Heliä ottaa päähän, kun hänen miehensä kirjoittelee kotona työmeilejä ja vastaa puheluihin jopa yöllä. Miten vapaailtojen arvostaja ja työnarkomaani voivat löytää toisensa uudelleen?

Heli: Kotimme on kuin konttori

”Heräsin yhtenä yönä siihen, että olohuoneesta kuului puhetta. Huomasin makaavani yksin parisängyssämme. Antti istui sohvalla pyjamassaan ja antoi puhelimitse ohjeita työntekijälleen. Minusta oli outoa, että hänen piti vastata kännykkään puoli yhdeltä yöllä. Mikään työasia ei voi olla niin tärkeä, ettei se voisi odottaa aamuun.

Antin mielestä on. Hän lähtee töihin ennen kuin olen herännyt ja juoksee koko päivän kokouksissa. Kotiovesta astuessaan Antti halaa minua ohimennen ja jatkaa palaverejaan puhelimitse tai lukee sähköposteja. Kun Antti viimein yhdentoista jälkeen illalla lopettaa työt, hän on niin väsynyt, että nukahtaa sohvalle vartissa.

Olen kuullut saman lupauksen miljoona kertaa: tämän projektin jälkeen helpottaa. Yleensä ratkaisu odottaa kuulemma seuraavassa kvartaalissa. Minä en edes tiennyt, mitä kvartaali tarkoittaa ennen kuin kävin googlaamassa sanan netistä. Se on vuosineljännes. Vielä ei ole helpottanut.

Teen itsekin täyttä päivää töissä, mutta silti kaikki kotihommat jäävät minulle. Tai ei tämä koti enää ole, vaan konttori. Kaikkialla ajelehtii läppäreitä, kännyköitä ja paperikasoja. Haluaisin lapsia, mutta en uskalla edes ajatella perheen perustamista, jos Antin ura jatkuu tällaisena. Minähän olisin käytännössä yksinhuoltaja.

Eniten olen huolissani Antista. Pelkään, että hän polttaa itsensä loppuun. Rakastan häntä ja toivoisin, että meillä olisi vielä aikaa toisillemme.”

Antti: Nautin työhaasteista

”Pääsin kaksi vuotta sitten työpaikkaan, jossa minulle annettiin heti suuria projekteja johdettavakseni. Tiesin, että haukkasin ison palan, mutta nautin haasteista. Helikin iloitsi tuolloin uudesta pestistäni, sillä se nosti toimeentuloamme. Pystyimme matkustelemaan enemmän ja ostamaan vihdoin oman asunnon.

Viime aikoina on tuntunut siltä, etten tee Helin mielestä mitään oikein. Jos joudun jäämään ylitöihin, hän suuttuu. Jos vastaan kotona yhteenkin työpuheluun tai sähköpostiin, hän alkaa mököttää. Kerran jouduin valehtelemaan, että menen pelaamaan kaverin kanssa sulkapalloa, vaikka olin toimistolla. Tuntuu hullulta: ihan kuin pettäisin Heliä työni kanssa.

Yritän hoitaa hommia pois päivän aikana niin paljon kuin mahdollista, mutta osa töistä jää iltaan. Esimiehenä minun on oltava alaisten ja asiakkaiden tavoitettavissa. Minä olen se, jolle soitetaan töistä, jos jokin menee pieleen. Ei tämä ole mitään kahdeksasta neljään -työtä, jonka voisi jättää taakseen toimiston oven suljettuaan.

Tiedän, etten ole ihannemies. Minunpitäisi hoitaa osuuteni kotitöistä ja viettää enemmän aikaa Helin kanssa. Ja kyllä minä sitä haluaisinkin. Kesällä yllätin hänet ja varasin meille kylpylämatkan, mutta sielläkin ajauduimme jauhamaan työkuormastani.

Toivoisin, että Heli ei olisi niin kärsimätön, vaan ymmärtäisi minua. Rakastan häntä, mutta työkin on minulle tärkeää. Uskon, että vuoden, parin päästä tilanteemme voi olla jo ihan toinen.”

Raadin ratkaisuehdotukset

1. Apua aamiaisterapiasta


Juhani Tamminen

, yritysvalmentaja ja jääkiekkoguru:

”Suosittelen Helille ja Antille aamiaisterapiaa. Jutustelua kannattaa harjoittaa varsinkin sunnuntaisin sen jälkeen, kun kahvit on juotu eikä ole kiire mihinkään. Se on paljon helpompi järjestääkin kuin satunnainen kylpyläloma, jonka onnistumiselle kertyy turhia paineita.

Aivan ensin heidän pitäisi tietysti pohtia, haluavatko he ylipäätään olla yhdessä.

Vaikka Helin ja Antin tilanne vaikuttaa toivottomalta, positiivisiakin puolia on. He sanovat rakastavansa toisiaan ja tiedostavat suhteensa ongelman. Antti haluaa varmistaa toimeentulon mutta myös menestyä työelämässä. Helin mielestä tärkeintä on, että yhteispeli kotona sujuu.

Minusta Antin kannattaisi miettiä tulevaisuutta. Tuolla työmäärällä hänellä on edessään vääjäämättä päivä, jolloin korttipakka romahtaa. Miten käy sitten, kun työt alkavat tökkiä eikä hän enää jaksa? Parasta tulosta töissä tekevät ne, joiden elämä on tasapainossa. Antamalla riittävästi lepoa itselleen ja aikaa parisuhteelle Antti saisi itsestään enemmän irti myös työpaikalla.”

2. Päätöksenteon aika


Mia Halonen

, rakkausvalmentaja

”Helin ja Antin pitäisi istua alas ja päättää, haluavatko he panostaa suhteeseensa vai jatkaa omille teilleen. Jos tilanne on mahdoton, nyt on päätöksenteon paikka. Heillä ei vielä ole lapsia, jotka voisivat kärsiä erosta.

Ymmärrän hyvin Helin paineet perheen perustamisesta. Naisella ikä tulee kuitenkin lasten hankinnassa vastaan. Jos Antin työ on jatkunut samanlaisena jo pari vuotta, ja hän itsekin myöntää, että normaaliin rytmiin siirtyminen on lähes mahdotonta, muutos vaikuttaa epätodennäköiseltä. Ei Heli voi loputtomiin odottaa.

Antillekin tilanne on sietämätön. Häntä varmasti ärsyttää Helin jatkuva huomauttelu ja syyllistäminen. Antti tuntuu nauttivan suurista haasteista eikä hän ole valmis luopumaan työstään. Asetelma on vähän sama kuin vaatisi huippu-urheilijaa siirtymään sauvakävelijäksi. Se ei vain toisi tyydytystä.

Joskus tietysti pelkkä eron konkreettinen miettiminen voi saada pariskunnan toisiin mietteisiin. Tarpeeksi voimakas pysäytys muistuttaa siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.”

3. Kompromisseja ja harmoniaa


Merja Huru

, Fengshui-energiasisustaja

”Pariskunnan elämäntilanne vaikuttaa niin levottomalta, että sitä pitäisi rauhoittaa. Yksi tapa olisi tiettyjen iltojen järjestäminen täysin työvapaiksi, jolloin he saisivat lisää yhteistä aikaa. Kun Antilla olisi lupa tehdä sovittuina päivinä töitä pidempään, hänen ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa.

Erityistä huomiota Antin ja Helin tulisi kiinnittää yöuniin. Sähköposteja ei kannattaisi lukea juuri ennen nukkumaanmenoa eikä kesken unien vastata puheluihin. Makuuhuone on kodin voimapaikka, jossa molempien pitäisi kokea olonsa turvatuksi. Sinne ei pitäisi viedä elektronisia laitteita.

Antille pitäisi järjestää selkeä työhuone, etteivät kännykät ja tietokoneet valtaa koko asuntoa. Muutenkin kodin voisi sisustaa levolliseksi fengshuin maaelementtejä hyödyntäen. Tyynyt, verhot, matot ja muhkea sohva luovat rauhallisen pesän kiireisen työn vastapainoksi.

Itämaisessa ajattelussa onnellisuus syntyy kohtuullisuuden kautta. Uskon, että jos Antti ja Heli saavat työn, levon, liikunnan ja ravinnon tasapainoon, heidän suhteensakin voi paremmin.”

Yhdet sitoo yhteen huumori, toisten rakkaus täydentyy täydellisen nakkistoganoffin avulla.

Mikä on pitkän liiton salaisuus? Kysymykseen lienee yhtä monta vastausta kuin vastaajiakin. Yhden, monen Me Naisten lukijan mielestä varsin toimivan kuvauksen asiasta antoi aiemmin tällä viikolla MTV:n uutisankkuri Keijo ”Keke” Leppänen, 58.

– Tuli luvattua silloin joskus. Kyky erottaa pienet asiat isoista ja arjen tylsyyden sietäminen, hän kertoi Me Naisille.

Keijon kiteytyksestä inspiroituneina listasimme muidenkin tunnettujen, pitkässä liitossa elävien suomalaisten ajatuksia aikaa kestävästä rakkaudesta:

Tellervo Koivisto: ”Huumori on laukaissut monta kiperää hetkeä”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Toukokuussa 2017 edesmennyt presidentti Mauno Koivisto ja hänen puolisonsa Tellervo, 89, ehtivät olla yhdessä 64 vuotta. Keväällä 2017 Tellervo kertoi Me Naisille, että heidän yhteinen taipaleensa ei ole ollut hänelle itsestäänselvyys.

– Kyllä se ihme on ollut, olemme kuitenkin aika erilaiset ihmiset. Ehkä salaisuus on se, että hän on ajattelija, puhuja ja toimija, minä kuuntelija. Huumori on laukaissut monta kiperää hetkeä.


Reijo Mäki: ”Pohjois-Euroopan paras nakkistroganoff”

Reijo ja Marja. Kuva: Jonna Öhrnberg
Reijo ja Marja. Kuva: Jonna Öhrnberg

Vares-kirjailija Reijo Mäki, 59, ja hänen puolisonsa Marja Risku ovat pitäneet yhtä yli 30 vuotta. Ensi vuonna pari viettää 20-vuotishääpäiväänsä. Pitkän liiton salaisuudeksi Reijo kertoi toukokuussa kolme asiaa:

– Meillä se on riitely ja huumori. Ja se, että teen Pohjois-Euroopan parasta nakkistroganoffia.

Kari Aihinen: ”Pitää olla avoin ja rehellinen”

Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Tv-kokki Kari Aihinen, 46, on ollut vaimonsa Henriikan kanssa yhdessä 17 vuotta. Alkuvuodesta Kari kertoi, että pariskunnan rakkauden salaisuus on rehellisyys – ja kotisiivooja.

– Ei saa valehdella eikä salailla, vaan pitää olla avoin ja rehellinen. Pitää myös olla yhteistä aikaa. Mitä vähemmän näet ja puhut, sitä vähemmän rakkautta, kun ei ole toisen iholla.

– Myös siivooja on loistava! Ennen riitelimme joka sunnuntai, että pitääkö viikon ainoa vapaapäivä käyttää siivoukseen. Nykyään on yksi riidanaihe vähemmän.

Ulla Tapaninen: ”Asiat pitää nostaa esille”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Näyttelijä Ulla Tapaninen, 62, on ollut nykyisen puolisonsa kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Sen aikana hän on oppinut, ettei toista pidä ottaa itsestään selvänä. Lisäksi on tärkeää, että asiat käsitellään tuoreeltaan, eikä niitä enää sen jälkeen vatvota.

– Ei parisuhde tietenkään aina pelkkää suklaata ja samppanjaa ole, on myös kivikkoa ja vastatuulta. Silloin olen aika suora. Asiat pitää nostaa esille ja käsitellä, ja sitten niitä ei enää vatvota. En vatvo asioita muutenkaan, en menneitä enkä oikein tuleviakaan. Mitä ne vanhan vatvomiset auttavat, kun eihän menneille mitään voi? Sellainen, että ’silloin kolmekymmentä vuotta sitten sinä sanoit minulle niin pahasti’ – ei apuva!””


Claes Andersson: ”Pitkään liittoon liittyy myrskyisiäkin vaiheita”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Kirjailija Claes Andersson, 81, ja hänen puolisonsa Katriina Kuusi ovat eläneet yhdessä yli 45 vuotta. Pari ei ole naimisissa. Me Naisten haastattelussa vuonna 2016 Claes totesi, että yksi avioliitto riitti hänelle.

– Pitkään liittoon liittyy hyvin erilaisia kausia. Ennen ajattelin, että on hyvä pitää liitosta kiinni niin kauan kuin lapset tarvitsevat semmoista. Kun erosin ensimmäisestä vaimostani, nuorin kolmesta lapsestamme oli ihan pieni vielä. Ajattelin silloin koko ajan, että se oli hankalaa lapsille.

Suhde Katriinaan on jatkunut jo niin pitkään, että Claesin mukaan yhdessä olon salaisuuden on pakko olla muutakin kuin velvollisuudentunnetta.

– Eiväthän lapset enää vuosikymmeniin ole meille Katriinan kanssa olleet syy pysyä yhdessä. Kyllä tässä jokin muukin voima on. Ehkä se on lojaalisuus. Pitkään liittoon liittyy myrskyisiäkin vaiheita. Kriisejä ja rakastumisia sinne tänne. Ei ihminen ole mikään ohjelmoitava kone. Mutta kun vanhenee, tulee myös mukavuudenhaluiseksi. Ei jaksa jatkuvasti lopettaa ja aloittaa jotain uutta.

Raakel ja Nicke Lignell: ”Tulemme hemmetin hyvin juttuun”

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Raakel, 51, ja Nicke Lignell, 52, juhlivat kesäkuussa 23. hääpäiväänsä. Päivän kunniaksi Raakel julkaisi Instagram-tilillään ihastuttavan hääkuvan pariskunnasta 23 vuoden takaa.

– 23 vuotta sitten sanoimme TAHDON. Tahdon myös tänään, Raakel kirjoitti tuolloin.

Nicke kertoi vuonna 2013 kaksikon pitkän suhteen salaisuudeksi sen, että he tuntevat toisensa niin hyvin.

– Tunnemme toisemme hyvin ja tulemme hemmetin hyvin juttuun, olemme olleet yhdessä niin pitkään. Raksun kanssa me tykkäämme toisistamme aika tavalla, ihan niin kuin ennenkin.

Kaari Utrio: ”Oppii, milloin toinen pitää jättää rauhaan”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Kirjailija Kaari Utrio, 76, ja hänen puolisonsa Kai Linnilä avioituivat vuonna 1974. Kaari kertoi syksyllä 2016, että on todella ajatellut olevansa jumalten suosiossa, kun sai sellaisen liiton kuin mitä hänellä on.

– Pitkässä liitossa oppii, milloin toinen pitää jättää rauhaan, Kaari kiteytti haastattelussa.

Sirpa ja Teemu Selänne: ”Kipinää, huumoria ja hyvää seksiä”

Kuva: Veikko Kähkönen
Kuva: Veikko Kähkönen

Jääkiekkoilija Teemu, 48, ja Sirpa Selänne, 48, avioituivat vuonna 1996. Vuonna 2014 pariskunta kuvaili Me Naisten haastattelussa, että heidän suhteestaan ei ole koskaan puuttunut säpinää.

– Olemme karanneet välillä hotelliyöksi pois kotoa. Meidän suhteessamme on riittänyt toisen kunnioitusta sekä kipinää, huumoria ja hyvää seksiä. Se on ollut pitkän liittomme salaisuus, Teemu virnistää.

Raivoaminen ei ole ainoa tapa näyttää vihaa. Usein kielteiset tunteet ilmaistaan epäsuorasti. 

Pitkään ajateltiin, etteivät naiset nyt vain ole aggressiivisia. Naisethan ovat lempeitä!

Tämä on tietysti virhekäsitys, joka johtuu osittain siitä, että aiemmin monet tutkijat ovat pitäneet naisten ja tyttöjen aggressiota liian olemattomana tutkimuskohteeksi. Näin arvelee naisten aggressiota tutkinut Kirsi Lagerspetz kirjassa Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio (Kirjapaja, 2018).

Luonnollisesti ihmiset kokevat samoja perustunteita sukupuolesta riippumatta: naisetkin paitsi tuntevat, myös ilmaisevat vihaansa. Ilmaisukeinot vain ovat usein erilaisia eri sukupuolilla, sillä miesten ja naisten käyttäytymistä sitovat erilaiset normit. 

Vihaansa ilmaisevaa naista saatetaan pitää epänaisellisena tai suorastaan häiriintyneenä.

Heli Pruukin ja Terhi Ketola-Huttusen Vihainen nainen -kirjassa kuvaillaan, kuinka miehiä jopa rohkaistaan aggressiiviseen käytökseen, ja mies saattaa vihaansa näyttämällä laittaa asioita ja ihmisiä ruotuun. Naisen aggressio taas nähdään kontrollin menetyksenä, ja vihaansa ilmaisevaa naista saatetaan pitää epänaisellisena tai suorastaan häiriintyneenä. 

Niinpä moni nainen päätyy ilmaisemaan vihan tunteita epäsuoralla tavalla, kuten sosiaalisen manipuloinnin avulla. Kirsi Lagerspetzin mukaan epäsuora aggressio voi olla niin hienovaraista, ettei tekijä huomaa sitä itsekään. 

Epäsuoraa ja muutakin aggressiota käytetään ja näytetään eniten varhaisnuoruudessa ja murrosiässä. Usein kuultu ajatus siitä, että nuoret tytöt ovat erityisen julmia toisilleen, saattaa liittyä tähän. 

Ovatko nämä lauseet joskus lipsahtaneet suustasi?

”Hän tuskin on oikea henkilö hoitamaan tuota tehtävää.”

Rationaaliselta näyttävä aggressio on epäsuoran aggression keino, joka on myös miesten suosiossa. Ideana on naamioida vihan ilmaus järkeväksi kritiikiksi. Tällaista aggressiota käyttävä ihminen arvostelee selän takana häntä ärsyttävän tyypin ammattitaitoa, pätevyyttä tai työpanosta. 

”Hänen ei pitäisi sanoa mitään, kun miettii, miten hänen omassa parisuhteessaan menee.”

Manipulatiivinen aggressio toimii samaan tapaan kuin rationaaliselta näyttävä – erona on vain se, että manipulatiivinen aggression ilmaisu on henkilöönkäyvää. Se kohdistuu esimerkiksi ihmisen persoonaan, ihmissuhteisiin tai ulkonäköön. 

Itsetuhoisuus on ääriesimerkki vihan kääntämisestä itseen.

”En ole ansainnut mitään hyvää”

Moni meistä kääntää aggression itseensä. Vihainen nainen -kirjassa psykoanalyytikko Elina Reenkola kertoo, että epäsuoraa ja itseen käännettyä aggressiota saatetaan ilmaista tiedostamatta esimerkiksi kärsimyksellä, masennuksella tai ruumiin oireilla. Itsetuhoisuus on ääriesimerkki vihan kääntämisestä itseen.

”Ei minua mikään vaivaa!”

Eniten tuskaa perheissä ja parisuhteissa aiheuttavat aggression ylilyönnit, kuten silmitön raivoaminen ja sitä seuraava pelon ilmapiiri. Myös aggression hiljentäminen ja puuttuminen ovat kuitenkin ongelmia. Kun parisuhteessa ei ole tervettä aggressiota, epäterveen aggression muodot tulevat tilalle.

Heli Pruukin ja Terhi Ketola-Huttusen mukaan tyypillisin esimerkki terveen aggression puuttumisesta on tilanne, jossa toinen pahoittaa mielensä ja suuttuu, mutta nielaisee tunteensa. Tunteen vähättely johtaa itsekunnioituksen puutteeseen, mikä voi ajaa parin tilanteeseen, jossa toinen oppii, että toista voi kohdella epäkunniottavasti. 


”Ihana meikki taas – sinulla on näköjään aikaa laittautua, kun ei ole perhettä huolehdittavana!”

Kateus ja vertailu ilmenevät usein epäsuorana aggressiona, piikittelynä tai vaikenemisena. Omaa asemaa koetetaan pönkittää ”viattomasti ihmettelemällä” toisen ulkonäköä tai parisuhdetta selän takana tai laukomalla kehuiksi naamioituja piikkejä. 

Kateus saa tuntemaan vihaa ja nöyryytetyksi tulemisen tunnetta siitä, että jollakin toisella näyttää olevan asiat hyvin. Kateus voi olla todella vahva voima, joka saa unohtamaan moraalin ja myötätunnon, kun tarkoitus on aiheuttaa kateuden kohteelle harmia.