Kumpi pyykkää kahden edestä? Kyselyn vastaajilla on selvä kanta. Kuva: Shutterstock
Kumpi pyykkää kahden edestä? Kyselyn vastaajilla on selvä kanta. Kuva: Shutterstock

Kuuluuko työttömän ottaa isompi vastuu kotona?

Kotityöt kiristävät edelleen pinnaa parisuhteissa. 65 prosenttia Me Naisten viimevuotisen kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että kotityöt jakaantuivat omassa suhteessa epäreilusti. Kinoihin voi olla monta syytä, kuten erilaiset käsitykset siisteydestä tai ajankäytöstä.

Kysyimme tällä viikolla lukijoilta, miten talouden kotityöt kuuluisi jakaa, jos toinen on työelämässä ja toinen työtön. Vastaajilla oli selvä kanta: enemmistö heistä oli sitä mieltä, että työtön tekee suurimman osan tai kaiken kotitöistä. Vastauksia perusteltiin esimerkiksi sillä, että näin jää enemmän yhteistä vapaa-aikaa.

Vain noin 20 prosenttia vastaajista sanoi, että kotityöt pitäisi jakaa tässäkin tilanteessa tasan.

”Mielestäni työtön ottaa omien voimavarojensa mukaan päävastuun kotitöistä. Omat sotkut siivotaan kuitenkin aina. On molempien etujen mukaista, että työssä käyvä voi rentoutua työpäivän jälkeen. Mutta jos työttömyys johtuu uupumuksesta tai muusta henkisestä taakasta, ei kotitöistä saisi tulla uusi rasite. Kun olin itse muutaman kuukauden työttömänä, kotitöiden päävastuu oli minulla, mutta se ei haitannut. Kotityöt toivat päiviin sisältöä”, kertoo Liisa, 23.

Noin 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työtön hoitaa arkisin kaikki kodin työt.

Ratkaisua perusteltiin esimerkiksi sillä, että työttömällä on enemmän aikaa, mutta vähemmän rahaa yhteiseen kassaan. Osa ajatteli kotitöiden tuovan sisältöä elämään.

”Tietenkin se tekee kotityöt, joka on enemmän kotona, eli työtön. Se on reilua. Kun avovaimoni oli päivät opiskelemassa tai töissä ja minä osa-aikaduunissa tai työttömänä, tiskasin, imuroin, pesin pyykit ja niin edelleen. Parasta oli kuitenkin se, kun oli paljon aikaa kokkailla erilaisia ruokia ja oppia uutta. Pitkät haudutusajat eivät olleet ongelma.” Johannes, 34

”Työtön ei pysty edistämään yhteistä elämää rahallisesti, joten hän voi osallistua muilla tavoin.”

”Olettaen, että puoliso käyttää kaksi tuntia päivässä työnhakuun, jää hänelle vähintään kuusi tuntia aikaa tehdä kotitöitä. Yhteisen elämän eteen on työskenneltävä. Työtön ei pysty edistämään yhteistä elämää rahallisesti, joten hän voi osallistua muilla tavoin. Kotitöiden tullessa tehdyksi päivän aikana parille jää yhteistä aikaa molempien ollessa kotona ja parisuhde voi hyvin. Parisuhde ei toimi ilman molempien panosta.” Muovisiili, 44

”Työtön ottaa päävastuun kodinhoidosta. Työssä oleva joutuu työmatkoineen olemaan päivästä noin yhdeksän tuntia kotoa pois, joten olisi melkoisen kohtuutonta, jos hän tämän jälkeen joutuisi hoitamaan kotityöt, kun toinen on enemmän tai vähemmän makoillut kotona. Tai vaikka hakisikin aktiivisesti töitä, on helppo aina välillä piipahtaa vaikka laittamaan tiskit koneeseen ja koneen päälle. Työssä oleva joutuu myös kustantamaan kotona olevan elämää.

Elän parhaillaan tätä tilannetta. Minä käyn töissä, mies on kotona. Mies siivoaa ja hoitaa kotia kyllä omalla tavallaan. Valitettavasti itse syyllistyn siihen, että tiettyjä hommia teen mieluummin itse, koska tiedän osaavani ne paremmin – mutta en niistä hommista sitten nalkutakaan miehelle.” Maria, 43

Tasajako vai kaksi kolmasosaa?

Toiset 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työtön tekee suurimman osan kotitöistä – mutta ei kaikkia.

Moni painotti, sitä, ettei kodinhoito voi olla yksin yhden ihmisen vastuulla.

”Työtön tekee ehdottomasti kotityöt yksin niinä päivinä, kun töissä käyvä käy töissä. Viikonloppuna hommat puolitetaan töissä käyvän ollessa vapaalla. Näin se on reilua kaikkia kohtaan. Ei tule asetelmaa, että töissä käyvä rupeisi esimerkiksi sättimään työtöntä laiskuudesta.” Reissuleski, 34

”Tuntui, että toinen vain laiskottelee ja odottaa palvelua, kun tulen töistä.”

”Kotona oleva tekee 2/3 ja töissä käyvä 1/3. Kotityöt kuuluvat molemmille, mutta toimettomana oleva voi tehdä suuremman osan, koska hänellä on aikaa. Kun mies oli kotona reilun vuoden, hän katsoi televisiota päivät pitkät ja korkeintaan imuroi (kun käskettiin). Ärsytti koko ajan, kun tuntui, että toinen vain laiskottelee ja odottaa palvelua, kun tulen töistä. Onneksi löysi töitä, ja nyt kotityötkin jakaantuvat tasaisemmin.” Marika, 44

”Se tekee enemmän, joka on kotona, mutta kaikki ei tietenkään kuulu pelkästään kotona olevalle. Ei kotona oleva ole mikään kotiapu. Myös muut asunnossa asuvat ovat vastuussa kotitöistä. Olen itse tällä hetkellä kotona ja hoidan suurimman osan kotitöistä. Ymmärrän, että minulla on suurin vastuu kotitöistä, mutta alkaa välillä ärsyttää, kun roskat eivät löydy roskikseen asti eivätkä pyykit pyykkikoriin. Jos olen päivän aikana siivonnut ja muut tulevat illalla kotiin, ei mene kuin tunti ja asunto on taas ihan sekainen.” Nainen, 27

Noin 20 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työt pitäisi jakaa lähes tasan.

Tasajakoa kannattavat vastaajat muistuttivat, ettei työttömällä automaattisesti ole enemmän aikaa tai voimavaroja.

”Minusta kotityöt tulisi jakaa kaikesta huolimatta lähes puoliksi niin, että kotona oleva tekisi hieman enemmän kotitöitä. Kotona oleva hakee yleensä töitä ja käy haastatteluissa. Työnhaku on melkeinpä työstä käyvää puuhaa, ja siksi kannatan kotitöiden jakamista lähes puoliksi.” Helbe, 29

”Kotityöt pitäisi jakaa melko tasan, kotona oleva toki voi tehdä vähän suuremman osan. Riippuu tietysti myös siitä, millaisia työpäiviä työssäkäyvällä on, onko pitkä työmatka tai matkustamista. Ei se, että on työtön, tarkoita sitä, ettei olisi tekemistä. Päivästähän tulisi suuri osa käyttää työnhakuun. Työnhaku ja työttömänä oleminen on monesti rankempaakin, ainakin henkisesti, kuin työssä käynti. Itse olen työttömänä ja olen samanaikaisesti opiskellut. Aikaa ei ole juuri sen enempää kuin työssä käydessä.” Äiti, 51

”Mitä tapahtuu, kun toinen palaa työelämään? Kuka silloin hoitaa kaiken?”

”Mielestäni kotona oleva voi tehdä enemmän kotitöitä, mutta ei voi vaatia, että hän tekee kaiken. Kyllä töissä käyväkin voi tehdä iltaisin jotain. Miksi minun pitäisi ensin päivällä tehdä kotitöitä ja jatkaa niitä iltaan saakka, kun mies kuitenkin tulee kotiin viettämään vapaa-aikaa? Muu perhe tottuu silloin siihen, että joku hoitaa kaiken. Mitä tapahtuu, kun toinen palaa työelämään? Kuka silloin hoitaa kaiken?

Itse olin kaksi vuotta perhevapaalla, ja kun piti palata töihin, minulle ilmoitettiin, että töitä ei ole. Nämä reilut kaksi vuotta olen tehnyt suurimman osan kotitöistä ja hoitanut lapsen.

Tuntuu epäreilulta, kun itse on ensin päivällä pyykännyt, käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa perheelle, toinen tulee kotiin töistä ja rojahtaa sohvalle odottaen, että minä jatkan kotitöiden tekemistä. Tuntuu, että kukaan ei arvosta tekemääni työtä täällä kotona, kun siitä on tullut itsestäänselvyys.” Annaksi, 43

Lento Pro

Miten kotityöt jaetaan, kun toinen on työtön? Lukijat kertovat: ”Ei kotona oleva ole mikään kotiapu”

Tässä on myös se ulottuvuus, että ihminen voi tehdä elämässään muutakin (hyödyllistä) kuin kotityöt ja palkkatyöt. Hän saattaa esimerkiksi mahdollistaa iäkkään sukulaisen kotona asumisen, olla poliittisesti aktiivinen tai toimia vapaaehtoisena nuorison harrasteohjaajana, kun taas työssäkäyvällä saattaa olla ainoastaan työnsä. Tämän huomioimatta jättäminen kertoo erittäin paljon siitä yhteiskunnasta, missä elämme - hyödyllisinä nähdään ainoastaan palkkatyö ja kodin ja pihapiirin hoito.
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”