Miehen nimi oli Pekka, se oli fakta. Mikään muu ei Ellun ex-miehessä ollutkaan totta.

Olipa kerran opiskelijapoika, joka tapasi keijukaismaisen tytön.” Näin alkoi sähköposti, jonka sain Pekalta vuonna 2004. Meilissä Pekka kysyi, muistanko vielä hänet kahden vuoden takaisista opiskelijabileistä. Muistin minä. Olin jutellut bileissä pitkään kiinnostavan pojan kanssa.

Aloimme kirjoitella, ja Pekka osasi kirjoittaa viehättävästi. Rakastuin häneen jo ennen ensitapaamista.

Itse tapaaminen oli vähän hämmentävä. Muistelin, että se kiinnostava poika olisi ollut kalju ja rotevampi. Toisaalta, minullekin oli tullut lisää painoa parissa vuodessa. Ihminen muuttuu. Ja Pekkahan muisti asioita, joista olimme jutelleet kaksi vuotta sitten! En jäänyt miettimään asiaa.

Pekka muutti luokseni kuukauden päästä. Heti suhteen alkuun sattui rankka tapaus. Olimme viettämässä veljeni tyttären ristiäisiä, kun kesken juhlan Pekka kertoi saaneensa siskoltaan suruviestin. Hänen isänsä oli kuollut.

Minä en mennyt Pekan isän hautajaisiin, koska en ollut vielä tavannut hänen perhettään. Hautajaiset olivat ja menivät, ja Pekka kertoi riitaantuneensa niissä siskonsa ja äitinsä kanssa. Taustalla oli kuulemma vanhoja asioita.

Ymmärsin hyvin, minullakin oli raskas perhetausta. Ja Pekalla oli varmaan todella vaikeaa: hänen pikkusiskonsa oli kuollut leukemiaan joitakin vuosia sitten.

Reilun puolen vuoden päästä kuoli hänen äitinsä. Olin itse juuri toipumassa oman isäni kuolemasta, ja ihmettelin, miten Pekka kestää kaiken tämän niin hyvin. Ihmettelin muitakin asioita. Miksi ei järjestetä perunkirjoituksia? Nehän ovat lakisääteiset. Annoin kuitenkin olla, koska en halunnut sörkkiä perheen tulehtuneita välejä.

Mainospostia ulosotosta

En minä tyhjään rakastunut: Pekka osasi olla mieliksi. Seuraavana vuonna menimme naimisiin. En ollut vieläkään tavannut Pekan elossa olevaa siskoa ja toivoin, että hänet kutsuttaisiin juhliin. Pekka toimitti kutsun, mutta sisko kieltäytyi sähköpostitse. Minä kirjoitin hänelle ja ehdotin sopua, mutta sisko pysyi tiukkana. Yhteydenpito loppui siihen.

Vuonna 2006 ostimme yhteisen kodin. Kun yhdistimme rahamme, meille alkoi tulla riitoja. Olin itse aina ollut huolellinen raha-asioissa. Pekan rahaliikenne taas oli epämääräistä. Hän perusti oman firman, joka tuotti urheilupalveluita. Rahakas bisnes, Pekan mukaan, mutta rahaa ei näkynyt missään.

Päinvastoin, kaikki rahamme menivät hänen uransa tukemiseen.
Pekka oli mustasukkainen. Hän oli itse viikonloppuja pois, firman koulutusreissuilla ja valmennuksissa, mutta kun minä tapasin kavereitani, hän halusi olla mukana. Pekan piti saada olla seurueen keskipiste, ja hän hankki huomion hyvällä tai pahalla. Illat päättyivät yleensä riitaan. Oli lopulta helpointa pysytellä kotona.

Riitelimme raha-asioista yhä enemmän. Pekalle alkoi tulla kirjeitä ulosotosta. Hän selitti, että ulosotto mainostaa hänen firmalleen mahdollisuutta hakea velallisia ulosmittaukseen. Minä ajattelin, että ei perkele ole tähänkään asti ulosotosta tullut mainospostia. Höyrytin yhden kirjeen auki ja luin. Kun kysyin asiasta Pekalta, hän ei suostunut kommentoimaan.

Päättelin, että joko olen tulossa hulluksi tai sitten minulle ei kerrota totuutta. Menin purkamaan psykologille huoliani. Pekka ei myöntänyt mitään, ja minunkin oli vaikeaa ajatella järkevästi, kun hän syytti vainoharhaiseksi.

Kulissit kaatuvat

Kesällä 2007 Pekka oli yhtenä päivänä lähtenyt, kaikesta huolimatta yllätyksenä. Hän jätti jälkeensä pitkän kirjeen, jossa painotti, että ei halua avioeroa. Pekalta jäi myös paljon päiväkirjoja, joissa oli sivukaupalla tajunnanvirtaa tyyliin ”vuonna 2010 minulla on 5 miljoonaa euroa” tai ”sitten kun minulla on rahaa, ostan äidille ja isälle uudet hammaskalustot”. Se pisti silmään. Haloo! Mitä sinä niille mitään ostat, nehän ovat kuolleet!

Vai hetkinen, olivatko? Minun oli pakko saada tietää. Otin yhteyttä maistraattiin, josta selvisi, että Pekan isä ja äiti olivat elossa.

Sen tiedon jälkeen kaikki muukin rytisi alas. Pekalla oli firma, mutta vain paperilla. Viikonloppuvalmennuksia ja bisnesmatkoja ei ollut olemassa, vaan toinen nainen. Ilmankos ulkomailta soitetut puhelut kuulostivat siltä, kuin ne olisi soitettu jostain vessasta. Pekan sisko ei ollut lähettänyt minulle häidemme alla sähköpostia vaan Pekka itse, keksimällään sähköpostiosoitteella. Sitä toista, leukemiaan kuollutta siskoa ei ollut koskaan ollut olemassakaan.

Toisaalta helpotti tietää, että en ollut tullut hulluksi. Toisaalta en meinannut tajuta, mitä minulle oli tehty. Pekka oli ilmeisesti huijannut minua järjestelmällisesti. Olin vain jonkinlainen pelinappula, yösijan ja ylläpidon tarjoaja miehelle, jota rakastin. Miksi? En tiedä vieläkään.

Persoonallisuusvaras

Pekka poimi toisten puheista heille sattuneita asioita ja kertoi niitä omina kokemuksinaan. Koko meidän tarinamme alkoi siitä, että Pekka oli ikään kuin varastanut toisen ihmisen persoonan: sen pojan, josta olin kiinnostunut niissä opiskelijabileissä. Tajusin jälkeen päin, että eihän se mikään Pekka ollut nimeltään vaan Pasi, jonka kanssa flirttasin. Pekka oli se perskärpänen, joka kuunteli minua ja Pasia vierestä ja kertoi sitten kahden vuoden päästä Pasin jutut ominaan ihanissa sähköposteissaan. Sillä tavalla hän koukutti minut.

Koin eron jälkeen pahoja pelkotiloja. Lukittauduin turvaketjun ja poliisilukon taakse, ja saatoin silti herätä yöllä ahdistukseen. En voinut tietää, mihin Pekka pystyisi.

Samaan aikaan toimin rationaalisesti. Avioero, omaisuuden ositus – halusin vain mahdollisimman äkkiä eroon Pekasta. Osituskirjan ansiosta ulosmittaan nykyään Pekalta rahojani.
Alkoholinkäytön lopetin kokonaan. En voinut ottaa sitä riskiä, että saisin joskus pikkutunneilla päähäni soittaa Pekalle.

Pekalla on nykyään uusi vaimo. Luulen, että nainen oli kuvioissa melkein koko meidän suhteemme ajan. Siihen viittaisi ainakin se, että­ suhteemme alkuaikoina Pekka oli antanut uudelle kissallemme saman nimen, joka nykyisellä vaimolla on.
Tietysti mietin, mitä vaimo tietää. Ehkä hän ihmettelee parhaillaan Pekan saamia ulosottotoimiston kirjeitä.

Itsetunto palasina

Kun pöly oli laskeutunut, otin yhteyttä Pekan perheeseen. Siskon sain kiinni puhelimitse. Hän ei tiennyt, että Pekka oli ollut naimisissa, eikä hän halunnut olla veljensä kanssa tekemisissä. Kirjoitin kirjeet Pekan vanhemmille ja uudelle vaimolle: en halunnut loukata heitä, mutta minusta oli reilua, että he tietävät Pekasta. Luulen nimittäin, että minä en ole viimeinen, jota hän huijaa.

Nykyään minulla menee loistavasti, kiitos perheeni, ystävieni, psykologin ja oikeusaputoimiston. En enää halua pelastaa Pekan mahdollisia uhreja tai koko naissukupuolta. Haluan mieluummin olla elävä esimerkki siitä, että kaikesta voi päästä yli. Itsetunnolle nuo vuodet huijattuna olivat kova kolaus, enkä ole varma, luotanko ihmisiin vielä tarpeeksi aloittaakseni uuden suhteen. Minusta on tullut sellainen, että vaadin kaikessa ehdotonta rehellisyyttä.

Viime kesänä kuulin mutkien kautta vielä yhden jutun Pekan menneisyydestä. Se toimi minulle viimeisenä varmistuksena siitä, että olin koko ajan ollut tekemisissä sairaan ihmisen kanssa.

Kertomus tuli ystäväni tutun tutulta, joka oli kuullut tarinani. Hän soitti minulle ja kertoi olleensa aikanaan Pekan kurssikaveri yliopistossa. Pekka oli siellä kertonut kaikille menettäneensä vaimonsa ja pienen lapsensa rattijuopon yliajamana. Opiskelukaverit olivat järkyttyneet, ja heille oli pidetty SPR:n kriisipalaverikin siitä, miten tukea kaveria kriisissä.
Yhden opiskelijan poliisimies oli tapauksesta kuultuaan miettinyt, miksi ei ollut kuullut koko kolarista. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että Pekka oli keksinyt koko jutun. SPR kutsuttiin paikalle uutta kriisipalaveria varten, tällä kertaa aiheesta ”Pekka, patologinen valehtelija”.

Pekka pantiin sairauslomalle yliopistosta. Sen jälkeen hän otti minuun yhteyttä sillä sadun muotoon kirjoitetulla sähköpostilla. Hän halusi ehkä kiireesti pois opiskelupaikkakunnaltaan. Harmi, etten silloin tajunnut muunkin kuin sähköpostien olevan
satua.”

Vauvavuodet, seitsemän vuoden kriisi ja puolison sairastuminen – kuulostavatko nämä suhteiden kriittiset taitekohdat tutuilta? 

Jokainen parisuhde ajautuu elinkaarensa aikana johonkin kriisiin, johtui se sitten töistä, uskottomuudesta tai lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista. Mutta miten parisuhdekriiseistä selviää, jopa mielellään yhdessä? Onko jokin kriisi ylitsepääsemätön?

Perheterapeutti Ritva Huusko ja Sexpon erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström listasivat parisuhteen elinkaaren tavallisimmat kriisinpaikat. Kihlstöm muistuttaa, että parisuhdekriisi ei tarkoita välttämättä eroa. Parisuhde voi muuttua jopa paremmaksi kriisin kautta.

Kriisi vaatii kovaa työtä ja tahtoa molemmilta – joskus myös ammattiapua. Terapeutit kertovat, miten kriisit on mahdollista selättää. 

Ensimmäinen vuosi – alkuhuuma ja toisen opettelu

Suhteen alku on ensihuumaa, mutta joillakin myös kovaa mustasukkaisuutta ja repiviä riitoja, kun opetellaan toista.

”Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla.”

Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla – toinen on kuin huumetta. Marja Kihlstöm toteaakin, että jos suhteen ensimmäisenä vuonna on repiviä riitoja, kannattaa pysähtyä tutkimaan tunteitaan: onko taustalla jokin riittämättömyyden tunne esimerkiksi aiemmasta suhteesta?

– Jotkut hyppäävät nopeasti suhteesta toiseen, jolloin vanhoja tunteita ja virheitä ei välttämättä ole käsitelty kunnolla. Silloin uuteen suhteeseen saattaa iskeä kriisi, Kihlstöm sanoo.

Kolmen vuoden kriisi – ensihuuma on ohi

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi. Ritva Huuskon mukaan kolmen vuoden kohdalla on viimeistään aika opetella puhumaan ja opetella anteeksiantoa.

”Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä?”

Huusko neuvoo miettimään, onko toinen se ihminen, kenen kanssa haluaa elää arkea –  ja onko se arki onnellista vai repivää. Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä? Myös käytännön päätöksiä pitää tehdä koskien sitä, miten asiat ja riitatilanteet hoidetaan.

Seitsemän vuoden kriisi – mennäänkö naimisiin vai erotaanko?

Marja Kihlströmin mukaan seitsemän vuoden kriisin aikana pintaan nousevat parin keskinäiset vuorovaikutustaidot: osataanko puhua tarpeista, kohdata toisen tunteet ja tehdä kompromisseja? Pitää myös oppia kohtaamaan itsensä ja olla välillä haavoittuva toisen edessä, eikä vain pärjätä.

Kihlstöm neuvoo tarkastelemaan rakkauden tilaa rehellisesti. Ollaanko yhdessä tavan vuoksi vai aidosta rakkaudesta? Moni pari jatkaa keskinkertaisessa suhteessa sen vuoksi, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Silloin onnellisuus voi olla toissijaista. Parisuhteen erottaa ystävyydestä jaettu seksuaalisuus, minkä merkitystä kannattaa tarkastella

Kriisi ennen lapsia tai lapsettomuus

Lasten hankkiminen ajaa suhteen helposti kriisiin – varsinkin silloin, jos lapsia ei ala kuulua. Lapsettomuudesta kärsivää paria Ritva Huusko neuvoo miettimään, ollaanko yhdessä toinen toisen vuoksi vai perheen saamisen vuoksi. Lapsettomuushoidot ovat myös rankkoja suhteelle.

”Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.”

– Lapsettomuus ja lasten hankkimiseen liittyvät ongelmat koskettavat nykyään hyvin monia ihmisiä, joten se on merkittävä kipuilun paikka suhteessa, Huusko sanoo.

Vauvavuosi – yhtäkkiä kahdesta tuleekin kolme, kääk!

Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

– Pieni vauva hurmaa ja huumaa, joten silloin pitää muistaa parisuhde ja se ydin, mistä lähdettiin liikkeelle, Ritva Huusko sanoo.

Vauvavuosina toista pitää muistaa huomioida ja huolehtia erityisellä tavalla. Toinen tai molemmat voivat olla väsyneitä vähäisten yöunien vuoksi, jolloin kriisit kulminoituvat. Väsyneenä kumppani ärsyttää vielä enemmän. 

Vauvavuosien jälkeen iskevät myös ruuhkavuodet, jolloin kasvavat lapset vievät paljon aikaa ja energiaa suhteelta. Jotkut parit alkavat elää suhdetta lasten kautta, ja suhde päätyy arkiseksi.

Muutokset uralla tai uudet harrastukset 

Uusi työ tai opiskelupaikka muuttavat parisuhteen dynamiikkaa. Puoliso saattaa löytää myös uuden kiinnostavan viiteryhmän, joka imaisee mukaansa. Silloin kumppani voi tuntea ulkopuolisuutta. Kihlströmin mukaan moniin muutoksiin ja hurahduksiin liittyy alkuhuumaa, joka vaatii kumppanilta kärsivällisyyttä. Suhteessa on tärkeää pitää kiinni omista rajoista eikä vain miellyttää toista.

”Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä?”

Samalla tavoin myös työttömyys voi aiheuttaa suhteessa kriisin. Toinen on kotona, toinen töissä, eli dynamiikka muuttuu. Pariskunnalla on erilaiset odotukset, ja taloudelliset ongelmat saattavat tulla tielle. 

Ritva Huusko muistuttaa myös keski-iän kriisistä. Jos pari on mennyt nuorena yhteen, moni kokee 40- tai 50-vuotiaana kriisin, jolloin on kova tarve itsenäistyä. Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä? Suhteen mustasukkaisuus korostuu viimeistään keski-iän kriisissä, kun toinen haluaa mennä ja tehdä itsenäisesti.

Tyhjän pesän syndrooma – lapset lentävät pesästä

Kun lapset muuttavat pois, yhtäkkiä pitäisikin viihtyä taas kahdestaan. Mitä yhteistä meillä on?

– Jos on eletty paljon lasten kautta ja unohdettu parisuhde ja sen huoltaminen, niin tässä vaiheessa herätään siihen, että parisuhdetta ei ole enää. Se pitää rakentaa uudestaan, Ritva Huusko sanoo.

Kun ketään ei ole enää välissä, paljastuu, miten parisuhdetta on hoidettu koko lasten kasvuikä. Hyvin hoidetussa suhteessa lasten poismuutto voi olla myös uusvapauden aikaa: nyt on vihdoin aikaa keskittyä toiseen.

”Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi.”

Sairastuminen tai kuolemantapaus – mitä sitten tapahtuu?

Perheessä, lähipiirissä tai parisuhteessa voi tapahtua missä elämänvaiheessa tahansa vakava sairastuminen tai jopa kuolema.

Marja Kihlstörmin mukaan näistä asioista on hyvä puhua jo silloin, kun kaikki on hyvin, sillä ihmiset reagoivat tällaisiin vastoinkäymisiin hyvin eri tavoin. Mitä tapahtuisi, jos olisin vuoden sairaalassa? Miten me silloin toimisimme?

Pettäminen

Pettäminen voi olla iso ongelma suhteessa missä vaiheessa tahansa. Moni yllä listatuista kriiseistä voi laukaista pettämisen.

– Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi. Kumppani voi hakea esimerkiksi vauvavuosien identiteettikriiseihin vahvistusta ulkopuolelta, Marja Kihlström sanoo.

Pettämiskriiseistäkin voi selvitä, mutta toipuminen vie pitkään ja usein ammattilaisen apu on tarpeen.

 

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.