Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kaikilla meillähän niitä on. Pieniä tai suurempia salaisuuksia, joita omalle rakkaalleen ei halua tai kehtaa kertoa. Eikä puolison kaikkea tarvitse tietääkään.

"Parisuhteessa ei pidä olla salaisuuksia, rakkaimman kanssa pitää voida jakaa kaikki. Jos näin ei ole, suhde ei ole kaikilta osin kunnossa.”  Mielettömästi rakastunut, 31

Tosiaanko näin?

Kysyimme Me Naisten nettisivuilla, mitä parisuhteissa salaillaan. Selkeä enemmistö vastaajista hautoi mielessään jotain, jota heidän kumppaninsa ei tarvitse tietää: kevyttä ihastumista, pornon katselua, tupakointia silloin tällöin mutta myös pettämistä, velkoja ja menneisyyden ikäviä asioita.

Vastaajien mukaan kumppanin ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea.
Samaa mieltä on parisuhdeterapeutti Anne Heikkinen, joka on ratkonut parisuhteiden solmuja 20 vuotta. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, vaikka elämänsä toisen kanssa jakaakin.

– Jokainen parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus, eikä ole mitään stereotyyppistä mallia, mitä toiselle tarvitsee tai ei tarvitse kertoa. Vaatimus täydellisestä avoimuudesta on jopa mahdoton, sillä ihminen muuttuu itsekin jatkuvasti.

Luurangot kaapissa

”Entisten suhteiden lukumäärä ja laatu on jäänyt vain omaan tietooni. En halua kertoa puolisolleni, että olen edelleen tekemisissä entisten seksikumppaneideni kanssa kaveritasolla. Kyse ei ole pettämisestä. Häpeän ylivilkasta menneisyyttäni.”  Tiuku, 26

Mitä sitten kannattaisi paljastaa ja mikä jättää jakamatta? Salaisuudet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: kumppania loukkaavat teot ja oman elämän kipukohdat, joista puhumisen häpeän tunne tekee vaikeaksi.

Vastaanotollaan Anne Heikkinen on huomannut, että esimerkiksi rankat lapsuuskokemukset voivat jopa johtaa suhteen kariutumiseen, jos ne pidetään salassa. Kumppani saattaa olla ihmeissään, jos menneisyys vaikuttaa vaikkapa kykyyn sitoutua.

Jos menneisyydessä painaneet asiat on kuitenkin käsitellyt ja päässyt niiden yli, menneitä ei välttämättä kannata kaivella enää uudessa suhteessa.

– Uudelleen esiin ottamisessa on riski, että jo käsitellyistä asioista tulee jälleen kipupisteitä, Anne Heikkinen varoittaa.

Kaappiin jo hautautuneiden luurankojen lisäksi vastaan voi milloin vain tulla uusia asioita, joita ei uskalla tai halua puolison kanssa jakaa. Omia salaisia ajatuksia on jokaisella.

– Miehillä työelämän epäonnistumiset ovat kovia iskuja maskuliiniselle identiteetille, mikä voi heijastua parisuhteeseen ja seksielämään.

Anne Heikkisen kokemuksen mukaan naiset vaikenevat ulkonäköpaineista ja naiseuteen kohdistuvista kolauksista.

– Kauneuskulttuuri on kova naisia kohtaan. Miesten on esimerkiksi sosiaalisesti hyväksyttyä vaihtaa nuorempaan, joten naiset eivät halua paljastaa ikääntymiseen liittyviä murheitaan puolisoilleen.

Veloista ei vaieta

Läheisessä suhteessa salaisuuksien pitäminen itsellään on kuitenkin vaikeaa. Kun jokin asia painaa mieltä, se heijastuu usein myös olemukseen.

– Salailu ei ole hyväksi. Toinen kyllä vaistoaa, että jokin on vialla, terapeutti muistuttaa.

Jokaisella on kuitenkin valta päättää itse, kuinka paljon kertoo. Voi vaikka
sanoa, että elämässä on nyt murheita, mutta ne eivät johdu suhteestamme.

– Salailun sijaan kannattaa olla rehellinen. Kumppanille voi hyvin sanoa, että asioiden kertomatta jättäminen ei ole loukkaus häntä eikä suhdetta kohtaan.

Mutta jos salaisuus vaikuttaa selkeästi parisuhteeseen ja kummankin elämään – esimerkiksi toisen velat yhteisiin raha-asioihin – vaikeneminen on väärin kumppania kohtaan.

– Ei ole puolison kunnioittamista saattaa häntä tilanteeseen, johon hän ei ole voinut varautua.

Liika uteliaisuus ei kannata

”Syrjähypyistä kertominen on itsekästä. Jos pettää, on kannettava huono omatunto, pohdittava pettämiseen johtaneita syitä ja tehtävä tarvittavat parannukset itse. Puolisolle kertominen antaa itselle paremman omantunnon sillä hinnalla, että puolisolle tulee mielipahaa ja itsetunto-ongelmia.”  Lapin taika, 25

Kyselyyn vastanneet petturit perustelivat salailuaan sillä, etteivät he halua rasittaa puolisoaan. Tieto kun usein lisää tuskaa ja voi johtaa mustasukkaisuuteen tai toisen itsetunnon romahtamiseen.

– Kannattaa miettiä, mikä tieto vie parisuhdetta eteenpäin ja mikä kuormittaa sitä liikaa. Huono omatunto on merkki siitä, ettei virhettään halua enää toistaa, Anne Heikkinen sanoo.

On varauduttava myös siihen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta salaisuuden paljastumisen jälkeen. Vastaajien mielestä kohtalokkaita salaisuuksia olisivat pitkään jatkunut kaksoiselämä, rikostausta tai valehtelu yhteistä elämää tai tulevaisuutta koskevissa asioissa.

Pienistä ihastuksista, päiväunista ja flirttailusta tai edellisten suhteiden
yksityiskohdista ei sen sijaan useimpien mielestä tarvitse raportoida.
Mutta kun tulee puhe pettämisestä, kaksinaismoralismi pääsee valloilleen. Omista syrjähypyistä ei kullalle aina kerrota, mutta tietää haluttaisiin, jos puoliso on piehtaroinut vieraissa lakanoissa.

83 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että pettämisestä tulee kertoa –  mutta pettäjistä vain 53 prosenttia on kertonut.

Anne Heikkisen mukaan ihminen on yleensä hieman liian utelias ja haluaisi tietää ehkä enemmän kuin hänelle on hyväksi.

– Kannattaisi miettiä, pitääkö ihan kaikkea tietää. Kun miettii, kuinka voisi itse kehittyä, parisuhteellakin on mahdollisuus mennä parempaan suuntaan

Vauvavuodet, seitsemän vuoden kriisi ja puolison sairastuminen – kuulostavatko nämä suhteiden kriittiset taitekohdat tutuilta? 

Jokainen parisuhde ajautuu elinkaarensa aikana johonkin kriisiin, johtui se sitten töistä, uskottomuudesta tai lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista. Mutta miten parisuhdekriiseistä selviää, jopa mielellään yhdessä? Onko jokin kriisi ylitsepääsemätön?

Perheterapeutti Ritva Huusko ja Sexpon erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström listasivat parisuhteen elinkaaren tavallisimmat kriisinpaikat. Kihlstöm muistuttaa, että parisuhdekriisi ei tarkoita välttämättä eroa. Parisuhde voi muuttua jopa paremmaksi kriisin kautta.

Kriisi vaatii kovaa työtä ja tahtoa molemmilta – joskus myös ammattiapua. Terapeutit kertovat, miten kriisit on mahdollista selättää. 

Ensimmäinen vuosi – alkuhuuma ja toisen opettelu

Suhteen alku on ensihuumaa, mutta joillakin myös kovaa mustasukkaisuutta ja repiviä riitoja, kun opetellaan toista.

”Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla.”

Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla – toinen on kuin huumetta. Marja Kihlstöm toteaakin, että jos suhteen ensimmäisenä vuonna on repiviä riitoja, kannattaa pysähtyä tutkimaan tunteitaan: onko taustalla jokin riittämättömyyden tunne esimerkiksi aiemmasta suhteesta?

– Jotkut hyppäävät nopeasti suhteesta toiseen, jolloin vanhoja tunteita ja virheitä ei välttämättä ole käsitelty kunnolla. Silloin uuteen suhteeseen saattaa iskeä kriisi, Kihlstöm sanoo.

Kolmen vuoden kriisi – ensihuuma on ohi

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi. Ritva Huuskon mukaan kolmen vuoden kohdalla on viimeistään aika opetella puhumaan ja opetella anteeksiantoa.

”Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä?”

Huusko neuvoo miettimään, onko toinen se ihminen, kenen kanssa haluaa elää arkea –  ja onko se arki onnellista vai repivää. Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä? Myös käytännön päätöksiä pitää tehdä koskien sitä, miten asiat ja riitatilanteet hoidetaan.

Seitsemän vuoden kriisi – mennäänkö naimisiin vai erotaanko?

Marja Kihlströmin mukaan seitsemän vuoden kriisin aikana pintaan nousevat parin keskinäiset vuorovaikutustaidot: osataanko puhua tarpeista, kohdata toisen tunteet ja tehdä kompromisseja? Pitää myös oppia kohtaamaan itsensä ja olla välillä haavoittuva toisen edessä, eikä vain pärjätä.

Kihlstöm neuvoo tarkastelemaan rakkauden tilaa rehellisesti. Ollaanko yhdessä tavan vuoksi vai aidosta rakkaudesta? Moni pari jatkaa keskinkertaisessa suhteessa sen vuoksi, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Silloin onnellisuus voi olla toissijaista. Parisuhteen erottaa ystävyydestä jaettu seksuaalisuus, minkä merkitystä kannattaa tarkastella

Kriisi ennen lapsia tai lapsettomuus

Lasten hankkiminen ajaa suhteen helposti kriisiin – varsinkin silloin, jos lapsia ei ala kuulua. Lapsettomuudesta kärsivää paria Ritva Huusko neuvoo miettimään, ollaanko yhdessä toinen toisen vuoksi vai perheen saamisen vuoksi. Lapsettomuushoidot ovat myös rankkoja suhteelle.

”Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.”

– Lapsettomuus ja lasten hankkimiseen liittyvät ongelmat koskettavat nykyään hyvin monia ihmisiä, joten se on merkittävä kipuilun paikka suhteessa, Huusko sanoo.

Vauvavuosi – yhtäkkiä kahdesta tuleekin kolme, kääk!

Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

– Pieni vauva hurmaa ja huumaa, joten silloin pitää muistaa parisuhde ja se ydin, mistä lähdettiin liikkeelle, Ritva Huusko sanoo.

Vauvavuosina toista pitää muistaa huomioida ja huolehtia erityisellä tavalla. Toinen tai molemmat voivat olla väsyneitä vähäisten yöunien vuoksi, jolloin kriisit kulminoituvat. Väsyneenä kumppani ärsyttää vielä enemmän. 

Vauvavuosien jälkeen iskevät myös ruuhkavuodet, jolloin kasvavat lapset vievät paljon aikaa ja energiaa suhteelta. Jotkut parit alkavat elää suhdetta lasten kautta, ja suhde päätyy arkiseksi.

Muutokset uralla tai uudet harrastukset 

Uusi työ tai opiskelupaikka muuttavat parisuhteen dynamiikkaa. Puoliso saattaa löytää myös uuden kiinnostavan viiteryhmän, joka imaisee mukaansa. Silloin kumppani voi tuntea ulkopuolisuutta. Kihlströmin mukaan moniin muutoksiin ja hurahduksiin liittyy alkuhuumaa, joka vaatii kumppanilta kärsivällisyyttä. Suhteessa on tärkeää pitää kiinni omista rajoista eikä vain miellyttää toista.

”Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä?”

Samalla tavoin myös työttömyys voi aiheuttaa suhteessa kriisin. Toinen on kotona, toinen töissä, eli dynamiikka muuttuu. Pariskunnalla on erilaiset odotukset, ja taloudelliset ongelmat saattavat tulla tielle. 

Ritva Huusko muistuttaa myös keski-iän kriisistä. Jos pari on mennyt nuorena yhteen, moni kokee 40- tai 50-vuotiaana kriisin, jolloin on kova tarve itsenäistyä. Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä? Suhteen mustasukkaisuus korostuu viimeistään keski-iän kriisissä, kun toinen haluaa mennä ja tehdä itsenäisesti.

Tyhjän pesän syndrooma – lapset lentävät pesästä

Kun lapset muuttavat pois, yhtäkkiä pitäisikin viihtyä taas kahdestaan. Mitä yhteistä meillä on?

– Jos on eletty paljon lasten kautta ja unohdettu parisuhde ja sen huoltaminen, niin tässä vaiheessa herätään siihen, että parisuhdetta ei ole enää. Se pitää rakentaa uudestaan, Ritva Huusko sanoo.

Kun ketään ei ole enää välissä, paljastuu, miten parisuhdetta on hoidettu koko lasten kasvuikä. Hyvin hoidetussa suhteessa lasten poismuutto voi olla myös uusvapauden aikaa: nyt on vihdoin aikaa keskittyä toiseen.

”Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi.”

Sairastuminen tai kuolemantapaus – mitä sitten tapahtuu?

Perheessä, lähipiirissä tai parisuhteessa voi tapahtua missä elämänvaiheessa tahansa vakava sairastuminen tai jopa kuolema.

Marja Kihlstörmin mukaan näistä asioista on hyvä puhua jo silloin, kun kaikki on hyvin, sillä ihmiset reagoivat tällaisiin vastoinkäymisiin hyvin eri tavoin. Mitä tapahtuisi, jos olisin vuoden sairaalassa? Miten me silloin toimisimme?

Pettäminen

Pettäminen voi olla iso ongelma suhteessa missä vaiheessa tahansa. Moni yllä listatuista kriiseistä voi laukaista pettämisen.

– Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi. Kumppani voi hakea esimerkiksi vauvavuosien identiteettikriiseihin vahvistusta ulkopuolelta, Marja Kihlström sanoo.

Pettämiskriiseistäkin voi selvitä, mutta toipuminen vie pitkään ja usein ammattilaisen apu on tarpeen.

 

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.