Kerro, kerro kuvastin, ken on deittimarkkinoilla sopivin. Kuva: Shutterstock
Kerro, kerro kuvastin, ken on deittimarkkinoilla sopivin. Kuva: Shutterstock

Treffailijan ensimmäinen läksy koskee itsetuntemuksen ja -tunnon opettelua.

Ylös, ulos ja treffeille! Tällainen toiminta on nykyään helppoa, ainakin teoriassa, sillä deittimaailmaan putkahtaa koko ajan uusia sovelluksia ja palveluja. Viimeksi kesäkuussa suomalaiset psykologit kertoivat lanseeranneensa uuden seuralaispalvelun, Heila matchmakingin.

Eri asia on kuitenkin se, kuinka syvällistä deittailu on, kun kaikki on tehty niin simppeliksi. Kuvaa klikkaamalla voi osoittaa, viehättääkö toinen vai ei. Toinen palvelu yhdistää sinkkuja sen perusteella, mitä asioita he kertovat vihaavansa.

Henkilökohtaisen parinvalintapalvelun Heila matchmakingin toinen perustaja, psykologi Teija Vuorinen on huomannut, että treffeillä ei enää vaivauduta oikeasti paneutumaan ja tutustumaan toiseen.

– Johtopäätökset tehdään ensimmäisen viiden minuutin aikana ja sen jälkeen siirrytään etsimään Tinderistä seuraavaa seuralaista, koska se on nykyään niin helppoa. Tällainen pikadeittailu ei opeta meille itsestämme ja omista tarpeistamme mitään kovin syvällistä, Vuorinen kertoo.

Lue myös! 240 euron sokkotreffit – miten uusi suomalainen deittipalvelu selvittää seksikemian?

Pikadeittailusta ei pidä syyttää pelkästään sen mahdollistavia sovelluksia ja ylivirittynyttä aikaamme, jatkuvasti kiireessä elävää yhteiskuntaa. Kaikki meistä eivät loppupeleissä uskalla kohdata itseään ja hankalia tunteitaan.

– Moni ajattelee, että kaiken pitäisi olla heti helppoa. Suhteen alussa on toki lyhyt huuma, jolloin kaikki soljuu hienosti omalla painollaan. Usein kuitenkin huuman hälvettyä säikähdetään kaikkia hankalia tunteita. Toisen ihmisen lähelle päästäminen voi olla monelle hyvinkin pelottavaa ja vaikeaa. Jos tässä kohtaa päästää itsensä aina pälkähästä ja pakenee takavasemmalle, ei ehkä koskaan pääse oikeasti kokemaan rakkautta.

”Lapset on jätetty yksin tunteidensa kanssa”

Yksi syy suomalaisten heikkoon itsetuntoon ja -tuntemukseen löytyy Vuorisen mukaan tunnekasvatuksen puutteesta. Hänestä asia on kuitenkin selvästi muuttumassa sitä mukaa, kun uudet sukupolvet kasvavat aikuisiksi.

– Syy on aikaisemmin ollut pitkälti kasvatuksessa ja erityisesti tunnekasvatuksen puutteessa. Lapset on jätetty yksin tunteidensa kanssa, eikä perheissä ole puhuttu avoimesti tunteista. Tämä taas vaikuttaa monella tapaa itsetunnon kehitykseen. Lapsi rakentaa kuvaa itsestään ja arvokkuudestaan vuorovaikutuksessa läheisten aikuisten kanssa, psykologi sanoo ja jatkaa:

– Rakkaus, lämpö, hyväksyvä ja armollinen suhtautuminen lapseen kasvattavat itsetuntoa. Rangaistukset, arvostelu ja vaativuus syövät sitä. Suomessa on myös aika pitkään elänyt pelko siitä, että lapsi ylpistyy, jos sitä kehuu. Tällainen ajattelutapa johtaa melko varmasti ongelmiin.

”Rakkaus, lämpö, hyväksyvä ja armollinen suhtautuminen lapseen kasvattavat itsetuntoa.”

”Introvertilläkin voi olla hyvä itsetunto”

Iso merkitys itsetuntoon on muiden ihmisten seuralla – puhutaanpa sitten puolisosta tai työkavereista.

Vuorisen mukaan työpaikan kulttuurillakin on vaikutusta: annetaanko rakentavaa ja positiivista palautetta vai keskitytäänkö negatiivisiin asioihin ja kritisointiin? Saako töissä sopivasti vastuuta, mutta ei liian suurta työmäärää?

Totuus itsetunnosta voi kuitenkin peittyä yleiseen väärään olettamukseen, joka koskee työelämän tärkeitä luonteenpiirteitä.

– Joskus hyvä itsetunto sekoitetaan ekstroverttiyteen eli ulospäinsuuntautuneisuuteen. Ajatellaan, että hyvän itsetunnon omaava ihminen nauttii esillä olosta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Näin ei välttämättä ole. Introvertilläkin voi olla hyvä itsetunto.

Kolme kysymystä itsetuntemuksesta ja -tunnosta

  1. Miksi itsetuntemuksen kehittäminen on tärkeää ennen kuin lähtee deittimarkkinoille?
    ”Hyvä itsetunto ja itsetuntemus ovat tärkeitä deittimarkkinoilla, jotta tietää, mitä itse haluaa kumppanilta ja parisuhteesta, ja mitä itsellä on tarjottavana. Terveellä itsetunnolla ei myöskään jää suhteeseen, jossa tulee väärinkohdelluksi. Silloin pystyy pitämään huolta omista rajoista ja kunnioittamaan myös toisen rajoja. Hyvän itsetunnon omaavan ei myöskään tarvitse kohdella läheisiään loukkaavasti omaa oloaan helpottaakseen.”

     

  2. Mistä huomaa, että itsetuntoa pitää kehittää?
    ”Heikko itsetunto voi heijastua monenlaisena tyytymättömyytenä ja pahana olona. Usein ihminen huomaa itsekin ottavansa vaikkapa epäonnistumiset suhteettoman kovina iskuina tai kokevansa jatkuvasti epävarmuutta töissä, opinnoissa tai ihmissuhteissa.
    Itsetuntoa ei kohenneta hetkessä, mutta kyllä esimerkiksi kymmenessä minuutissakin pääsee jo alkuun. Siinä ajassa voi vaikka laatia pitkän listan omista hyvistä puolista tai kirjoittaa itselleen myötätuntoisen ja kannustavan kirjeen.”

     

  3. Mitkä ovat parhaimmat keinot itsetunnon kehittämiseen itsenäisesti?
    ”Itsetuntoon liittyy se, että tuntee niin omat vahvuudet kuin heikkoudet ja pystyy suhtautumaan niihin armollisesti. Ensimmäinen askel on siis hyväksyä myös puutteita itsessään, koska täydelliseksi ei tulla koskaan. Tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla itselleen puhuu mielensä sisällä. Jos jokaisesta epäonnistumisesta sättii itseään tai jatkuvasti osoittelee mielessään omia puutteitaan, ei itsetunto voi olla kovin korkealla. Itselleen voi harjoitella puhumaan kuin rakkaalle lapselle: “Teit parhaasi, ensi kerralla onnistut varmasti! Olet silti mahtava tyyppi!” Jos sisäisen puheen sävyä saa muutettua, vaikuttaa se positiivisesti myös itsetuntoon.”

Ihminen tarvitsee onnellisuuteen läheisiä ihmissuhteita ja mielekästä tekemistä. Tarvitaanko siihen parisuhdetta – se onkin eri asia.

Muista huoltaa lomalla parisuhdetta! Osallistu kesäiseen seksihaasteeseen! Puhukaa toisillenne vaikeistakin asioista!

– Menisi nyt edes yksi päivä ilman riitaa, toteaa Riina, 44.

Riinan parisuhde ei ole henkitoreissaan. Siinä on kohtuullista seksiä, yhteisymmärryksen hetkiä, mutta mutta… antaako se tarpeeksi, Riina miettii. Arki ja loma täyttyvät kompromisseista, pienestä kinasta ja ärsytyksestä. Hyväntuulisen Riinan tapaavat työkaverit ja ystävät, puoliso taas tapaa kireämmän koti-Riinan, jonka kanssa hoidetaan käytännön asioita. Ikään kuin parisuhde ei ollenkaan olisi se rakkauden, yhteisen huumorin ja intiimiyden lämmin poreallas, jonka syleilyyn palataan joka ilta kylmästä maailmasta.

– Suhteen eteen pitäisi tehdä hirveästi töitä! Minulla on muutenkin jo hirveästi töitä. Tuntuu, että elämä olisi helpompaa ilman parisuhdetta, toista ihmistä tarpeineen ja mökötyksineen. Onko parisuhde ylipäänsä vähän vanhentunut juttu? Riina miettii.

Pelkkä suhde ei riitä

Vanhentunut? Hyvä kysymys – ainakin parisuhde on vanha juttu. Sitä on tarvittu luomaan taloudellista turvaa ja varmistamaan jälkeläisten hengissä selviäminen. Sillä on vieläkin vankka suosio ja paljon puolustajia. Tällä tavalla Osmo Kontula totesi Väestöliiton Perhebarometrissa reilu vuosi sitten:

”Jos halutaan lisätä ihmisten onnellisuutta, pitäisi siis edistää parisuhteiden olemassaoloa. Rakkaus on parasta lääkettä yksinäisyyteen.”

Sillä lailla! Osmo oli sikäli oikeassa, että yksinäisyys vähentää ratkaisevasti ihmisen onnellisuutta. Hänen ratkaisuehdotuksestaan Riina ja moni muu saattaisivat olla eri mieltä. Parisuhde ei nimittäin ole yksiselitteisesti yksinäisyyden vastakohta. Se ei ole myöskään sama asia kuin onnellisuus tai rakkaus: parisuhde on yksi tapa järjestää elämä ja asuminen.

Tutkija ja seksuaaliterapeutti Anu Kinnunen tutkii parhaillaan ilman parisuhdetta elävien onnellisuutta. Hän toteaa, että vaikka parisuhde on edelleen yhteiskunnan oletusasetus, se on muutoksessa. Vakavat suhteet solmitaan entistä vanhempina, ja niihin kohdistuu paineita.

– Nykyään puhutaan parisuhteen laadusta. Harva haluaa enää parisuhdetta pelkän parisuhteen tai sen tuoman turvan vuoksi, kuten vuosikymmeniä sitten. Nyt suhteelta toivotaan iloa, samanhenkistä huumoria, jotain lisää elämään, Kinnunen sanoo.

Samoilla linjoilla on esimerkiksi nimetön, Me Naisten taannoiseen parisuhdekyselyyn vastannut nainen: hän haluaisi parisuhteelta muutakin kuin peruspaketin.

”Minulle ei ole koskaan riittänyt ihan hyvä, olenkin mieluummin yksin. (---) Minulle hyvä suhde tarkoittaa sitä, että ainakin melkein joka päivä puhutaan jostain muustakin kuin ihan arkisista asioista ja että seksiä on usein. Nämä kaksi asiaa eivät ole ainakaan toistaiseksi sopineet samaan pakettiin, joten en halua olla pettynyt arjessa.” Nainen, 40

Onnen salaisuus

”Jokos sinulla on kaveri?” kysyvät tädit perinteisesti sukujuhlissa nuorison edustajilta.

Nuoriso saattaa ihmetellä, että pitäisikö muka olla: parikymppiset seurustelevat 2010-luvulla harvoin vakavasti. Nuoret eivät ajattele tarvitsevansa pysyvää parisuhdetta vaan hauskuutta ja vapautta. Mutta kun muutama vuosi kuluu, tilanne muuttuu.

Anu Kinnusen mukaan kolmen- ja neljänkympin väliin sijoittuu Suomessa se ikä, jossa sinkut eniten toivovat vakituista parisuhdetta. Silloin monet lisääntyvät, ja vanhasta kaveripiiristään joutuu helposti syrjään, jos ei elä samassa tahdissa enemmistön kanssa.

– Pariskunnat lisäksi vahvistavat omaa parisuhdettaan sillä, että he viettävät aikaa muiden pariskuntien kanssa. Sinkkua ei ehkä enää kutsuta illanviettoihin, Kinnunen sanoo.

Kun kiihkeimmät lisääntymisvuodet alkavat olla ohi, parisuhde tuntuu taas vähemmän tärkeältä tavoitteelta. 45-vuotiaalta kukaan ei enää kysele perhesuunnitelmista, ja tarjolla on paljon muutakin kivaa: ystäviä, vapaaaikaa, virkistävää kompromissittomuutta.

Kinnusen tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ihmisen hyvinvoinnin kannalta on keskeisintä se, miten suhtautuu parisuhteeseen tai sen puuttumiseen. Hän haluaisi kehottaa ihmisiä etsimään elämäänsä mielekkyyttä, joka ei riipu parisuhteesta. Jos siinä onnistuu, on paremmat mahdollisuudet onnellisuuteen sekä parisuhteessa että ilman sitä.

Jos mielekkyyden etsimisessä pääsee pitkälle, saattaa toki huomata, että ei tarvitse puolisoa.

– Naisissa on miehiä enemmän niitä, jotka eivät edes etsi elämäänsä parisuhdetta. He ovat miehiä vahvemmilla sosiaalisten verkostojen hankkimisessa, Kinnunen sanoo.

Oman elämänsä eevakilpi

Eveliina, 40, kuuluu juuri niihin naisiin. Hän on seurustellut yli puolet elämästään, mutta ei seurustele enää. Viimeisimmän, kymmenen vuoden pituisen suhteen päättymisestä on kolme vuotta.

– Olin eron jälkeen ahdistunut, ja on tässä tarvittu paljon terapiaa ja self help -kirjallisuutta. Mutta nyt elän elämää, josta itse nautin. Helppoa, vapaata, sosiaalista. Voimaantunutta.

Eveliina toteaa oppineensa, että omaa onnea ei kannata rakentaa parisuhteen varaan. Ystävyyssuhteiden merkitys taas on korostunut koko ajan enemmän, eikä Eveliina juuri vietä aikaa yksin.

”En halua enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa.”

Monilla Eveliinan ystävistä on parisuhde. Kun Eveliina kuuntelee heidän juttujaan, ei herää kateutta.

– Monet vaikuttavat tyytymättömiltä, heillä on koko ajan jotain kränää miestensä kanssa. Huomaan usein miettiväni, että onneksi en ole tuossa tilanteessa. Kun ei enää tarvitse miettiä perheen perustamista, parisuhteelle ei ole mitään tarvetta. Seksiähän saa, jos sitä haluaa.

Eveliina ei kutsu itseään mielellään sinkuksi, koska sana viittaa kumppanin etsimiseen. Itsellinen kuulostaa paremmalta.

– Ajattelen olevani sellainen Eeva Kilpi -tyyppinen itsellinen nainen, joka runoilee, käy saunassa ja tapaa ystäviä. En halua enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

Rahan takia vai rakkauden?

Jos luulee, että nykyään kaikki ovat itsellisiä, omillaan toimeentulevia ihmisiä, saattaa olla väärässä. Esimerkiksi helsinkiläinen Assi kokee, että hänellä ei vain ole varaa erota, vaikka mieli tekisi. Elintaso laskisi liikaa. Assilla ja hänen aviomiehellään on kaksi lasta, joten eron jälkeen kumpikin tarvitsisi tilavan asunnon.

– Haaveilen yhteishuoltajuudesta – että joka toisen viikon voisin elää vain itselleni. Mutta kun katsoin Oikotieltä, millaiseen kämppään minulla olisi yksinäni varaa, haave rapistui.

Assi ei ole poikkeus. Asumiseen kuluu varsinkin isoissa kaupungeissa iso osa tuloista, ja perheasunnot tulevat suhteessa halvemmiksi. Ehkä on käymässä niin, että entisaika tekee paluun: parisuhdetta tarvitaan toimeentulon turvaksi, ja huonokin liitto on parempi kuin loppuelämä köyhänä.

Ei parisuhde muutenkaan ole mennyt pois muodista, vaikka sen suosio länsimaissa horjuu jo.

– On vielä paljon matkaa siihen, että oltaisiin täysin vapaita parisuhdeoletuksesta. Rohkaisisin kaikkia etsimään sillä aikaa ystäviä, kivaa tekemistä ja parisuhteellisia pyytämään sinkut mukaan!

Eipä synkistellä!

On parisuhteessa hyviäkin puolia. Ainakin tällaisia:

1) Se helpottaa arkea, jos haluaa lisääntyä.

2) Se tarjoaa fyysistä läheisyyttä (jos hyvä parisuhde).

3) On joku, jolle hölistä turhimmatkin asiat ja jakaa murheet (jos hyvä parisuhde).

4) Yhteiskunta tukee parisuhteellisia monenlaisilla palveluilla ja eduilla.

5) Siinä saa treenailla vuorovaikutustaitoja – tarjolla paljon harjoitusriitoja.

6) Pääsee osaksi naisvalituksen perinteitä (jos on nainen ja heterosuhteessa).

7) Onnellisuus lisääntyy. (Jos on mies. Tämä on tutkimustietoa!)

8) Parisuhteessa on halvempaa elää.

Valehdellessaan ihmisen käytös muuttuu monella tavalla. Aina muutokset eivät kuitenkaan ole ihan yksinkertaisia.

Rehellisyys maan perii. Siitä huolimatta vain harva meistä kykenee ainaiseen rehtiyteen. Tutkimusten mukaan ihminen valehtelee keskimäärin kaksi kertaa päivässä, useimmiten vanhemmilleen tai kumppanilleen.

Arkipäivässä valheet ovat usein perin pikkuisia sinttejä. Mutta joskus eteen voi uida myös valtava vonkale, joka vaikuttaa valheellaan monien elämään.

Esimerkiksi parisuhteessa valehtelulla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia kummankin kumppanin tulevaisuuteen. Jos läheinen valehtelee suuresta asiasta, kuten rahasta tai pettämisestä, valehtelu myös sattuu.

Valtiotieteiden maisteri, taloudellista väkivaltaa tutkinut Anniina Kaittila kertoi Me Naisille, että huijatuksi tuleminen iskee syvälle.

– Voi olla jopa helpompaa sanoa, että mies löi, kuin myöntää, että hän huijasi kaikki rahat. Monia pelottaa se, että pidetään hölmönä ja höynäytettävänä, hän kertoi.

Mistä voisi tunnistaa, että nyt joku valehtelee?

Yksi keino on tarkastella epäillyn valehtelijan sanattomia viestejä. Insider-sivuston haastattelemat kehonkielen asiantuntijat Tonya Reiman ja Patti Wood listasivat asiat, joita toisen käytöksessä kannattaa tarkastella.

Hän saattaa valehdella, jos…

1. …hänen käytöksensä muuttuu.

Kun ihminen valehtelee, hänen kehonkielensä alkaa usein poiketa normaalista. Siksi valehtelijan kiikkiin saamisessa on tärkeää tunnistaa se, mikä on juuri kyseiselle tyypille ominaista kehonkieltä.

– Normaali kehonkieli tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jotkut kiskovat jatkuvasti vaatteitaan ja liikehtivät levottomasta. Heille se käytös on normaalia. Tällaisten tapojen muutoksia kannattaa tarkastella, Wood kertoo.

2. …hän käyttää väärää kättä painottaakseen sanojaan.

Jostain syystä ihmisellä on taipumus korostaa puhettaan sillä kädellä, jota käyttää enemmän. Valehdellessa tilanne voi kuitenkin muuttua. Jos oikeakätinen korostaa sanomisiaan nostamalla vasemman käden ylös, hän saattaa siis valehdella.

”Normaali kehonkieli tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.”

Tällaisesta käytöksestä esimerkkinä toimii Bill Clinton. Reimanin mukaan hänen kätensä paljastivat totuuden seksisuhteesta Monica Lewinskyn kanssa.

– Bill Clinton nosti painokkaasti oikean kätensä, kun sanoi, ettei hänellä ollut seksisuhdetta naisen kanssa. Se olisi voinut olla uskottavaa, mutta hän käytti painotukseen oikeaa kättään, vaikka on vasenkätinen.

3. …hänen katseensa harhailee.

Kaikki eivät tykkää katsoa toisia silmiin. Sen takia pelkästään katseen välttelyä ei kannata pitää merkkinä valehtelusta. Mutta mikäli toisen katse poukkoilee suunnasta toiseen, kannattaa olla tarkkana, Reiman vinkkaa.

– Jos keskustelukumppanillasi on tapana katsoa oikealle yrittäessään muistaa jotain, hän saattaa katsoa vasemmalle silloin, kun hän ei pysty löytämään oikeaa vastausta muististaan. Vasemmalle katsoessaan hän siis tekaisee vastauksen päästään.

4. …hän vaihtelee painoaan jalalta toiselle.

Painon vaihteleminen jalalta toiselle ja kropan heijaaminen voivat olla merkkejä valehtelusta. Tämä johtuu Woodin mukaan siitä, että valehdellessa vasen ja oikea aivolohko ovat keskenään ristiriidassa. Siksi valehtelijasta voi tuntua siltä, ettei hänen tasapainonsa pysy.

– Julkisuudessa paljon puhuvat heiluvat seisoessaan usein silloin, kun valehtelevat tai eivät tiedä, mistä puhuvat.

5. …hän kallistaa päätään.

Epätasapainon tuntemus valehdellessa ei ulotu vain jalkoihin. Se voi näkyä myös pään asennossa.

– Pään kallistaminen puhuessa voi olla merkki siitä, ettei usko siihen, mitä sanoo, Wood kertoo.

6. …hänen ilmeensä on poikkeava.

Myös huulet voivat paljastaa valehtelijan. Tutkimusten mukaan epäsymmetrinen ilme, kuten vino hymy, voi olla merkki siitä, ettei tyypillä ole puhtaat jauhot pussissaan. Huulien puristaminen yhteen voi puolestaan kertoa, että toinen panttaa sanojaan. Jos joku nostaa kätensä suunsa eteen, hän ei halua möläyttää mitään. 

Silmät ovat sielun peili – ja niin saattavat olla myös silmien räpäykset. 

7. …hän räpyttelee silmiään epätasaiseen tahtiin.

Silmät ovat sielun peili – ja niin saattavat olla myös silmien räpäykset. 

Erityisen merkityksellistä on se, kuinka usein ihminen ripsiään räpsyttää. Reimanin mukaan moni räpsyttelee silmiään tiheämpään tahtiin silloin, kun yrittää pysyä tekaisemassaan tarinassa tai tuntee olonsa ahdistuneeksi.

8. …hänen vartalonsa kääntyy kohti ulospääsyä.

Valehtelu aiheuttaa kehossa stressireaktion. Siksi valehtelija haluaa tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois. Halu karata tilanteesta saattaa näkyä kehossa konkreettisesti niin, että valehtelijan vartalo kääntyy poispäin keskustelukumppanista.

Moni kääntää vartaloaan kohti ulospääsyä myös silloin, kun ei yksinkertaisesti halua keskustella toisen kanssa. Liike voi siis olla merkki muustakin kuin valehtelusta.

9. …hän rapsuttelee nenäänsä.

Valehtelu saattaa laajentaa nenässä sijaitsevia hiussuonia juuri sen verran, että nenä alkaa kutista.

– Jos joku raapii jatkuvasti nenäänsä kädellään, olet saattanut törmätä valheeseen, Reiman kertoo.

Toki nenän kutittelu saattaa kertoa muustakin. Ehkä tyypin klyyvariin on yksinkertaisesti eksynyt roska, asiantuntijat huomauttavat. Yhdistettynä muihin valehtelusta kertoviin kehon signaaleihin, nenän raapiminen voi kuitenkin olla hyvä johtolanka. 

”Jos epäilet, että sinulle valehdellaan, tarkastele oman kehosi tuntemuksia.”

10. …perstuntumasi viittaa siihen suuntaan.

Valehtelun tunnistaminen yksiselitteisesti on vaikeaa. Edes alan ammattilaiset eivät ole löytäneet pomminvarmaa keinoa, jonka avulla voi tunnistaa luikurin laskettelijan.

Woodin mukaan kaikista paras tapa tunnistaa valehtelija on luottaa omaan intuitioonsa eli niin sanottuun perstuntumaan. Se toimii yllättävän hyvänä toisten tunteiden tulkkina.

– Luotettavin merkki on se, että sinulle itsellesi tulee epämukava olo. Jos epäilet, että sinulle valehdellaan, tarkastele oman kehosi tuntemuksia. Jos sinua hikoiluttaa, etoo, särkee tai jännittää, joku saattaa valehdella sinulle.

Miten valehtelijan saa tunnustamaan?

Yksi parhaista keinoista on käyttää kolmivaiheista metodia, johon myös poliisit luottavat epäiltyjä haastatellessaan. Siinä valehtelija yritetään saada tunnustamaan etenemällä isoista kysymyksistä koko ajan pienempiin.

Lue lisää metodista tämän linkin kautta:

Juttua muokattu 11.7. 9.30: Korjattu kohta, jossa kerrotaan nenän raapimisesta.