Kontrolloinnissa on kyse turvallisuuden kaipuusta. Kuva: Shutterstock
Kontrolloinnissa on kyse turvallisuuden kaipuusta. Kuva: Shutterstock

Kontrollointikyky voi olla erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos kontrollointi menee liiallisuuksiin, seuraukset ovat haitallisia itselle, parisuhteelle, perheelle ja työkavereille. Liiallisen kontrolloinnin tarpeen tunnistat seuraavista seitsemästä tunnusmerkistä.

1. Olet huono joukkuepelaaja

Jotta voi toimia joukkueessa, täytyy pystyä luopumaan kontrollista ainakin osaksi. Kontrollista luopuminen on kontrollifriikille vaikeaa, ellei täysin mahdotonta.  Tämän vuoksi hän toimii mieluummin yksin kuin joukkueessa.

Jos kontrollifriikin on kuitenkin pakko olla joukkueessa, hän haluaa määrätä ja sanella toisten käytöksen ja toiminnan, kirjoittaa Psychology Today -lehti.

Työntekijänä kontrollifriikki on tunnollinen ja järjestelmällinen, mutta usein myös joustamaton, yhteistyökyvytön ja epävarmuutta huonosti sietävä.

2. Uskot, että olet yksin vastuussa menestyksestäsi

Uskot, että jos vain yrität tarpeeksi voit saavuttaa mitä tahansa.

Kontrollifriikit eivät usko sattumaan, onneen tai oikeaan ajoitukseen. Mottosi on: epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Olet hyvin kriittinen itseäsi kohtaan silloin kun asiat eivät mene suunnitellusti.

Kontrollifriikit ovat usein burnoutin partaalla olevia kilttejä, ylivastuullisia ja tunnollisia tyttöjä, jotka suorittavat liikaa ja unohtavat huolehtia itsestään.

3. Yrität saada muita ihmisiä muuttumaan

Kontrollifriikki luulee tietävänsä mikä on kaikille parasta ja näin ollen haluaa toisten ihmisten toimivan haluamallaan tavalla.

Kontrollifriikki saarnaa, manipuloi tai on aggressiivinen kun hän haluaa käännyttää muut toimimaan toisin. Jos asiat eivät mene kuten hän haluaa, seurauksena voi olla raivokohtaus.

4. Sinun on vaikeaa muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita

Kontrollifriikit usein karkottavat muut ihmiset liiallisilla vaatimuksillaan ja neuvoillaan. Näin ollen heidän on vaikeaa ylläpitää terveitä ihmis- ja työsuhteita.

Liika kontrollointi huonontaa välejä läheisiin ihmisiin, sillä kontrolloijan luoma painostava ilmapiiri saa olon tuntumaan tukalalta. Kontrollifriikin ryppyotsainen suunnittelu, ennakointi, varmistelu ja tarkistaminen menee liiallisuuksiin.

5. Et siedä kaaosta ja vastoinkäymisiä

Sen sijaan, että valmistautuisit myrskyyn, yrität estää myrskyn, vaikka se ei ole mahdollista. Kontrollifriikin on vaikea kestää vastoinkäymisiä ja sen vuoksi hän käyttää paljon aikaa ja energiaa estääkseen pahojen asioiden tapahtumisen.

Kontrollifriikki  pyrkii suojaamaan kontrolloinnin avulla itseään kaaokselta ja haavoittumiselta.

6. Et pysty delegoimaan tehtäviä

Kontrollifriikki uskoo vakaasti, että hänen oma tapansa tehdä asiat on ainoa oikea. Hän ei delegoi tehtäviä muille, koska uskoo muiden tekevän vain virheitä ja huonoa jälkeä.

Jos kontrollifriikki delegoi jonkun tehtävän, hän haluaa pikkutarkasti määrätä miten homma hoidetaan.

7. Et siedä epäonnistujia

Kontrollifriikki uskoo, että menestys tulee kunhan vain yrittää riittävästi. Näin ollen hänellä ei riitä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka tekevät virheitä tai epäonnistuvat. Kontrollifriikin mielestä kaikki voivat menestyä olosuhteista huolimatta.

Taustalla turvattomuuden tunne

Pohjimmiltaan kontrolloinnissa on kyse turvallisuuden kaipuusta. Kontrolloinnilla yritetään paikata sisäistä turvattomuutta: ympäristön hallitseminen tuo hetkellistä turvallisuuden tunnetta. Taustalla voi olla myös epävarmuutta, erilaisia pelkoja ja arvottomuuden tunnetta.

- Kontrollointi on suojaava toimintatapa. Sen avulla ihminen yrittää suojata haavoittunutta osaa itsessään ja hakee vajaaksi jäänyttä turvallisuuden tunnetta, sanoo psykoterapeutti Maaret Kallio.

Kontrollifriikin suosikkiverbi on pitäisi. Hän haluaa määritellä minkälainen puolison pitäisi olla, millaista elämän pitäisi olla, minkälainen vanhempi pitäisi olla, miltä kodin pitäisi näyttää ja miltä puolison pitäisi näyttää. Tätä ihannetta hän tavoittelee hampaat irvessä, kireästi ja ilottomasti.

Kontrolloinnin syyt löytyvät lapsuudesta

Kontrollointiin taipuvaisen ihminen on lapsuudessaan voinut joutua vastaamaan liiallisesti ulkopuolisiin odotuksiin eikä ole saanut lapsena kasvaa omaksi itsekseen.  Omat vanhemmat tai toinen vanhemmista on saattanut olla liian kontrolloiva ja kontrollifriikki jatkaa samaa tuhoisaa ketjua omassa elämässään.

– Meillä jokaisella on kaksi minää: toinen on kontrolloiva, arvioiva ja mitätöivä puolemme ja toinen hyväksyvä, kannustava ja luottavainen puolemme, sanoo terapeutti ja Rennosti vastuullinen -kirjan kirjan kirjoittaja Pekka Hämäläinen.

– Se kumpi minän puoli hallitsee, on kiinni paljolti lapsuudenkokemuksista ja siitä, millaiset vanhemmat meillä on ollut.

Päästä irti liiasta vastuullisuudesta

Kontrollifriikin kannattaa lakata miettimästä niin paljon, mitä muut tarvitsevat. Ennemminkin kannattaa tunnistaa omat tarpeet ja ne asiat, mitkä tuottavat itselle hyvää oloa.

– Päästä irti liiasta vastuusta ja anna toisten ottaa vastuu omasta elämästään ja omista virheistään, neuvoo psykoterapeutti Maaret Kallio.

 

 

 

 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”