Jokainen vanhempi toivoo lapselleen hyvää ja tasapainoista elämää. Kun aikuinen lapsi joutuu vaikeuksiin, seuraukset satuttavat myös vanhempia. Kuinka voisi auttaa lastaan?

Asia tuli täytenä yllätyksenä. Leenan, 71, poika kertoi vanhemmilleen, että vaimo oli päättänyt lähteä ja viedä pariskunnan viisi lasta mukanaan.

Pian selvisi myös, että poika oli konkurssin partaalla. Erokäräjiä varten palkatun lakimiehen palkkiot ja muut odottamattomat menot heilauttivat hänen taloutensa kaaokseen.

Suuret elatusmaksut nielaisivat kolmanneksen palkasta. Lisäksi perheen aiemmat velat jäivät pojalle. Sitten lähti vuokra-asunto alta, joten poika otti lisää lainaa ostaakseen pienen ja paljon remonttia vaativan talon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päälle tuli vielä kaksi isoa autoremonttivelkaa ja hädissään otettu kallis pikavippi. Suo oli syvä, ja sieltä selviytyminen oli Leenan pojalle yhtä rämpimistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Leenaa valvotti monena yönä myös huoli erosta kärsivistä lapsenlapsista.

– Asioiden vatvominen ei auttanut yhtään, silti niitä oli pakko käydä läpi. Pojan ja perheen tilanne tuli mieleen päivin ja öin, Leena kertoo.

”Häpeä voi saada katkaisemaan välit toisiin ihmisiin.”

Tunteet tienviittoina

Kun aikuisella lapsella on vaikeuksia, vanhemmalla nousee pintaan monenlaisia tunteita.

Ahdistus epätietoisuudesta sekoittuu syyllisyyden tunteisiin. Vanhempi voi kokea myös kiukkua tai häpeää lapsensa ongelmista.

Riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet alkavat painaa mieltä.

Annoinko lapselle tarpeeksi tukea ja huomiota? Vaikuttivatko omat ongelmani lapseen? Oliko minusta esikuvaksi hänelle?

Piinaavinta on ehkä jossittelu: jos olisin toiminut toisin, olisiko tältä vältytty?

Mieleen nousevia ikäviäkään tunteita ei kannata torjua. Erityistason perheterapeutti Päivi Jokimies kehottaa kuuntelemaan, mitä tuskallisilla tuntemuksilla on kerrottavanaan.

– Tunteet toimivat tienviittoina, joiden avulla voimme kohdata sellaisia puolia itsessämme, joita emme ole siihen mennessä kohdanneet.

Syyllisyys kuuluu usein vanhemmuuteen.

– Syyllisyys ei häviä, vaikka lapsi on aikuinen. Syyllisyyttä voi kuitenkin pitää elämää ylläpitävänä ja suojelevana tunteena, sillä sen avulla voimme toimia tilanteen parantamiseksi.

Häpeän tunteessa ei sen sijaan ole mitään rakentavaa. Se vain lamauttaa.

– Häpeä voi saada katkaisemaan välit toisiin ihmisiin. Häpeän tunteet liittyvät siihen, millaisen kuvan uskomme muiden saavan meistä, kun ongelmat täyttävät elämän.Häpeästä selviytymiseen tarvitaan joskus ammattiapua.

Suoraan mutta myötätunnolla

Kun aikuinen lapsi kamppailee ongelmissaan, tilanne on usein herkkä. Vanhempana joutuu pohtimaan, miten selviää omien hankalien tunteidensa kanssa ja samalla tarjoaa apua lapselle. Kuinka aikuisen lapsen ongelmat voi ylipäänsä ottaa puheeksi?

– Aikuiselle lapselle kannattaa tarjota keskusteluapua. Hänelle voi kertoa havainnoista, joista on päätellyt, ettei kaikki ole hyvin. Lapsi ei esimerkiksi välitä kotinsa siisteydestä tai huutaa ja äyskii omille lapsilleen. Hän saa raivareita tai vetäytyy keskellä päivää nukkumaan. Asiat saa kertoa suoraan, mutta myötätuntoisesti ja toista kunnioittaen, Päivi Jokimies sanoo.

Leena ei tiennyt poikansa ongelmista ennen kuin tämä itse kertoi niistä.

– Hänen liittoaan alusta asti vaivanneet ongelmat tulivat meille yllätyksenä, koska niistä ei ollut koskaan puhuttu. En ole halunnut udella. Jotain väkinäisyyttä vaistosin joskus, mutta luulin sen johtuvan itsestäni, Leena muistelee.

Leenalle oli helpotus, kun poika lopulta kääntyi ongelmineen vanhempiensa puoleen.

– Olen arastellut puhua asioista hänen kanssaan. Kun hän rohkeni itse puhua huolistaan, tuntui helpommalta tarjota apua ja ilmaista rakkautensa ja välittämisensä. Jotenkin tuntuu, että aikuisen asioihin voi ottaa kantaa vain jos hän itse ilmaisee tarvitsensa apua.

Onkin tavallista, että vanhemmat eivät uskalla aloittaa keskustelua ongelmista aikuisen lapsensa kanssa. Pelottaa, että loukkaa häntä tai käyttäytyy liian tunkeilevasti.

Päivi Jokimies rohkaisee kunnioittavaan lähestymiseen, kun mieltä painaa huoli esimerkiksi lapsen päihdeongelmasta tai jaksamisesta.

– Jos hankalassa elämänvaiheessa oleva lapsi ei kuule käsitystämme tilanteestaan, hän ei ehkä saa muutakaan rehellistä peilipintaa omaan pohdiskeluunsa. Huonoon elämään tottuu pikkuhiljaa, Jokimies muistuttaa.

Silloin kun aikuisella lapsella on omia lapsia, joista hän ei pysty huolehtimaan, tilanteeseen on puututtava napakasti.

– Pienet lapset ovat vanhempiensa huolenpidon varassa, ja heidän laiminlyöntinsä estää heitä kehittymästä tasapainoisiksi ihmisiksi. Jos tilanne jatkuu huonona, on otettava yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. On pantava syrjään omat säälin tai häpeän tuntemukset ja toimittava lastenlasten hyvinvoinnin turvaamiseksi, Päivi Jokimies sanoo.

Vanhemman on toimittava myös silloin, kun aikuinen lapsi on itsetuhoinen. Hallitsemattomasti päihteitä käyttävä on ohjattava katkaisuhoitoon tai lääkärille ja pitkään jatkunut psyykkinen huonovointisuus pitää tutkituttaa.

Huonosti voivalle lapselle voi sanoa vaikka näin: ”Olet minulle tärkeä ihminen. Vien sinut lääkäriin, koska olen huolissani heikosta jaksamisestasi. Lääkäri arvioi tilanteesi ja ohjaa tarvittaessa sinut saamaan apua.”

”Kuunteleminen on paras tapa auttaa.”

Kuinka auttaisin?

Keskusteluavun lisäksi on hyvä kysyä, tarvitseeko lapsi jotain konkreettista apua. Yhdessä voidaan pohtia, millaisesta avusta hän hyö-tyisi.

Omia voimavarojaan kannattaa arvioida rehellisesti. Leena on nähnyt monien tuttaviensa uupuvan, kun he auttavat vaikeuksissa olevia lapsiaan.

– He ovat väsyttäneet itsensä ja huonontaneet välejään aikuiseen lapseen. Avun tarjoajan pitää olla varovainen, ettei hän tunge toisen kotiin ja asioiden keskelle eikä toisaalta ylitä omia jaksamisen rajojaan.

Leena on puolisonsa kanssa yrittänyt tukea talousvaikeuksissa ja eron kanssa kamppailevaa poikaansa hienovaraisesti.

– Raha-asioissa autoimme hiukan jo ennen eroa, sillä yhden miehen palkka ei tahtonut riittää monilapsisen perheen elatukseen. Poika on yrittänyt selvitä asioista yksin, mutta talon hankintaa tuimme takaamalla lainaa.

– Meille on ollut itsestään selvää ja luontevaa auttaa rahallisesti siinä määrin kuin varamme antavat myöten. Lähellä asuvia aikuisia lapsiamme olemme auttaneet lastenhoidossa ja kuljetuksissa sekä kodin töissä. Välillä tuntuu, ettei tämä kauempana asuva poikamme halua ottaa sellaista apua vastaan, vaikka olemme tarjoutuneet matkustamaan paikalle tarvittaessa. Lieneekö kysymyksessä itsenäisyyden tarve vai itsepäisyys, sitä en tiedä.

Leena toivoo, että hänen poikansa uskaltaisi jatkossakin tarvittaessa jakaa huoliaan vanhempiensa kanssa.

– Kuunteleminen on mielestäni paras tapa auttaa. Keskustellen voidaan yhdessä keksiä keinoja selvitä elämän vaikeuksissa. Toivoisin myös, että aikuisilla lapsillani olisi sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi puhua luottavaisesti vaikeuksistaan ja pohtia yhdessä elämää. Hienointa tietysti on, jos puoliso on paras ystävä, mutta muitakin tarvitaan.

Jokainen vanhempi toivoo lapselleen hyvää ja tasapainoista elämää. Kun aikuinen lapsi joutuu vaikeuksiin, seuraukset satuttavat myös vanhempia. Kuinka voisi auttaa lastaan?

Vaali omaa jaksamistasi

Miten olla murehtimatta liikaa, kun oman lapsen elämä on sekaisin riippuvuuksien, talousvaikeuksien tai ihmissuhdeongelmien tähden?

– Huolten keskellä on pidettävä huolta myös itsestä ja keskityttävä oman elämän vaalimiseen, Päivi Jokimies sanoo.

– Tällä en tarkoita piittaamattomuutta toisen elämäntilanteesta vaan sitä, että tekee myös asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja tuovat iloa ja onnistumisen tunteita. Oma työ, harrastukset, intohimot, liikkuminen ja läheiset ihmissuhteet auttavat jaksamaan.

Toinen tärkeä asia on huolten jakaminen toisten kanssa. Puhuminen auttaa jäsentämään ajatuksia, kokemuksia ja tunteita kuuntelevan ihmisen kanssa.

– Keskustelua voi käydä luottoystävän, elämänkumppanin tai ulkopuolisen terapeutin – mikä itse kustakin tuntuu sopivimmalta, Päivi Jokimies sanoo.

Päivi Jokimies toimii yksityisenä yrittäjänä Väestöliiton terapia-palveluissa.

Tämä on ET Terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET Terveyden juttuja löydät täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla