Voi kunpa valehtelijan tunnistaisikin yhtäkkiä pitenevästä nenästä. Kuva: Shutterstock
Voi kunpa valehtelijan tunnistaisikin yhtäkkiä pitenevästä nenästä. Kuva: Shutterstock

Keskity omaan kyselytyyliisi, älä niinkään elekieleen.

Rehellisyys maan perii. Siitä huolimatta harva meistä siihen kykenee.

Tiesitkö, että ihminen valehtelee keskimäärin kaksi kertaa päivässä? Useimmiten kohteena on äiti tai puoliso.

Jos läheinen valehtelee suuresta asiasta, kuten rahasta tai pettämisestä, valehtelu sattuu erityisen paljon. Valtiotieteiden maisteri, taloudellista väkivaltaa tutkinut Anniina Kaittila kertoi taannoin Me Naisille, että huijatuksi tuleminen on monen psyykelle kova isku.

– Voi olla jopa helpompaa sanoa, että mies löi, kuin myöntää, että hän huijasi kaikki rahat. Monia pelottaa se, että pidetään hölmönä ja höynäytettävänä, hän kertoi.

Mitä voi tehdä, jos epäilee toisen valehtelevan?

Psykologit, kriminologit ja tutkijat ovat yrittäneet selvittää vastausta pitkään. Monet asiantuntijat vinkkaavat tarkkailemaan kehonkieltä. Se ei kuitenkaan aina toimi, koska taitava huijari osaa pitää jopa mikroilmeensä hallinnassa.

Vieläkään kukaan ei pysty täydellä varmuudella sanomaan, milloin joku valehtelee – eivät edes totuuden etsimiseen erikoistuneet ammattilaiset. Syy löytyy myös mielen rakenteesta: moni meistä haluaa luottaa toisiin.

Uuden tutkimuksen mukaan valehtelijan narauttaminen on helpompaa oikealla kuulustelutekniikalla. Psychology Today -sivustolla esitelty Strategic Use of Evidence -tekniikka on kehitetty poliisikuulustelijoiden tarpeisiin. Tutkimuksen mukaan tekniikan opettelu paransi kuulustelijoiden valheenpaljastustaitoa yli 20 prosenttiyksikköä.

Metodin ytimessä on se, että totta puhuvan ja valehtelijan tarinankerrontatyylit poikkeavat:

Valehtelija yrittää kertoa mahdollisimman vähän siitä aiheesta, josta häntä kuulustellaan, koska hän ei halua jäädä kiinni epäloogisuudesta. Totta puhuva vastaa kysymyksiin monipuolisemmin ja yksityiskohtaisemmin, koska hänellä ei ole salattavaa.

Isosta pieneen

Tekniikka on helpointa käydä läpi esimerkkien avulla.

Ajatellaan siis, että epäilet kollegasi huijanneen sinua: hän on vakuuttaa lähettäneensä sähköpostia, mutta mutusi sanoo muuta. Toinen esimerkki osuu parisuhteeseen: puolisosi on sanonut maksaneensa laskun, mutta sinä et usko häntä.

Etene valheenpaljastuksessa näin:

1. Aloita melko avoimella kysymyksellä.

Esimerkiksi: ”Kun lähetit viestin, millaisen vastauksen sait? Itse en ole saanut vastausta.” Tai: ”En huomannut maksumerkintää pankkitilillä. Miten se on mahdollista?”

2. Paljasta lisää todisteita pikkuhiljaa.

Jos valehtelija ei jo edellisen kysymyksen jälkeen tunnusta, hän paikkaa valheensa uudella valheella. Esimerkiksi: ”Minä varmaan vahingossa poistin sen viestin. Ehkä sähköpostissani on jotain vikaa?” Tai: ”Olen varmasti maksanut laskun. Virhe on varmaankin pankin päässä.” Tässä vaiheessa painota uutta todistetta, joka sinulla on toisen kertomusta vastaan. 

3. Jatka ”todisteidesi” esittelemistä, kunnes toinen tunnustaa.

Tutkijoiden mukaan malli on tehokas valheenpaljastuskeino. Kunhan kyselyä ja omien todisteiden esittelyä jatkaa tarpeeksi pitkään, toinen jää lähes väkisin kiinni epäloogisuudesta. Valehtelu on nimittäin muistille raskasta. Lisäksi se on monelle henkinen taakka.

Radikaalisti rehellinen

Vaikka valtaosa meistä livauttelee luikuria päivittäin, se ei tarkoita, että kaikki olisivat samanlaisia.

Helsingin Sanomien haastattelema Tuulia Syvänen kertoi lopettaneensa valehtelemisen kokonaan kaksi vuotta sitten. Hän aloitti juttelemalla kahden kesken kaikkien läheistensä kanssa ja käymällä läpi ne asiat, joista ei ollut aiemmin puhunut.

– Minkä ihmeen takia feikkaamme, kun ihmiset tykkäävät meistä vain enemmän, kun uskallamme olla vajavaisia ja tyhmiä? Elämässäni on asioita, jotka ovat minulle noloja, mutta niin on muillakin. Ne ovat vain kaikilla erilaisia, Tuulia sanoi.

– Oli itse asia miten raju tahansa, pahinta on usein se hirveä häpeä. Salaisuudet ovat kamalan raskaita kantaa.

Jos siis epäilee jotakuta valehtelusta, kannattaa muistuttaa: kerro vain, se helpottaa.

Älypuhelinten tuoma etäisyys on tehnyt ystävien näkemisen perumisesta ja myöhästelystä vähän liian helppoa.

”Tuun ihan pian, tulin hetki sitten kotiin ja vaihdoin vaatteet, niin lähden ihan just!”

”Metrossa!”

”Nähdäänkö ravintolan edessä vai sisällä?”

”Mä myöhästyn kans jonkin verran.”

”Soitellaan, kun jompikumpi on perillä.”

Edelliset ovat otteita WhatsApp-keskusteluista ystävieni kanssa. Tällaista on ystävien tapaamisten sopiminen ja niihin saapuminen 2010-luvulla: kohtaamisten ajankohtaa ”katellaan” ja ”sovitaan lähempänä” päivätolkulla, ja juuri ennen sovittua tapaamisaikaa alkavat sinkoilla viestit, joissa raportoidaan myöhästymisistä. 

Silmänsä peittänyttä apinaa esittävä emoji ja hätäinen sori-sana saavat hoitaa pahoittelun virkaa, kun kumpikaan ei oikeasti ole kovin pahoillaan siitä, että lähti taas kerran kotoa myöhässä. Viestillä on helppo sinkauttaa tilannetiedotus viivästymisestä, ja kahvilan edessä päivystävä ystävä voi käyttää odotteluajan selaamalla luuriaan – ellei itsekin ole myöhässä. 

Nykyteknologian ansiosta treffipaikalla ei tarvitse haahuilla turhaan, jos ystävälle on sattunut ylitsepääsemätön este. Toisaalta, aika harvoin myöhästely tai tapaamisen peruminen johtuu jostakin aivan yllättävästä ja ylitsepääsemättömästä. Viestittelyn helppous, sosiaalisessa mediassa kevyesti sinkoilevat kutsut ja kiireisyyden ihannointi vain ovat tehneet myöhästelystä ja viime hetken peruutuksista houkuttelevan helppoa.

Kuten toimittaja Elizabeth Kiefer kirjoittaa Glamourissa, tapakulttuuri on muuttunut siihen suuntaan, että kaverien näkemisen voi skipata introverttikortin heilautuksella, eivätkä viime hetken peruutukset ole niin vakava juttu. Perumiskuume leviää ja uhkaa ystävyyksiä, Kiefer maalailee. 

Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

WhatsApp-myöhästelyn ja -perumisen lisäksi hermoja kiristävät Facebook-kutsut. Facebookissa juhlakutsut on helppo naputella koko kaveriporukalle – mutta kutsu on myös helppo jättää roikkumaan Ehkä-tilaan tai unohtaa vastaaminen kokonaan.

Älypuhelinsovellusten tuoma etäisyys on tehnyt kieltäytymisestä  ja kutsujen huomiotta jättämisestä vähän liian helppoa. Lankapuhelimitse esitettyyn kutsuun olisi ollut törppöä vastata, että katsellaan miltä loppuviikosta näyttää, ja jättää sitten tulematta. Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

Siispä teen muistilistan itselleni ja vähän muillekin:

  1. Jos et pääse tai et halua tulla, kieltäydy heti kohteliaasti.
  2. Suhtaudu Facebook-kutsuihin vakavasti, jos kyse on ystävälle tärkeästä tapahtumasta. 
  3. Lähde ajoissa kotoa. Oikeasti. 
  4. Lakkaa lähettelemästä tilanneraportteja tyyliin: Bussissa! Kohta siellä! Pyöräkellarissa! Katso sen sijaan kohta kolme uudestaan. 

Keräsimme naisten arviot siitä, millainen tyyppi ei pääse jatkoon deittisovelluksessa – ei ole helppoa kellään.

Kuka väitti, että tinderöinti on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin? Näistä syistä nainen sivuuttaa Tinder-ehdokkaan:

  1. Profiilikuva on ryhmäkuva. Harva nainen vaivautuu aukaisemaan profiilin tarkistaakseen, kuka kuvan tyypeistä mies oikein on.
  2. Kuva on otettu likaisen peilin kautta. Ei jatkoon.
  3. Paidaton kuva. Pullistelu ei ole kuumaa, vaikka moni salimarkku saattaisi luulla niin.
  4. Liika poseeraaminen, duckface tai muu yliyrittäminen kuvissa eivät toimi miehellä eikä naisella. Aitous katoaa, kun profiili muistuttaa malliportfoliota.
  5. Rasittavan aktiiviset kuvat. Ensimmäisessä kuvassa surffilauta kainalossa, toisessa hyppää laskuvarjohyppyä ja kolmannessa valloittaa vuorta. Onko sellainen tavallinen kuolevainen ollenkaan? 
  6. Negatiivinen ensivaikutelma. Tyyppi tuomitsee naiset jo biossa sutkautuksellaan ”Swaippaa suosiolla vasemmalle, jos olet feministi, heko heko”. Onnea rakkauden etsintään, hei!
  7. Biossa ainoa kuvaus on pituus. Sekö todella on tärkein tai kiinnostavin seikka?
  8. Suttuinen ja rakeinen profiilikuva luo helposti kriippailevat vibat.
  9. Murjottava profiilikuva, tuo miesten kansantauti. Antaa luotaantyöntävän kuvan.
  10. Alaviistosta otettu selfie korostaa leukaa eikä näytä varsin imartelevalta.
  11. Kaksi edellistä niin, että samanlaisia kuvia on viisi kappaletta peräkkäin.
  12. Superliken käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti liian innokasta.
  13. Imelät Live, laugh, love -voimalauseet tai Marilyn Monroen siteeraaminen. Vähänpä tiesit, jos luulit, että vain naiset sortuvat niihin. 
  14. Jos miehen täytyy profiilissaan kertoa olevansa huumorintajuinen, hän ei luultavasti ole sitä. Oikeasti huumorintajuinen kirjoittaa profiiliinsa jotain nokkelaa.
  15. Sydäntä lähellä "ruoka, matkustus ja urheilu.” Todella omaperäistä, pitäisikö tässä kiinnostua.
  16. Vain yksi kuva. Ainoastaan uhka, ei mahdollisuus.
  17. Liian vanha kuva. Tähän kategoriaan kuuluvat armeija- ja ylppärikuvat. Ihan hellyttäviä, mutta todennäköisesti antavat väärän vaikutelman.
  18. Profiilissa ei ole mitään tietoja Herra Salaperäisestä. On vaikea aloittaa keskustelua, jos ei voi tarttua mihinkään faktaan.
  19. Söpösteleviä yhteiskuvia naisten kanssa. Herättää kysymyksen, seurusteleeko hän, esittääkö vaikeasti tavoiteltavaa vai yrittääkö tehdä naiset mustasukkaiseksi.
  20. Biossa käytetään sana hipsutus. Ei jatkoon.

Jos onnistut läpäisemään tämän vaativan seulan, olet aikamoinen deittiguru!