Heliä ottaa päähän, kun hänen miehensä kirjoittelee kotona työmeilejä ja vastaa puheluihin jopa yöllä. Miten vapaailtojen arvostaja ja työnarkomaani voivat löytää toisensa uudelleen?

Heli: Kotimme on kuin konttori

”Heräsin yhtenä yönä siihen, että olohuoneesta kuului puhetta. Huomasin makaavani yksin parisängyssämme. Antti istui sohvalla pyjamassaan ja antoi puhelimitse ohjeita työntekijälleen. Minusta oli outoa, että hänen piti vastata kännykkään puoli yhdeltä yöllä. Mikään työasia ei voi olla niin tärkeä, ettei se voisi odottaa aamuun.

Antin mielestä on. Hän lähtee töihin ennen kuin olen herännyt ja juoksee koko päivän kokouksissa. Kotiovesta astuessaan Antti halaa minua ohimennen ja jatkaa palaverejaan puhelimitse tai lukee sähköposteja. Kun Antti viimein yhdentoista jälkeen illalla lopettaa työt, hän on niin väsynyt, että nukahtaa sohvalle vartissa.

Olen kuullut saman lupauksen miljoona kertaa: tämän projektin jälkeen helpottaa. Yleensä ratkaisu odottaa kuulemma seuraavassa kvartaalissa. Minä en edes tiennyt, mitä kvartaali tarkoittaa ennen kuin kävin googlaamassa sanan netistä. Se on vuosineljännes. Vielä ei ole helpottanut.

Teen itsekin täyttä päivää töissä, mutta silti kaikki kotihommat jäävät minulle. Tai ei tämä koti enää ole, vaan konttori. Kaikkialla ajelehtii läppäreitä, kännyköitä ja paperikasoja. Haluaisin lapsia, mutta en uskalla edes ajatella perheen perustamista, jos Antin ura jatkuu tällaisena. Minähän olisin käytännössä yksinhuoltaja.

Eniten olen huolissani Antista. Pelkään, että hän polttaa itsensä loppuun. Rakastan häntä ja toivoisin, että meillä olisi vielä aikaa toisillemme.”

Antti: Nautin työhaasteista

”Pääsin kaksi vuotta sitten työpaikkaan, jossa minulle annettiin heti suuria projekteja johdettavakseni. Tiesin, että haukkasin ison palan, mutta nautin haasteista. Helikin iloitsi tuolloin uudesta pestistäni, sillä se nosti toimeentuloamme. Pystyimme matkustelemaan enemmän ja ostamaan vihdoin oman asunnon.

Viime aikoina on tuntunut siltä, etten tee Helin mielestä mitään oikein. Jos joudun jäämään ylitöihin, hän suuttuu. Jos vastaan kotona yhteenkin työpuheluun tai sähköpostiin, hän alkaa mököttää. Kerran jouduin valehtelemaan, että menen pelaamaan kaverin kanssa sulkapalloa, vaikka olin toimistolla. Tuntuu hullulta: ihan kuin pettäisin Heliä työni kanssa.

Yritän hoitaa hommia pois päivän aikana niin paljon kuin mahdollista, mutta osa töistä jää iltaan. Esimiehenä minun on oltava alaisten ja asiakkaiden tavoitettavissa. Minä olen se, jolle soitetaan töistä, jos jokin menee pieleen. Ei tämä ole mitään kahdeksasta neljään -työtä, jonka voisi jättää taakseen toimiston oven suljettuaan.

Tiedän, etten ole ihannemies. Minunpitäisi hoitaa osuuteni kotitöistä ja viettää enemmän aikaa Helin kanssa. Ja kyllä minä sitä haluaisinkin. Kesällä yllätin hänet ja varasin meille kylpylämatkan, mutta sielläkin ajauduimme jauhamaan työkuormastani.

Toivoisin, että Heli ei olisi niin kärsimätön, vaan ymmärtäisi minua. Rakastan häntä, mutta työkin on minulle tärkeää. Uskon, että vuoden, parin päästä tilanteemme voi olla jo ihan toinen.”

Raadin ratkaisuehdotukset

1. Apua aamiaisterapiasta


Juhani Tamminen

, yritysvalmentaja ja jääkiekkoguru:

”Suosittelen Helille ja Antille aamiaisterapiaa. Jutustelua kannattaa harjoittaa varsinkin sunnuntaisin sen jälkeen, kun kahvit on juotu eikä ole kiire mihinkään. Se on paljon helpompi järjestääkin kuin satunnainen kylpyläloma, jonka onnistumiselle kertyy turhia paineita.

Aivan ensin heidän pitäisi tietysti pohtia, haluavatko he ylipäätään olla yhdessä.

Vaikka Helin ja Antin tilanne vaikuttaa toivottomalta, positiivisiakin puolia on. He sanovat rakastavansa toisiaan ja tiedostavat suhteensa ongelman. Antti haluaa varmistaa toimeentulon mutta myös menestyä työelämässä. Helin mielestä tärkeintä on, että yhteispeli kotona sujuu.

Minusta Antin kannattaisi miettiä tulevaisuutta. Tuolla työmäärällä hänellä on edessään vääjäämättä päivä, jolloin korttipakka romahtaa. Miten käy sitten, kun työt alkavat tökkiä eikä hän enää jaksa? Parasta tulosta töissä tekevät ne, joiden elämä on tasapainossa. Antamalla riittävästi lepoa itselleen ja aikaa parisuhteelle Antti saisi itsestään enemmän irti myös työpaikalla.”

2. Päätöksenteon aika


Mia Halonen

, rakkausvalmentaja

”Helin ja Antin pitäisi istua alas ja päättää, haluavatko he panostaa suhteeseensa vai jatkaa omille teilleen. Jos tilanne on mahdoton, nyt on päätöksenteon paikka. Heillä ei vielä ole lapsia, jotka voisivat kärsiä erosta.

Ymmärrän hyvin Helin paineet perheen perustamisesta. Naisella ikä tulee kuitenkin lasten hankinnassa vastaan. Jos Antin työ on jatkunut samanlaisena jo pari vuotta, ja hän itsekin myöntää, että normaaliin rytmiin siirtyminen on lähes mahdotonta, muutos vaikuttaa epätodennäköiseltä. Ei Heli voi loputtomiin odottaa.

Antillekin tilanne on sietämätön. Häntä varmasti ärsyttää Helin jatkuva huomauttelu ja syyllistäminen. Antti tuntuu nauttivan suurista haasteista eikä hän ole valmis luopumaan työstään. Asetelma on vähän sama kuin vaatisi huippu-urheilijaa siirtymään sauvakävelijäksi. Se ei vain toisi tyydytystä.

Joskus tietysti pelkkä eron konkreettinen miettiminen voi saada pariskunnan toisiin mietteisiin. Tarpeeksi voimakas pysäytys muistuttaa siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.”

3. Kompromisseja ja harmoniaa


Merja Huru

, Fengshui-energiasisustaja

”Pariskunnan elämäntilanne vaikuttaa niin levottomalta, että sitä pitäisi rauhoittaa. Yksi tapa olisi tiettyjen iltojen järjestäminen täysin työvapaiksi, jolloin he saisivat lisää yhteistä aikaa. Kun Antilla olisi lupa tehdä sovittuina päivinä töitä pidempään, hänen ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa.

Erityistä huomiota Antin ja Helin tulisi kiinnittää yöuniin. Sähköposteja ei kannattaisi lukea juuri ennen nukkumaanmenoa eikä kesken unien vastata puheluihin. Makuuhuone on kodin voimapaikka, jossa molempien pitäisi kokea olonsa turvatuksi. Sinne ei pitäisi viedä elektronisia laitteita.

Antille pitäisi järjestää selkeä työhuone, etteivät kännykät ja tietokoneet valtaa koko asuntoa. Muutenkin kodin voisi sisustaa levolliseksi fengshuin maaelementtejä hyödyntäen. Tyynyt, verhot, matot ja muhkea sohva luovat rauhallisen pesän kiireisen työn vastapainoksi.

Itämaisessa ajattelussa onnellisuus syntyy kohtuullisuuden kautta. Uskon, että jos Antti ja Heli saavat työn, levon, liikunnan ja ravinnon tasapainoon, heidän suhteensakin voi paremmin.”

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.