Parisuhteeseen voi jäädä koukkuun monesta syystä, vaikka se olisikin vahingollinen. Joskus suhteen voi kovalla työllä korjata, joskus ero on ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Kumppanin päihteiden ja sen mukanaan tuoman sairaan mielen sävyttävä suhteemme päätyi lukuisia kertoja hänen rankkaan päihteiden käyttöön, minun varpaillaan oloon ja riittämättömyyteen hänelle, riitoihin, jossa minä sulkeuduin ja hän raivosi. Ja silti. Lukuisia kertoja. Enimmäkseen muutamien viikkojen tai kuukauden, pisimmillään peräti kahden vuoden tauon jälkeen, suuret läheisyyden, seksuaalisuuden ja tuttuuden tunteet toivat suhteen takaisin.

Parisuhde voi olla monella tavalla koukuttava. Suhdetta voi varjostaa esimerkiksi väkivalta tai alkoholismi, mutta siitä ei silti lähdetä. Seksuaaliterveyden asiantuntija ja logoterapeutti (LIF) Susanna Ruuhilahti kutsuu tällaisia suhteita koukkusuhteiksi.

Ruuhilahti on työskennellyt pitkään esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden parissa, ja työssä kohdatut kokemukset saivat hänet kirjoittamaan toukokuun alussa ilmestyneen kirjan Koukuttavat suhteet (Minerva kustannus). Kirjassa Ruuhilahti pyrkii valottamaan, mikä saa ihmisen pysymään haitallisessa suhteessa, miten sellaisesta voi päästä eroon ja jopa, milloin ja miten vahingollisen koukkusuhteen voi muuttaa toimivaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mistä haitallisen koukkusuhteen tunnistaa?

– Ehkä ratkaisevaa on, tuottaako suhde itselle hyvää vai ei, Ruuhilahti kertoo Me Naisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kun suhteessa alkaa tulla huono olo, olisi hyvä pystyä pysähtymään ja miettimään, mitkä asiat pitävät itseä kiinni suhteessa. Jos ne asiat eivät edistä hyvinvointia, on suhteessa usein koukkuja.

Ruuhilahden mukaan niistä ei koskaan voi syyttää vain toista osapuolta, vaan on hyvä tarkastella, mitkä ovat omat motiivit olla suhteessa, ja mitkä ovat siinä kiinni pitävät elementit.

Suhteessamme minun tarpeeni olivat hyvin rumia ja raadollisia. Olin kuviossa osaksi siksi, etten olisi ollut perjantai-iltaisin yksin. Olisi ollut helpompi perustella suhdetta itselleni tai ystävilleni, mikäli olisin rakastanut miestä. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse, ja siksi suostuminen tällaiseen suhteeseen ja kohteluun tuntuu näin jälkeenpäin omituiselta.

Ruuhilahti nimeää neljä asiaa, joita voi pitää merkkeinä vahingollisesta koukkusuhteesta.

  1. Suhde etenee todella nopeasti, vaikka itse haluaisi edetä hitaammin. Kun toinen puskee suhdetta eteenpäin, myöntyy kovaan tahtiin, eikä pysty tai osaa painaa jarrua.
  2. Toinen saa mustasukkaisuus- tai raivokohtauksia.
  3. Suhteessa ei uskalla sanoa omaa mielipidettä tai osaa kertoa kumppanille, mitä haluaa ja mitä ei, vaan antaa toisen päättää sekä yhteisestä että omasta elämästä.
  4. Kommunikaatio on hyvin yksipuolista.

Ruuhilahti huomauttaa, että näitä merkkejä on kuitenkin usein vaikea huomata itse tilanteessa.

Moni ymmärtääkin niiden olemassaolon vasta jälkeenpäin ja kokee, että heidän olisi pitänyt tajuta, millaisesta suhteesta on kyse.

Terveessä suhteessa voi luottaa rakkauteen

Haitallisuuden tunnistaminen voi olla vaikeaa myös siksi, että olemme terveessäkin parisuhteessa riippuvaisia toisistamme ja teemme esimerkiksi uhrauksia toisen vuoksi. Ruuhilahden mukaan onkin olennaista kysyä itseltään, miksi toimii niin kuin toimii.

– Halu tuottaa toiselle hyvää mieltä on suhteessa tärkeää, mutta mikä on sen taustalla oleva motiivi? Onko tavoitteena puhtaasti hyvän mielen tuottaminen vai esimerkiksi estää toista suuttumasta? Tai tarvitseeko kiitoksia toiselta, jotta tuntisi itsensä arvokkaaksi?

Terveessä suhteessa ollaan myönteisesti riippuvaisia toisesta, mutta samaan aikaan erillisiä yksilöitä. Se tarkoittaa, että toisen rakkauteen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

– Terveissä, hyvää tuottavissa parisuhteissa voidaan lähteä vaikka ulos yksin ilman huolta siitä, että toiselle tulee hätä, pelko tai ahdistus tai lähtemisen takia päädytään aina massiiviseen riitaan. Niissä ei tarvitse vakuutella koko ajan toiselle, että rakastaa häntä ihan hirveästi, vaikka ei oltaisikaan yhdessä kaiken aikaa. Sekä toiselle että itselle pystyy mahdollistamaan niin sanottua omaa tilaa, Ruuhilahti kuvailee.

Ruuhilahden mukaan jokainen suhde pitää sisällään ristiriitoja ja erimielisyyttä.

– Tärkeä erottava tekijä terveen ja haitallisen suhteen välillä on kuitenkin siinä, joutuuko toista ihmistä pelkäämään, vai voidaanko olla eri mieltä, voiko oman mielipiteensä sanoa turvallisesti ja luottaa siihen, että toinen kuuntelee. Haitallisesti koukuttavat suhteet etenevät vain toisen ehdoilla ja niissä joutuu koko ajan tunnustelemaan ikään kuin tuntosarvet pystyssä, millä fiiliksellä toinen on.

Asiat käsiteltiin niin, että hän kertoi, mitä olin tehnyt väärin ja mikä minussa oli ihmisenä väärin. Yritin alussa puolustautua, kunnes väsyin ja aloin itkeä.
Loppuaikoina en enää edes jaksanut puolustautua. Olin ihan poikki ja käytin suurimman osan resursseistani siihen, että yritin ennaltaehkäistä ”riitoja” olemalla hiljainen ja näkymätön. Sekään ei kyllä auttanut, koska sitten olin ärsyttävä, masentunut ja liian laiha ja kalpea.

Toisin sanoen, vaikka väittäisi itselleen tekevänsä toista miellyttäviä asioita rakkaudesta, tulisi miettiä rehellisesti, olisiko kuitenkin mahdollista toimia toisinkin.

– Jos katsoo asiaa silmiin ja huomaa tekevänsä asioita, koska muuta mahdollisuutta ei tunnu olevan, on haitallisessa koukussa.

Voiko koukkusuhteen korjata?

Vaikka tajuaisi elävänsä vahingollisessa suhteessa, voi toisesta luopuminen olla todella vaikeaa. Se ei Ruuhilahden mukaan kuitenkaan ole välttämätöntä ihan kaikissa tapauksissa.

– Ihan niin kuin minkä tahansa vaikeuksiin joutuneen parisuhteen kohdalla, koukkusuhde pystytään joskus korjaamaan – ja joskus paras korjaus on jatkaa kukin omilla tahoillaan.

Kun miettii, voiko oman suhteen korjata, täytyy ensin miettiä itse, mikä on oma osuus tilanteessa, eli millaiset tekijät itsessä vaikuttavat siihen, että koukuttaa tai jää koukkuun.

– Sitten pitää miettiä, millaisia asioita on valmis tekemään suhteen parantamisen eteen. Toisaalta täytyy miettiä, miten ottaa asian esille kumppanin kanssa, sekä mitä ollaan yhdessä valmiita tekemään ja yrittämään.

Ruuhilahti suosittelee suhteen tulevaisuutta punnitessa kääntymään paitsi luotettavien läheisten, myös ammattilaisen puoleen.

– Ei välttämättä tarvitse lähteä terapiaan, mutta voi auttaa, että saa pari, kolme kertaa pohtia jonkun kanssa, miltä tilanne kuulostaa ulkopuolisen, neutraalin henkilön näkökulmasta.

Ulkopuolista apua tarvitaan melko usein myös, mikäli tavoitteena on muuttaa suhde terveeksi. Joka tapauksessa muutos edellyttää vahvaa sitoutumista molemmilta osapuolilta.

Kun suhteella ei ole tulevaisuutta

Joskus pohdinnan lopputulos on, ettei suhde voi enää jatkua.

– Osa koukkusuhteista on sellaisia, että voi vain ilmoittaa, että tämän pitää loppua, eikä tämä tuota meille kummallekaan hyvää. Olennaista on, että asiaa miettii itsekseen ja hoitaa sen mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti, ei toista syyttäen, vaan niin, että kertoo omat tuntemuksensa, kun eroaa, Ruuhilahti neuvoo.

Samat säännöt eivät kuitenkaan päde väkivaltaisiin suhteisiin. Niiden ennuste on huono, vaikka pitkään jatkunut yhteinen työskentely suhteen eteen saattaakin joskus mahdollistaa sen jatkumisen väkivallattomana. Väkivallan loppuminen ei silti takaa anteeksiantoa tai palauta luottamusta tai turvallisuudentunnetta.

– Väkivaltaisista suhteista eroaminen voi olla tosi vaarallista, ja niistä lähteminen tulee suunnitella todella tarkkaan. Jo ennen eroa tulee olla tehtynä aika paljon alkuvalmisteluja, jotta voi olla varma, ettei eron hetki eskaloidu sellaiseksi, että jompikumpi joutuisi vaaraan. Silloin on myös tärkeää, että lähellä olevat ihmiset tietävät, että on eroamassa, kunhan kertominen ei aseta uhkaa heille tai itselle.

Koska haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on taipumus palata koukkusuhteeseen, olisi tärkeää, että suhteesta lähteneelle olisi saatavilla keskusteluapua ja tukea riittävän pitkään eron jälkeenkin.

Kursivoidut sitaatit ovat otteita koukkusuhteen kokeneiden kertomuksista Susanna Ruuhilahden kirjassa Koukuttavat suhteet (Minerva kustannus). 

Sisältö jatkuu mainoksen alla