Yksikään avioliitto ei ole mutkaton. Mutta miten niistä mutkista selviää? Kuva: Shutterstock.
Yksikään avioliitto ei ole mutkaton. Mutta miten niistä mutkista selviää? Kuva: Shutterstock.

Kiisteletkö siitä, kumpi teistä tekee enemmän töitä suhteen eteen? Lopeta se heti.

Se nyt vain on totuus: parisuhteessa ei ole helppoa – ja naimisissa ei varsinkaan. Aivan sama, kenen kanssa liiton on solminut, vaikeuksia tulee varmasti. Ja se on aivan normaalia.

Kysymys kuuluukin, miten vaikeuksista selviää. Sillä niistä todella on mahdollista – ja kannattaa yrittääkin – selvitä.

Esquire-lehden toimittaja kävi miehensä kanssa pariterapiassa ja kirjoitti, mitä oppi. Tässä kahdeksan tärkeää vinkkiä siitä, miten he pelastivat avioliittonsa. 

1. Fiksut päätökset eivät synny vihaisena

Tappele tai pakene. Tällainen reaktio syntyy helposti, kun olemme suuttuneita tai loukattuja. Silloin aivot menevät tilaan, jossa on vaikeampi tehdä hyvä päätöksiä siitä, mitä sanoa seuraavaksi – ja miten sanoa. Neuvo keskelle riitaa: Sano, että tarvitset pienen paussin, vaikka 20 minuuttia. Poistu huoneesta, tee jotain muuta. Lähde vaikka kävelylle. Kun palaat sovitun ajan päästä takaisin, pystytte kummatkin käsittelemään paremmin vaikeaa aihetta. 

2. Kun puhut vaikeista aiheista, tee samalla jotakin

Hankalia tunnepuolen juttuja kannattaa käydä läpi vaikka kävelylenkillä. Liikkuminen yhdessä on kuin kävelisi kohti yhteistä maalia ja estää meitä jäämästä jumiin myös psyykkisesti. Fyysinen liike kannustaa etenemään myös hankalan asian kanssa. 

3. Riita poikki: kumpikin tekee töitä suhteen hyväksi

Loputtoman pitkät työpäivät, lapsia pitää hoitaa ja kotikin on pidettävä asumiskelposena. Jos tappelette usein siitä, kumpi tekee liiton eteen enemmän, keskustelu ei vie mihinkään. Siis lopettakaa. Kummatkin tekevät paljon töitä.

4. Tarttukaa yhteiseen projektiin

Valitkaa homma älkääkä luovuttako ennen kuin se on valmis. Askare voi olla mikä vain: vaikka puutarhahommia tai vain tavaroiden järjestelyä. Jotain sellaista, jonka tuloksesta kummatkin voivat nauttia ja olla ylpeitä. Ongelmien ratkominen yhdessä lähentää.

5. Miten häpeän tunne vaikuttaa liittoonne?

Pinnan alla kuplivasta häpeän tunteesta seuraa vain huonoja asioita. Monet kantavat häpeää jostakin asiasta, joka on tapahtunut lapsuudessa – tai sitten suhteenne aikana on tapahtunut jotain sellaista, jota kadumme. Häpeä johtaa vihaan, ja väärin kohdistunut viha voi tuhota avioliiton. Tuntemuksista pitää keskustella.

6. Mikä saa teidät haluamaan seksiä?

Mikä saa sinut oikealle tuulelle? Olkaa rehellisiä. Keksikää keinoja, joiden avulla nämä ihanat asiat saisi oikeasti tapahtumaan, ja tehkää niitä ilman pakollisia odotuksia seksistä. Muistakaa: seksi ei ole palkinto siitä, että on tehnyt kaiken oikein. 

7. Asettakaa toisenne etusijalle

Kumppanisi on samalla myös sinun perheesi, ja hänen pitäisi olla ykkösprioriteettisi. Kyllä, se tarkoittaa sitä, että ensin tulee avioliitto ja sitten vasta muut tärkeät asiat, kuten ystävyyssuhteet ja työ.

8. Olkaa sopivasti ankaria itsellenne

Avioliiton pelastamiseksi pitää välillä olla ankara itselle ja myöntää omat ongelmansa. Vähätteletkö toista? Onko sinun vaikea luottaa muihin ihmisiin? Kun kumpikin uskaltaa katsoa peiliin, on keskustelu ja pulmien ratkaisu paljon helpompaa kuin ennen sitä.

Lähde: Esquire

 

 

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti