Aino pitää huolen, että tilillä on rahaa. Uljas luottaa, että aina sitä jostain tulee. Voisiko pari pelata paremmin yhteen? 

Aino, 24: Haluan varautua yllätyksiin

"Uljas ei paljon suunnittele raha-asioitaan. Hän on se, joka saa päähänsä ostaa fleecepusakan, vaikka olemme urheilukaupassa siksi, että minä tarvitsen sieltä jotain. Jos Uljas on ajatellut pitää kesällä pidemmän loman, hän ei tajua säästää sitä varten ajoissa. Loma jää sitten pitämättä, koska ei ole varaa.

Minä taas säästän pahan päivän varalle ja erikseen isompia hankintoja varten. En tee heräteostoksia. Jos Uljas kävisi useammin kaupassa, meillä olisi aina kotona vesimeloneita ja rahaa menisi varmasti enemmän kuin nyt.

Meillä on Uljaan kanssa omat tilit. Siksi rahasta ei tule niin paljon riitaa kuin ehkä voisi tulla: enemmän minua naurattaa Uljaan meininki. Mutta laitamme molemmat satasen kuussa yhteiselle tilille, jolta maksamme ruokaostokset ja laskut. Käytännössä minä olen se, joka maksaa ja katsoo, onko tilillä tarpeeksi rahaa. Tämä on ongelmakohta. Minusta olisi reilua, että Uljaskin ottaisi vastuuta.

Olen yrittänyt neuvoa häntä raha-asioissa. En tajua, miksi joku käyttää vapaaehtoisesti isoja summia maksumuistutuksiin ja kirjaston myöhästymismaksuihin.

En ole pihi. Raha ei ole minulle itsessään tärkeää. Turvallisuus on se olennainen juttu. Jos tililläni olisi vain sata euroa, oloni olisi turvaton. Haluan olla varautunut yllättäviin tilanteisiin."
 

Uljas, 29: En suunnittele talouttani

"Aino on tarkka raha-asioissa. Hän oikeasti lukee lehdistä tarjouksia ja ostaa niiden perusteella. Minä taas teen heräteostoksia ja kokeilen mielelläni kaikkea uutta, vaikka erilaista leipää tai juustoa kuin yleensä. Tai se fleecetakki,
joka oli Ainon mielestä liian kallis, oli ehkä paras ostos ikinä.

Mielestäni Ainokin voisi olla spontaanimpi. Menisi joskus vaikka ex tempore sen bändin keikalle, josta tykkää. Se on minusta oikeanlaista rahankäyttöä.

En harrasta talouden suunnittelua. Minulle on sama, onko tilillä 20 vai 2 000 euroa, kunhan se riittää sen hetkisiin tarpeisiini. Tykkään kyllä siitä, että palkka tulee kuukauden lopussa tilille – on kiva tietää, että rahaa tulee aina lisää.

Aino omistaa asuntomme, ja minä maksan hänelle vuokraa.
Itse en haluaisi asuntovelkaa, se tuntuisi liian sitovalta.
Olemme molemmat matalapalkkaisissa töissä, joten ei meistä kumpikaan elä ökymmin kuin toinen. Minulta vain menee enemmän rahaa esimerkiksi myöhästymismaksuihin ja katusoittajille.

Tänään näin kadulla haitarinsoittajan, jolle annoin kaksi euroa. Sitten tuli heti vastaan herttainen ukko, jolla oli posetiivi. Halusin tukea häntäkin, ja siinä vaiheessa oli pakko pyytää Ainolta rahaa.

Kinaa meillä tulee siitä, että minulla on ongelmia vastuullisuuden kanssa. Aino joutuu hoitamaan yhteisen tilin menot.
Ymmärrän sen kyllä, mutta jotenkin Ainon huomautukset menevät aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."
 

Asiantuntijaraati ehdottaa

1. Tutkinnan paikka


Jethro Rostedt

, bisnesmies, kiinteistönvälittäjä:

"Aino on tietenkin lähtökohtaisesti oikeassa. Kaiken maailman korkojen ja myöhästymismaksujen maksaminen on huono homma ja tulee kalliiksi. Toisaalta olen sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia eikä fleecetakin ostoa voi harkita kuukausitolkulla.

Kun vie tyttöystävän ostoksille, jotain saattaa tarttua itsellekin, se on ihan jees. Mutta Uljas, osta aina ensin tyttöystävälle. Kohta Aino toki saakin vesimeloneja, kesällä ne ovat edullisia.

Parisuhteessa raha-asioilla on iso merkitys, ja kyllä tässä on tutkinnan paikka. Uljas on pian kolmekymmentä, joten jonkinlaista sitoutumista yhteiseen hommaan pitäisi jo osoittaa.

Koska Aino on tiukan linjan lyyli, tulevaisuudessa on vaarana Justiina-efekti – nainen vie ja mies vikisee, kun ei ymmärrä raha-asioista mitään. Voi olla, että kohta rahasta riidellään. Mutta Ainolle neuvoksi, että relaa vähän. Uljaalle, että ryhdistäydy, hyvä mies."
 

2. Uljas, varaudu


Terhi Simola

, Kuningaskuluttaja-ohjelman juontaja

"Aikuisuuteen kuuluu varautuminen. Voi tulla tilanteita, joissa Uljas tarvitsee yhtäkkiä rahaa. Silloin ei ole kivaa, jos pahan päivän rahasto on Aino. Vähintään luottokortti kannattaisi hankkia.

Voisivatko sekä Aino että Uljas laittaa yhteiselle tilille enemmän kuin satasen kuussa? Summa tuntuu tosi pieneltä. Uljaallekin tuo olisi helppo tapa varautua. Omat tilit ja yhteinen käyttötili tuntuvat periaatteessa toimivan tällä pariskunnalla hyvin. Samoin se, että Uljas on vuokralla.

Raha on potentiaalinen riidan aihe jossain vaiheessa vaikka ei vielä sitä olisikaan. Uljaan kannattaisi siksi tsempata ja säästää ensi kesäksi sen verran, ettei hänen rahapulansa torpedoi yhteisiä lomasuunnitelmia. Ja olisi hienoa, jos rahaa olisi sen verran, että Uljas voisi joskus viedä Ainon vaikka Savoyhin syömään – siis että tehtäisiin yhdessä jotain spontaania à la Uljas, jos yleensä eletään Ainon tapaan säästäväisemmin."
 

3. Vähän vastuuta


Patrizio Lainà

, Suomen Talousdemokratia ry:n sihteeri

"Ainon ja Uljaan talousjärjestely toimii periaatteessa hyvin. Samastun Ainoon, koska minullakin on taipumus suunnitella raha-asiani ja kerätä pieniä säästöjä.

Uljas ei toisaalta käytä suhteettoman paljon rahaa omiin
menoihinsa, ja kummankin elämäntapa sopii varmaankin
hyvin heille itselleen. Mielestäni ei haittaa, että Uljas käyttää omia rahojaan ex tempore, saahan hän itse päättää rahoistaan.
Ongelma on siinä, että Uljas tarvitsee tällä hetkellä ulkopuolisen taloudenhoitajan, koska ei pysty ottamaan kunnolla vastuuta.

Uljaan on itse mietittävä, miten hän saisi skarpattua – Ainoa tuntuu kuitenkin häiritsevän se, että yhteinen tili on hänen hoidollaan. Ehkä Uljas voisi osallistua enemmän yhteisen tilin hoitoon. Hän voisi myös maksaa yhteisiä menoja säännöllisesti
yhteistililtä."
 

Mitkä neuvot nappasivat, Aino ja Uljas?

Aino: "Ei tule Justiina-efektiä: minulle ei kuulu, miten toinen omat rahansa käyttää. Eikä se toimisi, että laittaisimme enemmän rahaa yhteiselle tilille. Silloin käyttäisimme myös useampiin menoihin yhteistä rahaa, ja se mielestäni pahentaisi asiaa.

Hassua, että asiantuntijat olivat sitä mieltä, että Uljaksen pitäisi viedä minut syömään tai ostaa kaupassa ”ensin tyttöystävälle”, koska ei hänenkään kuulu minun menojani maksaa. Maksamme
ravintolassa vuorotellen. Siten kummastakaan ei tunnu, että
joutuu aina maksamaan, ja se ennaltaehkäisee riitelyä."

Uljas: "Joo-o, myönnettäköön, että minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni. Terhin neuvot varautumisesta pahan päivänvaralle kuulostavat hyviltä, mutta emme kyllä tarvitse yhteiselle tilillemme yhtään enempää rahaa kuin mitä käytämme. Luottokortti toki on, ja on minulla myös oma säästötili. Savoy tai jokin muu ylläri on minusta hyvä ja hauska idea!

Ps. Jethro: Mun tyttöystävä osaa ostaa ihan itse omat juttunsa."

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!