Kodin Kuvalehti
”Aika yleinen tapa on kysyä itsenäistyneeltä lapselta, koska hän tulee taas käymään kotona. Se pistää välillä korvaan. Pois muuttaneen nuoren koti on se hänen oma kotinsa. Tasavertaiselta aikuiselta ei tarvitse kysyä myöskään, onko jääkaapissasi ruokaa ja oletko pessyt pyykkiä”, Väestöliiton perheasiantuntija Minna Oulasmaa sanoo.
”Aika yleinen tapa on kysyä itsenäistyneeltä lapselta, koska hän tulee taas käymään kotona. Se pistää välillä korvaan. Pois muuttaneen nuoren koti on se hänen oma kotinsa. Tasavertaiselta aikuiselta ei tarvitse kysyä myöskään, onko jääkaapissasi ruokaa ja oletko pessyt pyykkiä”, Väestöliiton perheasiantuntija Minna Oulasmaa sanoo.

Millainen äiti olen ollut? Kantavatko lapsen siivet? – Anna lapsen tuntea, että luotat hänen pärjäävän, Väestöliiton Minna Oulasmaa sanoo Kodin Kuvalehdelle.

Kun aikuistuva lapsi muuttaa pois kotoa, kaikkien vanhempien mielessä pyörivät samat kysymykset. Perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta kertoo, mitä asioita vanhemmat miettivät ja miten niihin kannattaisi suhtautua.

1. Näinkö nopeasti aika meni?

”Lapsen kotoa pois muutto on hetki, jolloin ajan kulumisen tajuaa kirkkaasti. Kun lapsen tavaroita pakataan ja vaatekaapin hyllyt tyhjenevät, vanhempi  miettii, miten sama lapsi tuli kotiin viisikymmentäsenttisenä vauvana tai kuinka itse saattoi häntä ekaluokalla kouluun. Taaksepäin katsottuna lapsuus tuntuu lyhyeltä hetkeltä.

Myös oma ikääntyminen konkretisoituu. Kun lapseni muuttaa kotoa ja aloittaa itsenäisen, aikuisen elämänsä, minä en voi olla kovin nuori. Joskus oma vanheneminen onkin lapsen itsenäistymisessä kaikkein vaikein ajatus.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Millainen äiti tai isä olen ollut?

”Sen pohtiminen, millainen äiti tai isä olen lapselle ollut, on sinänsä hyödyllistä ja hyvää itsetutkiskelua. Omaa vanhemmuutta pohtiessa muistellaan yllättävänkin pieniä asioita: vaikka sitä, oliko minulla aikaa pitää leikki-ikäistä sylissä silloin, kuin toinen vauva syntyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toisaalta vanhemmat miettivät hyvin isoja asioita: Onko lapseni tiennyt, kuinka rakas minulle on?

Menneisyyden miettimiseen ei kannata jäädä jumiin. Ennemmin kannattaa luoda katse tulevaisuuteen ja siihen, millaiseksi suhde itsenäistyvään lapseen muodostuu.

Etenkin äidit ovat mestareita syyllistämään itsensä. Toivon, että äidit sanoisivat itselleen, että olen tehnyt parhaani ja se riittää. Kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta eikä kukaan ole täydellinen vanhempi. Ihan täydellinen äiti tai isä ei olisi edes lapsen etu.

Vanhempien kannattaisi ajatella, että olen kasvattajana onnistunut, kun lapseni osaa ja uskaltaa itsenäistyä. Siitä voi tuntea ylpeyttä.”


3. Pärjääkö lapseni?

”Vanhemmat miettivät, ovatko osanneet opettaa lapselleen kotitöistä ja asioiden hoitamisesta ja kaikesta muustakin tarpeeksi, jotta tämä pärjää. Sen miettiminen on ok – kunhan sitä ei mieti ääneen sille pois muuttavalle lapselle.

Vanhemmilla on pelkoja, mutta ne pelot pitäisi pitää omanaan eikä antaa nuoren kannettavaksi. Välillä on niinkin, että nuori on valmis itsenäistymään, mutta hänen vanhempansa ei ole siihen valmis.

Kotoa pois muuttaminen vaatii aina nuorelta aikuiselta sitä, että hän on rohkaistunut tekemään irtioton. Ohjeeni vanhemmille on: Tue ja vala uskoa nuoreen. Anna pois muuttavan lapsen tuntea, että uskot ja luotat hänen pärjäävän,

Samaan aikaan on varottava sitä, että pois muuttava nuori aikuinen ei ajattele, että nyt hänen on sitten pakko pärjätä. Vanhempien kannattaisi selkeästi sanoa, että jos tulee ongelmia, autan mielelläni koska vain.

Joskus nuoret aikuiset voivat tarvita koelennon tai parikin ja palaavat vielä vanhempiensa kotiin, jos esimerkiksi seurustelu päättyy.”

4. Muuttuuko suhteeni lapseen pysyvästi?

”Suhteen lapseen kuuluu muuttua, kun tämä muuttaa pois kotoa ja itsenäistyy. Toivottavasti muutos on alkanut jo aiemmin, lapsen aikuistuessa.

Kotoa pois muuttanutta lasta voisi kohdella niin kuin kohtelee hyvää työkaveria: arvostavasti, tasavertaisesti ja luottaen mutta niin, että on valmis auttamaan ja kuuntelemaan, jos toinen sitä kaipaa.

Aika yleinen tapa on kysyä itsenäistyneeltä lapselta, koska hän tulee taas käymään kotona. Se pistää välillä korvaan. Pois muuttaneen nuoren koti on se hänen oma kotinsa. Tasavertaiselta aikuiselta ei tarvitse kysyä myöskään, onko jääkaapissasi ruokaa ja oletko pessyt pyykkiä.

Vaikka aikuista lastaan kohtelisi tasavertaisesti kuin hyvää työkaveria, ei se vähennä rakkauden määrää eikä poista sitä, että äiti ja lapsi ovat äiti ja lapsi, vaikka toisella olisi ikää 80 vuotta ja toisella 60 vuotta.”


5. Miten oma elämäni muuttuu nyt?

”Kun lapsi muuttaa kotoa, yleinen ajatus on, että no mitäs nyt. Mitä teen omalla elämälläni? Miten meidän parisuhteemme nyt muuttuu ja miten se oikeastaan voi?

Yksi myytti on, että hyvän äidin kuuluisi olla vähän sydän syrjällään, miten aikuistuneet lapset pärjäävät. Ei tarvitse. Nyt on aika alkaa miettiä, mitä haluaisin lisää omaan elämääni. Haluaisinko vaikka kävelyä metsässä, elokuvissa käyntiä tai opettelenko viimein neulomaan?

Yksi elämänvaihe on takana, mutta uusi edessä. Myös itsenäistyneelle nuorelle on helpotus nähdä, että vanhemmilla on oma elämä.”

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu uudelleen menaiset.fissä. Alun perin se julkaistiin syyskuussa 2017. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

anza

Mä erottelen kyllä työn ja perheen hyvinkin selvästi. En todellakaan kohtele mun lapsia yhtä kylmästi kuin työ kavereita. Höpöpöpöpööö!!!!

En varmaankaan kuulu kohderyhmään

Jotain amerikklaista shaibaa?

Liiikaa Amppareiden linkkijä, liian rafleilla otsikoilla. 

Otsikko hmm. sivuston loppu suoraan 'paskoo'

Yritys myydä mainoksi ja toivoa että 'klikkaa'?

Sisältö jatkuu mainoksen alla