Uutisia! Sinkkuus ei ole asia, josta on pakko päästä eroon. Se on elämänmuoto siinä missä perheellisyyskin.

– Olen nykyään ihan erakko. Minua uuvuttaa ajatus seurustelusta, sanoi näyttelijä-kirjailija Antti Holma Me Naisten haastattelussa syksyllä.

Antti asuu yksin, hänellä ei ole parisuhdetta, eikä hän ole aikeissa hankkia sellaista. Hänellä ei ole mitään romansseja vastaan, mutta seurustelu, se ei nappaa.

– Olen antanut itselleni luvan elää yksin. Se voi olla myös oma valinta, hän jatkaa.

Noh noh, Antti! Sinkkuudenhan pitäisi olla väliaikainen elämänvaihe. Oikeasti ihmisen kuuluu haluta parisuhdetta, deittailla, pettyä välillä, pariutua, jos vain mitenkään onnistuu... vai onko pakko?

Vapaa mutta perusteluvelvollinen

Antti saattaa elää yksin, mutta elämäntapansa puolesta hän kuuluu isoon ryhmään: Suomessa on miljoona yhden hengen taloutta. Seassa on paljon ihmisiä, joille yksineläminen on nopea vaihe. Mutta paljon on niitäkin, jotka elävät suurimman osan elämästään yksin.

Kun ihminen elää yksin, hän on monessa mielessä vapaa. Yksin elävä

– sisustaa kotinsa niin kuin haluaa.

– voi lähteä töiden jälkeen mihin vain, ei tarvitse ilmoittaa kellekään.

– tietää, mitä jääkaapissa on ja osaa ostaa sinne lisää herkkuja.

– tuntee oman persoonansa. Ei vahingossa hengaile jonkun kyljessä ja elä jonkun toisen elämää.

Toisaalta, kun on sinkku, saa joka käänteessä huomata, että parisuhde on edelleen normi. Miljoona yksinelävää vuonna 2015 ei vielä riitä: elämänmuotoa joutuu edelleen perustelemaan. ”Milloinkas ajattelit miehen hommata?” saattaa kajahtaa missä tahansa perhejuhlissa.

Parisuhteessa eläviltä harvoin kysytään, miksi tuon näköinen ihminen on mennyt naimisiin. Tai miltä kuulostaisi ”Milloinkas olet ajatellut erota?”

Kaikki maksaa enemmän

Yksinelävissä on monenlaisia ihmisiä: osa elää sinkkuna hetken, osa pysyvästi. On iäkkäitä ja nuoria yksineläjiä, tavallisia keskituloisia, varakkaita, syrjäytyneitä. Mutta on heillä yhdistäviäkin tekijöitä.

– Korkeat elinkustannukset, kallis asuminen. Laaja-alainen huomiotta jättäminen politiikassa ja palveluissa. Sitten ovat asiat, joita kaikki yksin elävät kohtaavat arjessa – kuten se, että suuretkin päätökset joutuu tekemään yksin. Tai se, että on oltava aktiivinen saadakseen ihmiskontakteja, luettelee diakoni Raija Eeva, joka on tehnyt sosiaalityön gradun yksineläjistä.

Eeva huomasi opinnoissaan, että yksinelävät ikään kuin puuttuivat opinto-ohjelmasta. Perheitä sen sijaan käsiteltiin paljon: opintopisteitä oli tarjolla muun muassa perheet ja yhteiskunta-, perheen vaiheet- ja perhe kriisissä -kursseilta.

Diakoniatyössä Eeva oli nähnyt, että avun tarvitsijat olivat usein yksineläjiä. Kuntien palvelut vain on suunnattu perheille.

– Olemme tottuneet katsomaan kaikkea perheoletuksen läpi. Yksineläminen on perheen puutetta, se nähdään pelkkänä ihmissuhdekysymyksenä. Myös yksineläjät ajattelevat niin, vaikka oikeasti kyseessä on yhteiskunnallinen asia.

Miljoona yksineläjää on väestöryhmä, joka jää herkästi syrjään poliittisissa päätöksissä. Tästä on tuoreita esimerkkejä.

– Asumistuki on haluttu nyt linjata perheitä suosivaksi, vaikka 60 prosenttia sen saajista on yksin eläviä. Uusi, vuoden alusta voimaan astunut laki vie taas vähän pois yksin asuvien tuesta.

Tiesittekö, että perintöveroa joutuu maksamaan enemmän, jos perinnönjättäjä on lapseton? Tai että kotitalousvähennystä saa vähemmän, jos asuu yksin?

Eeva on ollut mukana perustamassa Suomen yksineläjät ry:tä, joka tekee edunvalvontaa. Välillä onnistutaan: esimerkiksi tv-lupa muutettiin kotitalouskohtaisesta maksusta Yle-veroksi. Vero on nyt tasapuolinen yksin eläville ja parisuhteellisille.

Sinkku vai yksineläjä?

Yksinelävä, yksineläjä, sinkku. Kielitoimisto suosittelee yksinelävä-nimitystä, koska sinkku-sanalla on bilettävä ja väliaikainen kaiku. Sinkkutapahtumat tähtäävät aina rakkauden löytymiseen. Harva tosielämän seitsemänkymppinen, vakiintunut yksineläjä haluaa sanoa itseään sinkuksi – se kuulostaa liikaa siltä, että nyt on haku päällä.

39-vuotias Virpi käyttää itsestään sanaa sinkku, vaikka onkin ajatellut elää itsekseen ehkä loppuelämänsä.

– Kun ei halua lapsia, on ihan hyvä yksin. Minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa jaan asioita ja joilta voin pyytää apua. Ei sellaiseen tarvita parisuhdetta.

Virpin mielestä parisuhde laiskistuttaa. Hänkin on ennen seurustellut ja huomannut käpertyneensä kotiin. Kun asuu yksin, ihmissuhteista jaksaa pitää huolta ja ystävien merkitys säilyy kirkkaana mielessä.

Virpikin on törmännyt siihen, ettei yksin eläminen ole vakavasti otettava elämäntapa. Aika usein tulee vastaan ihminen, joka lohduttaa, että ”kyllä sinä vielä löydät jonkun!”. Sellaista lohdutusta hän ei ole vailla. Sinkkujen puolta pitävää politiikkaa hän kyllä kaipaisi.

– Talousasiat huolestuttavat. Kaikki on kallista, yksin asuminen hullun kallista, eikä ole puolisoa, johon voisi tukeutua, jos jotain yllättävää käy. Pelottaa, että edessä on köyhä vanhuus.

Eläminen yksin on köyhyysriski. Leipäjonojen asiakkaista suurin osa on yksin asuvia, samoin muiden sosiaalipalvelujen käyttäjistä. Köyhyysrajan alapuolella elää kolmasosa yksineläjistä.

Raija Eeva on huomannut, että yksinelävien köyhyydestä käytetään adjektiivia ”yleinen”.

– Tilastoissa lapsiperheiden köyhyyslukemia kuvaillaan sanalla ”korkea”, lapsiperheissä köyhyys ei ole ”yleistä”. Olen tulkinnut niin, että ”yleinen” kuulostaa hyväksytyltä asiaintilalta. ”Korkea” taas kuulostaa siltä, että asialle on kiireesti tehtävä jotain.

Eevan mielestä tätä asennetta näkyy kaikkialla: perheiden ongelmat koetaan yhteiskunnallisiksi ongelmiksi, yksinelävien ongelmat johtuvat henkilökohtaisista valinnoista. Oletetaan, että niiden kanssa pärjätään ihan itse.

Nyt voimaannutaan

Yksinelävä joustaa kesälomissa, yksinelävä maksaa ruuasta enemmän, yksiöiden hinnat ovat suhteessa paljon kalliimmat... mutta nykyään kaupoissa on sentään pieniä perunalastupusseja! Toki niissä on laskettu kilohintaan sinkkulisä.

Mutta jos Suomessa on miljoona yksinelävää, ovatko asenteet pian muuttumassa? Toistaiseksi niistä miljoonasta ei ole paljonkaan tietoa, koska heitä ei ole juuri tutkittu.

Briteissä on huomattu, että yksineläjät ovat anteliaampia, huolehtivampia ja parempia yhteydenpitäjiä kuin perheelliset. He hoitavat sukulaisuussuhteita. Lisäksi yksineläjät pitävät kaupungit elävinä: he tapaavat ystäviään baareissa ja kahviloissa, koska heillä on siihen aikaa. Jos heillä on rahaa, he käyttävät sitä palveluihin. Vapaaehtoistyöntekijöistä useimmat ovat yksineläjiä.

Jenkeissä on sinkuille oma merkkipäivä. Ehkä täälläkin tarvittaisiin huomiointia ja täysivaltaisuutta. Jos jonain kauniina huhtikuun sunnuntaina yksin matkustava saisi halvemman bussilipun, yksin ruokaileva saisi alennusta, leffaan pääsisi yksin ilmaiseksi... ja sitten saisi elää ihan ilman perusteluja elämäänsä sillä tavalla kuin elää. Perheelliset kaverit muistaisivat pienellä lahjalla.

Kukaan ei saisi kysyä, että ”oletko kranttu, kun ei kukaan ole kelvannut”.

Lue lisää:

Sinkun kiitollisuuslista: 20 asiaa, joista parisuhteessa elävät ovat minulle kateellisia

Hyvä parisuhde vai yhtä hyvä sinkkuelämä?

Älä sano tätä sinkulle

Onnellisia ja onnettomia parisuhteita ei erota se, kuinka paljon riidellään, vaan miten riidellään. Pariterapeutti kommentoi hyväksi havaittuja lausahduksia, joilla riidan voi saada loppumaan.

Pariterapeutti Hanna Kinnusen mukaan riiteleminen on hyväksi parisuhteelle. Tunteita ei kannata jättää ilmaisematta, sillä tunteet tulevat jopa ilmi käytöksestä, eleistä ja ilmeistä.

– Onnellisia ja onnettomia parisuhteita ei erota se, kuinka paljon riidellään, vaan miten riidellään, Kinnunen kertoo.

Mikä on sitten hyvää riitelyä? 

– Hyvässä riidassa osapuolet haluavat ymmärtää toista ja päästävät irti olettamuksesta, että he tietävät kaiken. Osapuolet tekevät sovinnon eleitä, kuten koskettavat, hymyilevät tai pyytävät anteeksi, ja hyväksyvät toisen osapuolen sovinnon eleet. Jos tunteet siitä huolimatta ylikuumenevat, on tärkeää ottaa pieni aikalisä, Kinnunen kuvailee hyvän riidan tunnuspiirteitä. 

– Emme ole 2-vuotiaita, joiden tunnekontrolli ei vielä toimi. Viha ja kiukku ovat hyviä tunteita, mutta emme voi ilmaista niitä miten vain. Emme saa ruoskia tai oksentaa pahaa oloa toisen päälle, emmekä puhua luokkaavasti tai halventavasti. 

Pyysimme Hanna Kinnusta kuvailemaan lauseita, jotka toimituksen jäsenet ovat havainneet hyväksi riidan lopettamisessa. 

1. ”Nyt rauhoitutaan kumpikin”

Kinnunen: Monesti riidassa tunteet lähtevät viemään, ja keho reagoi muun muassa sykkeen ja adrenaliinitason nousulla, jolloin päätös rauhoittua voi olla paikallaan. Lause kuulostaa minun korvaani hyvin käskevältä, ylipäätänsä asian ilmaiseminen pehmeästi on parempi tapa myös riitojen yhteydessä.

2. ”Mitä tapahtuu, miksi riitelemme?”

Kinnunen: Erinomainen kysymys. Kun olemme riitatilanteessa, molemmilla on oma tarina ja oma kokemus asiasta. Avainasia on hyväksyä, että sekä minun tarinani ja puolison kokemus voivat olla tosia, eikä tarvitse etsiä kumpi on väärässä. Tämän kysymyksen esittäessä tarkastellaan yhdessä, mitä on tapahtunut. Kun menee syvemmälle, voi tarkastella sitä, mitä kumpikin on tarkoittanut, ja mistä riidassa on kyse itselle ja toiselle. 

3. ”Voita välliin!”

Kinnunen: Tämä lause toimii korjausliikkeenä. Kun vuorovaikutamme puolison kanssa, se on kuin tanssissa: joskus astutaan toisten varpaille ja askeleet pitää korjata. Pari voi sopia myös yhteisen turvasanan, jonka voi sanoa riitatilanteessa. Nämä sanat voivat muistuttaa, että tarkoitus ei ole riidellä, vaan päästä sovintoon. Voita väliin voi toimia tällaisena turvasanana. 

4. ”Vaikka minä sanon väärin, sinun täytyy ymmärtää se oikein”

Kinnunen: On tärkeää sanoa, että peruutetaan vähän, anna kun tarkistan, että ymmärrän, mitä sinä olet sanomassa. Jos puoliso on ymmärtänyt jonkun asian väärin, kannattaa kysyä ja selventää. Välttäisin sanaa täytyy, koska se on käskevä. Puolisoa ei saa muuttumaan käskemällä, vaan käskyllä on usein päinvastainen vaikutus. 

5. ”Anteeksi”

Kinnunen: Anteeksi toimii aina, se on korjausliike ja rauhanmerkki. Voi esimerkiksi pyytää anteeksi oma ylireagoimista tai liioittelemista. Usein ajattelemme, että me itse olemme oikeassa ja puoliso väärässä ja ihmettelemme, miksi meille rakas ihminen ei voi meitä ymmärtää. Monet ihmiset eivät halua pyytää anteeksi, koska he ajattelevat samalla häviävänsä riidan. Anteeksipyyntö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ottaisi kaikki syyt omille niskoilleen. Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, eikä koskaan ole riitaa, joka olisi täysin toisen osapuolen syy. 

6. ”Sä oot oikeessa”

Kinnunen: Puolisoa voi ymmärtää, vaikkei olisikaan hänen kanssaan samaa mieltä. Aina kannattaa suhtautua toiseen uteliaisuudella, jotta hänelle tulee olo, että häntä on kuultu ja ymmärretty. Kannattaa myös validoida toisen ihmisen sanomat asiat: toinen on oikeassa omassa kokemuksessaan ja sille pitää antaa painoarvoa. Voi sanoa toiselle, että ymmärtää että häntä harmittaa. 

7. ”Anteeksi, kun en kuunnellut sinua”

Kinnunen: On tärkeää pyytää anteeksi, jos ei kuunnellut toista ihmistä. Tätä voisi jatkaa kysymällä, että voisitko kertoa uudelleen, sillä haluan kuunnella ja ymmärtää, olen tässä. 

8. ”Anteeksi, kun yritin painostaa sinua” 

Kinnunen: Jos on painostanut toista ihmistä, niin on tärkeää pyytää anteeksi. Anteeksipyyntöjen tulee tietenkin olla vilpittömiä.

Pariterapeutti Hanna Kinnunen. 

Kinnunen suosittelisi itse seuraavia lauseita: 

”Hei, kerro minulle, miltä sinusta tuntuu.”

”Mitä tahtoisit minulta nyt? Mitä toivoisit minun tekevän tai sanovan?”

”Rakastan sinua. En halua riidellä kanssasi. Aloitetaanko alusta ja yritetään löytää yhteinen ymmärrys?”

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei ole taianomaisia yleispäteviä lauseita, jotka lopettaisivat riidan. Hän suosittelee riidassa puhumaan aina itsestään ja omista kokemuksistaan, ja pyrkiä ymmärtämään riitaa puolison näkökulmasta. 

Kuuma kaupunkiloma paikallisoppaan johdolla tai ikimuistoinen ilta työmatkalla? Lotta ja Anna kertovat, miten deittisovelluksesta saa kaiken irti reissussa.

1. Merta edemmäs kannattaa lähteä

Samoja naamoja ja matcheja, jotka eivät laita viestiä. Tätä on Tinderin tarjonta ehkä kotimaassa, mutta reissussa sovellus voi olla kultakaivos. Ei tarvitse matkustaa läntistä naapurimaata pidemmälle, kun uusia tarjokkaita ja mukavia viestejä alkaa ropista.

Tinderiä käyttävät reissunaiset Lotta, 35, ja Anna, 40, tietävät, että maailmalla seuraa löytää halutessaan vaikka joka illalle. Jos Helsingissä samat tyypit kiertävät kaverilta toiselle, Lontoossa sitä vaaraa ei ole. Toisaalta isossa lammessa uiskentelevat erikoisemmatkin kalalajit.

2. Kevyellä mielellä reissusta saa irti enemmän…

Paljon matkustava Anna on sinkkuna testannut Tinderiä yli kymmenessä maassa Euroopassa, Aasiassa ja Australiassa.

–  Suomessa aikani on sen verran kortilla, etten jaksa tavata satunnaisia tyyppejä. Mutta ulkomailla yksin matkustaessa olen aina valmis tapaamaan uusia ihmisiä kahvittelumielessä.

Ulkomaanreissuilla Annan profiilissa lukee: ”En etsi romanttista suhdetta, mutta mielelläni tutustun uusiin ihmisiin – eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu.”

”Yksiäkään treffejä en ole joutunut katumaan – uusien ihmisten tapaaminen on hauskaa!”

Anna tietää, että teksti saattaa rajata pois potentiaalisia kandidaatteja.

–  En sano jyrkästi ei romansseillekaan, mutta olen päätynyt tekstiin itsesuojelun kannalta. Haluan tutustua toiseen ilman pariutumispaineita. Ehkä pelkään, että haavoitun, jos lähden treffeille ruusunpunaiset lasit päässä.

Tinderin lisäksi Anna käyttää Couchsurfing-sovelluksen hangout-toimintoa, jossa voi ilmoittaa muutamaksi tunniksi eteenpäin olevansa vapaa kahville, leffaan, tapahtumiin tai melkein mihin tahansa.

–  Olen saanut monia illallisdeittejä sitä kautta sekä paikallisten että muiden reppureissaajien kanssa. Vaikka en ole vielä kokenut romanttisia hetkiä, yksiäkään treffejä en ole joutunut katumaan – uusien ihmisten tapaaminen on hauskaa!

Japanissa Anna sopi illallistreffit tunnin varoitusajalla.

–  En ehtinyt hermoilla. Mies osoittautui mukavaksi ja jakoi intohimoni teehen. Hänellä oli myös oma teefarmi, joten opin paljon japanilaisesta teekulttuurista. Emme käyneet toisilla treffeillä, mutta olemme pitäneet yhteyttä somessa.

Anna kehottaakin lähtemään rohkeasti treffeille jo parin viestin jälkeen. Uudessa paikassa kannattaa myös lyödä kaksi kärpästä sopimalla kävelytreffit. Mikä sen parempaa kuin tutustua uuteen kohteeseen paikallisoppaan avulla!

3. …mutta toisella voi olla eri ajatukset

Ei kiitos poikaystävää, mutta muuta miespuolista seuraa, kavereita ja ehkä bisneskontakteja. Tämä oli juuri eronneen Lotan toiveena, kun hän avasi Tinderin muutettuaan Lontooseen. Heti samana iltana alkoi tulla viestejä: ”Kiva hymy!”, ”Tänään bisselle?”

William erottui matcheistä. Hänellä ei ollut profiilikuvaa, mutta muita taiteellisia kuvia. Hän työskenteli samalla luovalla alalla ja vaikutti mukavalta. Hän myös kertoi pystyvänsä auttamaan Lottaa tämän työprojektissa.

Kun Lotta saapui treffipaikalle, miestä ei näkynyt missään. Sitten puhelin soi ja miesääni kysyi, mitä Lotalla oli päällä.

–  Tuli todella outo viba. Kun mies sitten ilmestyi nurkan takaa, hän oli selvästi vanhempi kuin oli kertonut.

Treffeillä juteltiin vain työasioita, ja mies lupasi auttaa Lotan työprojektissa. Mutta tapaaminen sai uuden käänteen jo samana iltana.

–  William lähetti minulle pitkän kirjoituksen otsikolla ”Sielunkumppanit”. Vastasin viestiin ”kiinnostava juttu”, josta hän päätteli, etten tuntenut ihan samoin. Toisia treffejä ei tullut.

4. Profiili ei ole koko totuus

Tinderin kuvatarjonta maailmalla on usein hyvinkin erilaista kotimaahan verrattuna. Suomessa ei ole tavatonta, että mies poseeraa olutpullon kanssa tai esittelee sixpackiaan. Aasiassa kuvaetiketti on toinen.

– Singaporessa, Kuala Lumpurissa ja Hongkongissa miehet poseeraavat puku päällä tarkkaan harkitussa asennossa. Aluksi se toi paineita itselleni ja hylkäsin pukumiehet. Sitten tajusin, että se on paikan tyyli ja kertoo siitä, että mies pitää huolta itsestään, Anna kertoo.

Balilla taas miesten profiileista löytyy paljon kuvia heistä ja heidän perheestään, mutta sanalliset kuvailut ovat jääneet vähemmälle. Jos miehellä ei ole profiilitekstiä, Anna pyyhkäisee hänet yleensä vasemmalle. Mutta Balilla hän teki poikkeuksen sääntöön.

–  Päätin lähteä treffeille lähiravintolan kokin kanssa, jonka olin nähnyt livenä aiemmin. Onneksi menin, sillä ilta oli mukava ja tyyppi superhauska!

5. Huomioi kulttuurierot

Lotta ja Anna ovat yhtä mieltä siitä, että ulkomaalaiset miehet ovat keskimäärin suomalaisia kohteliaampia.

–  Pienet jutut, kuten oven avaaminen ja tuolin ojentaminen ovat jääneet mieleen, Anna sanoo.

Suomessa treffit sovitaan usein baariin, mutta esimerkiksi Aasiassa alkoholi kuuluu vain harvoin ensitreffeille. Annan mukaan vesilinja on toimivin ja yleisin käytäntö Aasiassa.

Intiassa, Indonesiassa ja Sri Lankassa Tinder-treffit länsimaalaisen naisen kanssa mielletään usein lupaukseksi seksistä ja vakavasta suhteesta. Näissä maissa Anna on sopinut treffit aina julkiselle paikalle ja kertonut jollekin paikalliselle olevansa treffeillä.

Intiassa Annan sovellus täyttyi Super-tykkäyksistä, joiden antajat erottuvat kuvavirrasta. Sri Lankassa hän taas latasi maksullisen premium-version Tinder Goldin, jossa näkee heti, kuka on tykännyt.

–  Heti aamulla puhelin piippasi viestejä: tykkääjiä tuli yhdessä yössä parhaimmillaan sata!

Balilla Anna kohtasi erikoisempia haasteita. Pitkään sinkkuna olleilla miehillä oli niin kiire pariutua, että he ehdottivat vanhempiensa tapaamista jo ensitreffeillä.

–  Niin suuria tunteita en ole vielä kokenut, että haluaisin saman tien treffeille wanna-be-appivanhempien kanssa, Anna nauraa.

6. Muutakin kuin reissurakkautta

Lontoossa moni kertoi Lotalle haluavansa parisuhdetta, mutta viestittelyn jälkeen totuus paljastui: mies tahtoikin vain seksiä. Onneksi poikkeuksiakin löytyi, ja muutaman epäonnisen kokemuksen jälkeen alkoi tapahtua.

–  Mies kommentoi kuvaani ’Tykkäätkö ruuasta?’, johon vastasin ’Rakastan ruokaa!’ Pitkän viestittelyn jälkeen hän kutsui minut illalliselle.

”Vaikka romanttiset kemiat eivät kohtaisikaan, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain.”

Ensitreffeistä lähtien oli selvää, että suhteessa oli sekä kaveruutta että vetovoimaa. Lopulta vetovoima voitti, ja nyt pariskunta asuu Suomessa.

– Ehkä kaikki etsivät Tinderissäkin pohjimmiltaan jotain enemmän, Lotta uskoo.

Naiset toivoisivat, että palvelussa voisi paremmin rajata haluamaansa seuraa – oli se sitten bisneskontakteja, koiraihmisiä, illallisdeittejä tai seksiseuraa.

Ja oli treffit reissussa sovittu Tinderin kautta tai livenä, niille kannattaa ehdottomasti lähteä.

–  Ihmiset tekevät reissun. Vaikka romanttiset kemiat eivät kohtaisikaan, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain – itsestään, toisesta tai paikallisesta kulttuurista, Anna sanoo.

Väestöliiton psykoterapeutti Heli Vaaranen muistuttaa, ettei Tinderissä voi räätälöidä itselleen sopivaa lomaromanssia.

–  Kyseessä on aina kaksi ihmistä, joilla on oma tahto. Vasta sitten, jos kahden ihmisen tahto kohtaa, jotain voi tapahtua.

–  Somedeittailu on hyvin seksualisoitunutta ja flirttailevaa. Vakavasti liikkeellä oleva voi tulla antaneeksi itsestään ja toiveistaan väärän kuvan. Ihmisillä on yhä samat toiveet kuin ennenkin: pitkä, pysyvä parisuhde ja rakkaus.

Vaaranen kehottaa myös miettimään, kuinka paljon aikaansa haluaa kuluttaa nettideittailuun.

–  Some kannustaa rohkeaan kirjoitteluun, mutta siihen menee myös paljon aikaa ja vaivaa. Jos taas lähtee harrastamaan ja kohtaamaan ihmisiä tuttujen piirien ulkopuolelle, näkee heti, klikkaako juttu vai ei.

Jukka78

Lotta, 35, ja Anna, 40, löysivät ulkomailla Tinderistä jättiapajat: ”Yhdessä yössä sata tykkääjää”

Ruoho on aina tietysti vihreämpää aidan takana, aluksi. Kun teille pidetään ovea auki niin opetelkaa sanomaan kiitos tai edes hymyilemään. Ei ne hyvät tavat ole mikään miesten yksipuolinen velvollisuus. Näin täällä helsingissä, onneksi edes vanhemmat naiset ja ulkomaalaiset naiset vielä arvostavat hyviä käytöstapoja.
Lue kommentti