Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka ääreen tullaan ensisijaisesti viihtymään. Syvyydestään huolimatta se on herkkä suhde. Kuuluuko ystävyyden siis olla kepeää ja kehuvaa totuuksien laukomisen sijaan?

Jaahas, taas se suuttui. Ystävä on pohdiskellut minulle ongelmiaan. Olen kertonut mielipiteeni ja antanut vielä muutaman napakan neuvonkin. Mutta ystävä näyttääkin kiitollisen sijasta happamalta, ja äsken vielä kivana kuplinut tunnelma väljähtyy kuin skumppa laseissamme.

Miten tässä nyt näin taas kävi? Olisi kai pitänyt osata olla hiljaa.

Toiset eivät riitaannu ystäviensä kanssa koskaan ja toiset taas... Noh, minulle suutahdellaan tämän tästä. Ajaudun usein väittelemään ja kinaamaan ystäväseurassa. Minusta väittely on hauskaa, mutta monia muita se tuntuu rasittavan.

Teenkö jotakin väärin? Voiko olla, ettei minulta odotetakaan mielipiteitä vaan pikemminkin paijausta ja tukea? Kuuluvatko ristiriidat edes ystävyyteen vai pitääkö kaikesta olla samaa mieltä?

Hallanarka suhde

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

– Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.

Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti.

Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.

– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.

Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä ystävyydestä juuri erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.

– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys. Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.

– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

Ystävyyttä yli puoluerajojen

Annika Saarikko (vasemmalla) ja Aino-Kaisa Pekonen (oikealla) ovat ystäviä yli puoluerajojen.

Vaadin vielä toisen mielipiteen! Uskon näet, että ystävälle suuttuminen voi olla myös osoitus luottamuksesta. Tämä ystävyys on niin vahvaa, että se kestää myös erimielisyydet.

Kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Annika Saarikko (kesk) ovat hyviä ystäviä, vaikka Aino-Kaisa on hämäläinen vassari ja Annika varsinaissuomalainen kepulainen. Heidän suhteessaan on pakko olla ristiriitoja ja erimielisyyttä, joten kysytään heiltä.

– Aino-Kaisalla on välillä sairaan ärsyttäviä mielipiteitä, mutta turha minun on niistä alkaa vängätä, koska tiedän, etten voi kääntää hänen päätään, Annika Saarikko myöntää.

Aino-Kaisa voisi sanoa samaa Annikasta ja monista hänen näkökannoistaan.

– Siksi meillä onkin sellainen sanaton sopimus, että tiettyjä asioita ei oteta edes esille vaan puhumme mieluummin jostain muusta. Mutta ei minusta ystävien tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ystävyyteen kuuluu, että toisen hyväksyy sellaisena kuin hän on, mielipiteineen päivineen, Aino-Kaisa miettii.

Kumpikin vakuuttaa, että hyvä ystävyys kestää myös ristiriidat.

– Ja olen kyllä sitä mieltä, että oikea ystävä sanoo suoraan ja rehellisesti – ainakin silloin, kun häneltä neuvoa kysytään, Aino-Kaisa lisää.

Viimeksi Aino-Kaisa muistaa kysyneensä Annikalta neuvoa miettiessään, asettuisiko ehdolle puolueensa varapuheenjohtajaksi. Annika on oman puolueensa varapuheenjohtaja.

– Silloin Annikalta viimeksi tuli napakoita neuvoja, ja hän kannusti minua kovasti asettumaan ehdolle. Eri puolueista on tavallaan hyötyäkin ystävyydessä. Nyt välillämme ei ole kilpailua. Jos olisimme kilpailleet samasta paikasta, asetelma olisi ollut heti eri, Aino-Kaisa kertoo.

– Kerroin A-K:lle suoraan tehtävän hyvistä ja huonoista puolista ja kehotin hommaamaan jonkin täräkän mekon, jossa hänestä tuntuu hyvältä ja itsevarmalta, Annika muistelee.

Neuvomisessakin täytyy kuitenkin muistaa hienotunteisuus ja ymmärtää pitää suunsa myös kiinni. Viimeksi Annika tajusi sen silloin, kun Vasemmistoliitto lähti keväällä yllättäen hallituksesta.

– Minusta homman olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin, mutta en minä siitä alkanut Aino-Kaisalle kuittailla, koska tiesin sen olevan vaikea paikka hänelle muutenkin.

Tosi ystävyyttä?

Aikuisiällä ystävyys päättyy harvoin riitaan, useimmiten ystävät vain kasvavat erilleen. Opiskelukaverin kanssa ystävyys on  perustunut biletykseen, mutta kun toinen alkaa lisääntyä, toinen joutuu etsimään uudet baarikaverit. Hiekkalaatikolla on jaksanut jutella muiden äitien kanssa, mutta kun lapset kasvavat eikä kurahaalareista riitä enää juttua, uusia puheenaiheita mammakavereiden kanssa voi olla vaikea löytää.

Kaikille on varmaan myös käynyt joskus niin, että on huomannut olevansa aktiivisempi osapuoli suhteessa. Toinen ei vain enää ota yhteyttä oma-aloitteisesti, ja tapaamisten sopiminen on yhtäkkiä kamalan vaikeaa.

– Toki toinen voi tulla yhteiselle leirinuotiolle vielä velvollisuudestakin, mutta silloin se ei ole enää aitoa ystävyyttä, Tuija Matikka sanoo.

Silloin kun elämäntilanne ajaa ystävät erilleen, ei psykologin mielestä alun perinkään ole ollut kyse ehkä ystävyydestä, vaan pikemminkin ystävällisestä toveruudesta tai kumppanuudesta, eräänlaisesta aseveljeydestä. On ollut jokin yhdistävä tekijä kuten työ tai samanlainen elämäntilanne.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aika koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

No mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?

– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi.

Lue myös:

Ystäväni on tekemässä virheen – pitääkö puuttua vai paijata?

Nyt tulevat miesromanssit eli momanssit

Tunnetko introvertin? Pidä hänestä kiinni

Rakkauden etsiminen on äärimmäisen tavoitteellista alkukesästä, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin.

Mikä on kesäsinkkuilussa parasta? No tietenkin pirskahtelevat kesäromanssit.

Osalle sinkuista kesäheila on kirosana, mutta osa aktivoituu, koska tiedossa voi olla hurjaa hetken huumaa, tajutonta kesäseksiä tai parhaassa tapauksessa syksyllä jatkuva parisuhde. Kansallisromanttinen Suomen suvi hekumoi lempeä, ja sinkut tarttuvat mahdollisuuteen.

Me Naisten empiirisen sinkkuteorian mukaan korkeilla kertoimillakin on takaraja – juhannuksena nimittäin. Aikaa ei ole tolkuttomasti, sillä kovimmat sinkkumarkkinat ovat käynnissä juhannukseen saakka. Sen jälkeen ovi sulkeutuu.

Häh?

Fakta: kun kelit lämpenevät, niin lämpenevät myös jurot suomalaiset. He suorastaan sulavat, kuin talvella pakastunut jääkalikka. Yhtäkkiä kadut, terassit ja puistot täyttyvät ihmisistä, ja tuntemattomalle onkin ihan okei välillä jutella. Taustalla tässä kaikessa ovat hyrräävät hormonit. Tiedettä.

”Tapailu on äärimmäisen tavoitteellista, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin.”

Muun muassa deittisovellus Tinderissä käy äärimmäisen kova kuhina alkukesästä. Puhelin kilisee mätseistä ja uusista viesteistä lakkaamatta. Treffeillä pitää käydä harva se ilta, ettei ehdi edes ystäviä nähdä, kertovat Me Naisten sinkkulähteet.

Tapailu on äärimmäisen tavoitteellista, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin. Sinkut suorastaan janoavat rakkautta alkukesästä. Juhannus taas on rakkauden hekuman pääpäivä, sillä kondomien myynti räjähtää juhannuksena. Juhannuksena pystytetään juhannussalkoja ja suomalaiset vaihtavat tavallisen lauantaiseksin rohkeisiin tekoihin.

Vaikka heinäkuu ja elokuu ovatkin hyvää aikaa rakkaudelle, loppukesästä ihmiset käpertyvät enemmän muihin puuhiin. Peli voi olla jo menetetty. On mökkeilyä, lomareissuja ja muutenkin tekemistä ennen hyvien säiden päättymistä. Rakkauden mahdollisuus säilyy, kun on oikein optimistinen, mutta loppukesästä aikaa vieviä aktiviteetteja on vain paljon enemmän.

Syksyllä suomalaiset taas sulkeutuvat koko talvikauden ajaksi sisätiloihin, eikä lempi enää leisku samaan tahtiin. Unohda koko juttu. Sinkkuelämällä on elinkaari ja neljä vuodenaikaa, joita ei tule uhmata tai kyseenalaistaa.

Sinkku, laitahan siis töpinäksi, mikäli janoat seksihelteitä! Ovi sulkeutuu pian!

Pitääkö sarjadeittailusta kantaa morkkista?

Sinkuille tilanne on tuttu: 

Erityisesti kesän alussa Tinderissä ja muissakin paikoissa käy kuhina. Hormonit hyrräävät, ja monet etsivät kesälempeä. 

Itse kullekin voi tuoksinnassa tapahtua niin, että päätyykin tapailemaan useampaa tyyppiä samaan aikaan. Useamman kanssa treffeillä käyminen on ok, mutta jos jutut etenevät pidemmälle, tilanteessa on monia vaaran paikkoja. Kysymys kuuluu ennen kaikkea, onko okei pyöritellä montaa tyyppiä samaan aikaan ja mistä ihmeestä pitäisi tietää, kuka näistä on se oikea

Vastauksia kysymykseen on toki monia. Avioliittoterapeutti ja deittailun asiantuntija Mikko Kemppe on sitä mieltä, että usean ihmisten tapailu on jopa suositeltavaa. Se on vapauttava ja hyvä strategia tutustua uusiin ihmisiin, eikä sitä tarvitse tehdä huonolla tavoin ilkeästi.

”Jos joku ei hyväksy sitä, se on ihan okei ja kahden ihmisen ratkaistavissa oleva juttu. Toista pitää kunnioittaa.”

– Alussa tapailua ei tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä lupautua alussa vielä mihinkään muuhun kuin tutustumiseen. Kyse on siitä, että oppii tuntemaan millaisista tyypeistä tykkää, mikä sinua kiinnostaa eniten ja kenen kanssa tunnet kemiaa. Se ei tarkoita sitä, että lupautuu mihinkään tai ryhtyy heti intiimiin suhteeseen, Kemppe sanoo.

Toki tapailukumppaneiden toiveet kannattaa ottaa huomioon. Joidenkin toive voi olla, että treffikumppaneita on vain yksi. Sarjatapailun voi hoitaa hyvin niin, että ensitreffien aikana kertoo jossain vaiheessa kumppaneilleen rehellisesti, että tapailee toisia. Jos joku ei hyväksy sitä, siitäkin tilanteesta selviää puhumalla. Tärkeintä on, että toista kunnioittaa.


Kelle annan ruusun?

Mistä ihmeestä tietää, kuka potentiaalisista deittikumppaneista on paras vaihtoehto juuri minulle? Ennen suhteiden katkomista pitäisi tehdä fiksuja päätöksiä. Miten siinä voisi onnistua?

Kemppe huomauttaa, että kaikki deittikumppanit ovat jollain tavoin oikeita. Jokainen deitti voi olla opetus itsestään, muista tai ihmissuhteista.

– Konkreettinen vinkki on, että luota tunteisiin. Älä järkeile liikaa. Mieti mieluummin, millainen olo sinulla on toisen seurassa. 

Fiiliksen syntyminen voi riippua myös elämänvaiheesta. Nuorena voi olla vaikea tietää, kuka on juuri se oikea. Jos ei vielä tunne itseään kunnolla tai tiedä, mitä elämältä tahtoo, päätösten tekeminen on usein vaikeaa. Viiskymppisenä moni voi tietää varmemmin fiilispohjalta, kuka sopii osaksi omaa elämää.

”Jos joku mies suuttuu pakeista, niin pakit onkin heille ihan hyvä juttu, jotta he kasvavat ja kehittyvät ihmisinä.”

Kun päätös on syntynyt ja intuitio alkaa kolkuttaa, Kemppe neuvoo lopettamaan kunnolla muut suhteet.

– Tapailin itse hiljattain erästä naista, joka päätti suhteen todella fiksusti. Hän kertoi kesken treffien, että on tapaillut jotain muuta miestä. Arvostin rehellisyyttä. Kun ehdotin uutta tapaamista, hän sanoi minulle, että hänen elämäntilanteensa on sellainen, että hän on velvoittanut itsensä niin moneen suuntaan, että on ehkä parempi olla näkemättä enää.

Kemppe itse arvostaa ennen kaikkea rehellisyyttä. Hän kehottaa olemaan suora ja selkeä. Ja jos joku suuttuu pakeista, pakit voivat ehkä olla heille ihan hyvä juttu. Ne voivat kasvattaa ja kehittää toista ihmisenä.

”Voiko muita kumppaneita jättää varalle, jos juttu meneekin mönkään?”

– Ja sitten, kun tapailee jotain vakavammin, voi edetä rauhassa silti sillä päätöksellä, ettei kumpikaan tapaile muita. Mitään ei ole lyöty lukkoon.

Entä voiko muita kumppaneita jättää varalle, jos juttu meneekin mönkään?

Kempen mielestä on korrektia tehdä selväksi muille, että keskittyy vain yhteen. Toista ei saa jättää vääriin oletuksiin.

– Mutta tietenkin jos törmäätte uudestaan vaikka vuoden päästä, niin miksei siitä sitten voisi vaikka syntyä jotain.