Kaikki koossa taas! Kuva: Shutterstock
Kaikki koossa taas! Kuva: Shutterstock

Kun elämässäsi tapahtui jotain tärkeää, ketkä juhlivat kanssasi? Vastaus kertoo paljon ystävyyssuhteistasi.

Kun näemme vaikka vuosienkin tauon jälkeen, juttu jatkuu suoraan siitä, mihin viimeksi jäimme.

Näin moni kuvailee pitkään kestänyttä, rakasta ystävyyssuhdetta. Tarkoitus on kaiketi sanoa, että ystävien välillä on sielujen sympatiaa, joka kestää aikaa ja välimatkoja – ja näin varmasti onkin. Samalla tulee sanallistetuksi se, että harva meistä näkee kaikkia ystäviään usein ja säännöllisesti. Vuoden tai parin tauko näkemisessä saattaa jossakin elämäntilanteessa humpsahtaa  helposti. 

Miten siis saada ystävyyssuhteet säilymään aikuisiälläkin virkeinä ja läheisinä  – ja mielellään myös sellaisina, että nähdään useammin kuin parin vuoden välein? Huffington Postissa ihmissuhdepalstaa pitävä Wendy Atterburry kirjoittaa blogipostauksessaan, että saa lukijoilta paljon kysymyksiä juuri tästä aiheesta. Hän kertoo huomanneensa, että iän myötä ystävystyminen on yhä hankalampaa ja toisaalta ystävien tuki on yhä enemmän tarpeen. Uusiin ystäviin tutustumisen lisäksi moni pohtii sitä, ketkä omista kavereista ovat tosiystäviä.

Ystävä ilmielävänä

Atterburrylla on ikuisuuskysymykseen yksinkertainen vastaus: oikea ystävä on se, joka tulee paikalle. Raahaa takamuksensa ystävän häihin, taidenäyttelyn avajaisiin ja baby showereihin, vaikkei välittäisi koko vauvahössötyksestä. Tarjoutuu lemmikin- tai lapsenvahdiksi ja ajaa ystävän äidin hautajaisiin kahden tunnin matkan päähän. 

Paikalle saapuminen on Atterburryn mielestä tärkeää, koska se lujittaa ystävyyttä. Kun on sinun vuorosi juhlia, surra tai tehdä jotakin muuta tärkeää, ystäväsi tulevat vastavuoroisesti paikalle.

Atterburryn näkemys on virkistävä aikana, jona moni väittää pitävänsä elämänsä ihmisiin yhteyttä Facebookin tai Whatsappin kautta. Viestipalvelulla voi totta kai ylläpitää ystävyyttä, ja sekin vaatii oman vaivansa, että lähestyy ystävää viestillä säännöllisesti ja usein. Ihan omanlaisensa kunnioituksenosoitus kuitenkin on saada fyysisesti ja ilmielävänä vieraaksi ystävä, joka on kiireistä ja hankaluuksista huolimatta laittanut vierailun järjestymään.

Parhaat muistot ystävän kanssa eivät yleensä ole niitä, joissa kumpikin laittoi hassun viestin Whatsappiin tahollaan. Yhteiset kokemukset syntyvät, no, kokemalla.

Vuorotyöläinen ja viikonloppukemut

Paikalle saapuminen siis tekee vaikutuksen ja lujittaa ystävyyttä, se on selvää. Ongelma piilee siinä, että aina paikalle saapuminen ei ole kovin helppoa. Häät ja polttarit voivat kurittaa pienituloisen ystävän kukkaroa kohtuuttomasti. Ystävä voi asua toisella puolella maailmaa. Ja ei kai vuorotyöläinen, iltaisin ja viikonloppuisin esiintyvä taiteilija tai kisoissa reissaava kilpaurheilija ole automaattisesti huonompi ystävä kuin päivätöissä käyvä, jolla on joka viikonloppu vapaata?

Rajallisen ajan ongelman Atterburry kehottaa ratkaisemaan eräänlaisella ystävien konmarituksella. Joka kemuihin ei ehdi, joten täytyy pitää elämässä vain sellainen määrä läheisiä, että ehtii antaa heille itsestään tarpeeksi. Sama pätee toisinpäinkin: jos ystävä jättää toistuvasti tulematta paikalle silloin, kun häntä eniten kaipaat, ei ystävyyden ylläpitäminen ehkä ole vaivasi arvoista. 

Kun kyseessä on tosiystävä, hänen juhlahetkessään haluaa totta kai olla mukana.

Tiukassa elämäntilanteessa olevalle Atterburryn neuvot voivat kuulostaa armottomilta. Toisaalta: jostakin se kiireisen kiire tulee. Jos jäät joka kerta pois ystäväsi elämän tärkeistä hetkistä siksi, että on niin paljon kaikkea muuta, se kaikki muu on selvästi sinulle tärkeämpää kuin ystäväsi. Yleensä kaikkeen sellaiseen, mitä todella, todella haluaa, on mahdollista järjestää aikaa.

Lue myös: Nyt se on tutkittu! Vain näin monta läheistä ystävää sinulla voi olla

Yksi ystävyyden mittari voisikin olla sen miettiminen, miltä kutsu ystävän syntymäpäiville, erobileisiin tai eläkkeellelähtöjuhliin tuntuu. Kun kyseessä on tosiystävä, hänen juhlahetkessään haluaa totta kai olla mukana. Vähemmän läheisen kaverin kemut taas saattavat tuntua rasitteelta.

Avoimuus kannattaa

Hankala elämäntilanne voi olla muutakin kuin kiirettä. Tosiystävä luultavasti ymmärtää, ettei köyhä opiskelija matkusta Etelä-Afrikkaan juhlimaan häitä tai ettei juuri keskenmenon saanut pysty baby shower -järjestelyihin. Oli poisjäämisen syy mikä hyvänsä, soitto kutsun lähettäneelle ystävälle ja asiasta puhuminen kannattavat. 

Wendy Atterburry peräänkuuluttaa avoimuutta myös siltä ystävyyssuhteen osapuolelta, joka toivoo muiden tulevan paikalle. Vaikka oltaisiin kuinka läheisiä, aina ei ole itsestään selvää, mitkä ovat ne elämän tärkeät hetket, jolloin ystävien pitäisi saapua paikalle. Siksi ystävälle on hyvä sanoa, että juuri sinun paikalle tulosi merkitsee. 

Ja kun ystävä tietää, että juuri hänen paikalle saapumisensa on tärkeää, tuntuu matkojen järjestäminen, työvuorojen vaihtaminen, koiravahdin hankkiminen ja lahjan ostaminen paljon mukavammalta.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”