Kuvan nainen ei ole Marika. Kuva: Gorilla
Kuvan nainen ei ole Marika. Kuva: Gorilla

Marikan aviomies on kertonut haluavansa kuolla niin monesti, että sanat ovat menettäneet merkityksensä. – Masennus on hirvittävä sairaus, koska se varastaa ihmisen kokonaan, Marika sanoo.

Vastaus pelottaa jo valmiiksi. Marika tivaa silti, useaan kertaan.

– Vastaa tosissasi. Täytyykö minun varautua siihen, ettet tule mökiltä enää elossa kotiin?

On syksy vuonna 2012. Janne on ollut jo pidemmän aikaa epätavallisen alamaissa. Työt ovat painaneet, ja perheen seura on tuntunut vievän voimia enemmän kuin antavan niitä.

Janne tuijottaa vaimoaan. Lopulta hän avaa suunsa.

– Minä en ihan oikeasti tiedä, pitääkö sinun varautua siihen, hän sanoo.

Janne starttaa autonsa, eikä Marika osaa tehdä mitään. Hän jää isoon omakotitaloon kolmestaan kahden pienen lapsen kanssa. Päässä liikkuu tuhat ajatusta.

Vielä eilen Janne ei myöntänyt olevansa masentunut. Tänään hän ei enää tiennyt, haluaako elää.

Olo on turta. Marika päättää, ettei paniikille saa antaa valtaa.

Viikonloppu etenee kuin mikä tahansa muukin viikonloppu, koska Marika ei halua huolestuttaa lapsiaan. Käytännönjärjestelyt pyörivät jatkuvasti mielessä:

Mitä kaikkea pitää tehdä, kun puoliso kuolee? Miten hautajaiset järjestetään? Keitä voi pyytää auttamaan? Onko talo myytävä? Miten lapsille kerrotaan, että isä on tappanut itsensä?

Sunnuntaina Janne palaa kotiin.

– Oli aivan kamalaa kuulla ensimmäisiä kertoja, että hän oikeasti haluaa kuolla. Koska olemme puolisoita, minunhan pitäisi osata auttaa häntä. Pitkään olen yrittänyt, mutta mikään ei tunnu riittävän, Marika sanoo.

Kun vaimo ei tiskaa eikä siivoa

Marika ja Janne tapasivat 14 vuotta sitten. Neljä vuoden kuluttua tapaamisesta pariskunta vietti häitään. Pian syntyi esikoinen, pari vuotta myöhemmin perhe kasvoi toisella lapsella.

Kului monta onnellista ja huoletonta vuotta. Jannen perusluonne sopi Marikan omaan luonteeseen täydellisesti.

– Janne on aina ollut aika melankolinen. Se on kuitenkin ollut hyvä asia, sillä en ole itsekään kovin räiskyvä persoona, Marika kuvailee.

Janne masennus kehittyi vähitellen, eikä kumpikaan tiedä tarkalleen, milloin se alkoi. Marika arvelee, että käännekohta oli neljä vuotta sitten, kun Jannelle rakas eno kuoli.

Surutyö ei ollut Jannelle helppo, ja vähitellen kaikki alkoi näyttää mustalta. Janne käsitteli tunteitaan kaatamalla ne vaimonsa niskaan. Aluksi hän alkoi syytellä Marikaa tekemättömistä kotitöistä. Milloin roskat oli viemättä tai tiskit tiskaamatta.

– Hän huomasi vain ne asiat, joita en ollut tehnyt tai muistanut. Useimmiten kaikki oli pielessä.

Syytökset syvenivät nopeasti. Janne alkoi väittää, ettei ollut saanut Marikalta tarpeeksi tukea enon kuoleman aikaan. Marika oli Jannen mielestä kylmä ja tunteeton.

– Hän väitti, etten rakastanut häntä. Siinä vaiheessa aloin ajatella, että minä tosiaan olen syyllinen hänen pahaan oloonsa.

Janne uskoi, että hän paranisi, jos Marika muuttuisi.

– Hän vaati minua olemaan mahdottoman erilainen ihminen, jotta hän tuntisi olonsa rakastetuksi. Minun olisi esimerkiksi pitänyt haluta seksiä useammin kuin kahdesti viikossa. Mieluummin kerran tai kahdesti päivässä.

Jonkin aikaa Marika yritti muuttua miehensä vuoksi. Mikään ei kuitenkaan tuntunut kelpaavan. Jannen elämänilo oli edelleen kadoksissa.

Marikalla oli aina ollut vahva usko siihen, että kaikki muuttuu hyväksi. Nyt uskoa koeteltiin.

– Siinä vaiheessa itsellänikin oli todella paha olla. Uskon ja ilon säilyttäminen oli hirveän vaikeaa, kun toisen mielestä elämä on kamalaa ja minä olen aivan vääränlainen.

Parantava syrjähyppy

Vasta vuosi sitten Janne alkoi tunnistaa ahdistuksensa masennukseksi. Lääkäri määräsi masennuslääkkeitä, mutta ne eivät kokonaan poistaneet pahaa oloa.

– Janne sanoo viikoittain, että haluaisi olla kuollut. Hän on kuitenkin luvannut, ettei aio tehdä itselleen mitään niin kauan, kun lapset ovat pieniä.

Marikan pyynnöistä huolimatta Janne ei käy terapiassa. Siitä ei olisi kuulemma mitään hyötyä. Janne keksi kuitenkin keinon, jolla hän kohentaisi pahaa oloaan: syrjähypyt. Tätä hoitomuotoa Janne ehdotti Marikalle ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten.

Ajatuskin muista naisista loukkasi jo silloin syvästi.

– Olin yrittänyt hoitaa parhaani mukaan masentunutta puolisoani, kotona oli tavallaan kolme lasta. Ensin olin kuunnellut kaksi vuotta, että olen kamala. Sitten hän haluaakin elämäänsä muita ihmisiä.

Aluksi Marika kielsi mieheltään muut suhteet. Janne ei halunnut ymmärtää, miksi vaimo oli niin ehdoton. Hän sanoi parantuvansa, jos voisi kokea jonkun ihmisen rakastavan ja välittävän.

– Kipuilin väitteiden kanssa, koska olin koko ajan rakastanut ja välittänyt. Miksi se ei riittänyt?

Lopulta Marika luovutti. Viime keväänä Janne ilmoitti, että on löytänyt toisen. Suhde kesti koko kesän. Marikan se romahdutti.

– Elämäni murtui kokonaan. Se oli todella synkkää aikaa, enkä pystynyt olemaan edes kovin hyvä äiti. Kaurapuurot olivat joka päivä pöydässä, mutta siihen se sitten jäi.

Liiton lopettaminen oli koko ajan Marikan mielessä.

– Jos meillä ei olisi lapsia, olisin aika varmasti lähtenyt. Olin umpikujassa koko kesän mutta en halunnut tehdä mitään, koska se olisi sekoittanut lasten elämän.

Uusia sivusuhteita Janne ei ole ainakaan vielä aloittanut.

– Hänellä on kaiken maailman profiilit erilaisilla nettisivustoilla. Tiedän, että hän on tapaillut paria naista ja viestitellyt heidän kanssaan.

Janne ei ole koskaan tehnyt mitään Marikalta salassa. Hän ei halua olla uskoton puolisolleen.

– Janne väittää edelleen rakastavansa, eikä hän halua rikkoa perhettä. Minun on välillä vaikea uskoa sitä.

Ei tarvitse olla iloinen

Vaikka Jannella on nyt diagnosoitu masennus, hän käy edelleen töissä. Hänellä on myös paljon iltamenoja ja harrastuksia. Kotona hän hakkaa halot ja hoitaa autoremontit.

– Janne ei ole koskaan ollut sellainen masentuja, että jäisi sängynpohjalle makaamaan, Marika kertoo.

Iloa vain on vaikea löytää mistään. Perheen kanssa Janne ei yleensä jaksa olla.

– Hänellä on sellainen olo, että hän ei rakasta mitään tai ketään. Masennus vie kaikki voimat rakastaa. Hän on lasten kanssa vain velvollisuudesta.

Marika huomaa helposti, kuinka perheen kanssa oleminen tuntuu Jannesta taakalta.

– Hän luulee, että haluaisimme hänen olevan

koko ajan iloinen ihminen. Oikeasti me vain haluaisimme, että hän on läsnä ja terve.

Parin viikon välein Jannella saattaa olla yksi parempi päivä. Silloin hän heittäytyy lasten kanssa painiin sängylle. Marikalle se kertoo, että Janne välittää edelleen.

– Ne päivät ovat ihania, aivan kuin voisin taas hengittää.

Samaan aikaan hyvät päivät aiheuttavat myös haikeutta. Ne muistuttavat siitä, miten ihanaa pariskunnan elämä on joskus ollut ja herättävät toivonkipinän paremmasta tulevaisuudesta.

– Ajattelen niitä jonkinlaisina tankkauspäivinä. Niistä tiedän, että jossain se rakastamani ihminen on.

Kuin hakattu vaimo?

Masentuneen puolison rooli ei ole helppo. Koko ajan pitää olla valmiustilassa.

– On uuvuttavaa yrittää koko ajan aistia, millä päällä toinen on. Silloin kun hän on pohjalla, hän tulkitsee tavallisenkin keskustelun helposti kritiikiksi.

Jos Janne on todella ahdistunut, oma elämä on unohdettava kokonaan. Pahimmat vaiheet kestävät yleensä parista päivästä viikkoon.

Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on Jannen masennuksen vuoksi vaikeaa.

– Jos sovimme yhteisiä menoja, minun on aina varauduttava huonoihin päiviin. Silloin keksin yleensä syyn, miksi emme pääse, tai sitten menen lasten kanssa. Aina on oltava varasuunnitelma.

Marika on kertonut puolison masennuksesta vain harvoille ystävilleen. Syrjähypyistä hän ei ole kertonut kenellekään. Hän ei halua sääliä tai kehotuksia erota.

Kun Marika meni vuosi sitten työterveyspsykologin luokse juttelemaan tilanteestaan, hän sai heti mielestään vääränlaiset sympatiat niskaansa. Marikaa kehotettiin etsimään omanarvontuntoaan. Kaikkea ei saisi kuulemma niellä.

Toisaalta Marika ymmärtää neuvon. Aina hänen ei ole itsekään helppo nähdä, miksi hän jatkaa liitossa.

– Ulkopuolisen silmin olen varmasti kuin hakattu, alistettu vaimo, joka ei uskalla lähteä

pahoinpitelevän miehen luota. Minusta ei kuitenkaan tunnu siltä. Olen mielestäni vahva ja itsenäinen, en mikään raukka.

Älä anna sen nielaista

Rakkaus, viha ja katkeruus. Ne ovat päällimmäiset tunteet, joita Marikalla on Jannea kohtaan. Myös välinpitämättömyys on välillä nostanut päätään. Kun toinen sanoo viikoittain haluavansa kuolla, sanoihin turtuu.

– Joskus olen miettinyt, että kuole pois sitten. Aluksi sanat tuntuivat paljon kauheammilta, nyt niihin on tavallaan tottunut.

Marikasta tuntuu, että sanat ovat menettäneet merkitystään myös Jannelle.

– Hän ei sano ihan tosissaan haluavansa kuolla. Se on lähinnä sellainen merkki, että nyt tuntuu vain todella pahalta.

Kun on yrittänyt parantaa puolisoaan neljä vuotta, turhautuu väkisinkin.

– Olen usein vihainen Jannelle. Minusta tuntuu, ettei hän edes yritä parantua. Samalla ymmärrän, että hän ei välttämättä vain pysty siihen. Masennus on hirvittävä sairaus, koska se varastaa ja syö ihmisen kokonaan.

Joskus Marika katsoo elämäänsä lähes epäuskoisena.

– Monesti tunnen epäonnistuneeni täydellisesti. Miten valitsin näin tai miten jäin tähän? Lapseni eivät ole saaneet parasta, mitä ansaitsevat.

Kaikkien vaikeuksien jälkeenkin Marika uskoo edelleen parempaan huomiseen ja luottaa siihen, ettei Janne halua tahallaan satuttaa häntä. Tämä ajatus on saanut hänet jäämään.

– Mielestäni meillä on kaikesta huolimatta hieno perhe. Moni peruspalikka on kunnossa, joten eroaminen tuntuu hullulta.

Puolison masennus on ollut Marikalle rankka tie, joka on välillä ollut suistaa omankin mielenterveyden raiteiltaan.

– Tunnetilat siirtyvät helposti. Jos kotona on joku, joka haluaa kuolla, on vaikeaa suunnitella iloisena tulevaa.

Marika on kuitenkin päättänyt yrittää. Tällä hetkellä hän tuntee itsensä tasapainoiseksi ja onnelliseksi.

– Toisen synkkyyden ei saa antaa vaikuttaa omaan elämään. Masennus ei saa nielaista mukanaan.

Marikan ja Jannen nimet on muutettu

Lue lisää:

Masentuneet naiset käyttäytyvät eri tavalla kuin masentuneet miehet

Älä sano näin masentuneelle

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti