Syy on fysiologinen, usko vain. Kuva: Shutterstock
Syy on fysiologinen, usko vain. Kuva: Shutterstock

No mutta kun mä olen tällainen herkkis! Ehkä sitäkin, mutta se on todennäköisesti vain osasyy naisten itkuisuuteen.

Kaveripiiristäsi löytyy todennäköisesti helposti itkuherkkä nainen – ehkä olet sellainen itse – mutta yritäpä keksiä, kuka miehistä tirauttaisi pikku itkut niin vastoinkäymisten kuin iloisten asioidenkin vuoksi!

Niin. Naiset nyt vaan ovat sellaisia herkkiksiä, kyynelehtimässä ties mistä. Hormonit varmaan, moni saattaa ajatella.

Science of Usin tuoreen artikkelin mukaan selitys naisten itkuherkkyyteen ei löydy pelkästään naisellisesta herkkyydestä, vaan naisilla vain on yleensä hyvin matalat kyynelkanavat, jotka täyttyvät nopeammin. Kun kyynelkanaviin ei enää mahdu, ylimääräinen neste valuu poskille.

Artikkelissa haastatellun, Tilburgin yliopiston ”kyyneltutkijan” Ad Vingerhoetsin mukaan naiset itkevät 30–64 kertaa vuodessa, kun taas miehet kyynelehtivät vain 6–17 kertaa. Tosin Vingerhoetsin tutkittavat ovat saaneet raportoida itkunsa itse, joten he ovat voineet vähätellä itkemisiään.

Moni mies saattaa arastella itkemistä, koska sitä ei ole perinteisesti pidetty kovin miehekkäänä. Vingerhoetsin mukaan on myös mahdollista, että miehet on rakennettu biologisesti niin, että he kyynelehtivät vähemmän kuin naiset – vaikka he herkistyisivätkin, suuremmat kyynelkanavat tekevät itkun pidättelystä helpompaa. Vaikka tippa siis tulisi linssiin, se ei pääse valahtamaan alaluomien yli poskille asti.

No mutta kun prolaktiini!

Eivät hormonitkaan tosin täysin syyttömiä ole. Vingerhoets arvelee, että mieshormoni testosteroni auttaa pitämään itkut kurissa. Viitteitä siitä on saatu tutkittaessa eturauhassyöpäpotilaita, joiden hoidossa käytettävä lääkitys madaltaa testosteronitasoja – ja tekee miehet samalla tunteellisiksi.

Lisäksi biokemisti William H. Freyn 1980-luvulla tekemässä tutkimuksessa saatiin selville, että tunnesyistä erittyvät kyynelet sisältävät prolaktiinia, hormonia, joka liitetään usein tunteisiin. Hormonia ei ollut kyynelissä, joita erittyi silmien ärsytyksen vuoksi, esimerkiksi sipulia pilkottaessa. Ja kuten olettaa saattaa, naiskehon prolaktiinitasot ovat noin 60 prosenttia korkeammat kuin keskivertomiehellä.

Science of Usin haastatteleman psykiatrian professorin ja Vingerhoetsin tutkimuskumppanin Lauren Bylsman mukaan eroavaisuus saattaa selittää sukupuolten väliset erot niin itkun määrässä kuin tunteiden ilmaisemisessa ja masennusherkkyydessäkin.

Lue myös:

Syy miesten parempaan suuntavaistoon löytyi: seksi

Nyt se on tutkittu: naiset ovat itsekkäämpiä shoppailijoita

Tutkimus: Naiset eivät olekaan puheliaampia kuin miehet

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.