Onko puoliso taas jättänyt siivoamatta? Ennen kuin kimmastut, mieti hetki vaikka mökkilaituria. Mielikuvaharjoituksilla voi huijata aivoja ja saada apua ihmissuhdepulmiinkin.

Tyypillinen arkitilanne: Pusken väsyneenä töistä kotiin. Kompastun jo ovella puolison kenkiin. 

Pinna kiristyy. Perhana, jätti ne siihen ihan tahallaan. Eikä se ikinä siivoa muutenkaan! Suustani alkaa välittömästi ryöpytä moitteita, ja riitahan siitä syntyy.

Mutta miksi kimpaannun sotkusta niin valtavasti? Miten voisin säilyttää malttini, vaikka ärsyttää?

Usko tai älä, kimpaantuminen on pohjimmiltaan aivojen alkukantainen reaktio. Ja aivojen toimintaa voi muokata ihan vain ajatuksilla.

Luolanainen puolustautuu

Katsotaan ensin, miten aivot erilaisissa pulmatilanteissa toimivat: Kun vastaamme tulee uhka, kuten valittava puoliso tai sotkua kotiovella, aivojen eri osat alkavat lähettää välittömästi signaaleja keholle. Hormonit lähtevät liikkeelle, stressitaso nousee, verenkierto aktivoituu. Keho valmistautuu toimintaan.

Sitten tulevat tunteet. Ja ne tulevat nopeasti: aivojen saamasta ärsykkeestä kuluu 0,2 sekuntia tunteen heräämiseen.

– Tunnereaktio herää nopeammin kuin ajattelu. Voimakas reaktio saa aivotoiminnan kaventumaan: ryhdymme yleistämään, ajattelemaan mustavalkoisesti ja ottamaan henkilökohtaisesti, sanoo psykoterapeutti Mikael Saarinen.

Kauan sitten ihminen tarvitsi tällaisia nopeita varoitussignaaleja selvitäkseen hengissä luonnonvoimien keskellä. Vaikka meidän ei tarvitse päivittäin taistella eloonjäämisestä, aivojen fysiikka suhtautuu edelleen moniin koettelemuksiin kuin ne uhkaisivat henkeä. Siksi ahdistumme tekemättömästä, murehdimme tulevasta ja luomme päässämme katastrofielokuvia.

– Nykyihminen luo suurimman osan uhkista omassa mielikuvituksessaan, kärjistää filosofi ja ajattelun mekanismeja tutkinut Lauri Järvilehto.

Aivomme ovat oikeastaan rakentuneet niin, että ne tarttuvat negaatioon. Kielteisten kokemusten havaitsemisella on ollut suurempi vaikutus eloonjäämiseen kuin myönteisillä.

Nykyään tilanne on melkein päinvastoin: sisäinen luolanaisemme ottaa pienistäkin asioista sellaisia pultteja, että kehokin alkaa kärsiä.

Päätä on huijattava

Mutta eivätkö kielteiset reaktiot ole ihmissuhteissa edelleen ihan tarpeellisia? Esimerkiksi riita tai hankala työkaveri voivat olla arjessa ihan oikeita uhkia.

– Jos juutumme päällimmäiseen reaktioon, kuten aggressioon, raivarin takana olevat syyt saattavat jäädä huomaamatta, Mikael Saarinen muistuttaa.

Syiden tiedostaminen vaatii pysähtymistä.

Mielikuvaharjoituksilla ja rentoutustekniikoilla voi oppia "huijaamaan" aivojaan. Esimerkiksi meditointi ja myönteisten ajatusten vaaliminen rauhoittavat hermoston toimintaa ja aktivoivat vasemman aivolohkon etuosaa, jolloin mieli pysyy helpommin keskittyneenä ja empaattisena.

– Jännittyneenä tai hermostuneena aivot yrittävät tehdä monta asiaa kerrallaan. Rentoutuminen ja positiivisuus auttavat aivoja "pitämään paketin kasassa", ja kykenemme tekemään asioita tilanteen ratkaisemiseksi, Lauri Järvilehto sanoo.

Ihmissuhteissa aivotreeni voi auttaa kommunikoimaan selvemmin ja selvittämään kriisejä tehokkaammin.

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.