Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kaikilla meillähän niitä on. Pieniä tai suurempia salaisuuksia, joita omalle rakkaalleen ei halua tai kehtaa kertoa. Eikä puolison kaikkea tarvitse tietääkään.

"Parisuhteessa ei pidä olla salaisuuksia, rakkaimman kanssa pitää voida jakaa kaikki. Jos näin ei ole, suhde ei ole kaikilta osin kunnossa.”  Mielettömästi rakastunut, 31

Tosiaanko näin?

Kysyimme Me Naisten nettisivuilla, mitä parisuhteissa salaillaan. Selkeä enemmistö vastaajista hautoi mielessään jotain, jota heidän kumppaninsa ei tarvitse tietää: kevyttä ihastumista, pornon katselua, tupakointia silloin tällöin mutta myös pettämistä, velkoja ja menneisyyden ikäviä asioita.

Vastaajien mukaan kumppanin ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea.
Samaa mieltä on parisuhdeterapeutti Anne Heikkinen, joka on ratkonut parisuhteiden solmuja 20 vuotta. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, vaikka elämänsä toisen kanssa jakaakin.

– Jokainen parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus, eikä ole mitään stereotyyppistä mallia, mitä toiselle tarvitsee tai ei tarvitse kertoa. Vaatimus täydellisestä avoimuudesta on jopa mahdoton, sillä ihminen muuttuu itsekin jatkuvasti.

Luurangot kaapissa

”Entisten suhteiden lukumäärä ja laatu on jäänyt vain omaan tietooni. En halua kertoa puolisolleni, että olen edelleen tekemisissä entisten seksikumppaneideni kanssa kaveritasolla. Kyse ei ole pettämisestä. Häpeän ylivilkasta menneisyyttäni.”  Tiuku, 26

Mitä sitten kannattaisi paljastaa ja mikä jättää jakamatta? Salaisuudet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: kumppania loukkaavat teot ja oman elämän kipukohdat, joista puhumisen häpeän tunne tekee vaikeaksi.

Vastaanotollaan Anne Heikkinen on huomannut, että esimerkiksi rankat lapsuuskokemukset voivat jopa johtaa suhteen kariutumiseen, jos ne pidetään salassa. Kumppani saattaa olla ihmeissään, jos menneisyys vaikuttaa vaikkapa kykyyn sitoutua.

Jos menneisyydessä painaneet asiat on kuitenkin käsitellyt ja päässyt niiden yli, menneitä ei välttämättä kannata kaivella enää uudessa suhteessa.

– Uudelleen esiin ottamisessa on riski, että jo käsitellyistä asioista tulee jälleen kipupisteitä, Anne Heikkinen varoittaa.

Kaappiin jo hautautuneiden luurankojen lisäksi vastaan voi milloin vain tulla uusia asioita, joita ei uskalla tai halua puolison kanssa jakaa. Omia salaisia ajatuksia on jokaisella.

– Miehillä työelämän epäonnistumiset ovat kovia iskuja maskuliiniselle identiteetille, mikä voi heijastua parisuhteeseen ja seksielämään.

Anne Heikkisen kokemuksen mukaan naiset vaikenevat ulkonäköpaineista ja naiseuteen kohdistuvista kolauksista.

– Kauneuskulttuuri on kova naisia kohtaan. Miesten on esimerkiksi sosiaalisesti hyväksyttyä vaihtaa nuorempaan, joten naiset eivät halua paljastaa ikääntymiseen liittyviä murheitaan puolisoilleen.

Veloista ei vaieta

Läheisessä suhteessa salaisuuksien pitäminen itsellään on kuitenkin vaikeaa. Kun jokin asia painaa mieltä, se heijastuu usein myös olemukseen.

– Salailu ei ole hyväksi. Toinen kyllä vaistoaa, että jokin on vialla, terapeutti muistuttaa.

Jokaisella on kuitenkin valta päättää itse, kuinka paljon kertoo. Voi vaikka
sanoa, että elämässä on nyt murheita, mutta ne eivät johdu suhteestamme.

– Salailun sijaan kannattaa olla rehellinen. Kumppanille voi hyvin sanoa, että asioiden kertomatta jättäminen ei ole loukkaus häntä eikä suhdetta kohtaan.

Mutta jos salaisuus vaikuttaa selkeästi parisuhteeseen ja kummankin elämään – esimerkiksi toisen velat yhteisiin raha-asioihin – vaikeneminen on väärin kumppania kohtaan.

– Ei ole puolison kunnioittamista saattaa häntä tilanteeseen, johon hän ei ole voinut varautua.

Liika uteliaisuus ei kannata

”Syrjähypyistä kertominen on itsekästä. Jos pettää, on kannettava huono omatunto, pohdittava pettämiseen johtaneita syitä ja tehtävä tarvittavat parannukset itse. Puolisolle kertominen antaa itselle paremman omantunnon sillä hinnalla, että puolisolle tulee mielipahaa ja itsetunto-ongelmia.”  Lapin taika, 25

Kyselyyn vastanneet petturit perustelivat salailuaan sillä, etteivät he halua rasittaa puolisoaan. Tieto kun usein lisää tuskaa ja voi johtaa mustasukkaisuuteen tai toisen itsetunnon romahtamiseen.

– Kannattaa miettiä, mikä tieto vie parisuhdetta eteenpäin ja mikä kuormittaa sitä liikaa. Huono omatunto on merkki siitä, ettei virhettään halua enää toistaa, Anne Heikkinen sanoo.

On varauduttava myös siihen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta salaisuuden paljastumisen jälkeen. Vastaajien mielestä kohtalokkaita salaisuuksia olisivat pitkään jatkunut kaksoiselämä, rikostausta tai valehtelu yhteistä elämää tai tulevaisuutta koskevissa asioissa.

Pienistä ihastuksista, päiväunista ja flirttailusta tai edellisten suhteiden
yksityiskohdista ei sen sijaan useimpien mielestä tarvitse raportoida.
Mutta kun tulee puhe pettämisestä, kaksinaismoralismi pääsee valloilleen. Omista syrjähypyistä ei kullalle aina kerrota, mutta tietää haluttaisiin, jos puoliso on piehtaroinut vieraissa lakanoissa.

83 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että pettämisestä tulee kertoa –  mutta pettäjistä vain 53 prosenttia on kertonut.

Anne Heikkisen mukaan ihminen on yleensä hieman liian utelias ja haluaisi tietää ehkä enemmän kuin hänelle on hyväksi.

– Kannattaisi miettiä, pitääkö ihan kaikkea tietää. Kun miettii, kuinka voisi itse kehittyä, parisuhteellakin on mahdollisuus mennä parempaan suuntaan

Rakkauden etsiminen on äärimmäisen tavoitteellista alkukesästä, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin.

Mikä on kesäsinkkuilussa parasta? No tietenkin pirskahtelevat kesäromanssit.

Osalle sinkuista kesäheila on kirosana, mutta osa aktivoituu, koska tiedossa voi olla hurjaa hetken huumaa, tajutonta kesäseksiä tai parhaassa tapauksessa syksyllä jatkuva parisuhde. Kansallisromanttinen Suomen suvi hekumoi lempeä, ja sinkut tarttuvat mahdollisuuteen.

Me Naisten empiirisen sinkkuteorian mukaan korkeilla kertoimillakin on takaraja – juhannuksena nimittäin. Aikaa ei ole tolkuttomasti, sillä kovimmat sinkkumarkkinat ovat käynnissä juhannukseen saakka. Sen jälkeen ovi sulkeutuu.

Häh?

Fakta: kun kelit lämpenevät, niin lämpenevät myös jurot suomalaiset. He suorastaan sulavat, kuin talvella pakastunut jääkalikka. Yhtäkkiä kadut, terassit ja puistot täyttyvät ihmisistä, ja tuntemattomalle onkin ihan okei välillä jutella. Taustalla tässä kaikessa ovat hyrräävät hormonit. Tiedettä.

”Tapailu on äärimmäisen tavoitteellista, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin.”

Muun muassa deittisovellus Tinderissä käy äärimmäisen kova kuhina alkukesästä. Puhelin kilisee mätseistä ja uusista viesteistä lakkaamatta. Treffeillä pitää käydä harva se ilta, ettei ehdi edes ystäviä nähdä, kertovat Me Naisten sinkkulähteet.

Tapailu on äärimmäisen tavoitteellista, koska noh, kukapa haluaisi tehdä juhannustaikoja yksin. Sinkut suorastaan janoavat rakkautta alkukesästä. Juhannus taas on rakkauden hekuman pääpäivä, sillä kondomien myynti räjähtää juhannuksena. Juhannuksena pystytetään juhannussalkoja ja suomalaiset vaihtavat tavallisen lauantaiseksin rohkeisiin tekoihin.

Vaikka heinäkuu ja elokuu ovatkin hyvää aikaa rakkaudelle, loppukesästä ihmiset käpertyvät enemmän muihin puuhiin. Peli voi olla jo menetetty. On mökkeilyä, lomareissuja ja muutenkin tekemistä ennen hyvien säiden päättymistä. Rakkauden mahdollisuus säilyy, kun on oikein optimistinen, mutta loppukesästä aikaa vieviä aktiviteetteja on vain paljon enemmän.

Syksyllä suomalaiset taas sulkeutuvat koko talvikauden ajaksi sisätiloihin, eikä lempi enää leisku samaan tahtiin. Unohda koko juttu. Sinkkuelämällä on elinkaari ja neljä vuodenaikaa, joita ei tule uhmata tai kyseenalaistaa.

Sinkku, laitahan siis töpinäksi, mikäli janoat seksihelteitä! Ovi sulkeutuu pian!

Pitääkö sarjadeittailusta kantaa morkkista?

Sinkuille tilanne on tuttu: 

Erityisesti kesän alussa Tinderissä ja muissakin paikoissa käy kuhina. Hormonit hyrräävät, ja monet etsivät kesälempeä. 

Itse kullekin voi tuoksinnassa tapahtua niin, että päätyykin tapailemaan useampaa tyyppiä samaan aikaan. Useamman kanssa treffeillä käyminen on ok, mutta jos jutut etenevät pidemmälle, tilanteessa on monia vaaran paikkoja. Kysymys kuuluu ennen kaikkea, onko okei pyöritellä montaa tyyppiä samaan aikaan ja mistä ihmeestä pitäisi tietää, kuka näistä on se oikea

Vastauksia kysymykseen on toki monia. Avioliittoterapeutti ja deittailun asiantuntija Mikko Kemppe on sitä mieltä, että usean ihmisten tapailu on jopa suositeltavaa. Se on vapauttava ja hyvä strategia tutustua uusiin ihmisiin, eikä sitä tarvitse tehdä huonolla tavoin ilkeästi.

”Jos joku ei hyväksy sitä, se on ihan okei ja kahden ihmisen ratkaistavissa oleva juttu. Toista pitää kunnioittaa.”

– Alussa tapailua ei tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä lupautua alussa vielä mihinkään muuhun kuin tutustumiseen. Kyse on siitä, että oppii tuntemaan millaisista tyypeistä tykkää, mikä sinua kiinnostaa eniten ja kenen kanssa tunnet kemiaa. Se ei tarkoita sitä, että lupautuu mihinkään tai ryhtyy heti intiimiin suhteeseen, Kemppe sanoo.

Toki tapailukumppaneiden toiveet kannattaa ottaa huomioon. Joidenkin toive voi olla, että treffikumppaneita on vain yksi. Sarjatapailun voi hoitaa hyvin niin, että ensitreffien aikana kertoo jossain vaiheessa kumppaneilleen rehellisesti, että tapailee toisia. Jos joku ei hyväksy sitä, siitäkin tilanteesta selviää puhumalla. Tärkeintä on, että toista kunnioittaa.


Kelle annan ruusun?

Mistä ihmeestä tietää, kuka potentiaalisista deittikumppaneista on paras vaihtoehto juuri minulle? Ennen suhteiden katkomista pitäisi tehdä fiksuja päätöksiä. Miten siinä voisi onnistua?

Kemppe huomauttaa, että kaikki deittikumppanit ovat jollain tavoin oikeita. Jokainen deitti voi olla opetus itsestään, muista tai ihmissuhteista.

– Konkreettinen vinkki on, että luota tunteisiin. Älä järkeile liikaa. Mieti mieluummin, millainen olo sinulla on toisen seurassa. 

Fiiliksen syntyminen voi riippua myös elämänvaiheesta. Nuorena voi olla vaikea tietää, kuka on juuri se oikea. Jos ei vielä tunne itseään kunnolla tai tiedä, mitä elämältä tahtoo, päätösten tekeminen on usein vaikeaa. Viiskymppisenä moni voi tietää varmemmin fiilispohjalta, kuka sopii osaksi omaa elämää.

”Jos joku mies suuttuu pakeista, niin pakit onkin heille ihan hyvä juttu, jotta he kasvavat ja kehittyvät ihmisinä.”

Kun päätös on syntynyt ja intuitio alkaa kolkuttaa, Kemppe neuvoo lopettamaan kunnolla muut suhteet.

– Tapailin itse hiljattain erästä naista, joka päätti suhteen todella fiksusti. Hän kertoi kesken treffien, että on tapaillut jotain muuta miestä. Arvostin rehellisyyttä. Kun ehdotin uutta tapaamista, hän sanoi minulle, että hänen elämäntilanteensa on sellainen, että hän on velvoittanut itsensä niin moneen suuntaan, että on ehkä parempi olla näkemättä enää.

Kemppe itse arvostaa ennen kaikkea rehellisyyttä. Hän kehottaa olemaan suora ja selkeä. Ja jos joku suuttuu pakeista, pakit voivat ehkä olla heille ihan hyvä juttu. Ne voivat kasvattaa ja kehittää toista ihmisenä.

”Voiko muita kumppaneita jättää varalle, jos juttu meneekin mönkään?”

– Ja sitten, kun tapailee jotain vakavammin, voi edetä rauhassa silti sillä päätöksellä, ettei kumpikaan tapaile muita. Mitään ei ole lyöty lukkoon.

Entä voiko muita kumppaneita jättää varalle, jos juttu meneekin mönkään?

Kempen mielestä on korrektia tehdä selväksi muille, että keskittyy vain yhteen. Toista ei saa jättää vääriin oletuksiin.

– Mutta tietenkin jos törmäätte uudestaan vaikka vuoden päästä, niin miksei siitä sitten voisi vaikka syntyä jotain.