Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka ääreen tullaan ensisijaisesti viihtymään. Syvyydestään huolimatta se on herkkä suhde. Kuuluuko ystävyyden siis olla kepeää ja kehuvaa totuuksien laukomisen sijaan?

Jaahas, taas se suuttui. Ystävä on pohdiskellut minulle ongelmiaan. Olen kertonut mielipiteeni ja antanut vielä muutaman napakan neuvonkin. Mutta ystävä näyttääkin kiitollisen sijasta happamalta, ja äsken vielä kivana kuplinut tunnelma väljähtyy kuin skumppa laseissamme.

Miten tässä nyt näin taas kävi? Olisi kai pitänyt osata olla hiljaa.

Toiset eivät riitaannu ystäviensä kanssa koskaan ja toiset taas... Noh, minulle suutahdellaan tämän tästä. Ajaudun usein väittelemään ja kinaamaan ystäväseurassa. Minusta väittely on hauskaa, mutta monia muita se tuntuu rasittavan.

Teenkö jotakin väärin? Voiko olla, ettei minulta odotetakaan mielipiteitä vaan pikemminkin paijausta ja tukea? Kuuluvatko ristiriidat edes ystävyyteen vai pitääkö kaikesta olla samaa mieltä?

Hallanarka suhde

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

– Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.

Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti.

Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.

– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.

Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä ystävyydestä juuri erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.

– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys. Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.

– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

Ystävyyttä yli puoluerajojen

Annika Saarikko (vasemmalla) ja Aino-Kaisa Pekonen (oikealla) ovat ystäviä yli puoluerajojen.

Vaadin vielä toisen mielipiteen! Uskon näet, että ystävälle suuttuminen voi olla myös osoitus luottamuksesta. Tämä ystävyys on niin vahvaa, että se kestää myös erimielisyydet.

Kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Annika Saarikko (kesk) ovat hyviä ystäviä, vaikka Aino-Kaisa on hämäläinen vassari ja Annika varsinaissuomalainen kepulainen. Heidän suhteessaan on pakko olla ristiriitoja ja erimielisyyttä, joten kysytään heiltä.

– Aino-Kaisalla on välillä sairaan ärsyttäviä mielipiteitä, mutta turha minun on niistä alkaa vängätä, koska tiedän, etten voi kääntää hänen päätään, Annika Saarikko myöntää.

Aino-Kaisa voisi sanoa samaa Annikasta ja monista hänen näkökannoistaan.

– Siksi meillä onkin sellainen sanaton sopimus, että tiettyjä asioita ei oteta edes esille vaan puhumme mieluummin jostain muusta. Mutta ei minusta ystävien tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ystävyyteen kuuluu, että toisen hyväksyy sellaisena kuin hän on, mielipiteineen päivineen, Aino-Kaisa miettii.

Kumpikin vakuuttaa, että hyvä ystävyys kestää myös ristiriidat.

– Ja olen kyllä sitä mieltä, että oikea ystävä sanoo suoraan ja rehellisesti – ainakin silloin, kun häneltä neuvoa kysytään, Aino-Kaisa lisää.

Viimeksi Aino-Kaisa muistaa kysyneensä Annikalta neuvoa miettiessään, asettuisiko ehdolle puolueensa varapuheenjohtajaksi. Annika on oman puolueensa varapuheenjohtaja.

– Silloin Annikalta viimeksi tuli napakoita neuvoja, ja hän kannusti minua kovasti asettumaan ehdolle. Eri puolueista on tavallaan hyötyäkin ystävyydessä. Nyt välillämme ei ole kilpailua. Jos olisimme kilpailleet samasta paikasta, asetelma olisi ollut heti eri, Aino-Kaisa kertoo.

– Kerroin A-K:lle suoraan tehtävän hyvistä ja huonoista puolista ja kehotin hommaamaan jonkin täräkän mekon, jossa hänestä tuntuu hyvältä ja itsevarmalta, Annika muistelee.

Neuvomisessakin täytyy kuitenkin muistaa hienotunteisuus ja ymmärtää pitää suunsa myös kiinni. Viimeksi Annika tajusi sen silloin, kun Vasemmistoliitto lähti keväällä yllättäen hallituksesta.

– Minusta homman olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin, mutta en minä siitä alkanut Aino-Kaisalle kuittailla, koska tiesin sen olevan vaikea paikka hänelle muutenkin.

Tosi ystävyyttä?

Aikuisiällä ystävyys päättyy harvoin riitaan, useimmiten ystävät vain kasvavat erilleen. Opiskelukaverin kanssa ystävyys on  perustunut biletykseen, mutta kun toinen alkaa lisääntyä, toinen joutuu etsimään uudet baarikaverit. Hiekkalaatikolla on jaksanut jutella muiden äitien kanssa, mutta kun lapset kasvavat eikä kurahaalareista riitä enää juttua, uusia puheenaiheita mammakavereiden kanssa voi olla vaikea löytää.

Kaikille on varmaan myös käynyt joskus niin, että on huomannut olevansa aktiivisempi osapuoli suhteessa. Toinen ei vain enää ota yhteyttä oma-aloitteisesti, ja tapaamisten sopiminen on yhtäkkiä kamalan vaikeaa.

– Toki toinen voi tulla yhteiselle leirinuotiolle vielä velvollisuudestakin, mutta silloin se ei ole enää aitoa ystävyyttä, Tuija Matikka sanoo.

Silloin kun elämäntilanne ajaa ystävät erilleen, ei psykologin mielestä alun perinkään ole ollut kyse ehkä ystävyydestä, vaan pikemminkin ystävällisestä toveruudesta tai kumppanuudesta, eräänlaisesta aseveljeydestä. On ollut jokin yhdistävä tekijä kuten työ tai samanlainen elämäntilanne.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aika koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

No mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?

– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi.

Lue myös:

Ystäväni on tekemässä virheen – pitääkö puuttua vai paijata?

Nyt tulevat miesromanssit eli momanssit

Tunnetko introvertin? Pidä hänestä kiinni

Jos aikuinen lapsi on etäinen, siihen saattaa vaikuttaa yhdeksän asiaa vanhemman käytöksessä.

Kuin mököttävä teini tai kiukutteleva pikkukakara. Taannutko sinäkin, kun menet lapsuudenkotiisi tai vietät aikaa vanhempiesi kanssa pidempään kuin päivällisen verran. Jos taannut, et ole ainoa. Psykologi Merja Kokkonen on nimittäin kertonut, että aika moni aikuinen taantuu vanhempiensa seurassa – ja varsinkin omassa lapsuudenkodissaan. 

– Kun palaamme tuttuun paikkaan, loksahdamme helposti vanhoihin rooleihimme. Olemme kuitenkin viettäneet lapsuudenkodissamme 15–20 vuotta ja tottuneet toimimaan vuosikaudet tietyllä tavalla ja ajattelemaan vanhemmista vanhasta muistista kaikenlaista. Vaikka lapsuudenkotiin olisi ottanut etäisyyttä, jo pelkät tutut­ tuoksut ja tavarat riittävät laukaisemaan vanhat toiminta- ja ajattelu­tapamme, Marja Kokkonen on kertonut Me Naisten jutussa. 

Joskus on myös niin, että vanhempi ei itse päästä irti vanhasta roolistaan, jolloin se on aikuiselle lapsellekin lähes mahdotonta. Psychology Today -sivustolla sosiaalipsykologi Jane Adams keksii useita syitä, miksi aikuinen lapsi saattaa kantaa kaunaa vanhemmilleen. Listasta voi olla hyötyä myös vanhemmalle, jos miettii, miksi oma lapsi käy vain harvoin kylässä eikä reagoi viesteihin tai soittoihin.

9 syytä, miksi aikuinen lapsi saattaa olla nihkeä

  1. Haluat aina olla oikeassa

     

  2. Et tunne lastasi.
  3. Et päästä lastasi irti hänen lapsuuden roolistaan
  4. Luulet, että käsittelemätön avioero/lapsuuden riidat eivät vaivaa lastasi enää.
  5. Puutut jatkuvasti hänen elämäänsä, etkä anna elää omaa elämää. 
  6. Et kunnioita hänen rajojaan.
  7. Kysyt, mutta et kuuntele häntä.
  8. Asetut jonkun puolelle.
  9. Otat vapauksia, joihin sinulla ei oikeastaan ole oikeutta.

Tutkijoiden mukaan viehättävyys vaikuttaa mieleenpainuvuuteen, muttei sillä tavalla kuin ehkä ajattelit. 

Jos näet suuren joukon ihmisiä, keiden kasvot painuvat mieleesi? Kun saksalaisen Jenan yliopiston tutkijat selvittivät asiaa, vastaus oli aavistuksen yllättävä. 

Tutkijoille oli selvää, että tavalla tai toisella joukosta erottuvat ihmiset jäävät muistiin kaikkein helpoiten. Erikoisten kasvonpiirteiden mieleenpainuvuus ei ole kovin yllättävää, joten he tutkivat kasvojen mieleenpainuvuutta erityisesti suhteessa kasvojen viehättävyyteen. 

Selvisi, että kaikkein viehättävimpinä pidetyt ihmiset eivät ole erityisen mieleenpainuvia. Tavalliset, ei erityisen hyvännäköisiksi koetut ihmiset sen sijaan painuivat tutkimuksen koehenkilöiden mieliin. 

Kuinka jäädä mieleen

Jos siis mielit tehdä pysyvän muistijäljen ihmisten mieleen pelkällä olemuksellasi, helpoin keino on lisätä ulkonäköön jotakin odottamatonta ja erikoista. Asiaa auttaa, jos et ole sitä tyyppiä, jota kulttuurissamme pidetään kaikkein kauneimpana tai komeimpana. 

Yleensä on onneksi mahdollista jäädä ihmisten mieleen myös käytöksellään ja puheillaan, ei pelkillä kasvoillaan. Jos sanan säilä on käytettävissä, hyvän vaikutelman luomiseen voi kokeilla esimerkiksi Benjamin Franklinin menetelmää tai jotakin muuta pientä psykologista kikkaa, jolla saat ihmiset puolellesi.

Viehättävä huomataan

Vaikka viehättävästä ulkonäöstä ei ole etua muistetuksi tulemisessa, siitä on muuta hyötyä. Psychology Todayssa huomautetaan, että ihmiset kiinnittävät tutkitusti huomionsa kauniisiin henkilöihin, ja huomaavat siksi heistä muutakin kuin ulkonäön. 

Viehättävä fyysinen olemus kiinnittää huomion ja kutsuu tutustumaan. Niinpä hyvännäköisinä pidetyillä ihmisillä on mahdollisuus jäädä mieleen vaikkapa käytöksellään, vaikka heidän kasvonsa eivät olisi eityisen mieleenpainuvat.