalia kysymyksiä. Kuten: Kannustaako mahdollisuus lykkäämään lasten hankintaa yhä pidemmälle? Miten varmistetaan, etteivät klinikat tarjoa naisille turhaa toivoa ja vie heidän rahojansa? Ymmärtäähän nainen varmasti, ettei pakastettu munasolu ole minkäänlainen tae lapsen saamisesta tai edes raskaaksi tulemisesta?

Keinohedelmöityksistä osa epäonnistuu. Luontoa ei voi loputtomiin määrätä. Ja yleensä kuvio menee niin, että kun lapsentekopuuhat tulevat ajankohtaiseksi, moni toivoo tulevansa raskaaksi luonnollisesti.

Niin ajattelee myös Julia Palmer.

– Kun löydän kumppanin, toivon, että asiat tapahtuvat luonnollisesti. Jos eivät, pakastetut munasolut ovat yksi vaihtoehto. Tuntuu silti hyvältä tietää, että ne ovat tallessa.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti