Miehen nimi oli Pekka, se oli fakta. Mikään muu ei Ellun ex-miehessä ollutkaan totta.

Olipa kerran opiskelijapoika, joka tapasi keijukaismaisen tytön.” Näin alkoi sähköposti, jonka sain Pekalta vuonna 2004. Meilissä Pekka kysyi, muistanko vielä hänet kahden vuoden takaisista opiskelijabileistä. Muistin minä. Olin jutellut bileissä pitkään kiinnostavan pojan kanssa.

Aloimme kirjoitella, ja Pekka osasi kirjoittaa viehättävästi. Rakastuin häneen jo ennen ensitapaamista.

Itse tapaaminen oli vähän hämmentävä. Muistelin, että se kiinnostava poika olisi ollut kalju ja rotevampi. Toisaalta, minullekin oli tullut lisää painoa parissa vuodessa. Ihminen muuttuu. Ja Pekkahan muisti asioita, joista olimme jutelleet kaksi vuotta sitten! En jäänyt miettimään asiaa.

Pekka muutti luokseni kuukauden päästä. Heti suhteen alkuun sattui rankka tapaus. Olimme viettämässä veljeni tyttären ristiäisiä, kun kesken juhlan Pekka kertoi saaneensa siskoltaan suruviestin. Hänen isänsä oli kuollut.

Minä en mennyt Pekan isän hautajaisiin, koska en ollut vielä tavannut hänen perhettään. Hautajaiset olivat ja menivät, ja Pekka kertoi riitaantuneensa niissä siskonsa ja äitinsä kanssa. Taustalla oli kuulemma vanhoja asioita.

Ymmärsin hyvin, minullakin oli raskas perhetausta. Ja Pekalla oli varmaan todella vaikeaa: hänen pikkusiskonsa oli kuollut leukemiaan joitakin vuosia sitten.

Reilun puolen vuoden päästä kuoli hänen äitinsä. Olin itse juuri toipumassa oman isäni kuolemasta, ja ihmettelin, miten Pekka kestää kaiken tämän niin hyvin. Ihmettelin muitakin asioita. Miksi ei järjestetä perunkirjoituksia? Nehän ovat lakisääteiset. Annoin kuitenkin olla, koska en halunnut sörkkiä perheen tulehtuneita välejä.

Mainospostia ulosotosta

En minä tyhjään rakastunut: Pekka osasi olla mieliksi. Seuraavana vuonna menimme naimisiin. En ollut vieläkään tavannut Pekan elossa olevaa siskoa ja toivoin, että hänet kutsuttaisiin juhliin. Pekka toimitti kutsun, mutta sisko kieltäytyi sähköpostitse. Minä kirjoitin hänelle ja ehdotin sopua, mutta sisko pysyi tiukkana. Yhteydenpito loppui siihen.

Vuonna 2006 ostimme yhteisen kodin. Kun yhdistimme rahamme, meille alkoi tulla riitoja. Olin itse aina ollut huolellinen raha-asioissa. Pekan rahaliikenne taas oli epämääräistä. Hän perusti oman firman, joka tuotti urheilupalveluita. Rahakas bisnes, Pekan mukaan, mutta rahaa ei näkynyt missään.

Päinvastoin, kaikki rahamme menivät hänen uransa tukemiseen.
Pekka oli mustasukkainen. Hän oli itse viikonloppuja pois, firman koulutusreissuilla ja valmennuksissa, mutta kun minä tapasin kavereitani, hän halusi olla mukana. Pekan piti saada olla seurueen keskipiste, ja hän hankki huomion hyvällä tai pahalla. Illat päättyivät yleensä riitaan. Oli lopulta helpointa pysytellä kotona.

Riitelimme raha-asioista yhä enemmän. Pekalle alkoi tulla kirjeitä ulosotosta. Hän selitti, että ulosotto mainostaa hänen firmalleen mahdollisuutta hakea velallisia ulosmittaukseen. Minä ajattelin, että ei perkele ole tähänkään asti ulosotosta tullut mainospostia. Höyrytin yhden kirjeen auki ja luin. Kun kysyin asiasta Pekalta, hän ei suostunut kommentoimaan.

Päättelin, että joko olen tulossa hulluksi tai sitten minulle ei kerrota totuutta. Menin purkamaan psykologille huoliani. Pekka ei myöntänyt mitään, ja minunkin oli vaikeaa ajatella järkevästi, kun hän syytti vainoharhaiseksi.

Kulissit kaatuvat

Kesällä 2007 Pekka oli yhtenä päivänä lähtenyt, kaikesta huolimatta yllätyksenä. Hän jätti jälkeensä pitkän kirjeen, jossa painotti, että ei halua avioeroa. Pekalta jäi myös paljon päiväkirjoja, joissa oli sivukaupalla tajunnanvirtaa tyyliin ”vuonna 2010 minulla on 5 miljoonaa euroa” tai ”sitten kun minulla on rahaa, ostan äidille ja isälle uudet hammaskalustot”. Se pisti silmään. Haloo! Mitä sinä niille mitään ostat, nehän ovat kuolleet!

Vai hetkinen, olivatko? Minun oli pakko saada tietää. Otin yhteyttä maistraattiin, josta selvisi, että Pekan isä ja äiti olivat elossa.

Sen tiedon jälkeen kaikki muukin rytisi alas. Pekalla oli firma, mutta vain paperilla. Viikonloppuvalmennuksia ja bisnesmatkoja ei ollut olemassa, vaan toinen nainen. Ilmankos ulkomailta soitetut puhelut kuulostivat siltä, kuin ne olisi soitettu jostain vessasta. Pekan sisko ei ollut lähettänyt minulle häidemme alla sähköpostia vaan Pekka itse, keksimällään sähköpostiosoitteella. Sitä toista, leukemiaan kuollutta siskoa ei ollut koskaan ollut olemassakaan.

Toisaalta helpotti tietää, että en ollut tullut hulluksi. Toisaalta en meinannut tajuta, mitä minulle oli tehty. Pekka oli ilmeisesti huijannut minua järjestelmällisesti. Olin vain jonkinlainen pelinappula, yösijan ja ylläpidon tarjoaja miehelle, jota rakastin. Miksi? En tiedä vieläkään.

Persoonallisuusvaras

Pekka poimi toisten puheista heille sattuneita asioita ja kertoi niitä omina kokemuksinaan. Koko meidän tarinamme alkoi siitä, että Pekka oli ikään kuin varastanut toisen ihmisen persoonan: sen pojan, josta olin kiinnostunut niissä opiskelijabileissä. Tajusin jälkeen päin, että eihän se mikään Pekka ollut nimeltään vaan Pasi, jonka kanssa flirttasin. Pekka oli se perskärpänen, joka kuunteli minua ja Pasia vierestä ja kertoi sitten kahden vuoden päästä Pasin jutut ominaan ihanissa sähköposteissaan. Sillä tavalla hän koukutti minut.

Koin eron jälkeen pahoja pelkotiloja. Lukittauduin turvaketjun ja poliisilukon taakse, ja saatoin silti herätä yöllä ahdistukseen. En voinut tietää, mihin Pekka pystyisi.

Samaan aikaan toimin rationaalisesti. Avioero, omaisuuden ositus – halusin vain mahdollisimman äkkiä eroon Pekasta. Osituskirjan ansiosta ulosmittaan nykyään Pekalta rahojani.
Alkoholinkäytön lopetin kokonaan. En voinut ottaa sitä riskiä, että saisin joskus pikkutunneilla päähäni soittaa Pekalle.

Pekalla on nykyään uusi vaimo. Luulen, että nainen oli kuvioissa melkein koko meidän suhteemme ajan. Siihen viittaisi ainakin se, että­ suhteemme alkuaikoina Pekka oli antanut uudelle kissallemme saman nimen, joka nykyisellä vaimolla on.
Tietysti mietin, mitä vaimo tietää. Ehkä hän ihmettelee parhaillaan Pekan saamia ulosottotoimiston kirjeitä.

Itsetunto palasina

Kun pöly oli laskeutunut, otin yhteyttä Pekan perheeseen. Siskon sain kiinni puhelimitse. Hän ei tiennyt, että Pekka oli ollut naimisissa, eikä hän halunnut olla veljensä kanssa tekemisissä. Kirjoitin kirjeet Pekan vanhemmille ja uudelle vaimolle: en halunnut loukata heitä, mutta minusta oli reilua, että he tietävät Pekasta. Luulen nimittäin, että minä en ole viimeinen, jota hän huijaa.

Nykyään minulla menee loistavasti, kiitos perheeni, ystävieni, psykologin ja oikeusaputoimiston. En enää halua pelastaa Pekan mahdollisia uhreja tai koko naissukupuolta. Haluan mieluummin olla elävä esimerkki siitä, että kaikesta voi päästä yli. Itsetunnolle nuo vuodet huijattuna olivat kova kolaus, enkä ole varma, luotanko ihmisiin vielä tarpeeksi aloittaakseni uuden suhteen. Minusta on tullut sellainen, että vaadin kaikessa ehdotonta rehellisyyttä.

Viime kesänä kuulin mutkien kautta vielä yhden jutun Pekan menneisyydestä. Se toimi minulle viimeisenä varmistuksena siitä, että olin koko ajan ollut tekemisissä sairaan ihmisen kanssa.

Kertomus tuli ystäväni tutun tutulta, joka oli kuullut tarinani. Hän soitti minulle ja kertoi olleensa aikanaan Pekan kurssikaveri yliopistossa. Pekka oli siellä kertonut kaikille menettäneensä vaimonsa ja pienen lapsensa rattijuopon yliajamana. Opiskelukaverit olivat järkyttyneet, ja heille oli pidetty SPR:n kriisipalaverikin siitä, miten tukea kaveria kriisissä.
Yhden opiskelijan poliisimies oli tapauksesta kuultuaan miettinyt, miksi ei ollut kuullut koko kolarista. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että Pekka oli keksinyt koko jutun. SPR kutsuttiin paikalle uutta kriisipalaveria varten, tällä kertaa aiheesta ”Pekka, patologinen valehtelija”.

Pekka pantiin sairauslomalle yliopistosta. Sen jälkeen hän otti minuun yhteyttä sillä sadun muotoon kirjoitetulla sähköpostilla. Hän halusi ehkä kiireesti pois opiskelupaikkakunnaltaan. Harmi, etten silloin tajunnut muunkin kuin sähköpostien olevan
satua.”

Miksi yhteiset arvot ovat niin tärkeitä, ja mitä erilaisille arvoille on tehtävissä? Pariterapeutti vastaa.

Viikon puhutuin julkkisuutinen on ollut Sara Siepin ja Roope Salmisen ero. Sara Sieppi kirjoitti eron taustoista blogissaan seuraavasti:

– Tällaisen elämänmuutoksen myötä olo on tietysti haikea ja surullinen, mutta muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Kun arvot eivät kohtaa, on parisuhdetta mahdotonta ylläpitää.

Jokainen on tietysti oman suhteensa paras asiantuntija, mutta onko arvojen erilaisuus aina kuolintuomio suhteelle? Ja miten arvot käytännössä näkyvät parisuhteen arjessa?

– Kun arvot ovat tiedossa, niistä voidaan keskustella. Toivoa siis on, sanoo psykologi ja pari- sekä perheterapeutti Pirjo Kiiskilä

”Arvot mitataan teoissa.”

Jaetut arvot ovat parisuhteessa tärkeät, koska puolisoiden toisistaan eriävistä arvoista voi syntyä helposti ristiriitoja. Kiiskilän mukaan on myös tutkittu, että arvojen mukainen elämä tuo tyytyväisyyttä. Jos ihminen pystyy toteuttamaan arvojaan, hän voi hyvin. 


Mikä on elämässä tärkeää?

Jos arvot parisuhteessa mietityttävät, Kiiskilä kehottaa ottamaan ensin selvää omista arvoista ja lisäämään niiden mukaisia tekoja parisuhteeseen. On hyvä myös miettiä, ovatko arvot omia vai onko ne ehkä poimittu sellaisenaan kasvuympäristöstä, kuten lapsuudenperheestä. 

– Arvoissa on kysymys siitä, mikä on itselle tärkeää elämässä. Parisuhde on näyttämö, jolla näkyy se, mikä kullekin on tärkeää, Kiiskilä sanoo.

Kysyimme Me Naisten Facebook-seuraajilta, mitkä arvot parisuhteessa niin tärkeitä, että eroavaisuudet niissä voivat johtaa eroon. Muun muassa tällaisia arvoja lukijat mainitsivat tärkeiksi parisuhteelle:

  • uskollisuus, luottamus ja kunnioitus 
  • tulevaisuudensuunnitelmat: haluaako toinen lapsia, avioliiton tai yhteisen kodin?
  • elämänkatsomus ja poliittiset näkemykset
  • rahankäyttö
  • suhtautuminen tasa-arvoon
  • suhtautuminen työntekoon
  • suhtautuminen läheisyyteen ja yhteiseen aikaan
  • elämänasenne: onko toinen optimisti ja toinen pessimisti? 

Voiko suhde toimia ilman yhteistä maailmankatsomusta?

Elämänkatsomus oli monelle vastaajalle tärkeä arvo.

”Itse erosin nuorena poikaystävästäni, kun hän ei ollut uskossa. Totta kai se voisi toimia, mutta kun usko on kaiken perusta, sen kaiken haluaa jakaa toisen kanssa. On ihanaa kun voi rukoilla yhdessä ja kasvattaa lapsia samoista arvoista käsin. Parisuhteessa on jotain niin paljon enemmän, kun koko elämän voi jakaa toisen kanssa”, pohti eräs vastaaja Facebookissa.

Pirjo Kiiskilän mukaan esimerkiksi eri uskontokuntia edustavat puolisot joutuvat tekemään suhteen eteen töitä ja olemaan joustavia sekä suvaitsevaisia toisiaan kohtaan, jotta liitto toimisi. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä täytyyhän toimivan parisuhteen eteen muutenkin työskennellä. 

Politiikka on harvoin ratkaiseva kysymys parisuhteessa, mutta osa vastaajista arveli, että täysin erilaiset yhteiskunnalliset kannat tuskin päätyvät saman katon alle.

”Vaikka pariskunta ei politiikasta paljoa puhuisikaan keskenään, niin poliittisillakin arvoilla on merkitystä; harvemmin vaikkapa vihreitä arvoja arvostava eksyy kimppaan persujen kannattajan kanssa”, Me Naisten Facebook-sivulla pohditaan.

Suuret eroavaisuudet rahankäytössä tai ajankäytössä voivat Me Naisten seuraajien mielestä ajaa eroon. Se, miten aikaa käytetään, kertookin paljon arvoista. 

– Arvot mitataan teoissa. Moni sanoo, että minulle työ ja parisuhde ovat tärkeitä, mutta jos työ vie liikaa aikaa parisuhteelta, toimiiko silloin arvojensa mukaisesti? Kiiskilä kysyy. 

Arvo vai tavoite?

Vaikka tunteet, tavoitteet ja vaikutelma oman parisuhteen toimivuudesta vaihtelevat, arvot eivät Kiiskilän mukaan muutu nopeasti. 

– Arvopohja on kivijalka, josta lähdetään liikkeelle, koska arvot ovat suhteellisen pysyviä. Tavoitteet voivat muuttua, mutta arvot silti säilyä.

”On jokaisen harkinnassa, millainen kumppani haluaa olla.”

Esimerkiksi perhe voi olla pariskunnalle tärkeä arvo, ja he voivat toivoa saavansa paljon lapsia. Elämä saattaa kuitenkin mennä niin, ettei lapsia tule. Se ei tarkoita, etteikö oman pienen perheen vaaliminen yhä olisi parille tärkeää. 

Kiiskilä huomauttaa, että arvoihin ei kannata suhtautua sääntöinä. 

– On jokaisen harkinnassa, millainen kumppani haluaa olla. Eikä ole olemassa oikeita tai vääriä arvoja, on vain erilaisuutta. 

Joskus arvojen hiljattainen muuttuminen iän myötä saattaa kuitenkin olla eron taustalla. 

– Jos on mennyt hyvin nuorena yhteen, jolloin oma psykologinen kehitysvaihe on ollut kesken eikä ole tiennyt, mitä loppuelämältä haluaa, voi kolme- tai nelikymppisenä herätä siihen, että tässäkö elämä oli. Varsinkin, jos suhde ei ole toimiva, siinä ovat arvoasiat kovalla koetuksella, Kiiskilä toteaa.

Aamu

Sara Sieppi erosi Roopesta, koska arvot eivät kohdanneet – voiko suhde toimia ilman yhteisiä arvoja? Pariterapeutti: ”Arvot mitataan teoissa...

Ette kumpikaan kommentoija tainneet ymmärtää mistä on kysymys kun puhutaan arvoista. En usko että nyt on kysymys laukuista tai rahasta. Eikös se Roope ole pettänytkin Saraa. Ja Roope on itse kehunut Saraa ihanaksi eron jälkeenkin. Taitaa olla niin että tällä uskollisuus ja luottamus puolella tökkii. Mutta tämähän on vain arvailua. Ja sehän ei ulkopuolisille kuulu. Tekin kaksi kommentoijaa halusitte ilkeillä. Menkää kasvamaan.
Lue kommentti

Yhdet sitoo yhteen huumori, toisten rakkaus täydentyy täydellisen nakkistoganoffin avulla.

Mikä on pitkän liiton salaisuus? Kysymykseen lienee yhtä monta vastausta kuin vastaajiakin. Yhden, monen Me Naisten lukijan mielestä varsin toimivan kuvauksen asiasta antoi aiemmin tällä viikolla MTV:n uutisankkuri Keijo ”Keke” Leppänen, 58.

– Tuli luvattua silloin joskus. Kyky erottaa pienet asiat isoista ja arjen tylsyyden sietäminen, hän kertoi Me Naisille.

Keijon kiteytyksestä inspiroituneina listasimme muidenkin tunnettujen, pitkässä liitossa elävien suomalaisten ajatuksia aikaa kestävästä rakkaudesta:

Tellervo Koivisto: ”Huumori on laukaissut monta kiperää hetkeä”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Toukokuussa 2017 edesmennyt presidentti Mauno Koivisto ja hänen puolisonsa Tellervo, 89, ehtivät olla yhdessä 64 vuotta. Keväällä 2017 Tellervo kertoi Me Naisille, että heidän yhteinen taipaleensa ei ole ollut hänelle itsestäänselvyys.

– Kyllä se ihme on ollut, olemme kuitenkin aika erilaiset ihmiset. Ehkä salaisuus on se, että hän on ajattelija, puhuja ja toimija, minä kuuntelija. Huumori on laukaissut monta kiperää hetkeä.


Reijo Mäki: ”Pohjois-Euroopan paras nakkistroganoff”

Reijo ja Marja. Kuva: Jonna Öhrnberg
Reijo ja Marja. Kuva: Jonna Öhrnberg

Vares-kirjailija Reijo Mäki, 59, ja hänen puolisonsa Marja Risku ovat pitäneet yhtä yli 30 vuotta. Ensi vuonna pari viettää 20-vuotishääpäiväänsä. Pitkän liiton salaisuudeksi Reijo kertoi toukokuussa kolme asiaa:

– Meillä se on riitely ja huumori. Ja se, että teen Pohjois-Euroopan parasta nakkistroganoffia.

Kari Aihinen: ”Pitää olla avoin ja rehellinen”

Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Tv-kokki Kari Aihinen, 46, on ollut vaimonsa Henriikan kanssa yhdessä 17 vuotta. Alkuvuodesta Kari kertoi, että pariskunnan rakkauden salaisuus on rehellisyys – ja kotisiivooja.

– Ei saa valehdella eikä salailla, vaan pitää olla avoin ja rehellinen. Pitää myös olla yhteistä aikaa. Mitä vähemmän näet ja puhut, sitä vähemmän rakkautta, kun ei ole toisen iholla.

– Myös siivooja on loistava! Ennen riitelimme joka sunnuntai, että pitääkö viikon ainoa vapaapäivä käyttää siivoukseen. Nykyään on yksi riidanaihe vähemmän.

Ulla Tapaninen: ”Asiat pitää nostaa esille”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Näyttelijä Ulla Tapaninen, 62, on ollut nykyisen puolisonsa kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Sen aikana hän on oppinut, ettei toista pidä ottaa itsestään selvänä. Lisäksi on tärkeää, että asiat käsitellään tuoreeltaan, eikä niitä enää sen jälkeen vatvota.

– Ei parisuhde tietenkään aina pelkkää suklaata ja samppanjaa ole, on myös kivikkoa ja vastatuulta. Silloin olen aika suora. Asiat pitää nostaa esille ja käsitellä, ja sitten niitä ei enää vatvota. En vatvo asioita muutenkaan, en menneitä enkä oikein tuleviakaan. Mitä ne vanhan vatvomiset auttavat, kun eihän menneille mitään voi? Sellainen, että ’silloin kolmekymmentä vuotta sitten sinä sanoit minulle niin pahasti’ – ei apuva!””


Claes Andersson: ”Pitkään liittoon liittyy myrskyisiäkin vaiheita”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Kirjailija Claes Andersson, 81, ja hänen puolisonsa Katriina Kuusi ovat eläneet yhdessä yli 45 vuotta. Pari ei ole naimisissa. Me Naisten haastattelussa vuonna 2016 Claes totesi, että yksi avioliitto riitti hänelle.

– Pitkään liittoon liittyy hyvin erilaisia kausia. Ennen ajattelin, että on hyvä pitää liitosta kiinni niin kauan kuin lapset tarvitsevat semmoista. Kun erosin ensimmäisestä vaimostani, nuorin kolmesta lapsestamme oli ihan pieni vielä. Ajattelin silloin koko ajan, että se oli hankalaa lapsille.

Suhde Katriinaan on jatkunut jo niin pitkään, että Claesin mukaan yhdessä olon salaisuuden on pakko olla muutakin kuin velvollisuudentunnetta.

– Eiväthän lapset enää vuosikymmeniin ole meille Katriinan kanssa olleet syy pysyä yhdessä. Kyllä tässä jokin muukin voima on. Ehkä se on lojaalisuus. Pitkään liittoon liittyy myrskyisiäkin vaiheita. Kriisejä ja rakastumisia sinne tänne. Ei ihminen ole mikään ohjelmoitava kone. Mutta kun vanhenee, tulee myös mukavuudenhaluiseksi. Ei jaksa jatkuvasti lopettaa ja aloittaa jotain uutta.

Raakel ja Nicke Lignell: ”Tulemme hemmetin hyvin juttuun”

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Raakel, 51, ja Nicke Lignell, 52, juhlivat kesäkuussa 23. hääpäiväänsä. Päivän kunniaksi Raakel julkaisi Instagram-tilillään ihastuttavan hääkuvan pariskunnasta 23 vuoden takaa.

– 23 vuotta sitten sanoimme TAHDON. Tahdon myös tänään, Raakel kirjoitti tuolloin.

Nicke kertoi vuonna 2013 kaksikon pitkän suhteen salaisuudeksi sen, että he tuntevat toisensa niin hyvin.

– Tunnemme toisemme hyvin ja tulemme hemmetin hyvin juttuun, olemme olleet yhdessä niin pitkään. Raksun kanssa me tykkäämme toisistamme aika tavalla, ihan niin kuin ennenkin.

Kaari Utrio: ”Oppii, milloin toinen pitää jättää rauhaan”

Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Kirjailija Kaari Utrio, 76, ja hänen puolisonsa Kai Linnilä avioituivat vuonna 1974. Kaari kertoi syksyllä 2016, että on todella ajatellut olevansa jumalten suosiossa, kun sai sellaisen liiton kuin mitä hänellä on.

– Pitkässä liitossa oppii, milloin toinen pitää jättää rauhaan, Kaari kiteytti haastattelussa.

Sirpa ja Teemu Selänne: ”Kipinää, huumoria ja hyvää seksiä”

Kuva: Veikko Kähkönen
Kuva: Veikko Kähkönen

Jääkiekkoilija Teemu, 48, ja Sirpa Selänne, 48, avioituivat vuonna 1996. Vuonna 2014 pariskunta kuvaili Me Naisten haastattelussa, että heidän suhteestaan ei ole koskaan puuttunut säpinää.

– Olemme karanneet välillä hotelliyöksi pois kotoa. Meidän suhteessamme on riittänyt toisen kunnioitusta sekä kipinää, huumoria ja hyvää seksiä. Se on ollut pitkän liittomme salaisuus, Teemu virnistää.