Kun lapselle hankkii älypuhelimen, säännöistä on hyvä sopia selkeästi. Tietyt rajat koskevat myös vanhempaa.

Suomalaislapset saavat usein ensimmäisen kännykkänsä samoihin aikoihin, kun he aloittavat koulunkäynnin.

Mutta miten vanhempien kannattaisi sopia ekaluokkalaisten ja alakouluikäisten lasten kanssa puhelimen käytön pelisäännöistä? Entä millaiset ovat lain mukaan lapsen oikeudet yksityisyyteen, kun hän käyttää puhelintaan?

Mediakasvattaja Paula Aalto Mannerheimin lastensuojeluliitosta kehottaa kaikkia vanhempia ihan ensiksi miettimään sitä, mikä on omalle lapselle sopiva hetki saada puhelin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Onko koulua aloittavalla lapsella sille todellista tarvetta?

Yhteydenpitoa vai viihdettä varten?

Sosiaalinen paine älypuhelimen hankkimiseksi voi olla kova. Samalla aikuiset kokevat, että puhelin on tärkeä olla, jotta voi varmistaa, onko lapsella kaikki kunnossa ja missä hän menee koulupäivän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Mutta joutuuko lapsi todella olemaan iltapäiviä yksin ja tarvitseeko häneen saada yhteyttä? Aika harvassa muussa maassa hankitaan näin pienille lapsille vielä kännykkää. Suomi on tässä asiassa maailman­laajuisestikin melko uniikki paikka.

Aikuiset hankkivat lapselle puhelimen usein nimenomaan yhteydenpitoa varten, mutta pientä lasta sen sijaan kiinnostaa monesti enemmän kännykän viihdetarjonta, kuten pelit.

Monesti edessä onkin tilanne, että lapsi tuntuu olevan puhelimen ääressä jatkuvasti, koska se tarjoaa niin koukuttavaa sisältöä.

– Silloin tulee tyypillisesti sanomista.

Riitojen välttämiseksi Aalto suosittelee neuvottelemaan sopimuksista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

– Menetetyt edut ovat aina kurjia, oli kyse aikuisesta tai lapsesta. Jos kännykkä on aluksi saanut olla mukana missä tahansa, on paljon hankalampaa vetää enää sen jälkeen sopimuksia takaisinpäin.

Aikuisen pitää perustella ja näyttää mallia

Aalto on myös törmännyt pitämissään mediakasvatus­tilaisuuksissa ja -oppitunneilla siihen, että lapset kertovat vanhempiensa olevan aivan liikaa puhelimen ääressä.

– Aikuisen esimerkki on tosi tärkeä. Kasvatuksessa toimii hyvin harvoin teesi ’teen niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen’. On paha opettaa lapselle median käytön rajoittamista, jos se on itsellä täysin rajatonta.

Pitää siis tehdä yhteisiä sopimuksia, joihin myös aikuiset sitoutuvat, esimerkiksi jättää puhelimet sivuun ruokailleissa ja ennen nukkumaanmenoa.

Säännöt kannattaa myös perustella lapsille mahdollisimman huolellisesti, eikä vain sanella niitä. Jo ekaluokkalaisen kanssa pystyy sopimaan tietyistä periaatteista, Aalto sanoo.

”On paha opettaa lapselle median käytön rajoittamista, jos se on itsellä täysin rajatonta.”

– Aikuiset monesti aliarvioivat lasten älykkyyttä. Lapsilla on myös luontaisesti hyvä oikeudentaju. Kun tarpeeksi hyvin perustelee säännöt, niin kyllä lapsi ymmärtää, miksi vaikkapa kokeeseen lukiessa puhelinta ei saa ottaa kirjan viereen pöydälle.

Myös lapselle pitää jäädä mahdollisuus muuttaa sovittua sääntöä, jos hän perustelee oman näkökulmansa tarpeeksi hyvin, Aalto muistuttaa.

Näin toimiessa lapset todennäköisesti pitävät sovituista säännöistä paremmin kiinni.

Puhelimiin voi myös asentaa sovelluksia, joilla vanhempi pystyy hallitsemaan, milloin ja mihin lapsi saa puhelinta käyttää. Tällainen on esimerkiksi Googlen Family link -palvelu, jolla voi muun muassa tarvittaessa rajoittaa lapsen puhelimen käyttöä, seurata ruutuaikaa ja hallinnoida, mitä sovelluksia laitteeseen pystyy lataamaan.

Kokonaisuus ratkaisee sopivan ruutuajan määrän

Siihen, kuinka paljon aikaa lapsi saa viettää aikaa ruudun ääressä, ei ole yhtä oikeaa vastausta.

– Jokaisessa perheessä ajatellaan eri tavalla ruutuajasta, ja se on ihan ok.

Aallon neuvo on katsoa kokonaisuutta: monesti kännykkää käyttäessä ongelma ei ole varsinaisesti laitteen käyttö, vaan se mitä kaikkea silloin jää tekemättä.

– Arjessa pitää olla monipuolisesti erilaisia asioita, kuten riittävästi liikuntaa ja unta sekä kasvokkain kohtaamisia perheenjäsenten ja kaverien kanssa.

Ruudun ääressä voi myös tehdä kovin erilaisia asioita.

– Jos lapsi pelaa kuusi tuntia päivässä ikäiselleen sopimatonta peliä, se on täysin eri asia kuin jos toinen lapsi käyttää saman ajan Youtube-videon käsikirjoittamiseen, kuvaamiseen ja editoimiseen kavereidensa kanssa.

Lapsella on oikeus yksityisyyteen

Vanhempien on kuitenkin hyvä tiedostaa, että lapsella on kännykkää käyttäessään Suomen lain ja kansainvälisten sopimusten suoma yksityisyyden suoja.

– Perus­lähtökohta on se, että lapsella on sama oikeus yksityis­elämän suojaan kuin aikuisellakin, sanoo Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori, varatuomari Päivi Korpisaari.

Toisaalta laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta lukee, että lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos vanhempi esimerkiksi epäilee, että lasta kiusataan tai hän on vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, on oletettavasti lapsen edun mukaista, että vanhempi tarkkailee lapsen viestejä tai sosiaalisen median käyttöä.

Saako lapsen sijaintia seurata?

Mitään tiettyjä ikärajoja Suomen laki ei tunne, vaan kyse on ”lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellisesta huolenpidosta ja valvonnasta”.

– Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suuremmaksi yksityisyyden tarvekin kasvaa ja usein sitä enemmän voidaan ajatella, että lapsi osaa tehdä itseään koskevia päätöksiä. Huvin vuoksi lasten viestien lukeminen ei ole sallittua.

Korpisaaren mukaan monet vanhemmat esimerkiksi luulevat, että he saavat kännykän ja erilaisten palveluiden avulla paikantaa alle 15-vuotiasta lasta.

– Se ei ole niin. Tähänkään ei ole mitään tiettyä ikärajaa, vaan se riippuu jälleen lapsen iästä ja kehitystasosta. Jos pieni lapsi esimerkiksi aloittaa koulutien ja rupeaa kulkemaan sitä yksin, silloin voi olla ihan perusteltua, että vanhempi näkee kännykästä, että lapsi pääsee turvallisesti kotiin.

”Sekin on tärkeä osa kehitystä, että voi hankkia tietoa asioista, jotka ovat itselle tärkeitä.”

Tällöinkin asiasta on hyvä kertoa ja keskustella lapsen kanssa.

Korpisaari muistuttaa, että lapsilla on oikeus myös sananvapauteen ja sananvapauteen liittyvään tiedonhankintaan.

– Sen nimissä vanhemmat eivät saisi katsella, millä sivuilla lapsi on surffaillut netissä, jollei heillä ole siihen jotakin valvontaan liittyvää syytä. Sekin on tärkeä osa kehitystä, että voi hankkia tietoa asioista, jotka ovat itselle tärkeitä.

Jos vanhempia mietityttää, miten toimia hankalassa tilanteessa, lakipykälien lukemisen sijaan Korpisaaren vinkki on tämä:

– Asetu itse lapsesi asemaan ja mieti, mitä haluaisit, että vanhempi tilanteessa tekisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla