Kuvitus: Essi Haapanen
Kuvitus: Essi Haapanen

Jonnaa ahdistaa oman tilan puute. Kolme eri alan ihmistä ehdottavat ongelmaan ratkaisua.

"Rakastuin Panussa siihen, että hän ottaa muut ihmiset huomioon. Hän on älykäs, ja meillä on paljon ­puhuttavaa. Olemme seurustelleet viisi vuotta ja asuneet yhdessä kolme. Viimeksi kuluneen parin vuoden ajan minua on kuitenkin ahdistanut Panun tarve ripustautua ­minuun. Joskus tuntuu, että happi loppuu.

Panu haluaa tehdä lähes kaiken yhdessä. Kun käyn kerran kahdessa kuukaudessa ulkona lapsuuden­ystävieni kanssa, Panu lyöttäytyy usein seuraamme. Jos haluan katsoa makuuhuoneessa Iholla-sarjaa, Panu anelee olohuoneesta, että tulisin katsomaan hänen kanssaan Kymmenen uutisia. Lisäksi ­Panu veisi minut minut mielellään joka päivä töihin ja hakisi minut kotiin, sillä hänellä on joustavat työajat. Useimmiten kieltäydyn. Työmatkat ovat harvoja hetkiä, jolloin saan olla itsekseni.

Rakastan Panua, mutta pelkään, että ripustautuminen koituu suhteemme kohtaloksi. En kestä symbioosia, ja olen kyllästynyt taistelemaan oman persoonani säilyttämiseksi.

Panulle on vain ”me”

Joskus tuntuu, että Panu on kuin kettingillä nilkkaani sidottu tiiliskivi. Futistreenejä lukuun ottamatta hän ei käy kavereidensa kanssa juuri missään. Jos Panulla on parin päivän työmatka, hypin riemusta. Panu taas valittelee jo yhden erikseen nukutun yön jälkeen, miten paljon ikävöi kotiin.

Panulle on vain me. Minusta taas parisuhteessa pitää meidän lisäksi olla myös kaksi erillistä ihmistä. Symbioosi ei ole mielestäni tervettä, mutta Panulle se tuntuu olevan normaalia. Hän ei viihdy yksin.

Ymmärrän, että olemme erilaisia, mutta toivoisin, että Panu ­antaisi minulle nykyistä enemmän omaa tilaa. Minusta yksinolo on mukavaa. Silloin saan aikaa omille ajatuksilleni ja tunteilleni ja voin tehdä kaiken juuri niin kuin itse haluan.

Minusta meillä on jo riittävästi yhteisiä asioita. Harrastamme yhdessä sukeltamista ja laskettelua. Lisäksi meillä on yhteinen koti ja koira. Joskus olen miettinyt, olenko minä tässä se outo tapaus. Moni olisi varmasti todella onnellinen, jos ­hänellä olisi sellainen puoliso kuin Panu.

Erilaiset mallit lapsuudesta

Olemme puhuneet tilanteesta ­Panun kanssa. Hän tietää, että kaipaan omaa tilaa, muttei ymmärrä sitä. Ehkä se johtuu erilaisista lapsuudenkodeistamme.

Panulla on kolme sisarusta ja iso suku. Hänen lapsuuden­kodissaan ovet olivat aina auki, ja sukulaiset ramppasivat ilmoittamatta kahville. Hän myös jakoi huoneensa siskonsa kanssa. Kaikki oli aina yhteistä. Minulla taas oli oma huone, joka oli vain ja ainoastaan omaa reviiriäni. Sinne ei kenel­läkään ­ollut asiaa koputtamatta.

Opin jo lapsena, että yksityisyyttäni kunnioitetaan. Panun tavaroita sen sijaan oli aina penkomassa joko hänen ­äitinsä tai vähintään joku sisaruksista."

Raati ehdottaa:

Neuvotelkaa ajankäytöstä

Riku Korhonen, kirjailija

"Itsenäisyys ei ole sen parempi luonteenpiirre kuin läheisyyden kaipuukaan. Kumpikaan ei tee väärin.

Kun nuorena kaipasin parisuhteessa enemmän yksinäisyyttä kuin tyttöystäväni, ajattelin aggressiivisesti, että tuon toisen pitää päästä eroon sairaalloisesta riippuvuudestaan. En pystynyt ajattelemaan asiaa hänen kannaltaan. Tuli ero, joka satutti molempia. Vasta sen jälkeen ymmärsin, kuinka paljon olin tarvinnut tyttöystävääni. Jonna vaikuttaa paljon kypsemmältä kuin minä aikoinani. Hän ymmärtää Panun ­taustan vaikutuksen.

Jonnan ja Panun kannattaisi sopia ajankäytön säännöistä, vaikka se tuntuisi mekaaniselta. Esimerkiksi yksi vapaailta viikossa Jonnalle, ja Panu pysyköön poissa tyttöjen illoista. Sellainen ei ole liikaa vaadittu.

Jonna sanoo rakastavansa Panua. Siinä tilanteessa ihmisillä on oikeus ja velvollisuus sanoa ääneen, mitä he toisiltaan tarvitsevat. Ei ole kylmyyden merkki kaivata omaa rauhaa tai tehdä sopimuksia, jotta molemmat voivat mahdollisimman hyvin. Ajankäyttösäännöt saattavat tehdä Panunkin olosta turvallisemman, sillä hänen ei tarvitse niin usein vaistota, että nyt Jonna haluaisi olla yksin."

Puhukaa lisää

Annie Heino, Läheisriippuvaiset ry:n puheenjohtaja, vertaistukiryhmien vetäjä

"Suhteessa on tärkeää, että kummallakin on omaa tilaa yhteisessä ­kodissa ja hengähdysaikaa kuten omat harrastukset tai työmatka. Jos kaikki tehdään aina me-hengessä, en usko liiton kestävän, vaan ahdistus kasvaa vuosi vuodelta.

Suhteessakin olemme aina erillisiä ­ihmisiä. Mielestäni Jonnan ja hänen avomiehensä kannattaisi puhua asiasta lisää. Näin ei jää epäselväksi, että oman tilan puute ahdistaa yhä Jonnaa.

Jonnan mies voisi miettiä, miten hän kokee yksin olemisen. Voisiko takertuminen johtua vaikkapa pienen pelokkaan lapsen kokemuksista ja opitusta mallista? Lapsuuden käyttäytymismalleista voi päästä eroon, kun niille löytyy selitys. Epäterve kiinnittyminen omaan vanhempaan tai kumppaniin ei kanna aikuisiässä.

Panu voisi myös vähän kerrallaan harjoitella yksin olemista. Tärkeintä kuitenkin olisi, että Jonna ja Panu miettisivät omaa käyttäytymistään ja sitä, miten he voisivat tulla toisiaan vastaan. Puhumalla asioista avoimesti ja kuuntelemalla toista on mahdollista löytää uusia näkökulmia. Jokainen voi muuttaa omaa käytöstään pikkuhiljaa, jos vain ­itse tahtoo."

Kunnioittakaa rajoja

Wilma Schlizewski, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, tatuoija

"Kuulostaa siltä, että Jonnalle on kehittymässä melkoinen pala kurkkuun. Siksi on hienoa, että Jonna ja hänen avomiehensä ovat keskustelleet ongelmistaan. Panu saattaa kuitenkin tulkita Jonnan ahdistuksen niin, että tämä haluaa jättää hänet ulkopuoliseksi.

Jonnassa ei ole mitään vikaa tai omituista, kun hän haluaa välillä olla itsekseen. Panussakaan ei ole mitään vikaa, vaikka hän käyttäytyy eri tavoin kuin Jonna. Ehkä Panu on saanut käyttäy­tymiselleen mallin lapsuudenkodistaan. Hän on saattanut oppia, että hänen täytyy olla tietynlainen saadakseen hyväksyntää ja huomiota. Se, että äiti penkoi Panun tavaroita ei ole paras mahdollinen lähtökohta omien, terveiden rajojen kehitykselle murrosiässä.

Uskon, että Jonnan puolisoa auttaisi  muutama visiitti terapeutin luona. Siellä hän saisi muutettua vanhoja pelkojaan ja uskomuksiaan. Hänen oman kehityksensä kannalta olisi myös tärkeää luoda itselle selvät rajat. Rajojen sisällä hän voisi tuntea, että ansaitsee hyväksyntää ja rakkautta omana itsenään.

Jonna selvästi rakastaa miestään, ei hän muuten olisi huolissaan. Sanoisin hänelle: Auta puolisoasi rakastamaan itseään. Loppu sujuukin ihan itsestään!"

Mitkä neuvot nappasivat, Jonna?

"Olen yllättänyt, että kaikki kolme uskovat siihen, että voimme selvittää ongelmamme puhumalla. Saan siitä toivoa, joka on todella ollut loppumassa. Rikun kokemukset erostaan saivat minut miettimään, arvostanko Panua riittävästi.

Olen spontaani ihminen, joten ehdotukset ajankäytön säännöistä ja yksinoloharjoituksista tuntuvat vähän erikoisilta. Mutta ehkä voisin silti ehdottaa näitä Panulle. Voisin varmasti myös olla vielä suorempi. Jos kerron viettäväni tyttöjen ­iltaa, oletan, että Panu ymmärtää sen tosiaan olevan tyttöjen ilta. Hän ei kuitenkaan osaa lukea rivien välistä, eikä minun pitäisi sellaista olettaa.

Epäilen, että Panu ei suostuisi menemään terapeutille. Jos hän kuitenkin puhuisi tunteistaan vaikka kavereilleen, siitä ei ainakaan olisi haittaa."

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.

Rakkauskikat pelastavat, kun tuntuu, että suhde jää kaiken muun jalkoihin.

Hyvästäkin parisuhteesta voi tulla huono, jos sen pitäminen korkealla tärkeysjärjestyksessä unohtuu. Joskus elämässä kuitenkin tulee kiirettä tai vaikea vaihe, ja suhde tipahtaa väkisinkin alemmas prioriteettilistalla.

Silloinkin voi tehdä edes ihan vähän, jotta suhde pelastuisi tai voisi paremmin!

Psykologi Eli Finkelin love hacksit eli rakkauskikat ovat tekniikoita, jotka onnistuvat vähällä vaivalla ja jopa ilman suhteen toisen osapuolen yhteistyötä. Hän on testannut niiden toimivuutta tutkiessaan tuhansia parisuhteita.

– Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa. Avioliitosta ei tule upeaa, mutta asiat paranevat selvästi, Finkel sanoo The New York Timesin jutussa, jossa esitellään myös muutama kokeilemisen arvoinen kikka.

Myönnettäköön, että nämä ”kikat” ovat helppoja ja nopeita, jos niitä vertaa vaikkapa pitkään putkeen pariterapiaistuntoja. Mutta ei omien ajatusmalliensa muuttaminen aina niin helppoa ole. Siinä kuitenkin auttaa, että alkaa kiinnittää huomiota omiin tekoihinsa sekä mietteisiinsä ja pohtii, mistä ne johtuvat. Rakkauskikat pakottavat miettimään näitä asioita.

1. Riidan tarkkailu ulkopuolelta

Eli Finkel seurasi avioparien elämää kahden vuoden ajan ja huomasi, että ensimmäisen vuoden aikana parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan väheni. Sen jälkeen osa pareista sai pienen tehtävän. Riitatilanteissa heitä kehotettiin kuvittelemaan itsensä riidan ulkopuoliseksi, neutraaliksi tarkkailijaksi, joka haluaa molemmille osapuolille vain hyvää. Mitä tämä henkilö ajattelisi parin välisestä erimielisyydestä? Löytäisikö hän siitä jotain positiivista?

Uudenlainen suhtautuminen riitoihin sai aikaan sen, että parien tyytyväisyys suhdettaan kohtaan säilyi. Niiden parien, joille ei annettu riitelyohjeistusta, tyytyväisyys laski edelleen.

”Se vie vain muutaman minuutin kuukaudessa.”

2. Parisuhteen kiitollisuuspäiväkirja 

Toisessa kokeessa parisuhteessa olevia neuvottiin kirjoittamaan kerran viikossa ylös, mitä heidän puolisonsa on tehnyt suhteen eteen. Toisen ryhmän henkilöitä pyydettiin kirjaamaan, mitä he itse ovat tehneet suhteensa hyväksi.

Omien hyvien tekojen huomioinen lisäsi sitoutuneisuutta hieman, mutta kumppanin panostuksen arvostaminen vahvisti sitoutumista huomattavasti. Arjessa ei välttämättä tule huomanneeksi asioita, joista on kumppanilleen kiitollinen, joten kerran viikossa on hyvä pysähtyä ja miettiä, mikä upea tyyppi vierellä onkaan!

3. Innostu vaikka väkisin

Olemme kirjoittaneet useaan otteeseen parisuhdetutkija John Gottmanista. Hänen mukaansa parhaiten pärjäävät ne, jotka suhtautuvat puolisonsa lähestymisyrityksiin myönteisesti. Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa ja vielä vastatakin innostuneesti.

Ihan sama mitä kumppani sanoo, pitäisi osoittaa kuunnelleensa.

Myös Eli Finkel on samoilla linjoilla. Hänkin on huomannut, että positiiviset keskustelut lähentävät pariskuntia. Siksi hän neuvookin, että kun kumppani kertoo päivän onnistumisistaan, olisi parempi näyttää innostuksensa äänensävyn ja reaktioidensa avulla. Jaettu ilo on molempien ilo. Nosta siis katseesi kännykästä ja väännä hymy naamallesi vaikka väkisin – aito ilo yleensä seuraa perässä, kun edes vähän yrität.

4. Hyvät yöunet prioriteettilistan kärkeen

Tämä ei ole mikään varsinainen rakkauskikka, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan univaje nakertaa parisuhteita erittäin tehokkaasti. Mitä paremmin saa levättyä, sitä todennäköisemmin riitatilanteisiin osaa suhtautua lämmöllä ja kärsivällisyydellä.

Nukkuminen kannattaa siis ottaa tosissaan! Pelkän väsymyksestä valittamisen sijaan kannattaa järjestää arkensa niin, että uni on laadukasta ja sitä saa riittävästi. Voi vaikka päättää, että alkaa pitää kiinni järkevistä nukkumaanmenoajoista. Hyviä vinkkejä löydät esimerkiksi tästä jutustamme: ”Viisas ihminen arvottaa unen erittäin korkealle”