Kun koronan takia oli sulkeuduttava kotiin, Minna huomasi ensimmäistä kertaa, että hänen pärjäämisestään oltiin huolissaan. Hänen mielestään yksin asuminen voi poikkeustilanteessakin olla jopa etu.

Lähes koko aikuisikänsä yksin elänyt helsinkiläinen Minna*, 46, yllättyi, kun hän monen muun lailla siirtyi etätöihin ja karanteenia muistuttaviin oloihin kotiinsa. Hänen elämässään kaikki jatkui etänä suurin piirtein ennallaan, mutta ympärillä huolestuttiin.

Minna havaitsi, että hänen pärjäämisensä yksin herätti uteliaisuutta. Häneltä on muun muassa kysytty monikossa, onko elämä ”teillä yksineläjillä” nyt aivan kauheaa.

– Koskaan aikaisemmin en ole kokenut sellaista, että asioistani ja pärjäämisestäni oltaisiin millään tavalla erityisen huolissaan, Minna kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Huoli on ollut hyväntahtoista, mutta asenne taustalla on hämmästyttänyt Minnaa. Hän haluaakin nostaa esiin sen, että yksin eläminen voi olla elämäntapa, ja yksineläjät ovat tottuneet olemaan itsekseen niin hyvässä kuin pahassakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minna pitää itseään hyväosaisena ja on sitä mieltä, että hänen kaltaisensa yksineläjät ovat nyt itse asiassa vahvoilla, sillä itsekseen vietetyt illat ja viikonloput ovat jo ennestään tuttuja.

– Kotona ei ole koskaan niin sanotusti valmista viihdykettä, vaan pitää olla aktiivinen ja keksiä viihdyke itse. Kotona ei ole myöskään mykkäkoulua pitävää puolisoa tai kotikoulutettavia, joita pitäisi omilla vaillinaisilla taidoilla opettaa.

Näkeminen vaihtui ”näkemiseen”

Tämänhetkinen tilanne on poikkeuksellinen aivan kaikille, ja kenen tahansa elämä voi kriisiytyä. Tähän mennessä korona-aika on kuitenkin muuttanut Minnan arkea hämmästyttävän vähän. Minna kertoo nauttivansa yksin asumisesta, eikä hän koe olevansa lainkaan yksinäinen.

– Totta kai se tapa, jolla olen lainausmerkeissä ”nähnyt ihmisiä”, on vaihtunut. Näemme joko videolla tai tuolla pihoilla pitkin ja poikin. Kekseliäisyyttä pitää käyttää vähän enemmän.

Minna kertoo tavanneensa ystäviä puistoissa, pyöräilleensä ystäviensä takapihoille ja nauttineensa olostaan viime vuonna ostamassaan uudessa kodissaan. Eniten hän kaipaa ulkona syömistä ja teatterissa käyntiä.

– Kaipaan järjestettyjä toimintoja. Jopa kuntosalia. Minulla on yksi ohjaaja, jota tapaan ulkona kahden kesken, mutta en olisi uskonut, että alan kuntosaliakin kaipaamaan.

Parisuhdenormia haastamassa

Yksin asuvien suomalaisten joukko on hyvin moninainen, ja se koostuu eri ikäisistä ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevista ihmisistä. Osa elää itsekseen vapaaehtoisesti, osa vastentahtoisemmin.

Yksinelävien kirjavassa joukossa on myös työttömyyttä, sairauksia, mielenterveysongelmia ja raastaviakin yksinäisyyden kokemuksia.

Minnakaan ei halua vähätellä kenenkään kokemaa yksinäisyyttä. Hänen mukaansa yhteiskuntamme parisuhdenormi on kuitenkin yhä niin vahva, että se saattaa aiheuttaa ajatusvääristymää yksineläjien yksinäisyydestä. Kuitenkin Suomen 1,2 miljoonan yksin asuvan joukkoon mahtuu myös Minnan kaltaisia tyyppejä: ihmisiä, jotka ovat tyytyväisempiä yksin kuin saman katon alla jonkun toisen kanssa.

Parhaaksi asiaksi elämässään Minna mainitsee itsenäisyyden ja vapauden – vaikka ei yksin asuvankaan arki välttämättä ole ihan niin vapaata kuin moni luulee.

– Yksi harhakuvitelma myös se, että on milloin tahansa vapaa tekemään mitä tahansa, kun ei ole muka niitä velvoitteita.

*) Minnan nimi on muutettu.

Sinä, yksinasuja. Kerro meille, miten korona-aikasi on sujunut itsekseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla