Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Helsingin Sanomien toimittaja Maria Pettersson kirjoitti keskustelua herättäneessä kolumnissaan "mukavista kundeista", jotka kärttävät naisilta seksiä. Kuinka paljon tällaisia vihaisia miehiä on?

Mitä seksinpuute voi aiheuttaa? Kysymys on tabu, joka viime vuosina on herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

Runoilija Timo Hännikäinen julkaisi neljän vuoden pakkoselibaattinsa jälkeen vuonna 2009 Ilman-pamflettinsa, jossa kertoi, miten seksinpuute tekee masentuneeksi, katkeraksi ja vihaiseksi – johtaa jopa naisvihaan.

Hiljattain kalifornialainen joukkosurmaaja Elliot Rodger, 22, puolestaan selitti jälkeensä jättämässään kirjoituksessa veritekojaan kostoksi siitä, että jäi ilman naisten huomiota, vaikka oli "äärimmäinen herrasmies". Helsingin Sanomien toimittaja Maria Pettersson ruoti aihetta huomiota herättäneessä kolumissaan Mukava kundi haluaa palkintoseksiä normaalista käytöksestä.

Petterssonin mukaan "mukavat kundit" syyttävät naisia siitä, että jäävät ilman seksiä. Kuinka paljon tällaisia vihaisia "mukavia kundeja" mahtaa olla?

Väestöliiton tutkimusprofessorin Osmo Kontulan mielestä ei ole mielekästä puhua pelkän seksinpuutteen vaikutuksista vaan ongelma on laajempi: yksinäisyys.

Yksinäiset miehet vs yksinäiset naiset

 – Suhteen solmimisessa on kyse sosiaalisesta kyvykkyydestä, taidoista ja itsetunnosta. Siitä, uskooko itse, että naiset voisivat olla kiinnostuneita. Jos on ujo ja itsetunto on heikko, rima lähestymiseen on korkealla. Vielä nykypäivänäkin naiset odottavat useammin aloitetta mieheltä. Jos sellaista ei tule, mitään ei tapahdu, Kontula sanoo.

90-luvulla tehdyn FINSEX-tutkimuksen mukaan keski-ikäisistä yksinelävistä suomalaismiehistä puolet eivät olleet koskaan olleet naimisissa tai avoliitossa, ja kolmasosalla oli ollut elämässään pidempiä yksinelon aikakausia. 13 prosenttia miehistä koki, ettei pystynyt solmimaan minkäänlaisia läheisiä ihmissuhteita.

Miesten yksinäisyys on Kontulan mukaan suurempi ongelma kuin naisten.

– Naisilla on sosiaalista verkostoa, ystäviä, sukulaisia ja työkavereita. Jos miehellä ei ole kumppania, hänellä ei välttämättä ole ketään, jonka kanssa jakaa asioitaan. Naisten ja miesten ero on selvä tässä asiassa.

Itsetunnon lisäksi kumppanin löytymiseen vaikuttaa usein asuinpaikka. Maaseuduilla asuu paljon yksinäisiä miehiä, kaupungeissa taas naisia, eivätkä he kohtaa.

– Jos rohkenee nettimaailmaan, voi siellä tavata jonkun, Kontula kannustaa.

Tarkoittaako yksinäisyys seksittömyyttä?

Yksinäisyyttä ei voi määritellä sen perusteella, elääkö kuivaa, seksitöntä elämää, vaan se on Kontulan mukaan laajempi henkiseen ja fyysiseen läheisyyteen liittyvä kokonaisuus, josta seksi on vain yksi pieni osa.

Kontulan mukaan seksinpuute aiheuttaa sitä enemmän ahdistusta, mitä enemmän sitä miettii. Omassa päässä siitä voi lopulta muodostua isokin mörkö.

– Jos mies on seksuaalisesti virittäytynyt ja halukas, eikä seksiä ole mahdollisuus harrastaa kumppanin kanssa, voi oma asema muihin miehiin verrattuna ahdistaa. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän se saattaa ahdistaa, Kontula pohtii.

Kuohuttavaan aiheeseen ottavat kantaa myös eturivin miesmuusikot tuoreella F-sana-videolla. Muun muassa Stig, Tommy Lindgren ja Paleface toteavat yhteen ääneen, "ettei ihmisoikeuksiin kuulu saada naarasta".

Vaikka Maailman terveysjärjestön WHO:n määrittelemissä seksuaalioikeuksissa todetaan, että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tyydyttäviin ja turvallisiin seksuaalikokemuksiin, nämä oikeudet eivät takaa, että saisi kokea jotain haluamaansa, vaan turvaavat sen, ettei joudu kokemaan mitään sellaista, mitä ei halua.

– Tietysti ihmisen pitää ensin löytää kumppani, joka on yhtä halukas kuin itse, Osmo Kontula sanoo.

Ei, kaikille se ei ole ”vain koira” tai ”vain kissa”, vaan jotain paljon enemmän.

Lemmikin menettäminen voi tuntua yhtä pahalta tai jopa pahemmalta kuin ihmisläheisen kuolema, todistavat tutkimukset. Jokainen suhtautuu lemmikin menettämiseen omalla tavallaan, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa surra.

On kuitenkin lauseita, joita koiransa, kissansa tai muun kotieläimensä vastikään menettänyt ei haluaisi mielellään kuulla. Niitä ovat esimerkiksi:

  1. ”No, onneksi niitä saa aina uusia.” On vaikea kuvitella, että kukaan sanoisi vastaavaa läheisen ihmisen juuri menettäneelle. Koira on voinut olla ihan yhtä tärkeä persoona.
  2. ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itsekin itkin varmaan kaksi päivää, kun Jani alkoikin seukata Petran kanssa.” Miten nämä asiat ovat muka rinnastettavissa?
  3. ”Ai, kurja juttu. Hei olenko kertonut, mitä minulle kävi siellä työhaastattelussa…” Surevalle kannattaa antaa mahdollisuus puhua menetyksestään, vaikka aiheen vaihtaminen tuntuisi sinusta helpoimmalta vaihtoehdolta.
  4. ”Paljonko sen lopettaminen maksoi? Menikö vakuutuksesta?” Kiinnostaahan se, mutta asian ehtii ottaa puheeksi myöhemminkin, kun tilanne on rauhoittunut.
  5. ”Vieläkö sä sitä itket? Eikö siitä ole jo ainakin kaks viikkoa?” Voi olla, että sureminen ei ole vielä päässyt kahdessa viikossa edes käyntiin.
  6. ”No mutta osasihan se olla välillä ihan tosi rasittava.” Ja juuri siksi niin rakastettava.
  7. Ja sitten on tietenkin tämä klassikko: ”Sehän oli vain koira.”

Kirjoitimme aiemmin asioista, jotka esimerkiksi läheisen menetystä sureva toivoisi muiden ihmisten ymmärtävän. Samat neuvot pätevät, vaikka kyse olisi karvaisesta läheisestä. Kömpelökin huomiointi tai osanotto on paikallaan, kunhan se ei ole tyyliltään väheksyvä.

Myös se, että vain tarjoaa kuuntelevan korvan, merkitsee paljon. Surututkija Mari Pulkkisen mukaan surevalla on usein tarve puhua menetyksestään. 

– Yhä uudelleen tapahtuneesta puhumalla sureva järkeistää asiaa itselleen, hän on sanonut Me Naisten haastattelussa.


Sanoista voi olla myös hyötyä

Toisaalta joillekin voi tehdä myös hyvää, että joku muistuttaa lempeästi tosiasioista.

– Olen ajatellut, että minulle avautuu tietyllä lailla erilainen elämä, kun koirani kuolevat. En ole enää niin sidottu niihin, enkä ehkä tunne niin paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole välttämättä niin paha asia, jos joku sanoo sen minulle ääneen, kun suren koiriani, miettii kahden jo ikääntyvän koiran omistaja.

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti
Ranskalaismiehen suomalainen v...

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

No huh huh, kyllä oli katkera kirjoitus :D Suomalainen ja ranskalainen parisuhde eroavat kyllä toisistaan, mutta nyt on vähän kärjistetty liikaa. Ranskalaiset kunnioittavat puolisoitaan ja ovat aina kohteliaita ja hyväkäytölsisiä. Tähän kuuluu se, että toisen kuullen ei piereskellä, vessaan ei tuppauduta samaan aikaan ja hygieniasta pidetään huolta itsekseen. Toiselle annetaan oma tila. Se ei tarkoita, etteikö näistä asioista voisi puhua ja heittää vitsiä. Pieruverkkareista sen verran, että...
Lue kommentti