Puolison ei tarvitse tietää kaikkea, mutta joskus salaisuuksien paljastamisesta voi olla hyötyä suhteelle.

"Parisuhteessa ei pidä olla salaisuuksia, rakkaimman kanssa pitää voida jakaa kaikki. Jos näin ei ole, suhde ei ole kaikilta osin kunnossa." Mielettömästi rakastunut, 31

Tosiaanko näin?

Kysyimme Me Naisten nettisivuilla, mitä parisuhteissa salaillaan. Selkeä enemmistö vastaajista hautoi mielessään jotain, jota heidän kumppaninsa ei tarvitse tietää: kevyttä ihastumista, pornon katselua, tupakointia silloin tällöin mutta myös pettämistä, velkoja ja menneisyyden ikäviä asioita.

Vastaajien mukaan kumppanin ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea.

Samaa mieltä on parisuhdeterapeutti Anne Heikkinen, joka on ratkonut parisuhteiden solmuja 20 vuotta. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, vaikka elämänsä toisen kanssa jakaakin.

– Jokainen parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus, eikä ole mitään stereotyyppistä mallia, mitä toiselle tarvitsee tai ei tarvitse kertoa. Vaatimus täydellisestä avoimuudesta on jopa mahdoton, sillä ihminen muuttuu itsekin jatkuvasti.

Luurangot kaapissa

"Entisten suhteiden lukumäärä ja laatu on jäänyt vain omaan tietooni. En halua kertoa puolisolleni, että olen edelleen tekemisissä entisten seksikumppaneideni kanssa kaveritasolla. Kyse ei ole pettämisestä. Häpeän ylivilkasta menneisyyttäni." Tiuku, 26

Mitä sitten kannattaisi paljastaa ja mikä jättää jakamatta? Salaisuudet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: kumppania loukkaavat teot ja oman elämän kipukohdat, joista puhumisen häpeän tunne tekee vaikeaksi.

Vastaanotollaan Anne Heikkinen on huomannut, että esimerkiksi rankat lapsuuskokemukset voivat jopa johtaa suhteen kariutumiseen, jos ne pidetään salassa. Kumppani saattaa olla ihmeissään, jos menneisyys vaikuttaa vaikkapa kykyyn sitoutua.

Jos menneisyydessä painaneet asiat on kuitenkin käsitellyt ja päässyt niiden yli, menneitä ei välttämättä kannata kaivella enää uudessa suhteessa.

– Uudelleen esiin ottamisessa on riski, että jo käsitellyistä asioista tulee jälleen kipupisteitä, Anne Heikkinen varoittaa.

Veloista ei vaieta

Omia salaisia ajatuksia on jokaisella, mutta läheisessä suhteessa salaisuuksien pitäminen itsellään on kuitenkin vaikeaa. Kun jokin asia painaa mieltä, se heijastuu usein myös olemukseen.

– Salailu ei ole hyväksi. Toinen kyllä vaistoaa, että jokin on vialla, terapeutti muistuttaa.

Jokaisella on kuitenkin valta päättää itse, kuinka paljon kertoo. Voi vaikka sanoa, että elämässä on nyt murheita, mutta ne eivät johdu suhteestamme.

– Salailun sijaan kannattaa olla rehellinen. Kumppanille voi hyvin sanoa, että asioiden kertomatta jättäminen ei ole loukkaus häntä eikä suhdetta kohtaan.

Mutta jos salaisuus vaikuttaa selkeästi parisuhteeseen ja kummankin elämään – esimerkiksi toisen velat yhteisiin raha-asioihin – vaikeneminen on väärin kumppania kohtaan.

Liika uteliaisuus ei kannata

"Syrjähypyistä kertominen on itsekästä. Jos pettää, on kannettava huono omatunto, pohdittava pettämiseen johtaneita syitä ja tehtävä tarvittavat parannukset itse. Puolisolle kertominen antaa itselle paremman omantunnon sillä hinnalla, että puolisolle tulee mielipahaa ja itsetunto-ongelmia." Lapin taika, 25

Kyselyyn vastanneet petturit perustelivat salailuaan sillä, etteivät he halua rasittaa puolisoaan. Tieto kun usein lisää tuskaa ja voi johtaa mustasukkaisuuteen tai toisen itsetunnon romahtamiseen.

– Kannattaa miettiä, mikä tieto vie parisuhdetta eteenpäin ja mikä kuormittaa sitä liikaa. Huono omatunto on merkki siitä, ettei virhettään halua enää toistaa, Anne Heikkinen sanoo.

On varauduttava myös siihen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta salaisuuden paljastumisen jälkeen. Vastaajien mielestä kohtalokkaita salaisuuksia olisivat pitkään jatkunut kaksoiselämä, rikostausta tai valehtelu yhteistä elämää tai tulevaisuutta koskevissa asioissa.

Pienistä ihastuksista, päiväunista ja flirttailusta tai edellisten suhteiden yksityiskohdista ei sen sijaan useimpien mielestä tarvitse raportoida.

Anne Heikkisen mukaan ihminen on yleensä hieman liian utelias ja haluaisi tietää ehkä enemmän kuin hänelle on hyväksi.

– Kannattaisi miettiä, pitääkö ihan kaikkea tietää. Kun miettii, kuinka voisi itse kehittyä, parisuhteellakin on mahdollisuus mennä parempaan suuntaan.

Lue myös:

Uskaltaisitko nostaa kaikki suhteenne varjopuolet puheeksi viikko ennen hääpäivää?

Riitely voi olla pitkän liiton salaisuus

Mitä tehdä, kun omalle puolisolle ei ole mitään sanottavaa?

Luulitko, että kiinnostus toiseen ihmiseen vain lopahtaa? Usein taustalla on aivan looginen selitys.

Ensimmäiset treffit sujuvat hyvin, ehkä vielä seuraavat niiden jälkeenkin. Saatitte jopa päättää, että aletaan seurustella. Jossakin vaiheessa orastava suhde kuitenkin lopahtaa siihen, että jompikumpi menettää kiinnostuksensa. Joskus se tapahtuu molemmille.

Psykologi ja tutkija Kelly Campbell kertoo Psychology Today -sivuston kirjoituksessaan, mistä kiinnostuksen katoaminen yleensä johtuu. Hänen mukaansa todennäköisiä syitä on neljä.

1. Heikko itsetunto

Campbellin mukaan huono itsetunto on yksi yleisimmistä syistä siihen, että suhde kariutuu alkuvaiheessa. Ihmisestä näkee helposti, jos hänellä ei ole hyvä olla itsensä kanssa, eikä sitä ole välttämättä kovin mukavaa seurata.

Campbell suosittelee miettimään, mitä asioita elämässään voisi muuttaa, jotta tuntisi olonsa varmemmaksi. Monesti jo se riittää, että tietää pyrkivänsä kohti tavoitteitaan. Jos asioille ei ole tehtävissä mitään, ne kannattaa opetella hyväksymään. Jokainen voi myös kehittää taitoaan selviytyä vastoinkäymisistä. Sitä kutsutaan resilienssiksi.


2. Tarrautuminen

Kuinka ollakaan: sekään ei ole kovin toivottavaa kumppanilta, että hän haluaa vain pakonomaisesti olla yhdessä jonkun kanssa. Jotkut ihmiset etsivät jatkuvasti rinnalleen puolisoa, koska ovat onnettomia ilman. Se ei välttämättä ole kestävä perusta uudelle suhteelle. Sen sijaan ihminen, joka on sinut itsensä kanssa myös yksin, kykenee todennäköisemmin kykenee, jossa molemmat seisovat omilla jaloillaan.

3. Kehno ajoitus

Jos joku sanoo ”vika ei ole sinussa, vaan minussa”, kyse on Campbellin mukaan todennäköisesti elämäntilanteesta, jossa suhteella ei vain ole edellytyksiä toimia kunnolla. Edellisestä suhteesta saattaa esimerkiksi olla liian vähän aikaa tai elämässä voi olla jotain muuta, joka panee kapuloita sinänsä hyvin yhteensopivan parin rattaisiin.

Campbell suosittelee hyväksymään, että kaikkia asioita elämässä ei voi selittää. Ajoitukseltaan oikeaa suhdetta odotellessa kannattaa keskittyä nauttimaan niistä asioista, joista saa nautintoa.

4. Liika vauhti

Joskus käy niinkin, että suhteen alku on yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Sieltä ei voi olla kuin yksi suunta: alas. Joillakin se koituu suhteen kohtaloksi.

Campbell muistuttaa, että tasapaino on hyvä muistaa, vaikka fyysinen vetovoima olisi kuinka vahva ja tekisi mieli olla koko ajan uuden tuttavuuden kanssa. Etäisyys tekee hyvääkin ja aiheuttaa kutkutuksia vatsanpohjaan. Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviin ja etsi uudesta suhteesta myös kumppanuutta.

– Kaikkein tyydyttävimmissä, kestävissä suhteissa intohimo ja kumppanuus ovat tasapainossa, tutkija toteaa.

Moni mies on lähisuhdeväkivallan uhri, mutta kokemukset hiljennetään vähättelyllä. Tuomasta käskettiin lopettamaan ”ruikuttaminen”.

– Oikeuslaitos on aina ollut vaimoni puolella, kun oikeudessa on ruodittu yhteisten lasten huoltajuutta tai suhteessa tapahtunutta väkivaltaa. Viranomaisiin ei ole ollut luottamista, jos sana on sanaa vastaan.

Näin kertoo eräs nimettömänä pysyttelevä mies Miessakit-järjestön tiloissa Helsingin keskustassa. Hän on lähisuhdeväkivallan uhri, joka kertoo kohdanneensa viranomaisten vähättelyä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan. 

Miessakit on miesten hyvinvointia tukeva järjestö. Sen Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke tarjoaa apua miehille, jotka ovat kokeneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla. Tähän mennessä hanke on auttanut Suomessa jopa 200 miestä, joille väkivallan vähättely on arkipäivää.

Nais- ja miesuhritutkimusten mukaan naiset ja miehet kokevat lähes yhtä usein väkivaltaa parisuhteessaan. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan.

”Kun yritin puhua ongelmista, se oli ruikuttamista”

Myös helsinkiläinen Tuomas, 58, turvautui kokemustensa vuoksi Miessakit-järjestöön. Hän kertoo Me Naisille eläneensä parikymmentä vuotta avioliitossa, jossa hän koki jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Tuomas ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ongelmat nousivat hiljalleen esiin: jatkuva syyllistäminen ja demonisointi oli osa arkea. Kumppani löysi sanomisen aihetta kaikesta, mitä Tuomas teki. Pienistä asioista tuli isoja reaktioita ja rajuja riitoja.

– Puhuin aina väärällä äänensävyllä. Ja kun yritin puhua näistä ongelmista vaimolle, se oli ruikuttamista tai minäkeskeistä, Tuomas kertoo.

Miessakien mukaan väkivalta voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

”Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi.”

Tuomas ajatteli pitkään, että kaikki tämä kuuluu normaaliin käyttäytymiseen ja parisuhteeseen. Hänellä kesti kauan ymmärtää, ettei suhde ei ole sellainen kuin pitäisi.

Kerran vaimo kävi myös käsiksi. Anteeksipyyntöä Tuomas ei koskaan saanut, vaan lisää alistamista ja vähättelyä.

– Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi. Suhdeväkivalta on molemminpuolista, se vain esiintyy eri tavoin, hän sanoo.

Naisten ja miesten kokemassa lähisuhdeväkivallassa on eroja. Miessakit-järjestön koordinaattori Jussi Pekkola kertoo, että naisten kokema väkivalta johtaa selvästi useammin naisen kuolemaan. Miehille on yleisempää tulla lyödyksi kotona.


”Skarppaa”

Kulttuuriimme on syöpynyt ajatus, että väkivalta kohdistuu ainoastaan naisiin. Esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusana domestic violence (perheväkivalta) tuottaa tulokseksi lähes yksinomaan kuvia pahoinpidellyistä naisista.

Tämän vuoksi miesten kokemaan väkivaltaan liittyy suurta häpeää. Apua ei uskalleta saada tai pyytää, koska kulttuurissamme miestä ei ole totuttu mieltämään uhrina.

Tuomas sai eron jälkeen apua terapiasta ja Miessakeilta. Hän kokee, että miesten ei ole helppo tuoda tämänkaltaisia asioita esiin. Hän on aiemmin itse tukeutunut vääriin ihmisiin – sellaisiin, jotka ojentavat ja käskevät skarpata. Jotkut miehet eivät edes jaksa kuunnella tämmöisiä ongelmia.

”Ainoa vaihtoehto on lähteä pois.”

– Pitää olla tarkka, kenelle avautuu. Siinä on mennyt myös arvokkaita ihmissuhteita rikki, kun ystävä on reagoinut vähättelemällä.

Tuomaksella kesti pitkään päästä eroon suhteesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Hänellä on vahva viesti miehille, jotka kärvistelevät väkivaltaisissa suhteissa.

– Väkivaltaiset suhteet eivät korjaannu mihinkään, joten ainoa vaihtoehto on lähteä pois.

Yleinen hätänumero 112.

Nettiturvakoti: myös chat-mahdollisuus.

Ensi- ja turvakotien liitto: päivystävät turvakodit.

Miessakit: päivystyspuhelin p. 044 751 1340 on avoinna ma-­ke kello 9­-12. Muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan, niin sinuun otetaan yhteyttä. Sähköposti: vakivaltaa.kokeneet.miehet(at)miessakit.fi

Naisten linja: p. 0800 02400, maksuton tukinumero ma-pe 16-20, la-su 12-16

Rikosuhripäivystys: auttava puhelin p. 116 006 suomeksi ma–ti klo 13–21 ja ke–pe klo 17–21 sekä ruotsiksi keskiviikkoisin klo 13–17. Myös chat.

Lisäksi mm:

  • Kuntien sosiaalipäivystykset (kiireelliset asiat myös virka-ajan ulkopuolella)
  • Terveyskeskukset
  • Äitiys- ja lastenneuvolat
  • Työterveyshuolto
  • Mielenterveystoimistot
  • Perheneuvolat
  • A-klinikat
  • Sosiaalitoimistot
  • Seurakunnat
  • Oikeusaputoimistot

Lähde: Väestöliitto.